Eilen tapahtui jotain jonka pistän 100% raskaushormoonien piikkiin. Löysin itseni ilta 21.00 jälkeen takapihalta kyynerpäitä myöden mullassa istuttamassa ruusuja ja porkkanoita. WHAT?! Naapurit on varmaan kattonut, että toi nainen on lopullisesti seonnut. Myyjä antoi minulle tarkat ohjeet: ”mene nyt ostamaan kanankakkaa ja laita sitä alle, sen jälkeen muistat kastella hyvin. Älä leikkaa ruusuja syksyllä vaan jätä se kevääseen. Kukat on hyvä peittää talveksi.” Yes sir. Kysykää kesän lopussa miten mun porkkanat ja ruusut jakselee.

En todellakaan ole mikään viherpeukalo. Onnistun usein miten tappaamaan ihan perus bambut ja kaktuksetkin. Sairaan hyvä lähtökohta lähteä kasvattamaan oikeaa ihmislasta.

Taas yksi asia joka kovasti mietityttää. En ole mikään pullan tuoksuinen mamma, vaikka ruuanlaitosta pidänkin. Siskoni on oikea jauhosormi ja leipoo aina mitä upeampia juttuja. Esikoisensa syntymäpäivillekin hän oli leiponut upeita kakkutikkuja. Olin häkeltynyt ja kauhuissani. Meidän Sepon synttäreillä on todennäköisesti tarjolla täytekakku joka on itkupotku raivareiden saattelemana väsätty loppuun kun joku tai kaikki askeleet leipomisessa ei olekaan menneet ihan nappiin. Mieheni kutsuu pulliani kuukiviksi. Muistan ikuisesti kun yritin väsätä kääretorttua töihin tarjottavaksi. Homma päättyi kyyneliin koska torttu ei meinannut irrota leivinpaperista ja näytti katastrofilta. Mieheni pelasti tilanteen juosten lähikauppaan ostamaan kermavaahtoa ja taloussuklaata jolla koristelimme tortun rumuuden piiloon. Eipä siis tässäkään asiassa tule mamma pisteitä herumaan.

Rakastan kokkailla mutta en ehkä ole asiassa sillä tasolla mitä haluisin olla. Homma myös yleensä tyssää siihen että mieheni toteaa, ”siivoa sitten jälkes myös kokkailujen jälkeen.” Joo mamman pitäis vissiin innostua siivoamisestakin jossain vaiheessa raskautta. Odotan sitä innostusta edelleen.

Tuntuu etten sovi mihinkään mamma muottiin. Vaikka liikkuva mamma olenkin ollut en myöskään ole se hullu fitness mamma joka on treenaamassa synnytyksen jälkeen ennenkuin maito on ehtinyt nousta rintoihin. Sehän ei tarkoita etten voi kuitenkin vauvan kanssa mennä fiilistelemään salille kun isi treenaa? 🙂 Meinaan kuitenkin rauhassa antaa kroppani palautua. Tästäkin jää siis fitness mamma pisteet saamatta.

En myöskään ole lukenut oikein mitään kirjallisuutta koskien äidiksi tulemista tai lapsen kasvatusta. Ajatusmaailmani on se, että turha etukäteen asioita stressata. Kaikki lapset ovat kuitenkin yksilöitä. Neuvolasta saatuja juttuja olen kyllä selannut mutta siinäpä se sitten on. Mieheni tuntuu tutustuneen asioihin paljon minua paremmin.

Rakkautta minä kuitenkin koen osaavani antaa ja se taitaa olla jo aika hyvä lähtökohta. Hakuna Matata, ei huolta! 🙂