Palautuminen raskaudesta

Moni varmasti muistaa ja tietää, että stressasin raskauden alussa kovasti miten kova rasitus raskaus ja synnytys kropalle ovat ja kuinka pitkään kestää palautua raskaudesta.

Tein toisessa raskaudessa joitakin asioita erilailla kuin ensimmäisessä. Juoksin pidemmälle raskautta, noin viikolle 22 kun Felixin kohdalla lopetin jo ensimmäisen kolmanneksen kohdilla. Juoksu tuntui edelleen hyvältä, mutta en halunnut riskeerata, että aiheuttaisin itselleni kohdunlaskeuman juoksemalla liian pitkälle raskautta. Tein juoksun korvaavia treenejä paljon crosstrainerilla, pyöräilin ja uin.

Rv 38

Toisessa raskaudessa jätin leuanvedot, syväkyykyt ja punnerrukset pois heti kun vatsa kunnolla alkoi kasvamaan ja huomasin että vatsa muuttuu liikkeitä tehdessä puikulamaiseksi. Treenasin lähes päivittäin lantionpohjaa, pakaroita ja syviä lihaksia. Näihin katsoin liikkeitä paljon instagramista mutta ostin itselleni myös kirjat Bailamama-Venus Kuntoon sekä Liiku läpi raskauden. Näistä kahdesta tykkäsin erityisesti tuosta ensimmäisestä.

Tein päivittäin myös syvien vatsalihasten aktivointia niin että uloshengityksellä päästän lihakset ihan rennoiksi ja uloshengityksellä aktivoin lantionpohjan sekä syvät vatsalihakset.

Ennen raskautta ja rv 36

Kävin noin raskauden puolivälissä fysioterapeutilla jolta sain vinkkejä miten treenata raskausaikana.

Kannattaa huomioida, että hyvät lantionpohjanlihakset eivät tarkoita ainoastaan niiden aktivoimista vaan yhtä tärkeää on myös osata rentouttaa lantionpohja. Tätä harjoittelin paljon kyykkyasennossa ja nojaten jumppa pallon päälle.

Synnytys oli minulla nopea, ponnistusvaihe kesti ainoastaan 5 minuuttia ja selvisin ilman tikkejä. Aloitin lantionpohjan aktivoinnin heti synnytyksen jälkeen. Liikunnan aloitin kävelylenkeillä ja kevyillä melontaretkillä mökillä.

2 päivää synnytyksestä

Ensimmäinen fysioterapia käyntini oli 5 vkoa synnytyksestä. Jälkivuoto oli juuri edeltävällä viikolla loppunut. Ensimmäisellä kerralla ultrattiin lantionpohja sekä vatsalihasten erkauman tilanne. Lantionpohja oli jo suht hyvässä kunnossa, pientä kireyttä oli vasemmalla puolella joka saattoi johtua synnytyksestä. Erkaumaa oli 2cm ja navan kohdalla 4cm. Vatsan jännesauma oli myös hyvin alkanut jo napakoitumaan.

Sain 4 erilaista harjoitetta joita tehdä kotona. Tein harjoitteita lähes joka päivä. Harvemmin kaikkia saman päivän aikana. Usein valitsin 2 harjoitetta jotka yhdistin muuhun treeniin. Seuraava aika varattiin 4 viikon päähän.

2kk synnytyksestä oli toinen fysioterapia käynti. Tuollon ultrasimme taas erkauman ja lantionpohjan. Samalla katsottiin myös lantionpohjan puristusvoima. Puristusvoima oli sen verran hyvä jo, että yllätyksekseni sainkin jo juoksuluvan! Voi sitä onnen tunnetta. Voin rehellisesti myöntää, etten ikinä olisi uskonut palautuvani niin hyvin, että pääsisin varovasti aloittamaan juoksun jo 2kk synnytyksestä.

Ensimmäiset juoksut raskauden jälkeen

Sain myös tällä kertaa taas uusia liikkeitä vahvistamaan lantionpohjaa, pakaroita ja syviä lihaksia. Nämä liikkeet tukevat myös juoksua.

Ensimmäinen juoksu kokeilu oli 3km pituinen. Kävelin ensin 1km, jonka jälkeen juoksin 1,5km, kävelin taas 1km, juoksin 1,5km ja kävelin 1km. Pidin juoksussa noin 6min/km vauhtia sillä fysioterapeutti suositteli nimenomaan pitämään juoksuaskeleen napakkana, eikä mitään löntystelyä, jotta asento pysyisi mahdollisimman hyvänä. Juoksu tuntui NIIN ihanalta ja tärkeimpänä, mitään tuntemuksia ei ollut lantionpohjassa tuon jälkeen.

