Äitiysfysioterapia

Kävin viikko sitten viimeisellä äitiys fyssari käynnillä raskauden jälkeen. Suosittelisin tätä jokaiselle raskaana olevalle sekä synnyttäneelle. Eipä lantionpohjan tunnistamisesta ole haittaa muillekaan. Lantionpohjan lihakset estävät esimerkiksi virtsankarkailun ja ovat iso apu myös seksielämästä nauttimiseen. (Tai sitten kun sellaiseen on mahdollisuus)

Nyt on kulunut reilu 3kk synnytyksestä. Raskauden alkuvaiheessa, en olisi vielä uskonut palautuvani näin hyvin ja näin nopeasti. Miksi paasaan tästä asiasta niin paljon? Koska meidän tulee elää vartaloidemme kanssa lopun elämää ja itselläni oman kehon tuntemus auttaa myös itsetuntoon.

Kävin ensimmäisen kerran fysioterapiassa jo raskauden puolivälin tienoilla. Olen itse lukenut ja etsinyt tietoa todella paljon liikunnasta raskausaikana ja sen jälkeen. Haluaisin tuoda esiin sitä faktaa, että urheilemista ei tarvitse lopettaa edes raskauden loppu vaiheessa. Kunhan liikunta on järkevää juuri sinulle. Paljon vaikuttaa tietenkin se millainen liikunta tausta on ollut jo ennen raskautta.

Minä olin ennen raskautta tottunut treenaamaan 6 päivänä viikossa, välillä jopa kaksi kertaa päivässä. Pääpainona ennen raskautta oli juoksu ja kehonpaino treeni. Leuanveto ennätys on 16 ja puolimaraton ennätys 1.53,15. Olin ennen raskautta ehkä elämäni parhaassa kunnossa. Näin ollen en lopettanut liikkumista raskaana ollessanikaan. Tässä toisessa raskaudessa tein lähes päivittäin lantionpohjaa ja syviä lihaksia tukevia liikkeitä.

Jostain syystä treenaaminen raskaus aikana on edelleen suurta keskustelua aiheuttava asia. Treenaaminen on turvallista, kunhan sen tekee itselleen ja lapselleen sopivana. Raskauden jälkeenkin voi palata suht nopeasti liikunnan pariin. Suuren avun tähän saa äitiysfysioterapeutilta.

Treenissä pääpainona oli tosiaan aerobisessa liikunnassa ja lihaskunnon ylläpitämisessä. Ensimmäisessä raskaudessani tein raskauden loppuun asti leuanvetoja ja syviä kyykkyjä, jotka tällä kertaa jätin pois. Ensimmäisellä fysioterapia käynnillä 5 vkoa synnytyksestä, kävimme läpi kropan sen hetkisen tilanteen. Erkaumaa oli vielä, mutta lantionpohjaan sain jo hyvin tuntumaa. Ira ihanasti kysyi joka kerta mitä jokaisella kerralla toivoin saavani käynnistä. Halusin tietää miten lähteä vahvistamaan kroppaa taas juoksukuntoon.

Sain jokaisella käynnillä uusia liikkeitä joita tein aina 1kk kerrallaan ennen seuraavaa käyntiä. Tein harjoitteita tunnollisesti jolloin tuloksiakin näkyi joka kerta. Rehellisesti sanottuna, pidin aiemmin hulluina niitä ihmisiä jotka lähtivät juoksemaan 2kk synnytyksestä. Nyt olin itse yksi niistä hulluista, fysioterapeutin luvalla. Ira onneksi myös tietää luonteeni ja kehotti etten heti lähde repimään 10km kerralla, vaan alotan varovasti juoksu/kävely lenkit ja tunnustelen miltä kropassa tuntuu.

Viimeisellä käynnilläni 3,5kk synnytyksestä olin jo koventanut hieman treeniä. Sain kuitenkin vahvistuksen tuntemuksiini ja kroppa oli edelleen palautunut hyvin kovemmasta treenistä huolimatta.

