Alan saada käsitystä koti äitiyden kurjasta puolesta. Meillä on tänään koko aamupäivä mennyt lääkärissä ja apteekissa. 

  
Felixillä alkoi keskiviikko aamuna yhtäkkiä kova flunssa. Hänellä oli marraskuussakin flunssa, joka kuitenkin helpotti välissä. Tiistaista asti poika sai iltaisin kovia itku kohtauksia joihin auttoi ainoastaan kanniskelu ympäri asuntoa. Epäilin hampaita. Eilen illalla huuto kuitenkin yltyi todella kovaksi, eikä tissistä tai kantelustakaan ollut enää apua. Suppo auttoi rauhoittumaan unille, mutta yö meni vähän väliä heräillen. Aamulla hengitys oli todella rohisevaa ja raskasta. Jätkä kuulostaa siltä kuin lihava mies kävelisi portaita ylös.

  
Varasin ensimmäisen mahdollisen lääkäri ajan ja tuomio tuli nopeasti. Keuhkoputkentulehdus ja vasemman korvan tulehdus. 

Minä olisin kaikesta viemässä lasta lääkäriin. Mieheni taas yrittää toppuutella. Viime kerralla lääkäri käynti oli turha. Mistä tietää milloin lapsella on kovat kivut kun toinen ei vielä osaa kertoa? 

Olen aina ennen ihmetellyt mitä ihmiset istuu apteekissa 5 minuuttia pidempään. Tänään istuin itse 30 minuuttia kuuntelemassa miten lääkkeet tulisi pikkuiselle antaa. On antibioottia, probioottia, korvatippaa, panadolia. 

  
Onneksi minulla, vaikka muut toisin väittää, on maailman reippain poika. Antibiootti meni kerralla suusta alas. Jos pikkuinen on näin reipas, ei tässä mammankaan auta kuin skarpata ja uskoa, ettei pieni sairastelu maailmaa kaada. 💗

Ihanaa viikonloppua ja itsenäisyyspäivää kaikille! 🇫🇮