Sain myös luvan kokeilla leuanvetoja jos vatsa ei mene niitä tehdessä oudon muotoiseksi. Ihan nollista ei tarvitse lähteä, leukoja sain 5kpl.

Kävin viime viikolla myös neuvolan jälkitarkastuksessa. Täytyy sanoa, että oli kyllä taas niin ala arvoista että suututtaa! Olin lääkärin vastaanotolla tasan 5min. Hän tsekkasi kohdun tilanteen ja that’s it! Hoitaja otti erikseen painon, verenpaineen ja hemoglobiinin. Raskauskiloja on vielä muutama jäljellä. Verenpaine oli mainio ja hemoglobiinikin 140.

Suosittelen joka ikiselle raskaana olevalle ja synnyttäneelle käymään asiantuntevan äitiysfysioterapeutin luona. Pääkaupunki seudulla voin lämpimästi suositella Ira Rissasta.

Haluan vielä painottaa, että kaikki naiset ja palautuminen on yksilöllistä. Olen itse tehnyt todella paljon töitä palautumiseni eteen niin raskaus aikana kuin sen jälkeen. Palautuminen ottaa oman aikansa, eikä se ole minkäänlainen mittari paremmuudesta.

Ihania odotushetkiä kaikille raskaana oleville ja malttia kaikille raskaudesta palautuville! Vartalomme ovat mahtavia! 💗

Äidin työ- Ylennys

Kirjoitin neljä vuotta sitten uudesta työstäni täällä. Työ on koko elämän mittainen, mutta nyt olen saanut ylennyksen. Vastuuni ovat kasvaneet ja nyt vastuullani on jo kaksi poikaa yhden sijaan. Palkkakin nousi hieman ylennyksen johdosta. Noin 101€.

Työn sisältö on hyvin samankaltainen kuin aiemmin. Nyt vain pikku pomoja jotka täytyy pitää tyytyväisenä on kaksi, yhden sijaan. Päivittäisiin askareisiin kuuluu siivous, ruuanlaitto, ruokkiminen ja kaikki mahdollinen joka pitää pikku pomot tyytyväisinä. Moni saattaa luulla, että päivät ovat helppoja ja lomaan verrattavissa. Uskallan väittää toisin. Olen töissä vuorokauden ympäri ja jopa treenatessani otan usein vähintään toisen pikku pomon mukaani. Uusi pomo on alkuun selkeästi halunnut näyttää kuka täällä on pomo ja työllistää välillä myös öisin jonkin verran. Pyrin silti pitämään positiivisen asenteen ja näyttämään, että selviän haastavistakin tilanteista.

Vanhempi pomo on oppinut hyvin palautteen annon työstäni. Hän osaa kehua kun teen asiat oikein, mutta saan myös tuntea nahoissani jos työskentelytapani eivät häntä miellytä. Hän auttaa jopa nykyään minua, kun tuntuu ettei kaksi kättä aina riitä. Välillä kahden ihmisen tarpeiden tyydyttäminen on raskasta. Jos yöllä ei ole tullut nukuttua ja pomot ovat molemmat vaativalla päällä on muutamia kertoja tullut purskahdettua itkuun kun tuntuu, että ei osaa hommiaan.

Työ on myös erittäin fyysistä. Isomman pomon mielestä liikkeessä pitäisi olla 24/7. Hän on näiden 4 vuoden aikana toiminut myös koutsina minulle. Pikku pomo istuttaa minut sohvalle joka ilta tunneiksi. Usein joudun syömään iltapalankin sohvalla pomon kanssa kun hän imee minut lähestulkoon kuiviin. En silti valita, näin lähennymme ja opimme parhaiten tuntemaan toistemme tarpeet.

