Nyt on kotiuduttu pohjoisen joulunvietosta. Koska mies flunssaili ja minä kärsin pohjoisen oi niin vieraasta bakteerikannasta, todettiin että saatetaan lähteä talvilomalla etelänmatkan sijasta Lappiin hiihtämään. Saa nähdä löytyykö sieltä enää näin lyhyellä varoitusajalla vapaita mökkejä. Jos saadaan vanhempani mukaan niin lähdetään kyllä varmasti. 🙂

Ajattelin hieman tässä kertoa näistä ensimmäisistä viikoista salamatkustajan kanssa. Jätettiin ehkäisy pois häämatkalle. Matkan jälkeen ihmettelin muutaman kerran kun tissiliivit oli lennon jälkeen puristanut niin että nännitkin oli ihan arat. (Sori miehet, liikaa yksityiskohtia I know.) Kun tätä arkuutta kuitenkin jatkui vielä viikko kotiutumisen jälkeen aloin hieman ihmettelemään. Eikä niitä kuukautisiakaan sitten kuulunut. Yhtiäkään ns. normaaleja menkkoja ei kuitenkaan ollut ehkäisyn lopetuksen jälkeen joten rauhassa odottelimme vielä reilun viikon, koska kierrostahan ei ihan varmuutta ollut. Minulla on kuitenkin 9 vuotiaasta (kyllä luit oikein, minä pieni lapsi raukka) asti ollut todella säännölliset kuukautiset joten ei auttanut kun ostaa raskaustesti.

Eräänä keskiviikko aamuna herättiin 5.30 pissimään tikkuun ennen aamutreeniä. Myönnettäköön että tässä vaiheessa uskalsin jo hieman toivoa niitä kahta viivaa, enkä ihan kamalasti yllättynyt kun ne nopeasti tikkuun ilmestyivät. Hetki siinä ihmeteltiin ja halailtiin ja lähdettiin treeneihin. Treenissä oli tuolloin boksihyppyjä, raakatempausta ja wodina boksihyppyjä ja kahvakuulaheilautuksia. Tuosta päivästä lähtien on treenatessa koko ajan takaraivossa kolkuttanut ääni, VAROVASTI! Muistan että tuossakin askelsin boksihypyt alas. Burpeita en ole testin tekemisen jälkeen tainnut kertaakaan tehdä enää normaalisti. Ajatus mahalleen hyppäämisestä kuulostaa tyhmyydeltä. 

Soitin treenin jälkeen heti neuvolaan josta yksi ensimmäisistä kysymyksistä oli. ”Oletteko jo ehtineet miettiä missä synnytätte?”

Ööh, me ollaan just ymmärretty mitä noi kaks viivaa tossa tikussa tarkottaa, ei ei todellakaan olla ihan synnytykseen asti vielä päästy. No vaihtoehdot on Jorvi tai Kättäri joten oli aika helppo päätös tuo Kättäri kuitenkin. Neuvolan täti ei osannut neuvoa betasalpaajan käytössä ja lähetti meidän sillä sekuntilla lääkärin vastaanotolle. No lopulta tämän sekä Meilahden kardiologien päätös oli se että lääkitystä jatketaan normaaliin tapaan.

Alkuraskaus on ollut minulla todella helppo. Jos mustia ja turvonneita nännejä ei lasketa niin väitän että ei minusta kovinkaan helposti huomaa olevani raskaana. Mitä nyt viini on mennyt pikkujouluissa muiden kurkusta alas. Ja pinna on extra lyhyt. Pahoinvointia oli ehkä 2 viikkoa. Sekin iski lähinnä syötyäni. Tulloin maistui suolakurkut, kurkku ja ranch dippi.

Liikuntaa olen pyrkinyt jatkamaan suht entiseen tapaan. Crossfit tuntuu vaan olevan vielä niin uusi juttu että siinä välillä mietityttää mikä on järkevää ja mikä ei?! Leuat tuntui alkuvaiheessa todella ällöttävän repivältä, samoin GHD vatsat. Joten niitä en hetkeen tehnyt. Muutama viikko sitten kokeilin leukoja uudestaan eikä ne enää tuntunut ikäviltä joten tein winter war karsintalajin. 😀

Teemu Roinisen painonnosto kurssikin osui alkuraskauteen. Kurssi huipentui kilpailuun. Jätin painot ns. mukavuus alueelleni. Tein suoritukset sellasilla painoilla jotka vielä tiesin olevan suht helppoja minulle. (43kg+60kg) Raskaus ei mielestäni ole oikea aika tehdä maksimejaan.

Olen viime aikoina pyrkinyt kävelemään töistä treeneihin vähintään kerran viikossa. Pikkuhiljaa olen myös löytänyt itseni useammin taas uimahallilta. Uinti kavereikseni olen vielä saanut omat vanhempani mikä lisää vielä homman mielekkyyttä. Olemme todella läheisiä perheessämme ja minusta on ihanaa kun nyt olen uinnin takia nähnyt vanhempiani useamman kerran viikossa. ❤ Uinti tuntuu tällä hetkellä mukavemmalta kuin crossfit. Crossfit on kuitenkin kovasti niitä kovia 1-5 maksimitoistoja tai hemmetisti sykettä nostattavia metconeja. Uinnissa saan treenattua myös koko kehoa mutta saan pidettyä sykkeet helpommin matalemmalla.

Niinkuin tosiaan mainitsin on tämä alkuvaihe kyllä ollut varsinaista pelkäämistä. Nyt kun ensimmäinen kolmannes on takana haluisin pikku hiljaa alkaa nauttimaan tästä raskadesta. 🙂 Hassua miten olin aina ajatellut että minä jatkan treenaamista vanhaan malliin odotus aikanakin… Kyllä se järki ja suojeluvaisto sieltä kuitenkin heti puskee esiin. Nyt mennään 9 kk pikku kaverin ehdoilla ja oma kroppa saa vaan tehdä parhaansa jotta pikkuisella on mahdollisimman hyvät oltavat. Ennätyksiä ja täydellisiä pakaroita voidaan taas metsästää kun pikkunen on saatu turvallisesti tähän maailmaan.