Maratonviesti

Niinhän tässä kävi. Sain kuin sainkin työkaverit yllytettyä mukaan ja puolikas vaihtuikin maratonviestiksi. 🤗 Juoksen itse ensimmäisen 15km osuuden ja miehet saavat juosta 7km, 8km ja 12km matkat. Itselleni tämä on oikein mieluisa vaihtoehto, sillä vaikka olen juossut suht tasaisesti läpi vuoden en ole kovinkaan paljoa tehnyt pitkiä yli 15km lenkkejä.

Koska pieni kisailu on aina tervetullutta, olemme haastaneet mieheni työporukan mukaan juoksemaan. Kisailuhan on käytännössä jo alkanut, ainakin henkisellä puolella. Olen aika itsevarma. En usko, että mieheni käsittää kuinka kovia meidän joukkueen juoksijat on. 😉

Olen super innoissani kun olen saanut porukkaa innostumaan juoksusta. Onko kukaan muu tulossa ensikertaa järjestettävään maratonviestiin? Ilmoittautua voi vielä täältä.

En matkan myötä ole muuttanut kovinkaan paljoa treeniäni. Lenkit on 5-17km pituisia ja juoksen noin 3-5 kertaa viikossa. Nyt olen kuitenkin pyrkinyt tuomaan vähän myös kovavauhtisempia vetoja juoksuihin. Maanantaina päätin työpäivän aikana yllättäen juoksevani illalla uuden 5km ennätyksen. Kaikkien mielestä ei ehkä otollisin ajankohta kun oli kotiutunut 4 päivän Levin reissulta edellisenä iltana. Päättäväisyyteni on kuitenkin omaa luokkaansa ja kellotin uudeksi ennätykseksi 24:54! 💪🏼 Keskeyttää meinasin vain noin neljästi…

Ylös, ulos ja lenkille! Ihanaa viikonloppua !

Mutsi reissaa taas

Melkeen piti päästä 30 vuoden ikään, ennenkuin lähtee reissuun elämänsä ensimmäistä kertaa omalla kaveriporukalla. Tänään illalla taas nokka kohti Leviä ja tällä kertaa 12 työkaverin kanssa.

Fiiliset on vaihdellut innostuksesta, jännitykseen ja pelkoon ikävästä. Otan tämän kuitenkin loman kannalta. Saan neljänä aamuna herätä ilman herätyskelloa, kyllä, ei kännykän herätystä eikä ihmispennun heleää ääntä laulamassa Old McDonald had a farm. Saan ehkä luettua (ainakin lennoilla) kirjoja, käydä pitkillä hiihtolenkeillä ilman minkäänlaista kiirettä ja viettää aikaa ystävien kanssa. Ollaan nyt rehellisiä, kyllä reissussa varmasti tulee käytyä myös after skissä ja hullussa porossa. Uskon, kuitenkin että reissu tekee hyvää, eikä pieni ikäväkään aina haitaksi ole.

Lähden välillä miettimään mitä muut minusta ajattelevat. Onhan osa samanikäisten lasten äideistä vielä kotona lapsen kanssa. Tajuan kuitenkin, ettei minun tarvitse välittää muiden kuin mieheni mielipiteestä. Häneltä kysyin heti ensimmäisenä olisiko ok jos lähtisin työporukalla Leville? En nimittäin ole koko 13 vuoden yhdessä olon aikana koskaan ollut kavereiden kanssa reissussa ilman Heikkiä, treenileirejä lukuunottamatta. 🙈

Joten nyt on aika. Lappi täältä tullaan!

Pääsiäinen Levillä

Ehkä tähänastisen elämän paras pääsiäisloma takana. 💗 Hypättiin keskiviikko iltana auto junaan Pasilasta ja puksutettiin kohti Kolaria. Menomatkalla meillä oli hieman uudempi juna, jossa jopa Wifi toimi. Leikkivaunua ei kuitenkaan löytynyt, mutta matka meni lähinnä syöden ja nukkuen. (Kuka nukkui, kuka ei.) ☺️

Aamulla syötiin ravintola vaunussa puurot ja perillä Kolarissa oltiin aamu 11, josta ajeltiin suoraan Levin Utsuvaaraan jossa meidän vuokra mökki sijaitsi.

