Kuka luki päivän Helsingin Sanomista jutun siitä, miten nykyään lasten tekoa lykätään perheiden kiireisen arjen mielikuvien takia?! Artikkelin lopussa oli seuraavat kommentit haastatelluilta ihmisiltä.
Ehkä se oli tuo ensimmäinen kommentti, joka nosti niskakarvani pystyyn. ”…en mä voi hommata sitä lasta…viikon päästä sellanen fiilis et mä haluun kiertää maailman nyt.”
Rakas 25-vuotias mies. Ei niitä lapsia ihan noin vaan hommata, että tsädäm tilaisin yhden söpön sinisilmäisen poikalapsen. Toisekseen lapsen kanssa itseasiassa lentää 2-vuotiaaksi asti ilmaiseksi, joten voisit ihan ilman lisäkustannuksia lentää sen mini-ihmisen kanssa maailman ympäri. Ja te korkeakoulutetut naisihmiset. Vannon, että olisin sfääreissäni helvetin paljon kiukkuisempana ilman tuota aina iloista ihmispentua. 🙂 ❤
Tarkoitukseni ei ole kärkkäillä kommenteillani loukata ketään. Ymmärrän, ettei kaikki ihmiset halua lapsia ja se on itselleni ihan fine. Enemmän haluaisin välillä huutaa lähes 30-vuotiaille ihmisille että, ”herää pahvi, olit teini joskus 10 vuotta sitten. Time to grow up!” Ne jotka tuntee minut tietää, että minussakin elää ikuinen lapsi, mutta itseäni ihmetyttää miten osa ihmisistä ei halua ottaa vastuuta mistään ennen kuin keski-ikä kolkuttelee ovelle. 
Uskon, että meidän elämä olisi ihan yhtä hektistä ilman lasta. Paitsi, että istuttaisiin varmaan useammin töissä pidempään kun ei tarvitsisi ketään hakea 17 mennessä dagiksesta. Lapsi on myös maailman paras murheen poistaja. Ennen kuin Felix syntyi oli minun paras ”huonon päivän” pelastaja siskoni tytär Minea. Ajoin aina heidän luokseen kun elämä potki päähän. Noin 30 sekunnissa Minea sai minut aina unohtamaan kaikki murheet. Lasten aitous, huolettomuus ja iloisuus on niin tarttuvaa. 
Tänään hain Felixin dagiksesta ja menin polvilleen hänen eteensä. Felix silitti hiuksiani ja totesi ”mamma har fint hår” ja seuraavaksi pyöräytti korvarenkaitani ja totesi ”mamma har fina örhängen.” Maailman parasta! ❤
Olen sanonut tämän lauseen blogissani miljoona kertaa. ”Lapsi on lahja, ei itseoikeus.”
sillyblondie.com 
Kyllä minun täytyy sanoa että itselleni suht nuorena lasten saaminen oli toive jo hyvin varhain ja kaksi onneksi sainkin. Enempää en toivo, mutta ei kai koskaan pidä sanoa ei enää koskaan.
Ymmärrän toisaalta oikein hyvin myös muutaman tuttavaperheemme ajatukset siitä etteivät ehkä koskaan lapsia halua. Oikein hyvin. Ja kyllä reissaaminen ilman lasta tai lasten kanssa ON mielestäni hyvinkin erilaista, vaikka ei se menemistä estä. On mekin menty, ennen lapsia ja lasten kanssa silloin kun olivat vauvoja ja kun ovat olleet vanhempia.
Raskaudet, synnytykset (kovin erilaiset) ja vauva-arjen koin tietyllä tavalla vielä suht helpoksi. Vauva kulkee helposti mukana eikä vauvalla ole omia menoja. OK.. kun toinen oli juuri 2v täyttänyt, nuoremmalla oli koliikki (3-4kk) ja yrittäjä miehellä oli pitkiäkin päiviä ja reissuja niin silloin mentiin aika sumussa hyvä tovi. Jostain se voima löytyy silti! Mutta ei ehkä kaikilla. Lapsiarki voi myös yllättää pienten ja isompien kanssa, erityisesti jos haasteita tulee unen, terveyden tmv takia tai parisuhde alkaa rakoilla syystä tai toisesta.
