Synnytys ja kotiutuminen

Normaali

Ou jeah. Juuri se teksti minkä varsinkin jokainen miespuolinen lukija, jolla ei vielä ole omia lapsia, haluaa lukea. 🙂

Viimeiseksi jäänyt raskaus kuva. Ennen sairaalaan lähtöä.

Viimeiseksi jäänyt raskaus kuva. Ennen sairaalaan lähtöä.

Heräsin keskiviikko aamuna siihen, että selästä kulki outoja tuntemuksia vatsaan. Aamutouhuja tehdessäni tiesin, että nämä ovat niitä oikeita supistuksia ja ilmoitin asiasta miehelleni. Supistukset olivat heti suht säännöllisiä, 5-7min välein ja kestoltaan aluksi noin 30 sekuntia.

Lenkillä tehostamassa supistuksia. Tyylikäs mama! :D

Lenkillä tehostamassa supistuksia. Tyylikäs mama! 😀

Mieheni tuli jossakin vaiheessa päivällä kotiin ja odoteltiin siinä telkkaria katsellen muutoksia voinnissa. Välillä kävin suihkussa helpottamassa oloa. Illemmalla kävimme kävelemässä aika maastoisella polulla ja siinä vaiheessa supistukset olivat jo niin kovia, että muutama ärräpää taisi tuossa loppulenkistä päästä.

Limatulppa irtosi kotona. Illalla 21.30 aikaan totesin etten enää pysty kotona olemaan ja soitimme kättärille, että tulemme nyt.

Kättärillä oltiin kello 22.10. Ensin oltiin puolisen tuntia käyrillä ja minun todettiin olevan jo 6cm auki. (Jos ette tiedä mitä tämä tarkoittaa laittaakaa se googleen).

Käyrillä

Käyrillä

Suihkuttelin vielä sairaalassakin ja kokeilin ilokaasua. Ilokaasusta tuli sellainen olo kuin olisi ensimmäistä kertaa 9 kk juomattomuuden jälkeen ottanut pari siideriä. Tämä rupesi minua myös huimaamaan, joten en kokenut siitä kovinkaan helpottavaksi.

Ollessani 9cm auki pyysin saada epiduraalin. Tämä annettiin tässä vaiheessa kuulemma jo kiireellisesti. Sen jälkeen puhkaistiin kalvot, joka sai lapsivedet mukavan lämpöisesti lorahtamaan jalkojen välistä. Ihan hörhöä mutta vesien meno helpotti omia supistuksia sillä, että keskityin välillä siihen lorahduksen tunteeseen niin, että kipu unohtui. Siinä sitten välillä odoteltiin ja välillä lisättiin epiduraalia.

Epiduraali <3

Epiduraali ❤

Kun kolmas epiduraaliannos oli annettu, istutettiin minut haarat levällään ämpäriä muistuttavaan kapineeseen. Siinä piti ”pinnistää niinkuin kakkaisi” samaan aikaan kun tunsi supistuksen. Ämpärissä istuin noin 30 minuuttia, kunnes totesin että nyt ei enään pysty. Tarkistettiin tilanne ja todettiin, että päälaki näkyy jo. Sitten sain alkaa ponnistamaan. Ponnistin puoli-istuvassa asennossa niin, että puristin polviani käsillä kohti rintaa. By the way. Crossfitistä tässäkin hyötyä. Kätilö totesi ”herranen aika sinähän venyt” kun vedin polvet kohti rintaa. Emme tässä vaiheessa vielä puhuneet alakerran venyvyydestä, joka sekin myöhemmin osoittautui hyväksi.

Ponnistusvaihe kesti kaikenkaikkiaan 14min. Oli mielestäni ihan lastenleikkiä supistuksiin verrattuna. Pää tuli 3 ponnistuksella ja loppu vartalo yhdellä.

Nopeammin kun huomasinkaan, oli sylissäni ihanasti itkevä pienen pieni ihme. Itku taisi päästä kyllä mammalla ja isilläkin.

Minulla oli aivan mieletön kätilö. Sain todella hyviä ohjeita koko ajan ja mikä parasta, selvisin ilman yhden yhtä tikkiä. Mieheni oli maailman paras tuki synnytyksessä. Hän kannusti, tsemppasi JA muistutti ponnistaessa painaa leukaa rintaan.