Lappi vie yksinkertaisesti AINA sydämmeni. Torstaina Felix lähti mummin ja mufan kanssa bongaamaan poroja kun me lähdettiin Heikin kanssa ladulle viettämään laatuaikaa kahdestaan.

Reissussa tuli hiihdettyä yhteensä melkein 90km. Toiseksi viimeisenä päivänä vuokrattiin Felixille ahkio ja lähdettiin varovaisesti kokeilemaan miten meidän Duracell jaksaa istua. Hyvinhän herra jaksoi. Istui tyytyväisenä ensimmäiset 8km Lapinkylään, jossa sai leikkiä serkkutyttöjen kanssa ja syödä munkit. Tuosta hiihdettiin vielä mutkan kautta takaisin etelä rinteille jolloin minimäni otti päiväunet pulkan kyydissä. Perheen yhteiselle hiihtoreissulle tuli matkaa 20km ja Feffe tokaisi herättyään ”mamma det var roligt.” Harkitsen ihan vakavasti ahkion ostoa kotiin, oli niin ihana päästä yhdessä hiihtämään koko perheen kanssa. 💗

Levillä riittää tekemistä pienten lasten kanssa. Felixin suosikeiksi nousi Tonttula jossa pääsi näkemään heppoja ja poroja sekä tuubi mäkeen josta me myös Heikin kanssa innostuttiin kovasti. Sisällä Tonttulassa pääsee veloituksetta katselemaan joulupukin työhuoneeseen ja tonttujen makuukammareihin. Ihana paikka! Toinen Fefen suosikki oli Lapinkylä jossa Feffis tykkäsi katsella poroja. ☺️

Felix kävi myös elämänsä ensimmäistä kertaa laskettelemassa. Isin kanssa jätkä jaksoi kokonaiset 15minuuttia ennenkuin kiinnostus lopahti.

Kuulostaa hölmöltä, mutta Felix on vain NIIN mahtavassa iässä.On ihana kuinnella ja nauraa jätkän oivalluksille ja jutuille.onhan hän myös maailman reippain reissu mies!

Iltasin käytiin yleensä Levin keskustassa syömässä. Pääsiäisen aikaan hinnat ovat mielestäni aika tyyriitä, sillä esimerkiksi annoksesta Poronkäristystä saa paikasta riippuen pulittaa 22-30€. Mutta onhan se tietenkin myös herkullista. 👌🏼 Kotimatka taittui hieman vanhemmalla junalla ja tuossa olikin hieman tekemistä keksiä 2-vuotiaalle ohjelmaa kun juna lähti jo kello 15 eikä leikkihuonetta tai wifiä ollut. Pidettiin hytissä muumi disco, syötiin eväitä ja rampattiin muutaman kerran ravintola vaunussa. Aamulla oltiin Pasilassa 6:47, josta vein Felixin suoraan dagikseen ja suuntasin itse töihin.

Oli vain yksinkertaisesti maailman parasta viettää aikaa perheen kanssa Lapin upeissa maisemissa. Olen innokkaana varaamassa mökkiä jo ensi pääsiäiseksi. Vaikka arvatkaas mitä. Palaan Leville jo ensi viikolla työkavereiden kanssa! Hiihtokilometrejä ei ehkä tuolla reissulla kerry ihan niin paljoa, sillä ohjelmassa on tuolloin myös ratsastusta ja Pete Parkkosta. Sukset jätin kuitenkin Lappiin, joten muutaman lenkin pääsen kyllä vielä hiihtämään.

Onko täällä muita Lappiin hurahtaneita? 🤗💗

Treenaan syödäkseni

Luin isifitness blogista kirjoituksen siitä, miten ihmiset eivät jostain syystä kehtaa kertoa hakeutuvansa personal trainerin juttusille koska haluavat pyöreämmät pakarat.

