Enpä ole täällä blogissa vielä asiasta maininnut, mutta meillä on muutto tiedossa kesä-heinäkuun tienoilla. Tai itseasiassa viikonloppuna on tehty jo yksi väliaikaismuutto tähän alkuun.
Vuokraamme nykyisen asuntomme, mutta meidän uusi asunto valmistuu vasta kesällä. Emme rakenna vaan muutamme uuteen omakotitaloon, jossa olemme olleet mukana pienissä valinnoissa niinkuin keittiön värityksessä ja kaapistojen valitsemisessa yms. Muutan elämäni ensimmäistä kertaa omakotitaloon ja pelkästään tuo jännittää jonkin verran. Rakennusprojektia meidän liitto ei kestäisi. Näin sitä touhua liikaa työskennellessäni pankissa lähes 10 vuotta. Tässäkin tilanteessa mietin välillä, että olemmeko hulluja kun hoidamme samaan syssyyn kaksi muuttoa ja yhden beibin. Toisaalta ihana päästä viettämään mammalomaa upo uudessa kodissa.
Syksyn ja talven mittaa on nykyisen asunnon kohtalo aiheuttanut välillä unettomia öitä. Vuokralaiset löytyivät kuitenkin nopeasti.
Kiitos anopin ja hänen miehensä, saamme muuttaa muutamaksi kuukaudeksi heidän asuntoonsa. Itse jännitän hieman miten Felix reagoi näihin kaikkiin lyhyessä ajassa tapahtuviin muutoksiin.Kaksi muuttoa muutaman kuukauden sisään ja pikkuveli siihen samaan syssyyn. On siinä pikku miehelle sulattelemista.
Heikki hoiti kaverinsa kanssa suurimman osan muutosta viikonlopun aikana. Veimme suurimman osan huonekaluista varastoon ja muutimme lähinnä vain vaatteet anopin valmiiksi sisustettuun asuntoon. Tilapäis asunnossamme on vain yksi makuuhuone, joten Fefe saa nukkua nämä kuukaudet meidän kanssa samassa huoneessa. Suurin osa pitää minua nyt hulluna, mutta olen iltaisin aivan haltijoissani kun saan mennä nukkumaan kuunnellen Fefen tuhinaa ja voin yöllä aina herätä katselemaan miten suloinen hän onkaan. ❤ Felix juhli ja tuuletti kun isi oli meidän poissaollessa tuonut kaikki hänelle tärkeät tavarat tilapäis asuntoon. Jätkä fiilisteli lelujaan, kylpyammettaan (kyllä F kylpee vieläkin hänelle vauvana ostetussa kylpyammeessa) ja sänkyään sekä hehkutti ”isi on paras, isi on paras.”
Muuttaminenhan on ihan raskaana olevan hommaa. Sunnuntaina menin vanhalle kämpälle auttamaan viimeisten tavaroiden pakkaamisessa, mutta kello 14 aikoihin jouduin kyyneleet silmissä toteamaan, että en pysty jatkamaan. Onneksi vanhempani olivat kotona ja sain ajaa sinne itse lepäilemään ja Fefu leikkimään. Mahani oli koko sunnuntain kivikova ja vähän jopa kipeä. Ainut joka tuntui hyvältä oli makuuasento. Säikähdin alkuun hieman, sillä en pystynyt keskittymään vauvan liikkeisiin tuolta oudolta fiilikseltä. Onneksi tunsin liikkeitä kuitenkin kun sain hieman energiaa koneeseen.
Uudiskohteissahan on se mukava, että valmistumispäivää saa aina vähän jännittää. Nyt jännitetään kumpi ehtii ensin beibi vai asunto. Toivon, että asunto. Pitäkää hyvät ihmiset peukut pystyssä.
Onko teillä kiinnostusta nähdä ja tietää uuden asunnon valmistumisesta, ratkaisuista ja sisustuksesta täällä enemmän? Itse toivon, että saamme asunnon sisustettua pelkistetysti, sillä asunnossa on korkea katto ja haluan pitää tilat avaran näkösinä. Asunnossa tulee olemaan myös ns. kulkusilta jossa on lasiset sivut. Miettikää tällaisen antisiivoojan onnea kun kaksi kakkakäpälää juoksee pitkin kämpää jättäen omat merkkinsä joka kerta ohi mennessään.
Felix toivoo uuteen huoneeseensa dino/viidakko kerrossänkyä, puolapuita sekä vihreän liaanin. Jos jollain on vinkkejä miten tämän voisi lapselleen toteuttaa, kertokaa ihmeessä. Itse toivon saavani meidän makuuhuoneeseen ihanan walk-in vaatehuoneen sekä arkea helpottavia sisustusratkaisuja. Suht innoissani olen myös tulevasta ulkoporealtaasta. Pahoittelut jo tuleville naapureille, minä olen se pönttö joka hilluu biksuissa pihalla aamusta iltaan.
