Lapsiperheen aktiviteetit

Viikonlopun kunniaksi jotain ihan muuta kuin treeniä ja vauva juttuja. Aktiviteetti vinkkejä lapsiperheille Pääkaupunkiseudun lähistöllä.

1. Launeen perhepuisto Lahdessa. Ilmainen ja todella suuri leikkipuisto jonka vuoksi ollaan muutaman kerran varta vasten ajettu Lahteen. On leikkilinnaa, kiipeilytelineitä ja jopa liikennepuisto. Alueella on siisti vessa. Omat eväät kannattaa ottaa mukaan.

2. Volttitehdas, Järvenpää. Käydään täällä usein. On useita trampoliineja, parkour temppu mahdollisuuksia, telineitä. Kaikkea kaikille. Kannattaa nettisivuilta katsoa milloin on ”vapaa vuoro”. Meillä viihtyy koko perhe. Volttitehtaalla voi myös järjestää synttärijuhlia.

3. Uimahallit. Yksi meidän lemppari aktiviteeteista dagispäivän jälkeen. Tykätään käydä eri uimahalleissa. Lemppareita on Tuusula, Kerava ja Vuosaari.

4. Helsingin Kaupungin museo. Museossa on erillinen Lasten kaupunki. Ilmainen ja viihtyisä aikuisillekin.

5. Kotieläinpihat. Felixin ehdoton lemppari. Eläimet. Suurin osa kotieläinpihoista on talvella kiinni. Me ollaan käyty varmasti etelä-Suomen jokaisessa. 😅 Falkulla on kestosuosikki ja viime kesänä löydettiin Tuusulasta ihana Pieni Kotieläintila jossa eläimiä pääsi silittämään niiden aitauksiin.

6. Koiramäen Pajutalli. Ilmainen. Löytyy possuja ja pupuja talvella. Kesällä myös lampaita ja kanoja. Lasten aitassa voi leikkiä kauppaa. Ulkona peikkometsässä heittää pajuista tehtyjä palloja koreihin ja puhaltaa saippuakuplia. Sisällä ihana kahvio ja liikaa ihania sisustusjuttuja.

7. Hop Lop. En tiedä kehtaanko myöntää, mutta viihdytään näissä melkein vähintään kerran viikkoon. Lemppari tällä hetkellä Triplan HopLop koska tuolta löytyy myös aikuisille haastavat ninjaradat. Keravalla käydään myös usein koska siellä on vähiten ruuhkaa.

8. Leikkipuistot. Eri kaupunkien leikkipuistoista löytyy netistä hyvin tietoa. Lemppari leikkejä puistoissa on piiloleikki, merirosvoleikki, paloasema leikki ja lelujen piilotus leikki.

Tällaisia tuli näin äkkiseltään mieleen. Toivottavasti joku saa näistä vinkkejä!

Puolivuotias

Olen jo puolivälissä vauva vuotta. Vaikka mamma kyllä sanoo, että olin pikku vauva ehkä 2kk. Lähdin niin kiireesti tutkimaan maailmaa. Olen 67,3cm ja 7855g.

Aloin istumaan 5kk iässä ja ryömin alle viisikuisena. Konttaamaan aloin reilu 5kk iässä ja tukea vasten olen seissyt nyt muutaman viikon. Mamman ei tarvitse minua kovinkaan paljoa viihdyttää. Leikin itsekseni paljon isoveljen leluilla ja kiipeilen tv-tasoa vasten. Mamma ja isi aina huutelee ”Nej Filip ja Ei Filip!” kun seison tv-tasoa vasten. Se on mun mielestä tosi hassua, joten teen sen aina uudelleen ja uudelleen.

Syön jo kaikenlaista. Tissimaito on ykkönen, mutta tykkään varsinkin pusseista syötävistä smoothieista. Niitä kun saan pitää ihan itse kädessä ilman, että mamma sohii lusikalla silmään. Sormiruokailen myös välillä, mutta inhoan pieniäkin paakkuja kurkussani joten se päättyy usein kyökkimiseeni. Kurkku ja maissinaksut on tosin jees!

Nukun yleensä kahdet tai kolmet päiväunet joko vaunuissa, mamman matkassa turvakaukalossa tai sängyssä. Mun mamma ei oikein oo muskari tai vauvakerho tyyppiä, niin mä saan tavata muita lapsia jumpissa ja mamman treeneissä. Jumppasalissa on kivaa kun on paljon tilaa jossa liikkua. Nyt olen muuten käynyt muutaman kerran uimassakin. Sukeltaa osaan myös.