On tärkeä muistaa, että jokainen nainen on yksilö, mutta samoin myös jokainen raskaus. Juuri tästä syystä on tärkeää, että jokainen pääsisi itse fysioterapeutin kanssa katsomaan juuri itselleen sopivat liikkeet ja harjoitteet. Se miten minä olen treenannut raskausaikana ja sen jälkeen ei varmasti sovi kaikille.

Iralla on tarjolla myös kursseja jossa tehdään harjoitteita lantionpohjaa ja erkaumaa silmällä pitäen. Suosittelen lämpimästi!

Moni pitää fysioterapia käyntejä liian kalliina. Itse ajattelen sen sijoituksena omaan hyvinvointiin jonka vaikutukset ovat erittäin pitkäaikaisia. Yksi käynti maksaa saman verran kuin muutama vauvan merkkivaate jotka jäävät pieniksi hetkessä.

Iralta saatuja liikkeitä meinaan hyödyntää jatkossakin, vaikka synnytyksestä olisi kulunut jo pidempi aika. Näitä tukilihaksia kun tarvitsemme läpi elämän.

3 kk

Moikka tyypit. Mä olen tänään jo 3kk vanha! Mamma sanookin, että pikkuvauva aika alkaa olla nyt ohi.

Oon kasvanu hurjasti siitä kun vihdoin saavuin maailmaan. Painan jo 6525g ja olen 62,3cm pitkä.

Mitään tarkkaa päivärytmiä mulla ei vielä ole. Yleensä otan yhdet pitkät päiväunet aamupäivällä ja niiden lisäksi 2-4 lyhyemmät unet. Yöllä herään yleensä 2 kertaa, mutta olen myös välillä yllättänyt mamman ja herännyt ensimmäisen kerran vasta aamu 6-7 aikaan. Tajuan yön ja päivän eron, koska yöllä nukahdan heti syönnin jälkeen uudelleen. Nukun muuten mamman kainalossa. Pinnasänky on kiva koriste siinä huoneessa missä muutenkin nyt koko perhe nukkuu.

Mulla on maailman paras isoveli. Se pussailee, halailee ja muistaa joka päivä kertoa miten paljon se mua rakastaa. Viime aikoina isoveli on myös vaihtanut mun vaipan.

Päivisin ei ihan kauheesti ehditä kotona olemaan. Mun mamma suhaa aina paikasta toiseen aamusta iltaan. Mä sitten meen siinä mukana. Käydään aika paljon salilla Vidalla. Joskus mä nukun turvakaukalossa ja joskus jumppailen matolla mamman vieressä. Käydään myös vaunulenkeillä melkeen joka päivä. Se on varmin tapa saada mut nukahtamaan.

Mamma sanoo, että oon aika lepposa äijä. En kai turhia itkeskele ja viihdyn paljon myös itsekseni leikkimatolla. Kaikki sanoo mua aina tosi jänteväks. Mulla on myös kova kiire jo liikkeelle. Opin vajaa 3kk iässä jo kääntymään masulleni ja takas selälleen. Lattialla yritän kovasti jo mönkiä eteenpäin. Ette tiedä miten ärsyttää kun en kuitenkaan vielä oikein pääse eteenpäin. Sylissäkin haluan mieluiten vaan seisoskella. Mun perhe on niin liikkuvaista sorttia, että pakko yrittää pysyä niiden perässä.

Oon reissannut jo jonkin verran. Enimmäkseen kotimaassa. Mökillä Viitasaarella kävin ensimmäisen kerran jo 4 päivän iässä. Olen myös nähnyt Ähtärin eläintarhan Pandat ja Tukholman Skansenin eläimet. Tammikuussa mennään Köpiksen kautta Malmöhön moikkaamaan serkkuja ja alkuvuoteen on myös tulossa joku kaukomatka.