Työt tulee tottakai lomilla myös mukaan. En muuta haluisikaan. Lomat haluan kuitenkin mielelläni viettää työpaikalta poissa niin, että joku muu kokkaa ja siivoaa. Lomat ja viikonloput ovat tärkeitä koko yhteisön tiimipäiviä. Niitä odotan aina kovasti! Tätä firmaa ei onneksi tarvitse yksin pyörittää, vaan vierelläni on yhtiökumppani joka hoitaa talouspuolen ja auttaa minua hommieni kanssa niin paljon kuin vain pystyy. Lounastaukoja työ ei sisällä. Hieman ylpeänä haluankin kehua oppineeni taas tuon ahmimisen hienouden. Syön kuin olisi tuli perseen alla. Vaikka ei siis olisikaan. Varaudun vaan siihen,että minua tarvitaan ennenkuin lautanen on vielä tyhjä. Onneksi yhtiökumppanini mahdollistaa minulle muita taukoja monta kertaa viikossa. Käytän tauot yleensä treeniin jota en voi pikku pomojen kanssa tehdä. Uinti tai pyöräily.

Itsevarmuus roolissa on kasvanut huomattavasti. En enää tarvitse apua niin paljoa kolleegoilta. Minusta on tullut se konkari joka jakelee ohjeitaan ja osaamistaan myös muille. Yritän kuitenkin pitää mielessäni, että kaikille ei toimi samat työskentelytavat kuin minulle. En itse jaksa stressata asioista liikaa.

Rakastan työtäni. Tästä olen unelmoinut pikku tytöstä asti. Välillä työ on yksinäistä ja tuntuu ettei yksinkertaisesti riitä. Useinmiten olen kuitenkin niin onnellinen, että saan tehdä tätä. Saan olla 110% oma itseni, eikä kukaan voi ikinä korvata minua. Tämä on se työ joka oikeasti merkitsee. Ne ihmiset jotka toivottavasti kuolinvuoteellani istuvat vierellä ja kiittävät tehdystä työstäni.

Rakastan näitä tyyppejä ja olen kiitollinen, että minulle on tämä tehtävä suotu. Äitiys. 💗

5 positiivista asiaa elämässäni

Marianne haastoi minut jakamaan 5 positiivista asiaa elämässäni tällä hetkellä. Vaikka vauvelin kanssa univelat on aika massiiviset, keksin nopeastikin viisi asiaa jotka tekevät tällä hetkellä iloiseksi ja onnelliseksi.

1. Perhe. Mietin triljoona kertaa päivässä miten onnekas olen kun olen saanut maailman upeimmat pojat. Toinen hämmästyttää päivittäin reippaudellaan, huumorillaan ja hellyyden osoituksillaan. Toinen söpistelee ilmeillään ja hämmästyttää ruokahalullaan. Mies joka jaksoi katsella turhautumisen kyyneleitäni kun raskaus ei ikinä tuntunut loppuvan. ☺️

2. Läheiset. Perhe joka on viimeisen 6 viikon aikana ollut suureksi avuksi lasten kanssa. Ystävät, ne muutamat erityisesti joille voi purkaa niin ilot kuin surut ilman mitään suodattimia. Filip kastettiin viikko sitten ja ystäväpariskuntamme yllätti tämän mamman kyyneliin liittymällä kirkkoon, jotta Filip saa kummit. Koko nimeksi tuli Filip Elias Alexander.

3. Liikunta. Se fiilis joka lähes poikkeuksetta tulee joka kerta liikunnan jälkeen. Samalla malttamaton into päästä tekemään kovempia treenejä ja JUOKSUlenkkejä.

4. Äitiysloma. Loma, vapaus tehdä päivisin lähes mitä haluaa. Ainutlaatuista aikaa viettää lasten kanssa ja irti työelämän oravanpyörästä.

5. Oma asenne. Vaikka väsymys välillä painaa, olen (omasta mielestäni) kuitenkin suurimmaksi osaksi ajasta iloinen ja positiivinen. Tätä yritän jatkaa vaikka väsymys, talo asiat sekä vauva-arki välillä vähän turhauttaakin. Jaksan silti nauraa kun Suomenlinnan lautalla tisseistäni tiputtelee maitoa eikä mukana ole yhtään liivinsuojia pelastamassa tilannetta.

Bonus 6. Tutti. Tuo mahtava keksintö, jonka onneksi tajusin tunkea lapseni suuhun tällä kertaa jo laitoksella. Mahdollistaa usein tämän mamman vessa istunnot, automatkojen pidemmät etapit ja lepohetket tisseilleni. Tajuan olla tästä onnellinen, sillä Felix oppi syömään tuttia vasta 3,5kk iässä.