Juuri eilen juttelin hyvän tovin erään perheneuvonnan työntekijän kanssa ja täytyy sanoa että ehkä ison osan söpöstä vauva-arjesta kuvittelevien pitäisi miettiä vielä kaksi kertaa. Entä jos homma ei menekään kuin elokuvissa ja haasteita tulee? Mistä itse oikeasti on valmis tinkimään ja karsimaan. Ehkä kaikkien ei kannattaisi suinpäin edes yrittää lapsiperhettä perustaa ja kannattaisi muut elämän osa-alueet saada ensin jollain tavalla vakaaksi. Mitä jos katkeroidutkin että ’mistä kaikesta jäit paitsi lapsen takia?’ Näitäkin kun on..
On siinä haasteensa ja elämä todella muuttuu pysyvästi. Se elämä on erilailla haastavaa senkin myötä kun lapset kasvaa ja heille tulee omia harrastuksia ja menoja myös niihin iltoihin tarhan/koulun jälkeen ja etäisyyksien ym takia heitä ehkä pitää kuskata. Aina kimppakyydit ei onnistu. Entä jos molemmat vanhemmat tekee 2 tai 3vuorotyötä..
Minulta kysyttiin tällä viikolla lastemme (8v ja 10v harrastuksista). Onhan niitä ja kyllä niihin halutaankin panostaa ja kyllä, ne ottavat aikaa joka viikko. 10v harrastaa lätkää, fudista, golfia (tämä vain kesäkaudella) ja tennistä. Joka viikonloppu peleJÄ/turnauksia. Tyttö harrastaa fudista ja korista ja kohta alkaa pianotunnit. Nämä kaikki tarkoittaa lasten harrastuksia 1-3 joka päivä. Voi sitä tietysti itse johonkin fiksuun noita treeniaikoja esim konalan jäähallilla ja ympäristössä käyttää mutta fakta on että arki illat on kovin buukattu ja omaa aikaa ei juuri ole. Aamusta ei enää aiemmin voida nousta tai uni jää liian vähäiseksi ja se ei vain kannata millään muotoa.
Meillä on suuri rikkaus tukiverkosto, joka auttaa välillä, mutta ei kaikilla sitäkään valitettavasti ole. Kyllä meillä vanhemmatkin harrastaa ja onhan tämä viimevuodet ollut sellaista sirkusta että huhhuh.
Ehkä meidät pitää järjissään se että perheemme on pysynyt terveenä, eikä erilaiset sairastelut ole olleet vielä ainakaan rasitteena. Yrjötaudit luonnollisesti iskee AINA silloin kun toinen vanhemmista on pois! HAH mutta ne onneksi yleensä menee nopsaan ohi ja taas mennään. Ikipäivänä en valitsisi/tekisi toisin ja myös tuo karvan alle 2v ikäero on hyvässä ja pahassa lapsille aivan täydellinen ❤ Kyllä tähän taloon lasten tappelua ja riitoja mahtuu mutta kai se sitten kasvattaa niin lapsia kuin vanhempien hermoja =)
Minun kyllä käy sääli niitä, jotka lapsia eivät saa vaikka palavasti haluaisivat tai toisaalta jos heräävät tähän liian myöhään (iän puolesta) eikä se ehkä enää ole mahdollista. Kyllä lapset kasvattavat ihmistä henkisesti ihan hirvittävästi ja laittaa elämän arvot remonttiin enemmän tai vähemmän (toivottavasti). Oman lapsensa ja heidän hymyn eteen sitä tekisi mitä vain, mutta toisaalta en myöskään kestä sitä kun jotkut nostavat oman lapsensa liian kultajalustalle ja ovat aivan 'sokeita' kun puhe on heidän omasta lapsestaan. Tähän törmää kovin paljon mm urheilu- ja koulumaailmassa. Niin lapsia kuin vanhempia löytyy joka lähtöön ja ei kai oikeaa ja väärää ole, niin kauan kuin kaikilla on hyvä olla eikä ketään loukata.
Ihanaa joulun odotusta teidän perheelle ❤ -J
Ihan samaa mieltä sun kanssa monesta asiasta. Pointtini nimenomaan olikin, ettei kaikkien tarvitsekaan haluta lapsia. Mutta nuoruus ei kestä 40-vuotiaaksi asti. Vastuuta pitäisi osata ottaa jo varhaisemmassa vaiheessa. Ihanaa ja rauhallista joulua!! 😘💗