Kun olen nyt reilun kuukauden ollut työssäkäyvä äiti, voin rehellisesti sanoa ettei treenaaminen enää ole niin helppoa kuin se oli mammalomalla. Olen mielestäni kuitenkin päässyt mukavasti treenaamaan. Ajattelin, että täällä ehkä jotakuta kiinnostaa miten treenini toteutan.

Perheen yhdessä olosta en tosiaan tingi. Asioiden pitää olla tärkeysjärjestyksessä. En ole kilpaurheilija, joten olen tyytyväinen jos pääsen 3-4 kertaa viikossa treenaamaan. Tehtiin miehen kanssa helmikuulle myös pikku aktiivisuus tavoite. Meidän apple watchit mittaavat päivän aikana seisomista, liikuntaa ja liikkumista. Seisomisia tulisi saada 12/päivä. Liikuntaa 30min/päivä ja liikkumista 490kcal/päivä. Tavoitteenamme on saada kaikki nuo tavoitteet helmikuun jokaisena päivänä.

Olemme mieheni kanssa huomanneet, että parhaiten treeni onnistuu heti töiden jälkeen. Teemme niin, että se joka vie Felixin päiväkotiin, käy suoraan töistä treenaamassa. Näin se joka hakee pojan, voi halutessaan käydä aamulla ennen töitä esimerkiksi lenkillä.

Koko perhe voi myös treenata yhdessä. Me ollaan nyt arkena käyty lenkillä tai tehty kotijumppaa jos molemmat haluaa illalla treenata. Odotamme kovasti kevättä, jotta voimme taas mennä urheilukentille sekä ulkosaleille koko perheen kesken, jolloin treeniaika ei ole keneltäkään pois.

Viime viikolla kävin 2 iltana juoksemassa, yhtenä iltana tein kotijumppaa. Viikonloppuna käytiin koko perhe Vidalla jumppaamassa. Kävin ystävän kanssa lenkillä ja ohjasin yhden kehonhuolto tunnin.

Treenaaminen ei kuitenkaan tällä hetkellä ole niin tärkeää kuin se oli vielä puoli vuotta sitten. Jos tulen kotiin töiden jälkeen, on äärettomän vaikea enää lähteä treenaamaan kun on saanut Feffen syliinsä. Kun pojasta on ollut 8h erossa, haluaisi mahdollisimman nopeasti jo hänen luokseen.

Tänään Heikki lähti työreissuun ruotsiin. Heräsin 5:50 ja lähdin salille tekemään lyhyen aamutreenin. Juoksin juoksumatolla, tein leukoja ja hiihdin hiihtolaitteella. Nyt voin illalla viettää rauhassa aikaa Felixin kanssa. Olen iltaisin ollut sen verran väsynyt, että uni on viimeaikoina tullut ennen ilta 22. Eikä nämä illat oikeasti ole rauhallisia. Poika on duracelli. Vuorotellen loikin pupuna tai kannan poikaa selässä heppana. 

Aluksi stressasin, että paino nousee kun työt alkaa. Tänä aamuna vaaka näytti tasan samaa lukua, kuin ennen töiden alkamistakin. Uskon, että paljon on omasta asenteesta kiinni. Pienellä suunnittelulla löytyy ainakin vielä yhden lapsen kanssa aikaa treenille. Kun ruokavaliossa on perusasiat kunnossa ei painonnoususta kannata stressata. Töissä pyrin välillä kävelemään asiakkaiden kanssa puhelimessa jutellessa ja käytän AINA portaita.

Asiat rullaa tällä hetkellä mukavasti omalla painollaan. Nyt tietysti pelkään sanoa näin, ettei sitten heti tule joku sairastuminen pilaamaan tätä hyvää fiilistä. 

Vaikuttaako ajatukseni urheilu hullun mamman touhuilta vai pystyykö joku samaistumaan ajatuksiini?