Haastan mukaan positiivisuushaasteeseen:

Candy on the run Karkin

Juoksujalka vipattaa Merituulin

Marissaknuuttila.com Marissan

Raskauskilot, liikunta ja syöminen

42 viikkoa. Siinä ehtii vartalo käymään hurjan muutoksen läpi. Itselläni meni ensimmäiset 3 kk totutellessa taas ajatukseen, että kroppa tulee muuttumaan ja seuraavaan 9kk ajan etusijalla en ole minä vaan masussani kasvava beibi. Katselin ensimmäisen raskauden aikaisia kuviani ja mietin miten isoksi taas kasvan ja kuinka paljon kiloja taas kerään. Esikoisesta kiloja tuli 18kg ja lähtöpainoni oli noin 10kg enemmän kuin toisella kertaa.

Ensimmäisen 20 viikon aikana vartaloni ei muuttunut kovinkaan paljoa ulkoisesti. Omassa päässäni tapahtui kuitenkin suuri muutos. Hyväksyin muuttuvan vartaloni ja ajatukseni omaa kroppaani ja syömisiäni kohtaan muuttuivat huomattavasti lempeämmäksi. Alkuraskaudessa pahimmat oireet olivat väsymys ja pieni pahoinvointi.

Tammikuussa neljännellä kuulla vatsapalikat vielä näkyivät

Toisella kolmanneksella jätin juoksun pois koska olin kuullut niin paljon kohdunlaskeuman riskistä. Puolenvälin tienoilla maha alkoi myös näkyvästi kasvamaan. Ensimmäisen kolmanneksen aikana paino ei suuremmin noussut. Sama oli ensimmäisessä raskaudessa, joten osasin odottaa suurta painonnousua toisella puolikkaalla. Jatkoin treeniä suht normaaliin tapaan, paljon aerobista ja lisäksi ylläpitävää lihaskuntoa käsipainoilla, kahvakuulalla ja oman kehon painolla. Puolivälissä lopetin leuanvedot, punnerrukset, kyykyt painojen kanssa. Panostin koko raskauden ajan lantionpohjan aktivoimiseen ja rentoutukseen sekä erityisesti pakaroiden treenaamiseen. Tein päivittäin myös hengitysharjoituksia joissa aktivoin ja rentoutin keskivartalon lihaksia sekä lantionpohjaa.

Rv 25

Olin kuullut tutuilta, että toisessa raskaudessa maha sekä oireet tulevat nopeammin. Välillä tuon vuoksi huoli hiipikin mieleen kun ihmiset ihmettelivät vatsani pientä kokoa ja sitä ettei minulla ollut mitään oireita. Pääsiäisenä rv 29 hiihdin Lapissa vielä 10-30km hiihtolenkkejä päivittäin.

Rv 38

Loppuraskaudessa hurahdin avovesiuintiin. Avovedessä ei tullut mietittyä kilometrejä ja aika kuluu nopeasti. Pyöräilin myös paljon, sillä pyöräillen sain tehtyä pitkiä peruskunto treenejä. Maha kulki mukavasti mukana ja kroppa tuntui aina paremmalta liikunnan jälkeen. Raskausviikolle 34 oli paino noussut 10kg. Jostain syystä lopussa paino ei sitten enää noussutkaan.

Maha kasvoi viimeisten 2 kk aikana hurjasti. Raskauskiloja tuli tämän toisen raskauden aikana kuitenkin vain 10,5-11kg.

Ihan loppu viikoilla alkoi alaselkä väsyä ja nivusia pakottamaan mikäli päivällä oli tullut käveltyä paljon. Kun raskausviikkoja alkoi olla lähemmäs 42 takana yritin häätää beibiä mäkijuoksuilla. Illalla tunsi kyllä liikkuneensa.

En kummassakaan raskaudessa ole synnytyksen jälkeen hävennyt vartaloani vaikka rasvaa on kertynyt ja löysää on. Toisessa raskaudessa stressasin ehkä vielä edellistä raskautta enemmän raskauskiloista. Olin niin hyvässä kunnossa ennen raskautta, että pelkäsin mitä itsetunnolleni tapahtuu kun olomuoto pyöristyy. Tunsin oloni kuitenkin pääosin hyväksi sillä pystyin jatkamaan normaalia aktiivista elämääni.

Vaikka painoa tuli vain se 10-11kg ei minun kohdallani kilot kummallakaan kerralla jäisi laitokselle. Ensimmäiset viikot juoksin vaalla päivittäin. Nyt päätin, että vaaka kaivetaan esiin silloin tällöin ja nyt luotetaan omaan oloon ja peilikuvaan.

