Täyttäessäni 30 vuotta, olen ollut mieheni kanssa puolet elämästäni. Se on aika hurjaa se! Meilläkin on tietysti ollut ylä ja alamäkemme mutta voisin sanoa että ollaan kyllä oltu kuin paita ja peppu from day 1. Yhdessä ollaan asuttu siitä lähtien kun olin 17 vuotta.Tällaisia viikon erossa oloja 9 vuoden seurusteluun jälkeen meillä on ollu yhdellä kädellä laskettava määrä. Yleensä nämä ovat olleet minun etelän matkoja perheen kanssa tai leirejä uinti kavereiden kanssa enkä siis ole joutunut olemaan yksin. Kerronko miten outoa on ollut?!

Ikävä on järkyttävä. Toiselle ei voi kesken päivää laittaa viestiä turhanpäiväisistä asioista. Tai no, voihan sen viestin laittaa mutta kaverilla on jenkeissä yö eikä se siihen viestiin tule vastaamaan vielä moneen tuntiin. Illat on pahimpia. Telkkaria ei tarvitse edes laittaa päälle koska katsomme kaikkia sarjoja yhdessä eikä niitä voi yksin katsella. Sitäpaitsi Walking Dead on yksi seuraamistamme sarjoista ja voin vannoa, jos sen olisin katsonut yksin olisin varmaan yöllä juossut naapuriin nukkumaan. Sänkykin tuntuu jääkylmältä kun ei ole ketään kenestä hakea lämpöä isossa sängyssä. 

Nyt kerron teille survival ohjeita yksin oloon.

Kannattaa aamusin herätä aikaisin. Olen esimerkiksi käynnistänyt tämän vuoden aamulenkkeilyt tällä viikolla. Päivä menee töissä. Töiden jälkeen voi suoraan sännätä treenaamaan koska on kerrankin auto käytössä ja ehtii aikasempiin treeneihin. Treeneissä voimasarjat on jatkanut tasaista kehitystään (Tänään etukyykkyn PR 65kg 3 sarjoina) mutta WOD:eissa joissa sykkeet nostetaan en oikein ole saanut itsestäni mitään irti. Viikon ollut nuhaa ja tuntuu että ei niissä oikein happi kulje. KUN olet treenannut aikasin voit illalle vielä keksiä lisää ohjelmaa. Alkuviikon ”asuin” siskoni luona. Siellä aika meni kuin siivillä siskon tytön kanssa leikiten. Vatsalihakset kipeänä keksittiin Minnin kanssa mitä hauskempaa tekemistä. Kärkipäässä ehkä Poro leikki. 

Yhtenä iltana käväisin lapsuuden ystäväni luona ja istuinkin siellä melkein 3h. Hauskaa miten hänen kanssaan ollaan tunnettu varmasti jo ainakin 15 vuotta. Uimme aikanaan samassa ryhmässä ja näimme päivittäin. Nykyään näemme toisiamme harvoin mutta hän on niin sellainen ystävä että vaikka ei oltaisi nähty toisiamme puoleen vuoteen on tavatessamme sellainen olo että eihän tässä erossa olla edes oltu. Meillä on NIIN samanlaiset ajattelu maailman perheestä, työstä, häistä ja lapsista. ❤

Eilen lähdin töiden jälkeen vanhempieni luokse jossa äitini oli tehnyt ruokaa ja leiponut pullaa. Mahat täynnä suuntasimme vielä ruuan jälkeen vesijuoksemaan (JUORUAMAAN) ja tästäkin tuli niin mielettömän hyvä fiilis jälkeenpäin. Ihanaa että on oman äidin kanssa niin läheinen että voi puhua ihan KAIKESTA. Saatatte pitää minua kummallisena mutta äitini on oikeastaan yksi parhaimmista ystävistäni. 🙂

Huomenna Lakas tulisi kotiin mutta tämä tyttö lähtee muun perheen (äiti,isä, sisko+perhe) kanssa Ruotsin risteilylle. Vaikka ikävä on ihan järkyttävä koitan kyllä ottaa ilon irti matkasta. Äitimme on varannut kunnon buffet aamuin illoin laivalta ja oikeesti en ehkä nauti mistään niin paljon kuin ajasta siskon tyttöni kanssa. Sunnuntaina pääsenkin oman kullan kainaloon. VIHDOIN ❤