Tästä viikosta jos selviän niin olen lomani todellakin ansainnut.

Aamu alko neuvola käynnillä. Paino nousee ja ahdistus sen suhteen kasvaa. Täti kuitenkin rauhoitteli ettei syytä ole huoleen. Syön mun mielestä päällisin puolin hyvin ja liikun joka päivä. Ehkä mä nyt sitten joudun tinkimään mun 1kg irttaripusseista. Taas yksi raskaus väite voidaan heittää roskakoriin. Raskaana ei todellakaan voi syödä miten haluaa. Tai voi, mutta neuvola täti huomaa kaiken mitä sinne suuhun on tungettu. Sain tänään virallisen paperinkin ja voin nyt todistetusti sanoa olevani raskaana. Pistin samantien Kelalle rahanpyyntö tiedot. Mä olen aivan uuno noissa asioissa. Mitä rahaa milloinkin maksetaan ja miten paljon?! Toivotaan että jotain rahaa kilahtaa tilille vielä kesäkuun jälkeenkin kun siirryn virallisesti lomailevien listoille.

Päivällä lähdin käväsemään apteekissa hakemassa betasalpaaja kun huomasin aamulla popsivani pakettini viimeistä nappulan puolikasta. Proviisori ei kuitenkaan päästänytkään mua ihan niin helpolla. Resepti oli kuulemma loppunut. Hyvä Ama! Just näin, varsinkin kun ens viikolla on lähdössä taas vähän kauemmas kotoa. Paniikki puhelu Terveystaloon jossa sain jätettyä omalle lääkärilleni soittopyynnön huomiselle. Kaverilla kuulemma ihan täynnä kalenteri tälle päivälle.

Päätin kuitenkin kokeilla onneani ja pistin tohtori sedälle sähköpostia jossa selitin tilanteeni. 10 minuutin päästä sähköpostiini kilahti viesti. Kiltti tohtori setä kertoi että oli uusinut lääkitykseni vuodeksi eteenpäin. Kipin kapin takas apteekkiin ja yksi stressin aihe listalla vähemmän.

Kasvava etumus ja jopa normaalia notkompi selkäni on alkanut myös tuomaan hieman ikäviä tuntemuksia alaselkään. Olen koittanut mobbailla ja hieroa sitä mutta en meinaa itse löytää jumi kohtaa. Tähänkin sain onneksi pelastuksen. Treeni kaverini on ammatiltaan hieroja ja lupasi torstaina hieroa selkääni jotta ei reissuun tarttisi lähteä ihan jumisena.

Maanantai aamuna suuntana Marokon Agadir. Oi että loma tulee taas niin oikeaan aikaa. 🙂