Näin kaksi raskautta kokeneena suosittelisin kaikille odottajille painottamaan treenissä aerobista treeniä. Uskon, että kroppani keräsi ensimmäisessä raskaudessa enemmän nestettä lihaksiin, koska tein huomattavasti enemmän lihaskunto treeniä.

Suosittelen myös puolenvälin jälkeen kaikki liikkeet pois jossa vatsa menee ns. puikulan muotoiseksi. Itse lopetin leuanvedot, punnerrukset ja suurimman osan kyykyistä. Pakaratreeniä tein paljon. Lantionnostoja, askelluksia boksille/penkille, askelkyykkyjä ja selän ojennuksia. Näin sain selkäkivut pidettyä poissa.

Söin raskauden ajan hyvin rennosti. En enään pitänyt kiinni tiukasta säännöstäni, että leipä kuuluu herkkupäivään ja lopussa jäätelöä kului mielin määrin. Pääsääntöisesti söin kuitenkin terveellisesti. Kaurapuuron aamuisin ja erittäin paljon kasviksia ja marjoja.

Raskaus sujui tälläkin kertaa hyvin. Ja kroppa lähti hyvin palautumaan heti synnytyksen jälkeen. Kirjoitan palautumisesta kuitenkin myöhemmin oman tekstin. Muistakaa, että minä en ole ammattilainen mitä tulee treeniin, ravitsemukseen tai raskauksiin. Kerroin vain omasta kokemuksestani.

Uusi arki

Uusi arki lähti tällä viikolla käyntiin, samana päivänä kun Beibi täytti 2 viikkoa. Beibin oikea nimi on muuten Filip. Loput nimet paljastamme elokuussa ristiäisissä.

Lähdimme Filipin ollessa 4 päivää vanha mökille vajaaksi viikoksi nauttimaan kunnolla kesälomasta. Felix pääsi ajelemaan mönkkärillä, uimaan ja nauttimaan famun, vaarin, tätien ja serkkujen seurasta. Itse nautiskelin rauhallisista vaunulenkeistä marjoja poimien ja kajakilla meloen kun uimaan en vielä saanut mennä.

Tällä viikolla Heikki palasi töihin ja Felix aloitti uudessa päiväkodissa. Päiväkoti vaihtui, koska oletimme tässä vaiheessa jo asuvamme uudessa kodissa. No eipä asuta. Rakennuttajan tiedottaminen on olematonta ja tämän hetken tiedon mukaan pääsisimme muuttamaan syyskuun lopulla. Itse haluan uskoa, että pääsisimme jouluksi kotiin. Kiitos anoppini ja hänen miehensä meillä on katto päämme päällä. Kaksio yhdellä vessalla ja päiväkotimatka Keravalta Vantaalle tuo vain välillä vähän haastetta arkeen. Isona plussana täällä on ihan mielettömiä lenkkimaastoja kärrytellä ja kävellä. Käymme päivittäin ihastelemassa lähes takapihallamme laiduntavia heppoja. 

Moni on kysellyt millainen luonne Filip on. Rehellisesti sanottuna vajaa kolmeviikkoisesta on vielä vähän vaikea sanoa. Öisin hän ei nuku ihan niin mahtavasti kuin isoveljensä jo tässä vaiheessa nukkui. Isona plussana hän viihtyy hyvin vaunuissa ja osaa välillä nukahtaa myös ilman tissiä. Poika syö paljon joka näkyykin hyvin painossa. Kakkaa myös samaan tahtiin kuin syö. 😅 Me stressataan Heikin kanssa enemmän toistemme väsymystä kuin omaamme. Mikäli huonot yöunet jatkuu, täytyy vain keksiä järkeviä ratkaisuja arjessa jotta molemmat jaksaa. Felixin unia Filipin heräily ei onneksi haittaa.

Felix on ottanut veljensä hienosti. Kovasti haluisi pussailla ja halia pikkuveljeä ja välillä olisi vähän turhankin innokkaasti auttamassa. Välillä Felixilläkin tulee kuitenkin aiempaa helpommin kiukkukohtauksia ja itkuja jos emme Heikin kanssa heti reagoi häneen tarpeeksi nopeasti. Veljeä kohtaan hän on kuitenkin aina kovin suojeleva ja rakastava. Ihana Fefe.