Jos koko perhe pysyy terveenä, ajateltiin tulevana viikonloppuna mennä ensimmäistä kertaa koko perhe uimaan. Felix on oppinut uimaan ja sukeltamaan, joten se on luvannut opettaa myös mua. Kuukauden päästä mamma on luvannut tarjota mulle maisteltavaksi myös vähän muutakin kun pelkkää tissimaitoa. No on isikin mulle sitä maitoa muutaman kerran syöttänyt, pullosta tosin.

Kysykää ihmeessä jos jokin asia jäi kertomatta.

-Filip 3kk

Kuvat: Valokuvaus Oxa

Palautuminen raskaudesta

Moni varmasti muistaa ja tietää, että stressasin raskauden alussa kovasti miten kova rasitus raskaus ja synnytys kropalle ovat ja kuinka pitkään kestää palautua raskaudesta.

Tein toisessa raskaudessa joitakin asioita erilailla kuin ensimmäisessä. Juoksin pidemmälle raskautta, noin viikolle 22 kun Felixin kohdalla lopetin jo ensimmäisen kolmanneksen kohdilla. Juoksu tuntui edelleen hyvältä, mutta en halunnut riskeerata, että aiheuttaisin itselleni kohdunlaskeuman juoksemalla liian pitkälle raskautta. Tein juoksun korvaavia treenejä paljon crosstrainerilla, pyöräilin ja uin.

Rv 38

Toisessa raskaudessa jätin leuanvedot, syväkyykyt ja punnerrukset pois heti kun vatsa kunnolla alkoi kasvamaan ja huomasin että vatsa muuttuu liikkeitä tehdessä puikulamaiseksi. Treenasin lähes päivittäin lantionpohjaa, pakaroita ja syviä lihaksia. Näihin katsoin liikkeitä paljon instagramista mutta ostin itselleni myös kirjat Bailamama-Venus Kuntoon sekä Liiku läpi raskauden. Näistä kahdesta tykkäsin erityisesti tuosta ensimmäisestä.

Tein päivittäin myös syvien vatsalihasten aktivointia niin että uloshengityksellä päästän lihakset ihan rennoiksi ja uloshengityksellä aktivoin lantionpohjan sekä syvät vatsalihakset.

Ennen raskautta ja rv 36

Kävin noin raskauden puolivälissä fysioterapeutilla jolta sain vinkkejä miten treenata raskausaikana.

Kannattaa huomioida, että hyvät lantionpohjanlihakset eivät tarkoita ainoastaan niiden aktivoimista vaan yhtä tärkeää on myös osata rentouttaa lantionpohja. Tätä harjoittelin paljon kyykkyasennossa ja nojaten jumppa pallon päälle.

Synnytys oli minulla nopea, ponnistusvaihe kesti ainoastaan 5 minuuttia ja selvisin ilman tikkejä. Aloitin lantionpohjan aktivoinnin heti synnytyksen jälkeen. Liikunnan aloitin kävelylenkeillä ja kevyillä melontaretkillä mökillä.

2 päivää synnytyksestä

Ensimmäinen fysioterapia käyntini oli 5 vkoa synnytyksestä. Jälkivuoto oli juuri edeltävällä viikolla loppunut. Ensimmäisellä kerralla ultrattiin lantionpohja sekä vatsalihasten erkauman tilanne. Lantionpohja oli jo suht hyvässä kunnossa, pientä kireyttä oli vasemmalla puolella joka saattoi johtua synnytyksestä. Erkaumaa oli 2cm ja navan kohdalla 4cm. Vatsan jännesauma oli myös hyvin alkanut jo napakoitumaan.

Sain 4 erilaista harjoitetta joita tehdä kotona. Tein harjoitteita lähes joka päivä. Harvemmin kaikkia saman päivän aikana. Usein valitsin 2 harjoitetta jotka yhdistin muuhun treeniin. Seuraava aika varattiin 4 viikon päähän.