Sain varhaistetun MPR rokotteen koska mamma ja isi meinaa viedä mua maailmalle. Tänään lähdetään Köpiksen kautta Malmöhön ja muutaman viikon päästä Meksikoon.

Hampaita mulla on suussa kaksi. Kuolaan tosin sen verran, että mamma luulee niitä olevan lisää tulossa.

Luonteeltani olen vilkas, tyytyväinen, hymyilevä pikkumies.

Mamma kirjoittaa varmasti myöhemmin omia fiiliksiään vauvavuoden ensimmäisetä puolikkaasta.

Dieetit

Dieetit, mä olen ihan oikeasti korviani myöten täynnä joka helkutin tuutista tulevia diettejä ja valmennuksia. Noin kuukausi sitten tuli jäävuoren huippu. Imetyksen tuki ry:n sivuilla markkinoitiin ”parempi minä” nimistä diettiä/valmennusta. Mikäli valmennus ei opeta miten me imettävät äidit oppisimme olemaan tyytyväisiä itseemme ja vartaloihimme 9kk odotuksen ja hormooni myrskyn keskellä uskallan väittää, että tuo valmennus oli kohdennettu NIIN väärin. Suututtaa muutenkin ajatus, että 3kk ikäisten vauvojen äidit aloittaa tiukat vähäkaloriset dietit. Josko vaikka vaan karsisi herkutteluja ja lisäisi kasviksia ja marjoja ruokavalioon.

Miksi kaikesta pitää tehdä niin monimutkaista? Eräs some vaikuttaja kertoo miten hän haluaa päiväkoteihin ruokavalion joka koostuu terveellisistä valinnoista niinkuin sokerin sijaan agave siirapista ja kookosöljystä. Voi vittu minä sanon. Opetetaan niille lapsille mielummin ettei ihmisen ulkoisella olemuksella ole väliä. Olisi ihana elää maailmassa jossa kukaan ei ole lihava, laiha, pyöreä, hoikka, timmi tai mitään tämän kaltaista. Opetetaan lapsille, että ruoka pitää hengissä ja herkuista tulee hammaspeikkoja. Piste.

Dieteissä on kyse muutaman viikon tiukasta ruokavaliosta ja yleensä treeniohjelmasta. Kerron salaisuuden. Karsimalla herkut pois ruokavaliosta ja lisäämällä kasviksia pystyt pitämään muutoksen ehkä loppuelämän. Diettiä jaksat juuri sen aikaa kun olet lystistä julkkis mimmille maksanut. Tällä julkkismimmillä ei muuten välttämättä ole minkäänlaista alan koulutusta vaikka hän itse on elävä esimerkki tästä dietin toimivuudesta. Just saying.

Jos joku siellä ruudun takana nyt huutelee, että hyvä sun on sanoa. Niin mielestäni olen oikeutettu sanomaan. Itselläni on koko elämän ollut aivan vääristynyt kehonkuva. Aina olen liian iso, painoin sitten 65kg tai 98kg. Kyllä olen painanut aikuisiällä kaikkea tuolta väliltä. Olen alakoulu ikäisenä syönyt painonvartijoiden ruokia koska terveydenhoitajani mielestä olin niin lihava. Haluisin meidän lapsille terveen asenteen ruokaan ja liikkumiseen.

Liikunnalle löytyy aikaa kun priorisoi. Tärkeää on löytää juuri itselleen oikea juttu. Se juttu joka saa sinulle hyvän fiiliksen treenin tehtyäsi. Itselleni liikunta on elämäntapa. Osa päivittäisiä rutiineja. Toiselle voi riittää, että käy 2 kertaa viikossa tanssimassa. Kaikkien ei tarvitse viihtyä salilla.

Syö vähemmän kuin kulutat. Juo paljon vettä. Siinä, ihan ilmainen painonhallinta vinkki.

Amen.

Liikunta tavoitteet vuodelle 2020!

Saako olla innoissaan!? Masu on poissa ja raskaus on enää muisto vain. Olen joka vuoden vaihteessa tykännyt laittaa hieman liikunnallisia tavoitteita seuraavalle vuodelle. Eikä tämä vuosi ole poikkeus.

