Tässä tulee pieni deja vu ilmiö. Kesällä taas treeni hullu puskee turhankin aktiivisesti esiin tästä blondista. Treenaaminen hallitsee ehkä liikaakin ajatuksia ja tekemistä. Asiat joita olen nyt pohdiskellut on itsestäänselvyyksiä monelle. Miksi sitä ei kuitenkaan osaa tehdä ja toimia niiden mukaan?!

 

Harrastin ennen varsin paljon liikkumista sykemittarin kanssa. Uinti treeneissä lähes kaikki sarjamme tehtiin sykkeiden mukaan. Uidessa katsoimme pulssin vain sormella mitaten ja laskemalla sykkeen kellosta. Eikä sitä aina malttanut noudattaa annettuja sykealueita koska halusi pysyä muiden perässä. Juostessa käytin jossain vaiheessa enemmänkin sykemittaria, mutta mittari jäi pois kun alotin betasalpaajalääkityksen ja totesin että lääkitys alentaa sykettä todella paljon. Hölmö tyttö. Tiedän.

Nyt olen taas miettinyt uuden sykemittarin ostoa. Lähinnä nimenomaan seuratakseni sykkeitäni. Rehellisesti sanottuna. Ei tämä ajatus omassa päässäni herännyt. H oli pohdiskellut ystävänsä kanssa miten erilailla ihmisten vartalot toimivat. H:n halutessa hän saa todella helposti tiputettua rasvoja kehossaan ja vatsapalikat loistamaan. Minä taas, saan todella helposti housut kiristämään ja olkapäät kasvamaan. Ymmärrän tietenkin että olemme eri sukupuolta ja kroppamme muun muassa tästä syystä ovat erilaiset. H vaan ääneen minulle totesi että kaikki treenaamiseni on tällä hetkellä todella rankkaa. Siis kovilla sykkeillä ja suht lyhytkestoista. Minähän siis olen varsinkin nyt kesällä pyrkinyt tekemään myös aamulenkkejä yms. mutta pikku juttu. Aamulenkiltä tulen kotiin naama punasena läähättäen hiestä märkänä. Sykkeistä ei hajuakaan mutta voin kertoa että tuskin ne alle 150 on. Minulta puuttuu siis tällä hetkellä kokonaan niin sanotut kevyet treenit. Peruskestävyyttä olisi tietenkin hyvä tehdä pidempi kestoisesti ja alhaisilla sykkeillä. Tällä viikolla olen kuitenkin aloittanut sillä että olen hampaita kiristellen vaihtanut aamu juoksu lenkit kävelyksi.

Ensi viikolla menen ostamaan uuden sykemittarin ja opettelen taas perusasiat uudelleen. Crossfit treenien ohelle opettelen treenaamaan myös matalemmilla sykkeillä. Luulen että se kroppa tykkää tästä ajatuksesta. Miten sitä ihmismieli aina vaan kuvittelee että mitä enemmän ja mitä rankempaa sen parempi?! Ja se lepo. Millon sen oppii? Voisin kaivaa taas joulukuussa tämän kirjoituksen esiin ja kysyä itseltäni miten ne aamukävelyt sujuu?! 😉

Kävin muuten viikko sitten ystävän kanssa testaamassa Ahveniston uudelleen avatun maauimalan. Aivan mielettömän upea paikka! Suosittelen. Ainakin tänä kesänä tuonne pääsee veloituksetta uimaan.

Tänään pidetään vohveli kestit siskon luona ja huomenna on ansaittu lepopäivä jonka aijon myös viettää siskon perheen kanssa. Niiden tyyppien kanssa ei koskaan ole tylsää ❤

PS. Maanantaina laitan blogiin pikku alennuksen lukijoille to die for bikineistä! 🙂