Muita jotka ovat hoitaneet muuttohommat ja beibihommat samaan aikaan? Onko mitään vinkkejä, miten pitää stressitasot maltillisina.
sillyblondie.com 
Hehe.. erittäin tuoreessa muistissa on vaikka yli 10v sitten =) Julle oli1v7kk ja minulla vika kolmannes (+2 berniä) kun muutettiin ekaan okt. Kun muutimme elokuussa, oli khh, kylppäri ja sauna revitty hiekkaan asti auki ja niitä mies rakenti täysin uudestaan. Kävin elo-lokakuussa mahani kanssa pihasuihkussa kun kylppäriä ei ollut. Suoritimme koko muuton mieheni kanssa kahdestaan eikä edes koirat olleet hoidossa. Muuttomatka onneksi oli ajomatkaltaan vain 15min. Ainoa mihin oli pakko saada apu, oli pianon kantaminen. Sohvat ja kaikki muu kannettiin kahdestaan miehen kanssa =) Tyttö syntyi pikkaisen etuajassa 17.12. Oltiin 19.12. hakiksen hallissa noutamassa varaamaamme joulukinkkua koko perheen kera ja järjestin jouluaaton meillä ja kaikki safkatkin tuli itse tehtyä meille ja vanhemilleni sekä systerille kundikamuineen. Jostain se virta löytyi. Koliikki kakkosella alkoi jonkin ajan päästä ja sa 3kk meni kyllä totaali aivosumussa kun ab klo03 loppui huuto ja 2v esikoinen heräsi 07-08 välillä. Ai että =) Ja SILTI… MITÄÄN en vaihtaisi pois. Kaikki kasvattaa ❤ Tsemppiä.
Oh god! Kiitos! Oma ressi pieneni juuri huomattavasti. 😁👌🏼
Meillä syntyi esikoinen omakotitalorakennusprojektin aikana. Asuttiin vielä väliaikaisesti vanhempieni luona. Rankkaa oli henkisesti mutta oli sen arvoista. Nyt ihanaa ku pojat (2v ja 4v) voivat leikkiä kovaäänisesti sisällä eikä tartte välittää naapureista ja puistoon ei tartte aina mennä kun on iso piha 😊
Näin minäkin haluan ajatella, että tämä on sen kaiken arvoista ja kohta muistellaan tätäkin asiaa 😅👌🏼
Hih, olipa hauska muistella omaa projektia! Siitä kun onneksi on jo 7 vuotta. Rakennettiin omakotitaloa kun ensimmäinen poika oli pieni, toinen poika oli vielä mahassa. Ja ihan rakentamalla rakennettiin, kun mies on puuseppä ja muiden tekemä ei kelvannut… Hulluahan se oli, mutta hengissä ollaan edelleen (ja naimisissa) ja poikiakin on vielä yksi lisää! 😀 Ja kyllä se palkitsee, enemmin tai myöhemmin. Meillä oli silloin myös muuttotarkastus ja laskettuaika kilpaa menossa ja tarkastusta piti siirtää, kun vauva päätti olla eka. 😉 Kolme päivää syntymän jälkeen päästiin muuttamaan alakertaan, yläkerta siinä kohtaa vielä täysin työmaa. Mutta kyllä se siitä sitten eteni. Oli ihan palkitsevaa, kun ei tarvinnut aina vain siivota keittiötä ja pestä pyykkiä. Välillä sai maalata ja laittaa listoja. 😀
Hurjasti tsemppiä projekteihin, molempiin! Pitkää pinnaa paljon ja muista ottaa rauhassa. Itseäni yritin lohduttaa sillä ajatuksella, että kunhan esim. muuttotavarat on saatu kotiin sisälle, niin ei ole mikään kiire. Pikkuhiljaa oman voinnin mukaan järkkäilyä eteenpäin. Lapset vie suurimman osan ajasta ja energiasta, ja niin se saa ollakin. ❤ Itselleen vaan on niin kovin vaikea olla armollinen.
Wau! Tuo kuulostaa kyllä huikeelta, mutta ihanalla asenteella olet ollut 👌🏼 Itseäni ehkä juuri jännittää esim.miehen odotukset minua kohtaan. Nolotti viikonloppuna kun olo meni pakkaamisessa niin huonoksi, eikä musta ollut mihinkään. Mutta muistellaan tätä sitten uudessa asunnossa beibi sylissä 💗
Vautsi,onnea myös pian uudesta kodista🙂remontti tehtiin kun odotin toista lasta,asuttiin lähes tulkoon koko raskaus aika miehen vanhempien luona.illat ja kesäloma meni rakennuksella,kaikki tehtiin itse siis minä olin mieheni apuri joten ei ollut vaihto ehtoa levätä tai hommat ei edenny..muistan kyllä itkeneeni monet itkut ja mies sanoi aina että voidaan lopettaa tältä päivältä mutta ei antanut sisu periksi.viimein kattoremontissa sain itseni niin kipeäksi että jouduin jäämään sairauslomalle,sitten ei ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin katsoa vierestä kun palkattu timpuri teki miehen kanssa hommat loppuun.ajattelin että hullujen huone ei ole nyt meikeläisen kohdalla kaukana!MUTTA lopulta remontti oli valmis ja tavarat paikoillaan 1 kk ennen laskettua aikaa ja voi miten olin onnellinen..katseltiin iltaisin valokuvia kun mahani kanssa keikuin katolla ja kärräsin sementti laastia sisään ja naurettiin että jos tuosta selvittiin niin selvitään muuten mistä vaan😂eli kyllä,teidänkin perhe selviää YHDESSÄ ,toinen toista kannustaen.pahimpina hetkinä tsemppasin itseäni ajatuksella:ennen vanhaa raskaana olevat äidit on hoitaneet 10 lasta,navetan,peltotyöt,kotityöt jns että eiköhän tämä yks remontti porskuteta läpi.
Kiitos ja hatunnosto teille! 🙏🏻👊🏻 Yritän itse juuri ajatella noin, että uudessa kodissa toivottavasti jo nauretaan tälle stressille. Toivon vaan kovasti, että pääsisin beibin kanssa uuteen kotiin enkä anopin kaksioon. 🤞🏼