Aamupalan nautittuamme, pääsimme osastolle. Sairaalassa olo ei ollut mitään nautintoa. Varsinkin yöt ahdistivat minua todella paljon. Kaipasin miestäni ja vauvalla oli aika itkuisia yöt sairaalassa kun maito ei vielä ollut noussut.

Työ tehty. Palkinnosta nauttimaan osastolle. <3

Työ tehty. Palkinnosta nauttimaan osastolle. ❤

Pikku käärö, sairaalan jätti vaunuissa. :)

Pikku käärö, sairaalan jätti vaunuissa. 🙂

Launtaina pääsimme kotiin. Nämä pari yötä vauva on nukkunut hyvin. Yöllä herätään pari kertaa 3-4 tunnin välein syömään ja jatketaan unia.

Valmistaudutaan kotiin lähtöön.

Valmistaudutaan kotiin lähtöön.

IMG_9027

Tässä kohtaa pakko taas leijua mikä mies minulla on. Tiedän, että jotkut lukijat kohta jo luulevat minun keksineen koko miehen. 😉 Sairaalassa olon aikana tuntui, että hän teki kaiken muun paitsi imetyksen. Eilen sain nukkua melkein 2h päiväunet kun hän vahti poikaa. Hoen koko ajan, että teen kaiken äkkiä. ”Käyn äkkiä pissalla, käyn äkkiä suihkussa, syön äkkiä”. Miehelläni on kuitenkin homma niin hyvin hanskassa, ettei minun todellisuudessa ole kiire hoitaa näitä asioita. Kiitos Heikki! Tiedän jo nyt että olet paras mahdollinen isä Felixille.

RAKASTAN <3

RAKASTAN ❤

Onnellisuuden tunne on tällä hetkellä niin suuri, ettei sitä voi sanoin kuvailla. En välitä miltä oma kroppani nyt näyttää, onko tilillä riittävästi rahaa tai onko kotona vieraille tarpeeksi siistiä. Minulla on vieressäni kaksi niin rakasta ihmistä, etten voi lakata miettimästä miten onnekas olen. Saamme nyt viettää kuukauden laatuaikaa yhdessä ja totutella uuteen arkeen. Olen tällä hetkellä rakastanut jokaista minuuttia.

Loppuun vielä muutama vinkki tuleville synnyttäjille.

– Alkakaa hyvissä ajoin öljyämään välilihaanne.

– Kuunnelkaa mitä kätilönne teille ohjeistaa.

– Epiduraali tekee synnytyksestä siedettävän.

Tänään päästiin myös ekalle vaunulenkille. Olipa ihana päästä vähän liikkumaan. (Ja kokeilemaan meidän super ihania Emmaljunga vaunuja) 🙂

Eka kärrylenkki!

Eka kärrylenkki!

Mainokset

9 thoughts on “Synnytys ja kotiutuminen

  1. Onnea koko perheelle! Kuulosti aika tarkkaan samalta kuin oma synnytykseni – siedettävältä ja lähes helpolta. Ja sairaalaan mennessä olin myös 7 cm auki ja epi tilattiin kiireellisenä. 😀

      • Nooh, meillä on ollut tosi haastavaa imetyksen kanssa, mutta sitkeän avun hakemisen jälkeen sekin jo sujuu. 🙂 Synnytin kans Kättärillä ja ohjaus oli huonoa ja tympeää. Ollaan nyt käyty Hyvinkään sairaalalla imetyspolilla, jossa on neuvottu kädestä pitäen mahtavasti.

        Univajeeseenkin ollaan jo totuttu. 😀

        Synnytyksistä kuulee tosiaan enemmän kauhujuttuja, kunpa myös me vähällä päässeet jaettais kokemuksia enemmän!

      • Näinpä! Mulla myös ekana päivänä kamala tyly hoitaja joka ei näyttänyt mitään. Seuraavana päivänä kuitenkin ihana iäkkäämpi rouva joka ohjeisti ihan tissistä pitämällä 😂

  2. Susan

    Oh, kiitos niiiin hyvästä tekstistä! Olen vasta rv 18+2, mutta synnytyskammoinen jo valmiiksi. Tämä kyllä rohkaisi tulevaan 🙂

    • Ihana kuulla! Avoimin mielin. Se on niin siistiä mihin ihmiskeho kykenee. Niinkuin tuossa kirjoitin. Epiduraali on taivas. Ponnistusvaiheessa on kuitenkin mukava tuntea jotain, että pystyy kontrolloimaan työntämistä. Ihanaa odotusta ja tsemppiä! Kaikki menee hyvin. 💗

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s