Missä mennään?!

Normaali

Hengissä ollaan vielä. Pari viime päivää on ollut aika rankkoja, mutta toisaalta hoidetaan ikävät jutut kerralla niin voidaan taas keskittyä hyviin tämän jälkeen.

Felixillä tulehtui tällä viikolla korvat neljännen kerran kesäkuun putkituksen jälkeen. Pikkujätissä on onneksi asiat hoituneet ripeästi, joten oltiin jo eilen laittamassa uusia putkia ja poistamassa kitarisat. Felixin leikkasi meille jo vakkari lääkäriksi valikoitunut Olli Rantanen. Kaikki meni hyvin ja päästiin puolessatoista tunnissa jo kotia kohti. Vaikeinta päivässä oli se, että ensin piti olla 5 tuntia syömättä ennen leikkausta. Leikkauksen jälkeen ei saanut syödä muuta kuin kylmää ja suht sileää ruokaa. Isi kävi ostamassa Feffelle Jungle Juice baarista ihanan kylmän smoothien ja saipa minimani nauttia ihan luvan kanssa oman jäätelönkin. 

Tänään itselläni oli aamulla kontollikäynti Peijaksessa. Jos olet missannut miksi, voit lukea tilanteestani lisää täältä. Niinkuin vähän osasin arvata, joudun vielä uuteen leikkaukseen. Leikkaus tehdään tällä kertaa Jorvissa, jossa on kuulemma alan ammattilaiset. Lähete tehtiin pikaisena, joten lääkäri toivoi, että pääsisin leikkaukseen jo marraskuun aikana. Luultavasti kuitenkin ennen joulua. Toipuminen tulee kuulemma kestämään viikkoja, sillä haava jätetään myös tuossa leikkauksessa auki. Tällä kertaa kuitenkin ilman näitä lankasysteemejä mitä minulla nyt takamuksesta roikkuu. Jos en ole muistanut mainita, niin tuo alue ihmisellä tulisi NIIN olla exit only. 😬✌🏽️En ole treenannut kävelyä lukuunottamatta mitään. Tähän viikkoon saakka kivut olivat niin ikäviä, että vedin 3×600 buranaa päivässä. Nyt ajattelin kuitenkin aloittaa treenin, kunnes on aika taas uudelle leikkaukselle. Täytyy kuitenkin treenit tehdä sen mukaan mikä hyvältä tuntuu.

Lääkärin jälkeen oli aika saattaa vaari haudan lepoon. Tilaisuus oli kaunis. Tein muistotilaisuuteen valokuvakansion vaarini eri elämänvaiheista. Tuo oli jotenkin todella terapeuttista. 💗

Illalla istuttiin koko perhe katsomassa nenäpäivä juhlalähetystä. Felix ei yleensä jaksa kauaa keskittyä yhteen asiaan. Nyt jätkä tapitti kuitenkin silmätarkkana lapsia maailman eri kolkista joilla ei ole asiat ihan niin hyvin kuin meillä. Hellyyttävää.

Felixille on myös valikoitunut päiväkoti, joka alkaa tammikuussa. Vaihtoehtoja meillä oli kaksi. Ratkaisu tehtiin nyt sillä perusteella jossa mammalla tuli parempi fiilis. 😊 Jännää, meidän pikkuisesta tulee hattivatti. Se on päiväkotiryhmän nimi. 

Tiistaina vietettiin etukäteis isänpäivää. Vietiin Feffen kanssa isi ja mofa lätkämatsiin. Spesiaalia matsista teki se, että lempi jengimme Jokerit kohtasi Lempi pelaajamme Teemu Ramstedtin. Huikeeta! Päästiin kuulemma telkkariinkin. Felix jaksaa matseissa ihmeen hyvin, vaikka lähdetäänkin yleensä kahden erän jälkeen jottei minimani nukahda autoon kotimatkalla. 

Ihanaa viikonloppua! Muistakaa hemmotella isejä! 💗😘

Mainokset

4 thoughts on “Missä mennään?!

  1. Sari

    Moi! Eksyin blogiisi ensimmäistä kertaa, mutta en varmasti viimeistä. 🙂 Sinulla on mukavan rempseä tyyli kirjoittaa asioista ja treenijutut höystettynä lapsiperhe-elämällä on aina plussaa.
    Hyvä että näistä asioista joku puhuu suoraan, koska ymmärtäkseni tuo fisteli ei todellakaan ole niin harvinainen vaiva kun moni kuvittelee, aiheena vaan sellainen mistä ei puhuta. Meillä miehelle tuli fisteli viime syksynä ja oli kyllä todella kivulias ja suorastaan helv**** vaiva. 😦 Leikattiin myös nukutuksessa ja jätettiin avohaavaksi, jota pidettiin auki niin että haavaonkalo parani pohjalta pinnalle päin. Itse huuhdoin ja vaihdoin sidettä 2 kertaa päivässä melkein kuukauden ajan ja voin sanoa että kyllä sen jälkeen on parisuhteessa kaikki nähty ja kaiken se kestää. 😀 No toisaalta onhan mies nähnyt 3 synnytystäni… Toivottavasti et loukkaannu tästä huumorista, koska meillä heitettiin aiheesta ronskiakin läppää aina välillä ihan tarkoituksella, vaikka oikeasti ei paljon naurattanut tämä vaiva… Mutta halusin kertoa, että fisteli parani hyvin ja nyt siitä on tasan vuosi eikä ole vaivannut ollenkaan. 🙂 Joten toivotan tsemppiä leikkaukseen ja uskon että kaikki menee lopulta hyvin! 🙂

    • Eihän tästä ilman huumoria selviäis 😂 Täällä on kans lentäny sellanen läppä, että ei voi blogissa julkasta 🙈
      Kiva kun eksyit blogiin! Mukava kuulla muiden kokemuksia! Miehelläsi tuo ei tulehtunut? Muistatko kuinka nopeasti hän pääsi treenaamaan?
      Itselläni on ensi viikolla tähystys. Toivon, että pääsisin ennen joulua leikkaukseen. ✌🏽️

      • Sari

        Ei onneksi tulehtunut leikkauksen jälkeen, vaikka olikin päässyt aika pahaksi, koska sitä hoidettiin ensin 2-3kk peräpukamina, joka vain pahensi sitä. 😦 Mieheni ei varsinaisesti treenaa mitään raskasta normaalistikaan, mutta otti kyllä varman päälle ainakin 1-2kk tosi rauhallisesti ettei vaan uusisi ja onkalo olisi varmasti kunnolla parantunut. Muistan, että kipua ja ikävää tunnetta oli pitkään, vaikka olikin päällisin puolin parantunut. Nuohan ovat käsittäkseni sut herkkiä kroonistumaan, joten kannattaa kyllä olla varovainen. Mieheni kävi myös tähystyksessä, mutta suolistossa ei ollut mitään, joten todennäköisesti istumatyö aiheuttanut hänen tapauksessaan, Leikkaus tehtiin yksityisellä heti muutaman päivän päästä toteamisesta, koska mieheni on yrittäjä ja pitkiin sairaslomiin ei ollut varaa.. Toivotaan, että pääset mahdollisimman pian leikkaukseen ja treenaamaan! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s