Parin viikon päästä perheemme jatkaa lomailua. Heikki pitää tuolloin pari viikkoa lomaa, jolloin ajattelimme suunnata taas mökille mikäli sää suosii. Olimme myös suunnitelleet Ruotsin matkaa kunnes tajusimme, että minulla on passi mennyt heinäkuussa vanhaksi ja Filipillä ei ole tietenkään passia. Emmekä tiedä ehdimmekö saada meille passeja tuossa vajaassa 3 viikossa. Voi itku. Itselleni kun tämä ”koti” on vähän niinkuin työpaikka ja haluisin lomilla päästä aina muualle, jotta loma oikeasti tuntuu lomalta. Hullua tiedän, mutta sellainen minä olen. Käytiin tänään verkkokauppa.com:issa ottamassa meille passikuvat. Suosittelen. Palvelu oli todella hyvää ja kuvat olivat triplasti edullisemmat kuin valokuva liikkeessä.

Tällaiset pika kuulumiset tähän väliin. Kivaa alkavaa uutta viikkoa!

Synnytys

Hyvää kannattaa odottaa, niinhän sitä sanotaan. Torstaina soittelin itselleni jo yliaikaiskontrollia naistenklinikalle kun henkinen jaksaminen alkoi olla jo aika kovilla. Saatiin aika maanantai aamulle kun raskausviikko 41+6 tulisi täyteen. Viikonloppuna yritettiinkin sitten häätää herraa ylimäki juoksuilla, saunalla ja ties millä. Viikon verran oli ollut öisin välillä niin napakoita supistuksia, että olin Heikille jo ilmoittanut, että nyt varmasti syntyy, mutta nuo katosivat aina aamuun mennessä. Minä olin suostunut 9 kk odotukseen, en 9,5kk!

Sunnuntai-Maanantai välisenä yönä tapahtui kuitenkin ihme. Heräsin puoliltaöin tuskahiessä kovaan supistukseen. Kerroin tästä Heikille, jätin hänet nukkumaan ja menin itse olohuoneeseen jumppapallon kanssa seurailemaan tilannetta. Supistukset oli tuolloin 7-10min välillä. Kello 2 paikkeilla herätin Heikin ja ilmoitin, että pikkuhiljaa saisi soitella siskolleen joka oli luvannut pitää Fefestä huolta synnytyksen ajan. Alapäässä oli todella kova paineen tunne ja totesinkin, että sängyssä oli mukavempi maata ja ottaa supistuksia vastaan. Kokeilin tens laitetta, mutta en saanut tuosta hirveästi hyötyä koska supistukset tuntuivat eniten vatsassa ja paineen tunteena.

Fefu heräili kun juteltiin ja touhuttiin. Kello 3 jälkeen supistukset kovenivat sietämättömiksi ja väli tiheni yhtäkkiä alle 5minuuttiin. Soitin sairaalaan, josta saimme luvan tulla heti kun haluamme. Auringon noustessa lähdimme viimeisen kerran ajelemaan 3 henkisenä perheenä. Fefu hyppäsi kyydistä Arabianrannassa josta me jatkoimme Heikin kanssa Naistenklinikalle.

Sairaalaan kirjauduttiin 5 aamulla. Jouduttiin ehkä reilu 5minuuttia odottelemaan kätilöä, mutta jestas tuossa vaiheessa kun supistukset tulevat 2 min välein sekin aika tuntui pitkältä. Kätilö huomasi nopeasti, että synnytys on jo pitkällä, joten marssittiinkin suoraan synnytyssaliin jossa katsottiin kohdunsuun tilanne ja Beibin sykkeet. Olin 5cm auki, vauvan sykkeet olivat hyvät mutta supistukset tulivat tiheään.

Kätilömme oli varmasti kokenut. Hän toimi todella tehokkaasti ja sanoikin meille, että tämä vauva tulee täältä vauhdilla. Olin heti sairaalaan tullessani kertonut toiveen saada epiduraalin, joten kätilö valmisteli heti kaiken ja soitti anestesialääkärin paikalle. Epiduraalin laitto meni näppärästi ja vaikutus alkoi noin 10 minuutissa. Ennen epiduraalin laittoa ilmoitin, että nyt on päästävä isolle hädälle, mutta kätilö toppuutteli ja käski pysymään sängyllä jos haluan pystyä saamaan puudutuksen. Hän tiesi, että vauva se siellä painaa ja tuo vessassa käyminen olisi voinut aiheuttaa kalvojen puhkeamisen joka olisi saattanut nopeuttaa synnytystä ja estää epiduraalin saamisen.