2kk synnytyksestä oli toinen fysioterapia käynti. Tuollon ultrasimme taas erkauman ja lantionpohjan. Samalla katsottiin myös lantionpohjan puristusvoima. Puristusvoima oli sen verran hyvä jo, että yllätyksekseni sainkin jo juoksuluvan! Voi sitä onnen tunnetta. Voin rehellisesti myöntää, etten ikinä olisi uskonut palautuvani niin hyvin, että pääsisin varovasti aloittamaan juoksun jo 2kk synnytyksestä.

Ensimmäiset juoksut raskauden jälkeen

Sain myös tällä kertaa taas uusia liikkeitä vahvistamaan lantionpohjaa, pakaroita ja syviä lihaksia. Nämä liikkeet tukevat myös juoksua.

Ensimmäinen juoksu kokeilu oli 3km pituinen. Kävelin ensin 1km, jonka jälkeen juoksin 1,5km, kävelin taas 1km, juoksin 1,5km ja kävelin 1km. Pidin juoksussa noin 6min/km vauhtia sillä fysioterapeutti suositteli nimenomaan pitämään juoksuaskeleen napakkana, eikä mitään löntystelyä, jotta asento pysyisi mahdollisimman hyvänä. Juoksu tuntui NIIN ihanalta ja tärkeimpänä, mitään tuntemuksia ei ollut lantionpohjassa tuon jälkeen.

Sain myös luvan kokeilla leuanvetoja jos vatsa ei mene niitä tehdessä oudon muotoiseksi. Ihan nollista ei tarvitse lähteä, leukoja sain 5kpl.

Kävin viime viikolla myös neuvolan jälkitarkastuksessa. Täytyy sanoa, että oli kyllä taas niin ala arvoista että suututtaa! Olin lääkärin vastaanotolla tasan 5min. Hän tsekkasi kohdun tilanteen ja that’s it! Hoitaja otti erikseen painon, verenpaineen ja hemoglobiinin. Raskauskiloja on vielä muutama jäljellä. Verenpaine oli mainio ja hemoglobiinikin 140.

Suosittelen joka ikiselle raskaana olevalle ja synnyttäneelle käymään asiantuntevan äitiysfysioterapeutin luona. Pääkaupunki seudulla voin lämpimästi suositella Ira Rissasta.

Haluan vielä painottaa, että kaikki naiset ja palautuminen on yksilöllistä. Olen itse tehnyt todella paljon töitä palautumiseni eteen niin raskaus aikana kuin sen jälkeen. Palautuminen ottaa oman aikansa, eikä se ole minkäänlainen mittari paremmuudesta.

Ihania odotushetkiä kaikille raskaana oleville ja malttia kaikille raskaudesta palautuville! Vartalomme ovat mahtavia! 💗

Äidin työ- Ylennys

Kirjoitin neljä vuotta sitten uudesta työstäni täällä. Työ on koko elämän mittainen, mutta nyt olen saanut ylennyksen. Vastuuni ovat kasvaneet ja nyt vastuullani on jo kaksi poikaa yhden sijaan. Palkkakin nousi hieman ylennyksen johdosta. Noin 101€.

Työn sisältö on hyvin samankaltainen kuin aiemmin. Nyt vain pikku pomoja jotka täytyy pitää tyytyväisenä on kaksi, yhden sijaan. Päivittäisiin askareisiin kuuluu siivous, ruuanlaitto, ruokkiminen ja kaikki mahdollinen joka pitää pikku pomot tyytyväisinä. Moni saattaa luulla, että päivät ovat helppoja ja lomaan verrattavissa. Uskallan väittää toisin. Olen töissä vuorokauden ympäri ja jopa treenatessani otan usein vähintään toisen pikku pomon mukaani. Uusi pomo on alkuun selkeästi halunnut näyttää kuka täällä on pomo ja työllistää välillä myös öisin jonkin verran. Pyrin silti pitämään positiivisen asenteen ja näyttämään, että selviän haastavistakin tilanteista.