Tähän vuoteen lähdin poikkeuksellisesti ilman tavoitteita, sillä tiesin masussani kasvavasta ministä. Sain treenattua todella monipuolisesti läpi raskauden ja palautuminen tapahtui vielä odotettuakin nopeammin. Älä tee niinkuin minä teen, mutta loppujen lopuksi taisin synnytyksen jälkeen levätä ihan kokonaiset 2 päivää. Muuten vointi oli niin hyvä, että aloitin kävelyn jo muutama päivä synnytyksen jälkeen. Tällä hetkellä juoksu ei ihan vielä ole vanhalla tasollaan, leuanvetoja meni toissaviikolla jo 11kpl. Synnytyksestä on nyt kulunut 5kk.

Vuosi 2020, kuinka odotankaan sinua. Talvella toivon vielä pääseväni suksille. Täällä etelä Suomessa on kuitenkin ollut hiljaista sen suhteen.

Tammikuulle onkin ensimmäinen koitos edessä. Siskoni houkutteli minut parikseen matalan kynnyksen Crossfit parikisaan Talvikarkeloihin! Kisassa on 3 lajia, jotka suoritetaan omalla salilla 3 viikon aikana. Me tehdään lajit siskoni salilla Crossfit Kulmassa, minun ollessa tällainen crossfit kiertolainen enkä tällä hetkellä ole aktiivinen millään virallisella Crossfit salilla. Pitäkää meille peukkuja!!!

Keväälle on yksi suuri tavoite jo kirkkaana mielessä. HCR 2020! Mitään aikatavoitetta minulla ei kuitenkaan varsinaisesti tuohon ole. Toivon saavani nauttia juoksutapahtumasta ja ehkä salaa haaveilen 2h alituksesta. Keväällä saan juoksurattaat käyttööni taas ja toivon mukaan pääsen uuden kodin uusia juoksureittejä niiden kanssa tutkimaan. Pikku ukkelit on tietenkin myös ilmoitettu Mini marathonille. Saa nähdä käveleekö tuo nuorin itse maaliviivan yli, sen verran kiire hänellä tuon liikkumisen suhteen tuntuu olevan.

Kesän alkuun joulupukki asetti minulle toisen tavoitteen. Vantaan Triathlonin kilpakuntosarjan. Matkoina on 750m uinti, 20km pyöräily ja 5km juoksu. Tuossa tavoite on päästä hengissä maaliin. Kivaa mutta super jännää!

Syksyllä toivon TODELLA asuvani vihdoin Vantaan Tikkurilassa, joten toivon syksyllä osallistuvani kotikisana Vantaan Maratonille. Matkana joko 10,5km tai puolimaraton. Ilmoittautumisen teen vasta todella myöhään kun vähän näkee sen hetken kuntoa.

Leuanveto ennätykseni ennen raskautta oli 16kpl. Tuota lähdetään tulevana vuonna tavoittelemaan. Tärkeimpänä kuitenkin on pystyä vahvistamaan kroppaa taas pikkuhiljaa ja pysyä ehjänä ja terveenä. Tällä hetkellä yöunet ovat aika katkonaisia, joten treeneistä palautuminen ei ole varmasti parhaimmillaan.

Tavoite on vauvan kanssa liikkua mahdollisimman monipuolisesti. Moni kyselee minulta miksi treenaan niin paljon kun yö unet ovat mitä ovat. Vastaus on yksinkertainen. Pääkoppani vuoksi. Treeni auttaa jaksamaan paremmin, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Onko teillä liikunnallisia tavoitteita tulevalle vuodelle?

4kk

Oon jo 4kk, okei oikeestaan jo 4,5kk. Pituuteni neuvolassa oli 65,2cm ja paino 7180g.

Mulla on aika vauhdikas perhe ja olenkin todennut, että pakko vaan yrittää itsekin pysyä niiden perässä. Aloin jo ryömimään ja nyt yritän olla konttaus asennossa mutta tipahdan usein nenälleni ja sekös harmittaa. Yksi lemppari jutuistani on mönkiä mamman ja isin sängyssä pylly pystyssä ympäri sänkyä ja naureskella.

Mamma luulee, että mulla tulee kohta hampaita koska kuolaan niin paljon. Mamma tosin luuli niin myös isoveljeni kohdalla ja hänen ensimmäinen hammas puhkesi 11kk iässä.

Nukun suht hyvin. Osaan nukahtaa myös ilman tissiä eikös se vasta olekin hieno juttu? Yöllä syön noin 3 kertaa yössä, mutta nukahdan nopeasti uudelleen. Menen illalla 21-21.30 aikaan nukkumaan ja herään aamulla 7.30-8.00 aikaan. Päivällä nukun 3-4 päiväunet. Asumisjärjestelyiden takia mamma joutuu ajelemaan mun kanssa aika paljon ja nukahdan lähes aina autoon. Siksi mitään kovin tarkkaa päikkärirytmiä mulla ei ole.

