Tätä työtä olen odottanut lapsesta saakka. Ihan niinkuin kaikessa työssä, on tässäkin hyvät ja huonot puolensa. Työ on ympärivuorokautista eikä lomia ole. Valitettavasti tästä ei myöskään makseta hyvää palkkaa. Koskaan en tiedä mitä työpäivä pitää sisällään, vaikka homma perustuu hyvin paljon rutiineihin. Sanoisin, että työhön perehdyttäminen kestää noin 3kk. Homma muuttuu kokoajan fyysisemmäksi. Pikku painoni kasvaa koko ajan ja on jo noin 7 kiloinen. Hän muuttuu myös päivä päivältä itsetietoisemmaksi ja näin ollen osaa myös vaatia äidiltä enemmän. Pikkuhiljaa huomaan hartioideni olevan 24/7 jumissa työergonomian vuoksi, joka ei aina ole parasta mahdollista.

  
Työmatkoja odotan kovasti, vaikka tiedän ettei nekään täyttä lomaa ole. Ajatuksena on vain ihanaa, että joku muu siivoaa ja tekee ruuan. Nämä ovat nimittäin iso osa työtäni. Vaikkei sitä aina huomaa.

 

 
Koen työni organisaatiossa olevan aika näkymätöntä. Hetken pois ollessani, huomaan kuitenkin miten tärkeä roolini on. Vaikka en olisikaan kokoajan fyysisesti läsnä, on työ kuitenkin koko ajan mielessä.

Työasu on vapaaehtoinen. Välillä kuljen pikkareissani ja välillä haluan päälle parempaa Seppälää. Se on ihanaa!

Harmittaa ettemme mieheni kanssa välillä osaa nähdä toistemme töiden vaativuutta. Mieheni on taas tänä syksynä tehnyt pitkää päivää. Eilen hän piteli Fefeä sylissä vähän aikaa ja ojensi sitten minulle. Kun huokaisten otin vastaan. Totesi hän, että hänelläkin ollut aika pitkä päivä. Tarkoittaako se, että kun hän tulee kotiin niin pitäisi sitten hypätä minun työhöni? Hävetti. Eipä tietenkään. Se on vaan pieni hengähdys minulle pitkän työpäivän jälkeen kun joku muu viihdyttää lasta sen aikaa, että saan iltapalan rauhassa syötyä. Minulla kun työ tosiaan on ympärivuorokautista eikä lomia ole ihan hetkeen tiedossa.

Kukaan ei työssäni kiittele hyvästä palvelusta. Välillä mietin teenkö asioita ollenkaan oikein. Ulkopuoliset osaavat usein kyllä kertoa mitä teen väärin. Onneksi on paljon kolleegoita joilta voi tarvittaessa pyytää vinkkejä. Pomoni osaa kuitenkin aika suoraan kertoa miellyttääkö työni jälki häntä vai ei. Jos jokin asia menee hänen mielestään huonosti, tulee palaute hyvin nopeasti naama punaisena huutaen. Hyvästä työtä äiti saa hymyn, välillä jopa kunnon hekotuksen.

  
Vaikka työ on rankkaa, on tämä silti parasta mitä koskaan olen tehnyt. Tiedän tehneeni tämän 4kk työjakson aikana jotain oikein kun edessäni on useimmiten hymyilevä pyöreäposkinen poika, joka ihan kasvaa silmissä.

Tiedän myös, ettei kukaan muu tekisi tätä hommaa paremmin kuin minä.  ❤