Odotukset vs. todellisuus

Normaali

 

Sain lukijalta toiveen kirjoittaa siitä miten omat ajatukset ja teot ovat muuttuneet lapsen syntymän myötä. Tämä oli mahtava idea. Yksi tärkein asia mitä olen oppinut on se, ettei koskaa pidä olettaa tai päättää mitään etukäteen. Asiat ei suurella todennäköisyydellä mene niinkuin olit ajatellut. 😂


Kun sain tietää odottavani poikaa, aloin heti suunnittelemaan tyylikkäitä asukokonaisuuksia mihin vauvan pukee. Totuus on ollut jotain ihan muuta. Bodyt on mielestäni ainoa oikea vaatetus vauvalle joka on paljon sylissä! Paidat on tähän asti ollut todella epäkäytännöllisiä. Felix usein on näyttänyt myös tyylimammojen painajaiselta. Kaverilla saattaa olla sinivihreä body ja kirkkaan punaiset sukkahousut päällään. Lapsi raukka! 🙈

 Raskaana ollessani ajattelin, että teen asioita omalla tavallani enkä kysele muilta. Whatsuppi on laulanut synnytyksestä lähtien. Ensimmäisenä olen kyselemässä siskoltani ja äidiltäni neuvoja!

 Minun piti myös olla ehdottoman tiukka siinä, että pyrin tekemään lapsen soseet itse ja pyrin välttämään sokeria lapsella. Soseita olen jonkin verran tehnyt itse. Felix syö kuitenkin myös ihan yhtä lailla kaupan soseita. Me ollaan lähes joka päivä liikenteessä ja minun mielipiteeni on se, että valmis soseet on paljon helpompi kuljettaa mukanaan. Sokereita pyritään välttämään. Felix ei vielä saa maistaa mamman karkkeja tai jäätelöitä. Pyrin valmis soseissakin ostamaan niitä, joihin ei ole lisätty sokeria. Jos kuitenkin onkin tullut ostettua sellaista joka sisältää lisättyä sokeria saa poika sen syödä. 🙂

Raskaana ollessa ajattelin, että pyhitetään kyllä miehen kanssa aikaa myös toisillemme. Vielä emme ole missään kahdestaan olleet. Tosin käymme paljon yhdessä lenkeillä niin, että F nukkuu vaunuissa ja tämä onkin tuntunut riittävän molemmille yhteiseksi ajaksi tällä hetkellä.

Olin päättänyt jo ennen lapsen syntymää, että haluan pitää itsestäni huolta myös lapsen synnyttyä ja siitä olenkin hyvin pystynyt pitämään kiinni. Tästä suuri kiitos myös miehelleni, joka on mahdollistanut minun treenaamisen. ❤

 Kasvatuksellisista asioista en vielä oikein osaa sanoa, koska Felix alkaa vasta pikkuhiljaa tulla siihen ikään, että ymmärtääkin hieman mitä hänelle puhuu ja sanoo. Huomaan kuitenkin jo nyt olevani todella lepsu. Eihän se nyt haittaa jos poika vähän taputtaa telkkaria, saahan se nyt tuota laatikkoa vähän kaivella kun ei siellä mitään lapselle vaarallista ole… Tulen olemaan vielä todella pulassa tuon vauhtiviikarin kanssa.

Olen itse yllättynyt siitä, miten ns. huoleton olen äitinä. Vauva ei estä minua elämästä. Pieni vauva oppii maailmasta meidän kanssamme. En stressaa siitä voinko lähteä jonnekin vaikka meno osuisi lapsen päiväunien tai ruokailun aikaan. Lapsi nukkuu kun on väsynyt ihan missä vain. Ruuat on myös helppo ottaa vauvalle mukaan. Luulin, että stressaisin arkea enemmän vauvan kanssa. Kokemus on kuitenkin opettanut, että kaikki on helpompaa kun ei etukäteen ota asioista kamalaa stressiä. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Odotin raskaana ollessani kovasti pikkuvauva aikaa. Nyt olen kuitenkin huomannut olevani todella iloinen kun tuo aika on ohi ja meillä alkaa olla sosiaalinen ja toimelias pikkumies. Vauvat on edelleen ihania, mutta tuo pikkuvauva aika olikin yllättävän tylsää. On ihanaa kun minin kanssa voi pikkuhiljaa jo kommunikoida.

