Olen sosiaalisessa mediassa saanut viime aikoina paljon huolestuneita kommentteja siitä, että pidänkö ollenkaan lepopäiviä. Treenaan tällä hetkellä aika kovaa, koska kuukauden päästä häämöttää Vantaan maratonin puolikas, jossa haluaisin tosi kovasti yrittää päästä alle 2h. Pidän kuitenkin AINA vähintään yhden lepopäivän viikossa.

Haluan muistuttaa, että sosiaalinen media on aina aika pintaraapaisu ihmisen elämästä. Itse olen tietoisesti valinnut esimerkiksi postaavani instagramiin nimenomaan treeni juttuja. Sieltä saa ehkä helposti kuvan, että eihän tuo mimmi muuta tee kuin treenaa. (Ja heilu suu auki tissiliivit päällä himassaan) Todellisuudessa treeniin menee max 2h päivässä. 🙂

Viimeaikoina suurin osa treeneistä on painottunut aamuihin. Niinkuin olen jo aikaisemmin maininnut herään mielelläni aamu 5 treenaamaan, jotta se ei ole perheen yhteisestä ajasta pois ja koska tuolloin saan hyvin treeniseuraa. (Kyllä, minulla on myös hulluja ystäviä.) Tällä hetkellä tuntuu, että aamu rytmi toimii itselleni kaikkein parhaiten. Olen aamulla pirteä ja se käynnistää päivän mukavasti. En koe, että aamutreenit kuormittaisivat kroppaani yhtään extraa.

Tällä viikolla treenejä tulee yhteensä 6kpl+ muutama pyörälenkki, sekä yksi täysi lepopäivä. Yritän treenata mahdollisimman monipuolisesti, joten on tullut juostua, pyöräiltyä ja käytyä salilla. Viikko sitten juoksin Cooper ennätykseni 2540m. Perjantaina tein leuanveto ennätykseni 13kpl. Tänään juoksin elämäni kovimman 18km 5.32min/km vauhdilla. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että nämä ennätykset ovat merkkejä siitä, että kroppani kyllä palautuu.

Olen viimeaikoina pyrkinyt venyttelemään joka ilta, tuossa huomaan suurimman eron lihasten palautumiseen. Huomaan järkyttävän suuren eroon varsinkin juoksussa, jos edellisenä iltana ei ole tullut venyteltyä. Tiedän, että monen mielestä venyttely on turha touhua, mutta tästä olen vahvasti eri mieltä.

Nautin tällä hetkellä juoksemisesta enemmän kuin koskaan ennen. Tulen pitkiltä lenkeiltä kotiin järkyttävän iso virne naamalla, on vaan NIIN siistiä kun juoksu kulkee. Kaikille niille, jotka eivät asiaa voi ymmärtää. Vannon, että juoksusta voi oppia nauttimaan. Siinä tosin voi kyllä mennä vähän aikaa… 😉

Palautuminen on kaikille yksilöllistä. Uskon, että palaudun hyvin myös siksi, että treenini eivät ole tällä hetkellä mitään järkyttävän isojen rautojen nostelua. Suurin osa liikunnastani on peruskestävyys harjoittelua ja voimaa oman kehon painolla. Ei siis ehkä  kaikkein kuormittavimpia lajeja keholle.

Minulla on erittäin hyvä olo kropassa ja nautin treenaamisesta. Lupaan puuttua asiaan heti jos treeneissä huomaan väsymistä tai huomaan esimerkiksi yöunieni huononevan.

Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia palautumisesta ja rehellisiä mielipiteitä oletteko kanssani samaa mieltä?