Joka puolella mainostetaan miten kaupat ovat nyt auki aikaisesta aamusta ilta myöhään. Asuntolainaa voit myös hakea mihin vuorokauden aikaan tahansa. 

Samaan aikaan näen, miten ympärilläni olevat ihmiset ajavat itseään todella loppuun työnteolla. 

Ymmärrän, että Suomen talous vaatii nyt kuluttamista. Mutta teemmekö näitä asioita tällä hetkellä henkisen hyvinvoinnin kustannuksella? 

Käsi ylös kuinka moni tekee vaate/lastentarvike/jalkine ostoksiaan nykyään verkossa? Itse teen 90% vaate ja lastentarvike ostoksista netissä. Ruokakin on mahdollista nykyään tilata netistä. Tarvitsemmeko siis tosiaan yötä päivää avoinna olevia kauppoja?

Pitenevät aukioloajat tarkoittavat sitä, että kohta tarvitsemme myös 24/7 auki olevia päiväkoteja. Eikö vapaa-aika enää merkitse meille mitään?

Meidän perheessä arki saattaisi minun palatessa töihin näyttää tältä. Heikki on töissä 8-17, minä 11-19. Matkoihin vielä vähintään 30min per suunta. Minä nukkuisin kun Heikki lähtisi ja minun tullessa kotiin olisi Felix jo nukkumassa. Kamalaa! 

En tarvitse kristallipalloa nähdäkseni, että tämä vaikuttaisi varmasti koko perheen hyvinvointiin.  

 Ovatko nämä siis todella niitä muutoksia mitä kokoajan huonommin voiva yhteiskuntamme tarvitsee? 

Itse olen äitiyden myötä alkanut entistä enemmän arvostamaan vapaa-aikaa. Pankkitililläni olevat rahat, maine tai työni saavutukset eivät tule koskaan saamaan aikaiseksi samanlaista tunnetta, kuin se, että näen mieheni ja lapseni nauravan yhteisissä leikeissään. 

  Olenko yksin ajatusteni kanssa kun sanon, että pelkään suuntaa johon olemme menossa?