Pieniä suuria tekoja

Normaali

Arki. Iski taas vaihteeksi vähän turhan kovaa vasten kasvoja. Musta tuntuu että mun alkuraskauden väsymys on päättänyt tulla vasta tässä vaiheessa. Mielessä pyörii lähinnä nukkuminen ja ruoka. Vaikka en mä nyt tiedä kuinka paljon se eroo normaalista?! Miehen mielestä ei mitenkään. 😉

Raskaus on edennyt siihen vaiheeseen että en mä oikein enää taida tietää edes millä viikolla mennään?! Kerroin asiakkaalle eilen että jään kesäkuussa äitiyslomalle. Hän totesi siihen: ”Anteeksi vain, mutta oletkohan nyt ihan varma, tolla kropalla”.

Kyllä alan itsekkin pikkuhiljaa odottamaan että tässä kasvais muukin kuin rinnat. Se on muuten tällä hetkellä raskausoireista kivoin. Mulla on ekaa kertaa elämässäni tissit. Okei, viime viikolla tuli sellanen ahdistus kohtaus töissä kun rintaliivit puristi että pakko oli poistua takahuoneeseen helpottamaan oloa. Lähdin muutin samantien myös Lindexiin pistämään tissiliivi kaappia uuteen uskoon. Nautin vielä näteistä alusvaatteista kun voin. Kiitos vaan tuttavien tiedän että seksikkäiden imetysliivien ja mummopikkareiden aika koittaa vielä. Yäk.

Hottis hiihto look!

Hottis hiihto look!

Viime viikolla tein jossain treenissä vielä vatsoja. Näitä tais tulla yhteensä 50kpl. Sen jälkeen huomasin kuitenkin että vatsalihaksissa tuntuu outoa kireyttä. Joten nää suorat vatsalihakset saa nyt pikkuhiljaa mun kohdalla jäädä. Tätä vatsalihasten kireyttä ilmenee muutenkin nyt oikeastaan ainoana tuntemuksena. En oikein mistään löydä tietoa mistä se voi johtua? Löysin kuitenkin kauhutarinoita netistä miten joillain ihmisillä on raskauden aikana vatsalihakset revennyt! Oikeesti, google pitäis tällasissa olotiloissa kieltää… Uinti ja hiihto on tällä hetkellä parhautta. Uin viime viikonloppuna 100m perhosta ja uhosin äidilleni että kesäkuussa uidaan edelleen pepeä. Jep, kyselkää sitä sitten uudestaan. 😀

pallo

Arvatkaa miten ne uuden vuoden lupaukset on pitänyt? No syöny oon joo ihan okei, vapaatakin hiihtäny nyt joka lenkillä mut venyttely jää varmaan odottelemaan jotain vuotta 2020…

Meidän vanha mummu joutui loppiaisena sairaalaan kaaduttuaan. Lonkka leikattiin ja käytiin häntä eilen moikkaamassa. Ihminen on jotenkin niin hauras tommosessa ympäristössä, letkuissa kiinni ja hirveä lääkitys päällä. Oli jossain unen ja valveillaolon rajamailla. Totesi meille yht äkkiä. ”Soittelen teille sitten sieltä… Ai mistä?… No sieltä taivaasta.” 🙂 ❤

Eräs äitini vanhimmista ystävistä soitti kun ajeltiin kotiin sairaalasta. Olin ihan ihmeissäni kun hän puhelun lopussa totesi, ”Soitellaan sitten viikonloppuna, voin lähteä sun mukaan sinne sairaalaan.”

Wau, tuollaiset ystävät on harvassa. Itsellänikin tuli illalla viesti ystävältäni joka kyseli mummun vointia ja toivotti minulle jaksamista. Omasta mielestäni juuri nämä pienet eleet ovat niitä kaikkein suurimpia tekoja.

pooh

Tänään menään mieheni, siskon ja hänen miehensä kanssa ensin isolle kirkolle syömään. 21.30 ollaan varattu Escape room! Ideana on että meidän lukitaan huoneeseen jossa saadaan erinäisiä tehtäviä ja arvoituksia joista meidän tulee selviytyä tunnissa ja näin selvittää tiemme ulos. En oikein yhtään tiedä mitä odottaa. Ollaan kaikki ihan erilaisia ihmisiä joten toivotaan että kaikkien vahvuuksille tulee käyttöä. 😉 Pitäkää peukut pystyssä että päästään joskus poiskin! 😀

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s