Veikkaan että tää fiilis tulee ainoastaan naisille. Joten miehet kannattaa lopettaa lukeminen jo tässä vaiheessa.
Ärsyttää, kiukuttaa, harmittaa, tälle fiilikselle on monta sanaa. Olen nainen joka luo kovat odotukset aina kaikelle. You know, juhlat, synttärit, lomat, matkat. Se voi myös silloin yleensä päättyä vain yhdellä tavalla. Pettymykseen. Synttäreitä odotan aina 364 päivää vuodessa ja hehkutan niitä varmasti jo 6kk ennen itse tapahtumaa. Kun synttäripäivä vihdoin koittaa ja päivä useinmiten onkin tavallinen arki päivä, ilman aamupaloja sängyssä ja normaalin arjen kiireen keskellä. Mietin aina sen yhden päivän että IKINÄ IKINÄ enää en hehkuta synttäreitäni. Blondi. Unohdan asian aina kun synttäreistä on kulunut 48h.
Suunnilleen samat odotukset luon aina kesälle. Mietin mielessä miten me spontaanisti tehdään päiväretkiä Porvooseen ja käydään iltaisin Kaivarissa jätskillä ja Hietsussa uimassa. Eilenkin kuitenkin havahduttiin iltapäivällä siihen että päivä oli mennyt eikä oikein mitään järkevää oltu saatu tehtyä. Kun ehdotin että mentäisiin Kaivariin kävelemään ja jätskille oli vastaus. ” Voin mä mukaan lähteä mutta mä en mitään jäätelöä syö”, lannistui siinä ehkä hieman vähän omakin into. Päädyttiin kuitenkin vanhempieni kanssa katsastamaan ensimmäistä kertaa Vuosaaren Aurinkolahden ranta, joka oli oikein mukava yllätys vaikkakin ruuhkaa riitti vielä ilta 17 jälkeenkin.
Tänään ajattelin että otan nyt sitten itseäni niskasta kiinni ja suunnittelen meille ohjelmaa. Kunnes selvisikin että kaikki vapaa-aika tältä kesältä alkaakin olla jo täyteen buukattu. Viikonloppu menee miehellä Jyväskylässä ralleissa. Hän ottaa myös auton mukaansa joten minun viikonloppuni menee varmasti aikalailla treenatessa ja syödessä. Koska molempiin riittää pelkkä polkupyörä kulkuvälineenä ja kaikilla kavereilla tuntuu olevan jo ohjelmaa viikonlopulle.
Sitä seuraavana viikonloppuna olin varaamassa meille brunssia Klaus K:hon mutta mieheni onkin lupautunut koko viikonlopuksi ystävänsä pihatalkoisiin. Kuun puolivälissä lähdetäänkin sitten salin porukoiden kanssa katsomaan Crossfitin Karjalan Kovin kisoja Lappeenrantaan ja kuun lopussa minä lähden siskoni ja äitini kanssa Lahteen Värijuoksuun. Siinä se kesä alkaakin olla. No me nähdään miehen kanssa toisiamme sitten lokakuussa 2 viikkoa. Sitä odotellessa…
Ei meillä ole viikonloppu suunnitelmia 🙂 ja Aurinkolahti tosiaan oli kiva paikka. Miehet ei koskaan innostu mistään, mäki tota yhtä väkisin raahaan perässä vaikka se olis kotona yhtä tyytyväinen… Pessimisti ei pety on sun siskon ja isän motto, ala nyt uskoa samaan!
Välillä yritän uskoa mutta ei musta oo pessimistiks 😄