Päivisin käydään mamman kanssa melkeen päivittäin treenaamassa. Jumppasalissa olen kuin kotonani, onhan siellä mahtavat tilat mun ryömiä ja nuolla salin lattioita. Lenkeillä nukun yleensä tyytyväisenä vaunuissa. Mamma on aina tosi ilonen, jos annan sen treenata rauhassa.

Koska olen liikkeessä jo aika paljon, oon alkanut jo maistelemaan isojen poikien ruokia. Oon maistellut jo kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Lempparit tällä hetkellä taitaa kyllä olla marjat. Nam! Mun mamma odottaa, että saa 5kk iässä musta itselleen puurokamun. Me toivotaan, että nukkuisin yöllä pidempiä pätkiä kun saan kunnon kaurapuuroa massun täytteeksi.

Hei, melkeen unohdin kertoa. Pääsin vihdoin myös ekaa kertaa uimaan. Käytiin Aulangon kylpylässä ja siellä oli niin ihanan lämmintä vettä, että minäkin pystyin hyvin polskuttelemaan eikä yhtään tullut kylmä. Isoveli yrittää opettaa mua sukeltamaan.

Nyt ei tule kauheesti muuta mieleen. Kivaa loppuviikkoa!

Reissusuunnitelmia

Tiedättehän meidän perheen. Jo tässä on oltu tarpeeksi kauan ”kotosalla.” Koska uusi asunto ei myöskään ota valmistuakseen, päätettiin että nyt varataan reissuja mitä odottaa. Asunnon uusi valmistumis päivä on tällä kertaa helmikuun loppu. Uskon sen kun mulla on perhe ja huonekalut vihdoin sisällä kodissa.

Joulu vietetään vanhempieni kanssa. Näin kilttien lasten kanssa on joulupukki myös ihan varmasti tulossa kylään. Tapaninpäivänä päätettiin suunnata Imatralle hiihtomaastoja etsimään. Varattiin Imatran kylpylästä pari yötä, jotta päästään vähän pois kotinurkista. Toiveissa on päästä vähän rentoutumaan ja tosiaan hiihtämään, josko tuolla suunnilla olisi hieman enemmän lunta.

Tammikuun lopulla lähdetään poikien serkkuja ja tätiä moikkaamaan Malmöseen Köpiksen kautta. Tuo tulee olemaan myös Filipin ensimmäinen lento. Tämä onkin hyvää treeniä seuraavaa lentoa silmällä pitäen, joka onkin mukavat 12h kun lähdetään nimittäin…

Meksikoon! Ollaan jo useammalta ystävältä kuultu, että ollaan hulluja kun lähdetään tuommoiselle matkalle lasten kanssa. Meillä nyt on tapana näyttää ihmisten uskomukset vääriksi. Felixin ollessa 6kk meni reissu Thaimaaseen mukavasti, joten miksi ei menisi nyttenkin. Meidänhän oli tarkoitus käydä Meksikossa jo 10 vuotta sitten meidän maailman ympäri matkalla, mutta sikainfluenssan vuoksi tuo stoppi jäi silloin tekemättä.

Pääsiäinen vietetään jo lähes perinteeksi muodostuneesti Levillä Lapissa.

Itselleni matkustelu on parasta johon rahojaan voi tuhlata. Lasten kanssa matkustelu on jotain ihan mahtavaa. Kun itse on nähnyt maailmaa jo niin paljon, ettei enää oikein tajua fiilistellä perus palmupuuta, mutta tuo palmu muuttuu taas upeaksi kun näkee miten onnessaan pieni lapsi on sen näkemisestä. Felix on jo kokenut reissumies. Hänellä taitaa olla jo 10 eri maata käytynä. Toivotaan, että Filipistä tulee samanlainen reissumies.

Onko muilla mitään reissusuunnitelmia ensi vuodelle?

Äitiysfysioterapia

Kävin viikko sitten viimeisellä äitiys fyssari käynnillä raskauden jälkeen. Suosittelisin tätä jokaiselle raskaana olevalle sekä synnyttäneelle. Eipä lantionpohjan tunnistamisesta ole haittaa muillekaan. Lantionpohjan lihakset estävät esimerkiksi virtsankarkailun ja ovat iso apu myös seksielämästä nauttimiseen. (Tai sitten kun sellaiseen on mahdollisuus)

Nyt on kulunut reilu 3kk synnytyksestä. Raskauden alkuvaiheessa, en olisi vielä uskonut palautuvani näin hyvin ja näin nopeasti. Miksi paasaan tästä asiasta niin paljon? Koska meidän tulee elää vartaloidemme kanssa lopun elämää ja itselläni oman kehon tuntemus auttaa myös itsetuntoon.

