Suunnitelmat meni uusiksi ja vatsapöpön takia olenkin tänään maannut sohvalla koko päivän. Harmitus on mega suuri. Äitini työskentelee viikolla Kuopiossa ja tällaiset päivät on nykyään harvassa että oltaisiin koko porukka kasassa.
Yleltä tuli äsken ohjelma jossa oli vieraana muun muassa Crossfitin kuningas Jonne Koski sekä urheiluhullu Baba Lybeck. Baba sanoi aika hyvin sen mitä minä usein ajattelen kun urheilemistani kritisoidaan. Se on elämäntapa, ihan niinkuin hampaiden pesu.
Näinhän se menee. Totean tuon saman usein näille jotka urheilemistani kritisoi. Se on lähes automaattista. Töistä tullessa mennään treenaamaan, ihan niinkuin ennen nukkumaan menoa pestään hampaat. Näin yksinkertaistahan se on.
Itselläni ei ole enää pitkään aikaan urheilun motivaattorina ollut se täydellinen pylly. Urheilen koska se on mukavaa. Eilen oli lepo päivä ja tänään en päässytkään tekemään treeniä. Ei musta ole tällaiseen kotona hengailuun. Ei ainakaan tällä hetkellä.
You do this everyday…
You do this everyday…
You do this everyday…
Why NOT do this everyday…?
Toivon että lukijat ymmärtää homman pointin vaikka kirjoitankin hieman karrikoiden. 😉
Vertaan joskus urheilemistani pakkomielteeseen. Aiheista on tehty ainakin muutama kirja. Minua kiinnostaisi kovasti saada käsiini ainakin jompikumpi näistä teoksista jotka kertoo addikitioista, niiden syntymisestä ja miten niitä voidaan korjata. Voisi sitten itse miettiä onko jotain korjattavaa?! 🙂