Olen varmasti joskus aiemminkin kirjoittanut tästä aiheesta. Addiktio. Sana assosioi yleensä jotakin negatiivista. Alkoholi, huumeet, uhkapelit. Itse väitän kuitenkin kärsiväni erilaisesta addiktiosta. Urheiluriippuvuudesta. 
Pidän tätä itse positiivisena riippuvuutena. Treenaaminen on paljon mielessäni, tai ajatus seuraavasta treenistä. Pyrin päästä liikkumaan joka päivä. Pidän kyllä lepopäiviä, mutta sekään ei tarkoita ettenkö liikkuisi ollenkaan. Sairaslomalla ollessani mietin mitä ihmettä ihmiset oikein tekee jos ei treenaa? Millä päivä kuuluu täyttää? Tunnen itseni laiskaksi jos en pääse treenaamaan. Kaksi lepopäivää peräkkäin on jo todella paha. Leikkauksen jälkeen olin viikon treenaamatta. Meinasin rehellisesti sanottuna tulla hulluksi. Tein leukoja keinuissa ja pyrin tekemään kävelylenkkejä joka päivä. Onko hullua, ettei anna itsensä edes tuossa tilassa LEVÄTÄ?
Tunnen monia kaltaisiani ihmistä. Joka päivä on tehtävä jotakin, tai ei ole hyvä fiilis. Missä menee raja siinä mikä ajattelu on normaalia ja mikä ei? Omasta mielestäni kyseessä on HYVÄ addiktio. Treenaan ja pysyn näin virkeänä ja hyvässä kunnossa. Pidän lepopäiviä ainakin yhden viikossa. Osa tutuistani on kuitenkin sitä mieltä, että ajatusmaailmani on sairas. Kuulen sanottavan sitä, että en ole kilpaurheilija, enkä näin ollen tarvitse näin paljon treeniä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että pääkoppani tarvitsee.
Nykyään ei voi joka päivä mennä töiden jälkeen treenaamaan. Se on pois perheen yhteisestä ajasta. Yritän kuitenkin etukäteen miettiä miten voisin toteuttaa viikon treenit niin, että tulisi liikuttua 4-5 kertaa viikossa. Joskus toteutetaan treenit kotijumpalla tai lähdetään juoksulenkille koko perheen kanssa. Kevään tullen on myös helpompi laittaa herätyskello soimaan 5.30, jotta pääsee juoksemaan ennen töitä. Lapsi nukkuu vielä tuolloin, joten se ei missään nimessä ole häneltä mistään pois.
Onko tämä mielestänne sairas addiktio muiden joukossa vai hyväksyttävä elämäntapa? 🙂 Uskaltaako kukaan myöntää samaa riippuvuutta? Miten te itse toteutatte treenaamisen kiireisen arjen keskellä?
sillyblondie.com 
Sama addiktio täällä, ja on kyllä hyvä addiktio.
Samaa pohdin myös ajoittain. Itselläni on 4 lasta ja heidän ajastaan se ei ole pois, jos ennen kukon laulua käyn juoksulenkin heittämässä. Se tunne treenin jälkeen on vasn niin hyvä, että jaksaa taas päivän touhuta!
Wau! Ihailtavaa. Voin vain kuvitella miten kiireistä arki on 4 lapsen kanssa. 👍🏻
Kyllä melko hektistä ja haastavaa, kun lapset on iältään 2-9-vuotiaita. Kunnon päivärytmi helpottaa osaltaan sitä, et tiesän tasan tarkkaan millon pääsen/ pystyn liikkumaan! Muksutkin on hoksanneet, et liikunta ja ulkoilu on aika jees 😊
Ihan varmasti. Uskon, että lapsetkin oppii esimerkin kautta. Mahtavaa!!! 😄👊🏻
Ehdottomasti hyvä addiktio! Itsekin pyrin sen 5 kertaa viikkoon treenaamaan. Nyt kun olkapää taas vihoittelee on keksittävä jotain muutakin kuin crossfit. Siksi kyselinkin sulta juoksu asioista 😉
Mä oonkin joskus tännekin maininnut, että huomaan vasta nyt miten kuormittunut kroppa oli crossfit aikoina. Nyt treenaan 2-3xviikko juoksua ja 2-3xviikossa voimaa. Uskon, että oon elämäni parhaimmassa kunnossa. Musta saa juoksu seuraa anytime! 😄👊🏻
Hmm itse en harrasta liikuntaa noin paljon vaan moni muu asia menee treenien edelle. Tykkään lukea, harrastaa musiikkia, askarrella, nähdä ystäviä, leipoa… Treenillekin jää kuitenkin aikaa 3-5 krt viikossa.
Se, onko treenaamisesi sairasta voit arvioida vain sinä itse. Mikäli se on pakonomaista ja treenien väliinjääminen ahdistaa/stressaa, et voi muuta miettiä kuin treeniä ja skippaat esim. treffit ystävien kanssa treenien vuoksi, sanoisin, että urheilet pakonomaisesti ja se saattaa olla sairasta. Aikaisemmin sanoit, että stressasit painonnousua sairasloman aikana ja se kuulosti mielestäni vähän hullusta, olihan kyseessä vain viikko! Keho tarvii myös lepoa 🙂 Levossakin kehittyy.
Hyvin sanottu. Tajusin siis itsekin miten sairasta tuo ajattelu lihoamisesta viikon aikana oli. Silti ei voinut ajatuksilleen mitään. 😬 Nykyään ei treeni kuitenkaan enää mene ystävien ja perheen edelle. Myönnän kuitenkin suunnittelevani ne päivät kun on sovittuja tapaamisia niin, että ehdin sitten treenaamaan vaikka aamulla. Kiitos kommentistasi! 😘