Vanhempi pomo on oppinut hyvin palautteen annon työstäni. Hän osaa kehua kun teen asiat oikein, mutta saan myös tuntea nahoissani jos työskentelytapani eivät häntä miellytä. Hän auttaa jopa nykyään minua, kun tuntuu ettei kaksi kättä aina riitä. Välillä kahden ihmisen tarpeiden tyydyttäminen on raskasta. Jos yöllä ei ole tullut nukuttua ja pomot ovat molemmat vaativalla päällä on muutamia kertoja tullut purskahdettua itkuun kun tuntuu, että ei osaa hommiaan.

Työ on myös erittäin fyysistä. Isomman pomon mielestä liikkeessä pitäisi olla 24/7. Hän on näiden 4 vuoden aikana toiminut myös koutsina minulle. Pikku pomo istuttaa minut sohvalle joka ilta tunneiksi. Usein joudun syömään iltapalankin sohvalla pomon kanssa kun hän imee minut lähestulkoon kuiviin. En silti valita, näin lähennymme ja opimme parhaiten tuntemaan toistemme tarpeet.

Työt tulee tottakai lomilla myös mukaan. En muuta haluisikaan. Lomat haluan kuitenkin mielelläni viettää työpaikalta poissa niin, että joku muu kokkaa ja siivoaa. Lomat ja viikonloput ovat tärkeitä koko yhteisön tiimipäiviä. Niitä odotan aina kovasti! Tätä firmaa ei onneksi tarvitse yksin pyörittää, vaan vierelläni on yhtiökumppani joka hoitaa talouspuolen ja auttaa minua hommieni kanssa niin paljon kuin vain pystyy. Lounastaukoja työ ei sisällä. Hieman ylpeänä haluankin kehua oppineeni taas tuon ahmimisen hienouden. Syön kuin olisi tuli perseen alla. Vaikka ei siis olisikaan. Varaudun vaan siihen,että minua tarvitaan ennenkuin lautanen on vielä tyhjä. Onneksi yhtiökumppanini mahdollistaa minulle muita taukoja monta kertaa viikossa. Käytän tauot yleensä treeniin jota en voi pikku pomojen kanssa tehdä. Uinti tai pyöräily.

Itsevarmuus roolissa on kasvanut huomattavasti. En enää tarvitse apua niin paljoa kolleegoilta. Minusta on tullut se konkari joka jakelee ohjeitaan ja osaamistaan myös muille. Yritän kuitenkin pitää mielessäni, että kaikille ei toimi samat työskentelytavat kuin minulle. En itse jaksa stressata asioista liikaa.

Rakastan työtäni. Tästä olen unelmoinut pikku tytöstä asti. Välillä työ on yksinäistä ja tuntuu ettei yksinkertaisesti riitä. Useinmiten olen kuitenkin niin onnellinen, että saan tehdä tätä. Saan olla 110% oma itseni, eikä kukaan voi ikinä korvata minua. Tämä on se työ joka oikeasti merkitsee. Ne ihmiset jotka toivottavasti kuolinvuoteellani istuvat vierellä ja kiittävät tehdystä työstäni.

Rakastan näitä tyyppejä ja olen kiitollinen, että minulle on tämä tehtävä suotu. Äitiys. 💗

5 positiivista asiaa elämässäni

Marianne haastoi minut jakamaan 5 positiivista asiaa elämässäni tällä hetkellä. Vaikka vauvelin kanssa univelat on aika massiiviset, keksin nopeastikin viisi asiaa jotka tekevät tällä hetkellä iloiseksi ja onnelliseksi.