Sain tänään postissa synnytyskertomukseni. En tiedä missä se on tämän 9kk seikkaillut. Olen edelleen sitä mieltä, että olen esimerkillinen synnyttäjä. Haha! 🙂 Pääsisinpä taas synnyttämään. Vielä en kuitenkaan ole valmis taas olemaan raskaana. Löysin papereista kätilöni nimen, Päivi Vihersaari. Hän kertoi tekevänsä Kättärillä vain kesäduunia ja asuvansa muuten Ranskassa. Ihan huippu kätilö, joka teki synnytyksessäni ihan kaiken niinkuin toivoin. Minun piti kodiututtuamme laittaa hänelle erikseen kiitos mahtavasta työstä. En kuitenkaan muistanut hänen nimeään. Onkohan mitenkään mahdollista, että kiitos kulkeutuisi hänelle tämän internetin ihmeellisen maailman kautta?  Jos mulla on extra rahaa ens kerralla kun synnytän, hommaan saman mimmin itelleni kätilöksi. 😀

img_3106

Mainokset

10 thoughts on “Odotukset vs. todellisuus

  1. Nauroin ääneen, tää oli niiiin the story of my life! 😀 Mä oon myynyt kaikki periaatteeni jo aikoja sitten – ja toisaalta osan ostanut takaisin, heh.

    Onkohan tuo ponnistusvaiheessa annettu oksitosiini rutiini, jäikö mieleen? Mä sain sitä avautumisvaiheen jälkeen, koska supistukset loppui epiduraalin takia, mutta mahdetaanko sitä antaa rutiinistikin? Oon aika hippi näissä jutuissa ja kiinnostaa siks. 😀 Ens kerralla ennemmin sinnittelen ilman epiduraalia kuin otan oksitosiinin, koska ne supistukset oli ihan luonnottomia. Siis tosi rajuja. :/

    • Siis kun musta tuntuu, että on joku rutiini. Mulla nimittäin epiduraalista huolimatta synnytys kokoajan eteni!? Täytyypä kysästä kätilö tutultani. Mä oon miettiny nyt jälkeenpäin kestäisinkö itekin ilman epiä!? Tosin tuntuu, että se teki synnytyksestä mukavan. Otin ite epin viime tingassa kiireellisenä. Oiskohan se kipu siitä pahentunu? Ehkä ens kerralla kokeillaan sinnitellä vielä pidempään ilman 😂

      • Mäkin sain sen viime hetkellä, kun olin sairaalaan mennessä 7 cm auki. 😀 Vaikea arvioida näitä, kun ne oksitosiinisupistukset oli kyllä sellaisia, että niitä en olis kestänyt ilman puudutetta, mutta toisaalta jos puudutteen käyttö aiheuttaa oksitosiinitarpeen niin…

        Sullakin oli niin nopea synnytys, että ainakin lähtisin ens kerralla ajoissa! 😀 Mä en kyllä seuraavasta lapsesta todellakaan haaveile, huh. Ehkä viiden vuoden päästä!?

  2. Noora

    Nopeasti huikkaan, että keskimmäisen pojan synnytyksessä mulle ei tiputettu lainkaan oksitosiinia, vaikka pistettiin epiduraali. Omat supistukset oli niin voimakkaita, ettei ollut tarvetta. Eli sekin on mahdollista! 😉 Ja kuvittelisin, että kai sitä voisi hyvin pyytää testaamaan että riittääkö supistukset ilmankin. Helppohan sitä on laittaa sitten tippumaan, jos tuntuu hiipuvan.

    Hih, mulla on siis kolme poikaa ja musta synnyttäminen on ollut aina ihan super kivaa! 😀 Sitä jään kaipaamaan, kun katras on nyt kasassa. ❤ Epin oon kyllä saanut joka kerta, luomusta olisin ehkä eri mieltä. 😉

    • Hei kiitos! Ekalla kerralla sitä oli vielä niin tietämätön, ettei osannut pyytää muuta kun ettei välilihaa leikattais 😂 Oli se epiduraali kyllä niin mukava etten mä ehkä siitä heti luopuis. 😄 Mustakin synnytys oli mahtavaa, ihanaa kun joku muukin on sitä mieltä. Ootko nyt ihan varma? Jos vielä iltatähti? 😉 Ihanaa kevättä!

      • Noora

        Tää viimeisin, ikää kohta puoli vuotta, on nimen omaan se Iltatähti. 😉 Mä oon vasta vähän yli 30 että ehtishän tässä… Mutta isommat pojat on jo 7 ja kohta 5, niin alkaa houkuttaa jo astetta helpompi arki kun tää pieninkin kasvaa kovaa vauhtia!

        Samoin kiitos ihanaa kevättä!

  3. Petra

    Epidiraali usein vie omia supistuksia pois, teho heikkenee ja supistusväli pitenee. Jotta kohdunsuu aukeaisi = synnytys etenisi, tarvitaan supistuksia. Jos supistukset ovat heikentyneet puudutuksen myötä aloitetaan oksitosiini-infuusio supistusten ylläpitämiseksi. Jos synnytys kuitenkin etenee epiduraalista huolimatta eikä supistukset lopahda ei rutiininomaiselle oksitosiini-infuusiolle ole tarvetta. Synnytyksen jälkeen, ennen istukan irtoamista saa kaikki rutiinisti oksitosiinia, joko kanyyliin tai sitten reiteen pistettynä.

    / kätilö 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s