Kävin ensimmäisen kerran fysioterapiassa jo raskauden puolivälin tienoilla. Olen itse lukenut ja etsinyt tietoa todella paljon liikunnasta raskausaikana ja sen jälkeen. Haluaisin tuoda esiin sitä faktaa, että urheilemista ei tarvitse lopettaa edes raskauden loppu vaiheessa. Kunhan liikunta on järkevää juuri sinulle. Paljon vaikuttaa tietenkin se millainen liikunta tausta on ollut jo ennen raskautta.

Minä olin ennen raskautta tottunut treenaamaan 6 päivänä viikossa, välillä jopa kaksi kertaa päivässä. Pääpainona ennen raskautta oli juoksu ja kehonpaino treeni. Leuanveto ennätys on 16 ja puolimaraton ennätys 1.53,15. Olin ennen raskautta ehkä elämäni parhaassa kunnossa. Näin ollen en lopettanut liikkumista raskaana ollessanikaan. Tässä toisessa raskaudessa tein lähes päivittäin lantionpohjaa ja syviä lihaksia tukevia liikkeitä.

Jostain syystä treenaaminen raskaus aikana on edelleen suurta keskustelua aiheuttava asia. Treenaaminen on turvallista, kunhan sen tekee itselleen ja lapselleen sopivana. Raskauden jälkeenkin voi palata suht nopeasti liikunnan pariin. Suuren avun tähän saa äitiysfysioterapeutilta.

Treenissä pääpainona oli tosiaan aerobisessa liikunnassa ja lihaskunnon ylläpitämisessä. Ensimmäisessä raskaudessani tein raskauden loppuun asti leuanvetoja ja syviä kyykkyjä, jotka tällä kertaa jätin pois. Ensimmäisellä fysioterapia käynnillä 5 vkoa synnytyksestä, kävimme läpi kropan sen hetkisen tilanteen. Erkaumaa oli vielä, mutta lantionpohjaan sain jo hyvin tuntumaa. Ira ihanasti kysyi joka kerta mitä jokaisella kerralla toivoin saavani käynnistä. Halusin tietää miten lähteä vahvistamaan kroppaa taas juoksukuntoon.

Sain jokaisella käynnillä uusia liikkeitä joita tein aina 1kk kerrallaan ennen seuraavaa käyntiä. Tein harjoitteita tunnollisesti jolloin tuloksiakin näkyi joka kerta. Rehellisesti sanottuna, pidin aiemmin hulluina niitä ihmisiä jotka lähtivät juoksemaan 2kk synnytyksestä. Nyt olin itse yksi niistä hulluista, fysioterapeutin luvalla. Ira onneksi myös tietää luonteeni ja kehotti etten heti lähde repimään 10km kerralla, vaan alotan varovasti juoksu/kävely lenkit ja tunnustelen miltä kropassa tuntuu.

Viimeisellä käynnilläni 3,5kk synnytyksestä olin jo koventanut hieman treeniä. Sain kuitenkin vahvistuksen tuntemuksiini ja kroppa oli edelleen palautunut hyvin kovemmasta treenistä huolimatta.

On tärkeä muistaa, että jokainen nainen on yksilö, mutta samoin myös jokainen raskaus. Juuri tästä syystä on tärkeää, että jokainen pääsisi itse fysioterapeutin kanssa katsomaan juuri itselleen sopivat liikkeet ja harjoitteet. Se miten minä olen treenannut raskausaikana ja sen jälkeen ei varmasti sovi kaikille.

Iralla on tarjolla myös kursseja jossa tehdään harjoitteita lantionpohjaa ja erkaumaa silmällä pitäen. Suosittelen lämpimästi!

Moni pitää fysioterapia käyntejä liian kalliina. Itse ajattelen sen sijoituksena omaan hyvinvointiin jonka vaikutukset ovat erittäin pitkäaikaisia. Yksi käynti maksaa saman verran kuin muutama vauvan merkkivaate jotka jäävät pieniksi hetkessä.

Iralta saatuja liikkeitä meinaan hyödyntää jatkossakin, vaikka synnytyksestä olisi kulunut jo pidempi aika. Näitä tukilihaksia kun tarvitsemme läpi elämän.