1. Perhe. Mietin triljoona kertaa päivässä miten onnekas olen kun olen saanut maailman upeimmat pojat. Toinen hämmästyttää päivittäin reippaudellaan, huumorillaan ja hellyyden osoituksillaan. Toinen söpistelee ilmeillään ja hämmästyttää ruokahalullaan. Mies joka jaksoi katsella turhautumisen kyyneleitäni kun raskaus ei ikinä tuntunut loppuvan. ☺️

2. Läheiset. Perhe joka on viimeisen 6 viikon aikana ollut suureksi avuksi lasten kanssa. Ystävät, ne muutamat erityisesti joille voi purkaa niin ilot kuin surut ilman mitään suodattimia. Filip kastettiin viikko sitten ja ystäväpariskuntamme yllätti tämän mamman kyyneliin liittymällä kirkkoon, jotta Filip saa kummit. Koko nimeksi tuli Filip Elias Alexander.

3. Liikunta. Se fiilis joka lähes poikkeuksetta tulee joka kerta liikunnan jälkeen. Samalla malttamaton into päästä tekemään kovempia treenejä ja JUOKSUlenkkejä.

4. Äitiysloma. Loma, vapaus tehdä päivisin lähes mitä haluaa. Ainutlaatuista aikaa viettää lasten kanssa ja irti työelämän oravanpyörästä.

5. Oma asenne. Vaikka väsymys välillä painaa, olen (omasta mielestäni) kuitenkin suurimmaksi osaksi ajasta iloinen ja positiivinen. Tätä yritän jatkaa vaikka väsymys, talo asiat sekä vauva-arki välillä vähän turhauttaakin. Jaksan silti nauraa kun Suomenlinnan lautalla tisseistäni tiputtelee maitoa eikä mukana ole yhtään liivinsuojia pelastamassa tilannetta.

Bonus 6. Tutti. Tuo mahtava keksintö, jonka onneksi tajusin tunkea lapseni suuhun tällä kertaa jo laitoksella. Mahdollistaa usein tämän mamman vessa istunnot, automatkojen pidemmät etapit ja lepohetket tisseilleni. Tajuan olla tästä onnellinen, sillä Felix oppi syömään tuttia vasta 3,5kk iässä.

Haastan mukaan positiivisuushaasteeseen:

Candy on the run Karkin

Juoksujalka vipattaa Merituulin

Marissaknuuttila.com Marissan

Raskauskilot, liikunta ja syöminen

42 viikkoa. Siinä ehtii vartalo käymään hurjan muutoksen läpi. Itselläni meni ensimmäiset 3 kk totutellessa taas ajatukseen, että kroppa tulee muuttumaan ja seuraavaan 9kk ajan etusijalla en ole minä vaan masussani kasvava beibi. Katselin ensimmäisen raskauden aikaisia kuviani ja mietin miten isoksi taas kasvan ja kuinka paljon kiloja taas kerään. Esikoisesta kiloja tuli 18kg ja lähtöpainoni oli noin 10kg enemmän kuin toisella kertaa.

Ensimmäisen 20 viikon aikana vartaloni ei muuttunut kovinkaan paljoa ulkoisesti. Omassa päässäni tapahtui kuitenkin suuri muutos. Hyväksyin muuttuvan vartaloni ja ajatukseni omaa kroppaani ja syömisiäni kohtaan muuttuivat huomattavasti lempeämmäksi. Alkuraskaudessa pahimmat oireet olivat väsymys ja pieni pahoinvointi.

Tammikuussa neljännellä kuulla vatsapalikat vielä näkyivät

Toisella kolmanneksella jätin juoksun pois koska olin kuullut niin paljon kohdunlaskeuman riskistä. Puolenvälin tienoilla maha alkoi myös näkyvästi kasvamaan. Ensimmäisen kolmanneksen aikana paino ei suuremmin noussut. Sama oli ensimmäisessä raskaudessa, joten osasin odottaa suurta painonnousua toisella puolikkaalla. Jatkoin treeniä suht normaaliin tapaan, paljon aerobista ja lisäksi ylläpitävää lihaskuntoa käsipainoilla, kahvakuulalla ja oman kehon painolla. Puolivälissä lopetin leuanvedot, punnerrukset, kyykyt painojen kanssa. Panostin koko raskauden ajan lantionpohjan aktivoimiseen ja rentoutukseen sekä erityisesti pakaroiden treenaamiseen. Tein päivittäin myös hengitysharjoituksia joissa aktivoin ja rentoutin keskivartalon lihaksia sekä lantionpohjaa.

