Suomeksi tuo otsikko tarkoittaa onnellisuutta. Aihe on ollut monien huulilla viime aikoina. Mietin vain välillä tajuammeko me aina miettiä mikä meidät oikeasti tekee onneliseksi vai mietimmekö usein eniten sitä mikä miellyttäisi ystäviämme, perhettämme tai facebook ystäviämme. Teemmekö asioita joita meiltä odotetaan emmekä välttämättä mitä itse haluaisimme?! 

Ystäväni kirjoitti aiheesta mainion statuspäivityksen facebookiin. Hän mainitsi miten valitamme lasten kasvattamisen raskaudesta, tylsyydestä sekä tarpeesta ostella turhuuksia vaikka rahaa ei ole. 

Tämä kesä onneksi muuttaa useiden ajatusmaailmaa hieman positiivisemmaksi mutta osaammeko koskaan olla onnellisia siitä mitä meillä on. Milloin lakkaamme välittämästä mitä muut meiltä odottaa ja teemme asioita joista itse välitämme? 

Jollain tavalla Suomessa vallitsee myös jonkinlainen valitus kulttuuri. Joskus tuntuu että surkeus on kilpailu ja voittaja on se kenellä elämä on eniten perseestä. Tämä yhteiskunta ajaa meidät luulemaan että tarvitsemme kuun taivaalta jotta voimme saavuttaa onnellisuuden. Raha, ulkonäkö, menestys tuntuvat olevan tämän päivän avaimet onneen. Pyrimme saamaan nämä keinolla millä hyvänsä. Työskentelemällä 12h päiviä 6 kertaa viikossa, leikkelemällä vartaloitamme ja laihduttamalla jatkuvasti sekä opiskelemalla ja tavoittelemalla aina vain korkeammalle ja paremmaksi. Huomaammeko me liian myöhään että nämä asiat eivät kuitenkaan tuoneet sitä onnea?!

Itse tulen onnelliseksi ystävistä, perheestä, urheilusta, ruuasta ja muiden kehuista. (Lets be honest here) Lähes kaikki nämä ovat asioita joihin voin itse vaikuttaa vaikka monesti, oi kyllä aivan liian monesti sen unohdan. Voin aina ottaa puhelimen käteen tai pyörän peppuni alle ja mennä ystävien tai perheen luokse. Urheilua osaan kyllä useinmiten tehdä hieman liikaakiin. Syömisessä on paljon parantamisen varaa. Voisin luoda ruokaankin ystävyys suhteen ja tajuta että ruoka ei ole vihollinen jota pitää vältellä tai joka pitää tuhota mahdollisimman nopeasti. Tuohon viimeiseen en oikein pysty itse vaikuttamaan mutta voi pojat, vannon että yritys on silti kova. Haha!

Jaksan silti uskoa siihen että moni meistä ennemmin tai myöhemmin ymmärtää mikä meidät OIKEASTI tekee onnelliseksi.

The blonde has spoken. 🙂