Lapissa pääsin juuri hiihtämisen makuun kun pitikin jo palata takaisin tänne lumettomaan etelään. Rehellisesti sanottuna nyt on vähän treeni motivaatio hakusessa. En näin ollen pakota itseäni salille vaan menen sitten mielummin kävelylle, uimaan tai juoksemaan. Ajattelin tuota juoksemista pikkuhiljaa aloitella. Olen ajatellut, että osallistuisin 9.1 Vantaan Hakunilassa järjestettävään Aktia Maantiejuoksu Cupiin. Tarkoitus olisi tuolla juosta 5km matka, ilma minkäänlaista aika tavoitetta. Kunhan pääsisin maaliin ilman yhtään kävelyaskelta. 🙂

Kirjoitin ennen joulua meidän pikku herran ruokailuista. Tällä hetkellä on sellainen olo, että olisin valmis kasvattamaan kaverin kokonaan tissimaidolla. Tuo syöminen on NIIN sotkuista puuhaa!!! Tämän lisäksi tuntuu siltä, ettei Felix tykkää mistään mitä hänen suuhunsa laitan. Oli se sitten itse tekemää tai kaupasta ostettua. Bataatti tuntuu tällä hetkellä olevan ainoa herkku jota jätkä jaksaa syödä muutaman lusikallisen hyvillä mielin. Eilen annoin myös mandariinia käteen ja sehän olisikin sitten maistunut. Mammaa vaan jännittää tuo mandariini kun poika saa ikenillään aika isoja paloja siitä jo irti. Oi voi…

  
Sitten nämä yöt. No eihän ne monen mittapuussa ole edes huonoja mutta… Meillä herätään tällä hetkellä joka yö kerran syömään. Yöt vaihtelee muutenkin tosi paljon. Yleensä F nukkuu alku yön aika sikeästi, mutta jossain vaiheessa se härvääminen sitten alkaa. Kaveri pyörii jossain unen ja valveillaolon rajamailla. Ei välttämättä itke, vaan ähkii ja pyörii usein miten masulleen. Felix oppi jo nukkumaan omassa pinnasängyssään  niin, että reuna on vedetty alas ja sänky on meidän sängyn jatkeena. Reissussa jouduin kuitenkin joka yö nostamaan pojan viereeni ja sama on nyt jatkunut kotonakin. Ollaan siis tässä nukkumisessa otettu hieman takapakkia.

  
Toivon kuitenkin, että tämä kaikki on vain jotakin vaihetta. Kaikki me kai ollaan joskus syömään opittu ja nukkumaan ilman oman äidin kainaloa? 🙂