Rv 25

Olin kuullut tutuilta, että toisessa raskaudessa maha sekä oireet tulevat nopeammin. Välillä tuon vuoksi huoli hiipikin mieleen kun ihmiset ihmettelivät vatsani pientä kokoa ja sitä ettei minulla ollut mitään oireita. Pääsiäisenä rv 29 hiihdin Lapissa vielä 10-30km hiihtolenkkejä päivittäin.

Rv 38

Loppuraskaudessa hurahdin avovesiuintiin. Avovedessä ei tullut mietittyä kilometrejä ja aika kuluu nopeasti. Pyöräilin myös paljon, sillä pyöräillen sain tehtyä pitkiä peruskunto treenejä. Maha kulki mukavasti mukana ja kroppa tuntui aina paremmalta liikunnan jälkeen. Raskausviikolle 34 oli paino noussut 10kg. Jostain syystä lopussa paino ei sitten enää noussutkaan.

Maha kasvoi viimeisten 2 kk aikana hurjasti. Raskauskiloja tuli tämän toisen raskauden aikana kuitenkin vain 10,5-11kg.

Ihan loppu viikoilla alkoi alaselkä väsyä ja nivusia pakottamaan mikäli päivällä oli tullut käveltyä paljon. Kun raskausviikkoja alkoi olla lähemmäs 42 takana yritin häätää beibiä mäkijuoksuilla. Illalla tunsi kyllä liikkuneensa.

En kummassakaan raskaudessa ole synnytyksen jälkeen hävennyt vartaloani vaikka rasvaa on kertynyt ja löysää on. Toisessa raskaudessa stressasin ehkä vielä edellistä raskautta enemmän raskauskiloista. Olin niin hyvässä kunnossa ennen raskautta, että pelkäsin mitä itsetunnolleni tapahtuu kun olomuoto pyöristyy. Tunsin oloni kuitenkin pääosin hyväksi sillä pystyin jatkamaan normaalia aktiivista elämääni.

Vaikka painoa tuli vain se 10-11kg ei minun kohdallani kilot kummallakaan kerralla jäisi laitokselle. Ensimmäiset viikot juoksin vaalla päivittäin. Nyt päätin, että vaaka kaivetaan esiin silloin tällöin ja nyt luotetaan omaan oloon ja peilikuvaan.

Näin kaksi raskautta kokeneena suosittelisin kaikille odottajille painottamaan treenissä aerobista treeniä. Uskon, että kroppani keräsi ensimmäisessä raskaudessa enemmän nestettä lihaksiin, koska tein huomattavasti enemmän lihaskunto treeniä.

Suosittelen myös puolenvälin jälkeen kaikki liikkeet pois jossa vatsa menee ns. puikulan muotoiseksi. Itse lopetin leuanvedot, punnerrukset ja suurimman osan kyykyistä. Pakaratreeniä tein paljon. Lantionnostoja, askelluksia boksille/penkille, askelkyykkyjä ja selän ojennuksia. Näin sain selkäkivut pidettyä poissa.

Söin raskauden ajan hyvin rennosti. En enään pitänyt kiinni tiukasta säännöstäni, että leipä kuuluu herkkupäivään ja lopussa jäätelöä kului mielin määrin. Pääsääntöisesti söin kuitenkin terveellisesti. Kaurapuuron aamuisin ja erittäin paljon kasviksia ja marjoja.

Raskaus sujui tälläkin kertaa hyvin. Ja kroppa lähti hyvin palautumaan heti synnytyksen jälkeen. Kirjoitan palautumisesta kuitenkin myöhemmin oman tekstin. Muistakaa, että minä en ole ammattilainen mitä tulee treeniin, ravitsemukseen tai raskauksiin. Kerroin vain omasta kokemuksestani.