Sain epin kello 5.41 heti kello 6 jälkeen supistuksia en enää tuntenut ollenkaan. Kipu ei kuitenkaan lähtenyt kokonaan, sillä tuo kova paineen tunne tuntui joka supistuksen aikana. Kello 6:40 halusin päästä hieman jaloittelemaan, tuossa huomasin kuitenkin nopeasti, että paineen tunne sen kun lisääntyi. Käskin Heikkiä lepäämään. Enkä usko, että kumpikaan meistä tajusi miten nopeasti synnytys eteni vaikka kätilö joka hetki hoki, että tämä vauva on kyllä pian täällä. Sairaalaan tullessamme minusta otettiin steptokokki näyte, joka tässä vaiheessa todettiin positiiviseksi ja minulle aloitettiin heti antibiootti lääkitys suoneen. Hieman kello 7 jälkeen ilmoitin, että nyt on pakko päästä ponnistamaan. Kätilö kurkkasi hameeni alle ja kysyi saako hän puhkaista kalvot. ”Kyllä, kiitos.” ja POKS. Kätilö sai naamalleen kaikki ihanat kalvo limat ja ehti todeta, ettei eläissään ole nähnyt niin kovaa kalvoa joka on kovempi kuin lapsen pää. Siitä sain luvan samantien alkaa ponnistamaan. Kokonaiset 5 minuuttia sain ponnistaa kunnes vauva oli ulkona ja alkoi samantien itkemään reippaasti. Olin kätilön kanssa ehtinyt jutella, että toivon hänen tukevan välilihaani kunnolla ponnistus vaiheessa ja antamaan tarkat ohjeet milloin ponnistaa ja milloin lopettaa. Yhteistyömme sujuikin loistavasti ja tämä mamma selvisi tästäkin synnytyksestä naarmuitta. Halleluja!

Sain vauvan heti rinnalle jossa pikku herra ottikin samantien tissiosaston haltuun. Siinä saatiin tunnin verran ihmetellä toisiamme jonka aikana ponnistin myös istukan oksitosiinilla avitettuna.

Koska Beibistä piti ottaa EKG sydänsairauteni vuoksi, emme valitettavasti päässeet potilashotelliin. Huoneessani oli 3 muuta vauvaa ja äitiä samaan aikaan. Tuota käytäntöä jaksan ihmetellä. Mielestäni on todella stressaavaa viettää aikaa 3 tuntemattoman ihmisen ja vastasyntyneiden kanssa. Yö aikaan kaikkien vauvat itkevät eri aikaan ja osa tarvitsee hoitajia enemmän kuin toiset. Toivoisin itse mahdollisimman stressitöntä ympäristöä vauvan ensi hetkinä. Onneksi me päästiin kotiutumaan jo 1 vrk iässä. Hoitajat osastolla olivat aivan ihania. Iso plussa vielä omalle hoitajalleni jonka kanssa sain puhua ruotsia osastolla ollessani, hän teki myös kiireestä huolimatta kaikkensa, että olomme olisi mahdollisimman mukava ja vauhditti parhaan mahdollisin tavoin kotiin pääsyämme. Iltahoitaja taas oli sama ihana rouva joka oli ollut hoitajana myös Felixin synnyttyä. Tunnistin naisen heti ulkonäön ja varmojen otteiden perusteella.

En edes uskaltanut toivoa, että voisin saada toisen yhtä upean synnytyskokemuksen kuin ensimmäisellä kerralla. Tälläkin kertaa annoin kokemuksesta arvosanan 10/10. Naisvartalo on uskomaton. Näin 4 päivää synnytyksestä pitää välillä oikein muistutella itseään siitä, että synnytyksestä on vasta muutama päivä aikaa. Mahakin on lähtenyt jo hyvin palautumaan vaikka se oli jo toisen kerran venytyksessä. Imetys on myös lähtenyt kivuttomammin käyntiin kuin 4 vuotta sitten. Vauveli vain on pikkuinen yösyöppö, johon meidän perheessä ei oikein olla totuttu. Onneksi on hormoonit.

