Minulle tuo sana merkitsee isää. Vaikka olen jo 26-vuotias, ovat vanhempani minulle edelleen mamma ja pappa. Pappa on aina ollut tiukka, mutta lempeä. Pienenä jos näimme pahaa unta yöllä, piti vanhempiemme huoneeseen kontata niin, että sujahti nopeasti nukkuvan papan ohi, mamman kainaloon. Jos pappa näki, joutui kyllä takaisin omaan sänkyyn. 😀

  
Minulle erityisen tärkeää on ollut papan kannustus uinti harrastuksessani. Asuimme 500m päässä uimahallilta. Pakkaspäivinä pappa tuli usein silti hakemaan minua autolla treeneistä, etten vaan vilustuisi. Ei ollut montaa uinti kilpailua, jossa pappa ei ollut kannustamassa. Vaikka en sitä varmasti koskaan sanonut ääneen, oli hänen läsnäolonsa mielettömän tärkeää. Halusin tietenkin tehdä papan katsomossa ylpeäksi. Kun onnistuin, tuuletimme molemmat yhtä kovaa. Minä altaassa, pappa katsomossa.

Pappa on huolehtija. Hänelle oli mielettömän kova paikka, kun sydänsairautemme tuli ilmi. Hän on tämän jälkeen ollut huolissaan treenaamisestani. Kun kerroin raskaudestani, oli papan ensimmäinen kommentti: ”Tuota treenaamista pitää nyt kyllä himmata.”

  
Olen papan tyttö. Jos pyydän jotain Heikiltä, mihin hän ei suostu totean yleensä vastaukseksi ”Pappa kyllä tekisi!” Heikki onkin nopeasti oppinut vastaamaan heti, ” en tee mutta, pappa varmaan tekee.” Käyn torstaisin kävelyttämässä vaariani, joka asuu aivan vanhempieni lähellä. Kävelen siitä yleensä Felixin kanssa vanhempieni luokse. Vaikka papalla olisi kuinka kiire, hän aina vie meidät Felixin kanssa kotiin, jotta meidän ei tarvitse mennä bussilla. Tämä on niin tyypillistä pappaa.

Nyt papasta on myös tullut minulle Mofa. (Morfar=isoisä) Sydämmeni meinaa sulaa kun pappa kertoo Felixille, miten hän opettaa kaiken jalkapallosta hänelle. Koska Felix ei ole hänen ensimmäinen lapsenlapsensa, huomaa papan otteissa jo selkeää itsevarmuutta. Felixin naurattaminen tulee jo ihan luonnostaan. Vaippa hommiin ei pappa kuitenkaan vielä ole lähtenyt.

  
Parempaa isää ja mofaa emme voisi Felixin kanssa toivoa!

Hyvää isänpäivää! ❤