Uusi arki

Uusi arki lähti tällä viikolla käyntiin, samana päivänä kun Beibi täytti 2 viikkoa. Beibin oikea nimi on muuten Filip. Loput nimet paljastamme elokuussa ristiäisissä.

Lähdimme Filipin ollessa 4 päivää vanha mökille vajaaksi viikoksi nauttimaan kunnolla kesälomasta. Felix pääsi ajelemaan mönkkärillä, uimaan ja nauttimaan famun, vaarin, tätien ja serkkujen seurasta. Itse nautiskelin rauhallisista vaunulenkeistä marjoja poimien ja kajakilla meloen kun uimaan en vielä saanut mennä.

Tällä viikolla Heikki palasi töihin ja Felix aloitti uudessa päiväkodissa. Päiväkoti vaihtui, koska oletimme tässä vaiheessa jo asuvamme uudessa kodissa. No eipä asuta. Rakennuttajan tiedottaminen on olematonta ja tämän hetken tiedon mukaan pääsisimme muuttamaan syyskuun lopulla. Itse haluan uskoa, että pääsisimme jouluksi kotiin. Kiitos anoppini ja hänen miehensä meillä on katto päämme päällä. Kaksio yhdellä vessalla ja päiväkotimatka Keravalta Vantaalle tuo vain välillä vähän haastetta arkeen. Isona plussana täällä on ihan mielettömiä lenkkimaastoja kärrytellä ja kävellä. Käymme päivittäin ihastelemassa lähes takapihallamme laiduntavia heppoja. 

Moni on kysellyt millainen luonne Filip on. Rehellisesti sanottuna vajaa kolmeviikkoisesta on vielä vähän vaikea sanoa. Öisin hän ei nuku ihan niin mahtavasti kuin isoveljensä jo tässä vaiheessa nukkui. Isona plussana hän viihtyy hyvin vaunuissa ja osaa välillä nukahtaa myös ilman tissiä. Poika syö paljon joka näkyykin hyvin painossa. Kakkaa myös samaan tahtiin kuin syö. 😅 Me stressataan Heikin kanssa enemmän toistemme väsymystä kuin omaamme. Mikäli huonot yöunet jatkuu, täytyy vain keksiä järkeviä ratkaisuja arjessa jotta molemmat jaksaa. Felixin unia Filipin heräily ei onneksi haittaa.

Felix on ottanut veljensä hienosti. Kovasti haluisi pussailla ja halia pikkuveljeä ja välillä olisi vähän turhankin innokkaasti auttamassa. Välillä Felixilläkin tulee kuitenkin aiempaa helpommin kiukkukohtauksia ja itkuja jos emme Heikin kanssa heti reagoi häneen tarpeeksi nopeasti. Veljeä kohtaan hän on kuitenkin aina kovin suojeleva ja rakastava. Ihana Fefe.

Parin viikon päästä perheemme jatkaa lomailua. Heikki pitää tuolloin pari viikkoa lomaa, jolloin ajattelimme suunnata taas mökille mikäli sää suosii. Olimme myös suunnitelleet Ruotsin matkaa kunnes tajusimme, että minulla on passi mennyt heinäkuussa vanhaksi ja Filipillä ei ole tietenkään passia. Emmekä tiedä ehdimmekö saada meille passeja tuossa vajaassa 3 viikossa. Voi itku. Itselleni kun tämä ”koti” on vähän niinkuin työpaikka ja haluisin lomilla päästä aina muualle, jotta loma oikeasti tuntuu lomalta. Hullua tiedän, mutta sellainen minä olen. Käytiin tänään verkkokauppa.com:issa ottamassa meille passikuvat. Suosittelen. Palvelu oli todella hyvää ja kuvat olivat triplasti edullisemmat kuin valokuva liikkeessä.

Tällaiset pika kuulumiset tähän väliin. Kivaa alkavaa uutta viikkoa!