Loppuun vielä Amtsin 5 vinkkiä jokaiselle tulevalle synnyttäjälle:

1. Luota itseesi. Uskon, että omalla pääkopalla on iso rooli synnytyksessä ja sen etenemisessä. Jos jännität tai pelkäät, pistää kroppakin takuuvarmasti vastaan.

2. Luota kätilöihin. He ovat ammattilaisia ja tekevät varmasti kaikkensa, jotta synnytyksesi menisi mahdollisimman helposti ja turvallisesti.

3. Epiduraali on taivas. Muista kuitenkin, että menee noin 30 minuuttia ennenkuin sen vaikutus tuntuu täysin.

4. Aloita välilihan öljyäminen hyvissä ajoin. Kahdesta synnytyksestä naarmuitta selvinneenä uskon tähän 100%. Itse käytin tähän touhuun Ceridal öljyä jota hieroin joka ilta ennen nukkumaan menoa juuri sinne itseensä.

5. Jokainen supistus tuo vauvaa lähemmäksi syliäsi. Ponnistusvaihe on pitkän maratonin loppusuora. Siinä vaiheessa tiedät jo maalin näkyvän. Maalissa odottaa palkinto joka on kultaakin kalliimpi.

Oon nelivuotias

Hello my guys, niinkun mulla on tapana nykyään vähän hassutella. Täytin viime viikolla neljä vuotta. Omasta mielestäni siis iso poika jo.

Lapsikaverit on mulle tällä hetkellä TOSI tärkeitä. En tosin suostu leikkimään ihan minkä vaan naapurin Niilon kanssa, koska olen alkuun aina vähän ujo. Omat tutut kaverit on kuitenkin parasta. Tykkään leikkiä eläinleikkejä, kauppaa, rakentaa majoja, painia ja piirtää. Kiipeily ja hyppiminen on myös ihan parasta. Mitä hurjempaa sen kivempaa.

Dagiksessa olen vielä nukkunut lyhyitä 30min päiväunia, mutta kotona en niitä enää nuku, jotta mamma ja isi saisi mut yöunille noin kello 21. aikaan. Sillon nukun aamu 8-9. Nyt kun me odotetaan, että uus koti valmistuu oon saanut nukkua samassa huoneessa mamman ja isin kanssa. Tykkään! Pikku pupu kulkee edelleen myös mukana minne ikinä menenkin. Se on aika nuhjuinen ja joulupukki yrittikin antaa mulle uuden tilalle. Se höpsö ei ymmärrä, että on vaan yksi oikea Pikku pupu. Musiikki on mulle tosi tärkee juttu. Erityisiä lemppari biisejä on JVG-Ikuinen Vappu, Seitsemän Seinähullua veljestä- Banaania poskee, Lauri Tähkä-Palavaa vettä ja Tapio Rautavaaran- Juokse sinä humma. Usein harmittelen, että Tapio Rautavaara on mennyt kuolemaan enkä pääse hänen keikalleen. Isi on kuitenkin joku päivä luvannut viedä mut Oulunkylään katsomaan Tapio Rautavaaran patsasta. Iltaisin kuuntelen yleensä Missä muruseni on tai Minä suojelen sinua kaikelta.

Opettelen kovasti myös kirjaimia ja kyselen enemmän kuin mitä mamma ja isi tietää. Kyselen osaako kaikki maatilaneläimet uida, miten ihminen pääsee kuoleman jälkeen taivaaseen ja miksi Bamsella on aina hattu päässä. Yleensä mamma ja isi sitten katsoo vastaukset sieltä neteistä. Yksikään automatka ei etene ilman, että takapenkiltä kuuluu taukoamaton puheensorina.

Olen mamman ja isin mielestä herkkä poika. Tykkään kovasti halia ja pussailla. Sen olen kyllä mammalta oppinut. Mamma tykkää myös kovasti jos kehun häntä nätiksi tai sanon, että mamma tuoksuu hyvälle. Siksi teen sitä myös aika usein. Olen myös mamman ja isin mielestä aika ainutlaatuisen upea poika. Niinhän mä taidan olla. Odotan kovasti, että musta tulee isoveli. Tulen loistamaan siinäkin hommassa. Beibi saa nukkua mun vieressä ja oon luvannut auttaa vauvan syöttämisessä ja vaipan vaihdossa. Mietin kyllä yks päivä kuinka pitkään se pikkuveli meinaa mamman masussa vielä viihtyä!? Senhän piti tulla jo mun syntymäpäivänä.