Liikunnan merkitys

Normaali

Nyt en puhu ainakaan monella sanalla raskaudesta tai vauvahömpästä. 😉

Eilen oli Helsingin Sanomissa mielenkiintoinen artikkeli ns. ”lihavien salista”. Artikkeli herätti itsessäni paljon ajatuksia siitä miten oma rakkauteni urheiluun saattaa jollekkin nostaa kynnystä aloittaa liikkuminen. ”Himoliikkujalla ei ole välttämättä mitään kokemusta elämästä, johon ei kuulu liikunta. Se on huono lähtökohta aloittelijan kannustamiseen.” Uskon tämän lauseen pitävän todella hyvin paikkansa. Kaikki ihmiset eivät pidä samoista ruuista, maista tai kouluaineista. Miksi siis kaikkien pitäisi nauttia himo liikkumisesta? Se että latailen aina kuvia treenaamisestani tai hehkutan facebookissa tekemisiäni salilla ei välttämättä kannusta ystäviäni liikkumaan, ehkä mahdollisesti jopa päinvastoin. Vaikka toivoisinkin että kaikki lähipiirissäni rakastaisivat crossfittiä niinkuin minä, saattaa hehkutukseni enemmänkin saada heidät vihaamaan lajia. Tajuatteko mitä ajan takaa?

Joku nauttii enemmän juoksemisesta, joogasta tai peräti seinäkiipeilystä. Artikkelissa liikuntasosiologi toteaakin että ”Liikunta pitäisikin kytkeä asioihin, jotka ihminen kokee merkityksellisiksi”. Vaarini on tässä oiva esimerkki. Hänen mielestään käveleminen on turhaa jos sillä ei ole mitään tarkoitusta. Sienimetsässä hän kerää samalla sieniä ja saattaakin retkillään viettää monta tuntia. Siinä vaiheessa kun sieniä ei ole, tulee hommasta hänen mielestään merkityksetöntä. 😀 Itselläni liikuntaan yhdistyy vahvasti myös sosiaalinen kanssakäyminen. Minua olisi tällä hetkellä vaikea saada yksin tavallisella kuntosalille. Olen kuitenkin omaksi yllätyksekseni innostunut lajeista niinkuin painonnosto ja pilates!?

Keski-uusimaa lehden artikkeli jossa olimme siskoni kanssa mukana viime viikolla :)

Keski-uusimaa lehden artikkeli jossa olimme siskoni kanssa mukana viime viikolla 🙂

Uskon että liikunta trendinä ajaa kokoajan näitä ns. liikkumattomia ihmisiä kauemmas liikunnan parista. Me urheiluhullut lisäämme treenamista päivityksiä sosiaaliseen mediaan, mutta he kenelle kynnys urheilla on korkea kokevat tämän myötä varmasti vielä vaikeammaksi aloittaa. Minunkin facebook ystävä rukat luulee että olen teräs mimmi joka raskaana ollessaankin treenaa 6 kertaa viikossa. Todellisuus on se että treenaan tällä hetkellä 2krt viikossa pilatesta, 4krt viikossa crossfittiä ja pyöräilen muutaman kerran viikossa töihin. Päivityksistäni saa ehkä kuvan että crossfit salille ei kannata tulla ellei saa leukoja vedettyä tai tempase 50kg. 😛

Crossfit salilla minulla on kymmeniä kehitettäviä asioita. En tällähetkellä saa yhtään leukaa ilman kuminauhaa apuna. Tällä hetkellä nautin kuitenkin vain liikunnan minulle tuomasta ilosta. Toivon että voin näyttää ihmisille että rajoitteista huolimatta liikunta ei ole mahdotonta. Silti tajuan että päivitykseni sosiaalisessa mediassa voi näyttää joidenkin silmissä jopa provosoivilta.

Jutussa mainittiin että vaikka liikunta on tällä hetkellä trendi ei liikkuminen jakaannu kansassa tasaisesti. Seuraava lause herätti myös oman huomioni.

”Harrastaminen ei riitä pitämään terveenä, koska samaan aikaan liikunta on vähentynyt muuten: Ruumiillinen työ ja työssä liikkuminen vähenee. Samoin arkiliikunta, tosin pyöräilyn määrä on nousussa. Teknologia säästää ihmisvoimia. Kaupungit suunnitellaan niin, että kaupassa pitää käydä autolla.”

Syyllistyn tähän vähänväliä itsekin. Varsinkin jos kuljen työmatkan autolla on päivä lähinnä pelkkää istumista eikä tunnin crossfit treeni kata millään päivän liikuntasuosituksia.

Niinkuin siskoni mainitsi kaason puheessaan en minä todellakaan aina ole ollut tällainen salikissa. Lapsena rakastin liikunnan sijasta sokeripommi jogurtteja ja minut sai itkien raahata uimahallille. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin suurin osa ystävistä löytyä uimahallista ja uskon että kilpailuvietti vei lopullisesti mennessään. Ymmärrän hyvin artikkelin ”lihavia” ihmisiä jotka ovat onnellisia kuntosalilla jossa ei omaa peilikuvaa tarvitse joka suunnasta tuijotella. Olen aiemminkin tainnut mainita että crossfit saliltamme löytyy yksi peili ja aika nopeasti harrastuksen aloitettuani huomasin miten treenaaminen ei enää pyörinyt täydellisen berberin metsästyksen ympärillä vaan omien tulosten parantamisena.

Millähän tämän hetkisen trendin saisi käännettyä sellaiseksi että kaikki liikkuisivat itselleen mieluisalla tavalla omaksi ilokseen? Ei yhteiskunnan asettamien paineiden vuoksi. Millä liikunnan saisi osaksi kaikkien ihmisten arkea ilman että se on pakkopullaa?

Meidän salilla alkaa keskiviikkona uusi On Ramp kurssi. Kannustankin kaikkia itse kokeilemaan olisiko tämä oikea laji juuri sinulle?! Oikeasti tässä lajissa ei ole iällä, sukupuolella, urheilutaustalla tai muullakaan mitään merkitystä. Laji on monipuolinen ja kaikki tekee omien kykyjensä ja kuntonsa mukaan. Itsehän olen sydänsairas, raskausviikolla 27 ja edelleen täysillä mukana. 😉 Tein lauantaina crossfit Open karsintalajin skaalattuna versiona. 27-21-15-9 kalorin soutu + 20kilolla thrustereita. Sain treenissä taas hien pintaan ja olin NIIN hyvällä tuulella. Huomaan raskauden aikana vielä vahvemmin mikä vaikutus liikunnalla on omaan jaksamiseeni. Kaikille sitä samaa tunnetta ei kunnon hikitreeni tuo mutta ehkä sen tuo esimerkiksi kevyt hiihtolenkki ystävän kanssa nyt kun tuo talvikin teki paluun? 😉

open

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s