Ensimmäinen työ- ja tarhaviikko ohi. Meni muuten aika pikakelauksella tämä viikko. Voin rehellisesti sanoa, ettei treenaaminen ole käynyt edes mielessä näinä neljänä päivänä. Uuden opetteleminen on ihmeen väsyttävää…
Ikinä ei myöskään ole ollut niin kiire ratin takana, kuin nyt työpäivän jälkeen. Vaikka töissä on ollut todella hauskaa, on työpäivän jälkeen HIRVEÄ kiire näkemään minimäniä. 💗
Feffellä on mennyt ilmeisesti suht hyvin dagiksessa. Maanantaina Heikki vei pojan 8 aikaan ja haki 14.30 aikaan. Tiistaina minä vein 9.30 aikaan ja Heikki haki 15.30 aikaan. Muina päivinä poika onkin ollut täydet päivät ja syönyt dagiksessa aamupalan, lounaan ja välipalan. Ensimmäisinä päivinä Fefe oli itkeskellyt jonkin verran, mutta alusta asti tätien sylit ovat kelvanneet lohduksi. Ostin dagikseen myös samanlaisen pupun jollaisen kanssa F nukkuu kotona. Pupu onkin ollut tiukasta kainalossa joka päivä kun poika ollaan dagiksesta haettu. Tärkeätä on mielestäni se, että Felix löytää dagiksesta asioita jotka tuovat lohtua ikävään. Oli se sitten pupu tai tädin syli. 
Olen joka päivä saanut dagiksesta tekstiviestin miten menee. Se on ihanaa! Tänään sain heti aamulla viestin, että Felix ei edes itkenyt isin perään. Hoki vain muutaman kerran ”isi, isi.” Aamupalaakin oli uponnut ilmeisen hyvin ja päiväunet oli nukuttu ilman itkuja. Pikkuhiljaa taitaa tottua.
Äitini varoitteli kovasti, että kannattaa varautua hemmetin kiukkuiseen poikaan. Tätä me ei kuitenkaan olla vielä koettu. Fefe on ollut mielestäni ihan oma itsensä kotona. Paitsi… nukuttaessa. Joka ilta nukkumaan meno on ollut kamalaa taistelua. Poika väsyneenä nousee sängyssä seisomaan ja huutaa ”mamma, mamma.” Heikki on hoitanut nämä kaikki yksin. Hän haluaa hieman jo valmistautua ensi viikkoon, jolloin olen maanantai aamusta, torstai iltaan asti Göteborgissa.
Nyt aijon nauttia tästä pitkästä viikonlopusta perheen kanssa. Ensi viikko tulee olemaan todella rankka. Pojat kyllä pärjäävät täällä, mutta minä saatan kuolla ikävään. 
Maanantaina ajattelin mennä paikallisella Crossfit salille treenaamaan. Muina iltoina ajattelin, että juoksen ja treenaan hotellin salilla. Jos täytän illat ohjelmalla, en ehdi ikävöimään niin paljoa. Yritän myös ottaa hyödyn irti rauhallisista öistä ja yrittää nukkua hyviä yöunia.
Uusi työ vaikuttaa kuitenkin todella kivalta ja ihmiset samoin! 😄
sillyblondie.com 
Omaa kokemusta ei ole, mutta joku sanoi joskus, että nukkumaanmenohepulointia etenkin muutostilanteissa voi ajatella niin, että se on lapselle kaikkein paras ja läheisin hetki päivästä olla vanhemman kanssa, joten siksi hän haluaa venyttää sitä. Onhan nukahtaminen myös erotilanne vanhemmasta. Ja muistan itsekin, kun rakastuneena ei ois malttanut nukahtaa, kun menee yhteinen aika hukkaan. 😀 Näillä mä lohduttaudun, kun tuo taistelee unta vastaan joskus. 😉
Tosi kiva, että on alkanut hoito ja työ hyvin! Tuo pupujuttu on mainio. Mua jossain vaiheessa ihan ahdisti, kun lapsella ei ollut uni- tai lohtulelua tms. mutta nyt on vihdoin tullut yks pehmolelu tärkeäksi. On kiva, kun tiedän et se lohduttaa kainalossa, jos vaikka oon pois illalla.
Oon kyllä vähän kateellinen siitä, miten mutkattomasti joillakin nää jutut sujuu. Mulle olis yks mahtava työ tarjolla, mutta en vaan pysty vielä laittamaan lasta hoitoon. Ja meillä isä ei pysty jäämään kotiin mitenkään. 😦 Toki tää liittyy myös väsymykseen ja en myöskään vielä jaksaisi töissä, mutta kuitenkin.
Voi että, tosi harmi tuo teidän tilanne. Tosin meilläkin F oli yhtäkkiä TODELLA kiinni minussa, mutta niin se vaan pärjää. (Ja tekee varmaan jopa hyvää)
Meillä tuli tuo pupu myös nyt ihan viimeisen kuukauden aikana. Pupu on paras ja mamma tissin rääplääminen on jäänyt! Jee!