Mahtava mahtava päivä jos minulta kysytään. Käytiin perjantaina koko perheen voimin hakemassa Kisahallilta juoksunumerot ja t-paidat. Fefe oli jo tuossa vaiheessa tohkeissaan tulevasta ja mehuissaan kaikista maistiaisista ja herkuista jota expossa jaettiin. Nähtiin pikaisesti myös Candy on the Run blogin Karkki joka vastasi tapahtuman somesta. Kisikseltä mentiin vielä Espalle nauttimaan hiilaritankkaus kesäiseen tyyliin. Eli Fefun pään kokoiset pehmiset!

Lauantai aamuna herättiin 6:15, syötiin kunnon puuro aamiaiset, pakattiin tavarat ja hypättiin autoon. Auto jätettiin Pasilaan ja käveltiin Eläintarhan kentälle. Fefu fiilisteli kentällä aitajuoksua ja temppuratoja kunnes oli aika omaan starttiin. Oltiin kotona puhuttu, että maalissa saa mitallin, eikä todellakaan tarvitse juosta koko matkaa koska matka on huomattavasti pidempi mitä Felix oli tottunut juoksemaan.

Ei ole kuitenkaan omena kauas puusta pudonnut. Nähtiin ihan uusi puoli Fefusta tuon juoksun aikana. Sovittiin startissa, että meidän taktiikka on aloittaa rauhassa ja kiristää loppuun jos paukkuja riittää. Jätkä aloitti juoksuaskeleet heti kun starttilupa tuli. Alkuun oltiin vähän pussissa kun ensimmäisissä lähdöissä oli paljon eri-ikäisiä ja vauhtisia lapsia sekä jonkin verran rattaita. Matkan edetessä sanottiin Fefulle, että hän voi kyllä mennä ohi jos vauhtia riitää ja sitähän riitti. Loppua kohden vauhti vaan kiihtyi ja joutui tämä mammakin pistää juoksuksi. Kun Telia 5G Arena näkyi oli minimänin posket jo punaiset juoksemisesta, mutta en ole häntä koskaan nähnyt niin päättäväisenä. Jätkä paineli koko 1km matkan juosten maaliin ja olisittepa nähneet ne tuuletukset ja ylpeän ilmeen maalissa. Feffis mamman juoksusankari ❤ Maalissa otettiin ylpeinä mitalli vastaan ja kerättiin herkulliset palkinnot kassiin. Tuon jälkeen mentiin vielä reiluksi tunniksi Eläintarhan kentälle fiilistelemään eri pisteitä. Fefu otti hauva maalauksen käteen ja popsi varmasti puoli kiloa rusinoita naamaansa.

Fefun jälkeen juoksuvuoroon pääsi Heikki. Mentiin Felixin kanssa starttiin katsomaan ja kannustamaan. Nähtiin tuossa myös pikaisesti Vastaisku Ankeudelle blogin Jenny ja toivotettiin hänelle tsempit muutaman tunnin kuluttua starttaavaan maratoniin. Heikillä oli jo juuri edeltävänä päivänä alkanut vatsahaava oireet taas oireilemaan, joten jännitettiin miten maha kestäisi kovasykkeisen juoksun. Fefu kannusti ja huusi startissa jokaiselle juoksijalle. Jätkä huuteli ”Hyvä HEIKKIIIII” vielä siinä vaiheessa kun Heikin startista oli jo 15min aikaa. Puolikkaan startin jälkeen käveltiin Fefun kanssa Rocki Mäkkäriin lounaalle. Kun lounas oli syöty olikin jo aika suunnata Heikin maaliintuloon. Minimäni näytti taas uskomatonta urheiluhenkeä ja huuta raikui taas Telia 5G Areenalla kun F huusi ja kannusti jokaiselle joka tuli areenan porteista sisään. Ette tiedä miten kaltaiseni urheiluhullu mamma voi nauttia ja iloita kun näkee mikä urheiluhullu tuosta pikku ihmisestä on kuoriutumassa. 🙂 Heikki juoksi puolikkaan aikaan 1.40,02, joka jäi hänen ennätyksestään. Minun mielestäni tuo on silti hemmetin kova aika, varsinkin mahakipuisena lähes tulkoon helteessä.

Fefu hoki Heikkiä odotellessa miten hän juoksee halaamaan isiä ja sanoo ”hyvin juostu Heikki.” Jep sydän suli, edelleen. Pojat suuntasivat omien juoksujensa jälkeen uima stadikalle polskimaan (sisäänpääsy kuului HCRD päivän osallistumiseen) ja mamma suuntasi HCRD Street Teamin jäsenenä VIP-pukkareihin valmistautumaan omaan suoritukseen. Pukkarissa ehti mukavasti vähän höpötellä juoksu tuttujen kanssa ja käydä 505 kertaa pissalla ennenkuin suunnattiin Tiinan kanssa ratikalla kohti Helsinki 5K starttipaikkaa Ruoholahdessa. Raskausviikolla 33 ja numerolappu rinnassa, koska miksei?! Istuskeltiin aurinkoa nauttimassa noin 30min ennen starttia jonka jälkeen suunnattiin takariviin. Startissa toivotin Tiinalle tsempit ja lähdin itse kipittämään. Olin jo ennen starttia kävellyt reippaasti yli 11 000 askelta tuona päivänä. Beibi pisti välillä vähän hidastamaan tahtia, sillä en ole varma änkikö hän vain takamustaan kunnolla mahaani vasten vai supisteliko välillä, joten piti kuunnella tarkasti kroppaa. Reitti oli mukavan tasainen ja sää mitä mahtavin. Lopussa en pystynyt olla tekemättä loppukiriä ja hölköttelin maaliin oikein hyvävointisena. Kyllä tuossa sen verran juoksukärpänen taas puri, että salaiseksi tavoitteeksi pistin ensi vuodelle jo puolikkaan.

Suuntasin tuosta aika nopeasti Rautatieasemalle ja bussilla Pizzalle jossa äijät minua jo odottelivat. Ilta lenkitettiin vanhempieni koiria ja herkuteltiin. Myönnettäköön, että tuossa vaiheessa meikä mammalla tuntui jo hieman väsymystä jaloissa. Nukkumaan mennessä kello näytti reilut 21 000 askelta tuolle päivälle.

Upea aurinkoinen Helsinki, sopivia matkoja perheen ihan jokaiselle jäsenelle ja mieletön urheiluhullu minimies joka tuntui nauttivan päivästä ihan täysillä. Aika täydellinen päivä etten sanoisi ❤