Itsehän treenaan osittain siksi, että voin hyvällä omallatunnolla sitten herkutella. Kyllä. Totta se on. Pari viikkoa sitten pidettiin työkavereiden kanssa mättöbileet. Vedin aamulla lyhyen juoksulenkin ja töissä lounastauolla yläkroppa treenin. Illalla vedin jätskejä (kyllä monikossa, ehkä joku 2litraa), sipsiä, nakkipiiloja, karkkia, pähkinöitä, suklaata… hyvällä omallatunnolla koska päivällä oli myös kulutus ollut kovaa.

Tiedän että siellä muutama tuomitsee tämän rehellisyyteni nyt jyrkästi. Vannon ja vakuutan, etten kuitenkaan ole yksin motivaationi kanssa. Nauratti kun instassa näin jonkun julkkiksen hehkuttavan vinkkejään sokerikoukun selätykseen ja lopussa teksti ”kesä on kohta ja haluan tuntea oloni energiseksi ja virkeäksi.” In my ass, sanon minä. Kesä tulee ja haluat hitto vie näyttää hyvältä niissä pikku bikineissäsi ja lyhyissä kesämekoissa. I know I do!

Rakastan treenin jälkeistä olotilaa ja treenaaminen vaikuttaa todella positiivisesti mielialaani. Treenaan siksi, että saan siitä niin hyvän olon. Se on kuitenkin tosiasia, että treenaan myös siksi, että voin sitten syödä herkkuja ilman morkkista kun herkkupäivä koittaa. Mitä hävettävää siinä on!? Kaikilla on omat tapansa motivoitua. Enemmän huolissani olisin niistä jotka keksii ikuisia tekosyitä olla liikkumatta. Liikunta muotoja on miljoonia erilaisia, samoin kun ihmisiä tai tapoja motivoitua. Koitetaan kaikki löytää se oma juttumme!

Pääsiäinen vietetään iki ihanassa Lapissa, Levillä. Tiedossa on toivottavasti paljon hiihtoa, ulkoilua ja perheen kanssa rentoutumista. Koska kulutus tulee olemaan kovaa, olen antanut itselleni luvan herkutella kokonaiset 3 päivää!

Blondi on puhunut. Ihanaa ja HERRRRRKULLISTA pääsiäistä tyypit! 😘💗

Kohti HCR 2018!

Päätös tehty! Starttaan toukokuun 19. päivä kolmannen kerran Helsinki City Runin puolimaratonille! Jaiks!

Tähän aikaan vuodesta tulee aina se olo, että toukokuu tulee ihan liian kovaa kyytiä. Vauhdit ei omasta mielestä ole tarpeeksi kovia eikä lenkit tarpeeksi pitkiä.

HCR:stä on tullut itselleni hyvä juoksukauden aloitus ja juoksumotivaation nostattaja! On aina helpompi pistää loskasäällä lenkkarit jalkaan kun on joku tavoite jonka vuoksi sitä tekee. Eikö!?

Näin ympärivuotisesti en ole koskaan aiemmin juossut. Lenkit on lokakuun jälkeen olleet 5-21,5km pituisia. Välillä on tosin tullut viikkoja jolloin juoksu on korvattu lähes kokonaan hiihdolla.

Edellisviikko näytti tältä:

Su: 17km hiihto perinteisellä tyylillä

Ma: Koko kropan sali treeni

Ti: Sali. Soutu + Crossfit Open laji. Burpeita, kyykkyjä ja rinnallevetoja.

Ke: Lepo

To: 9km aamulenkki

Pe: 8km aamulenkki

La: 4km lämmittely juoksu Fefe rattaissa, koko kropan salitreeni.

Su: 14km juoksulenkki

Nyt on ollut tavoitteena lähinnä ylläpitää kuntoa. Pikkuhiljaa pitäisi kuitenkin saada pidempiä lenkkejä ja kovavauhtisempia vetoja viikottaiseen ohjelmaan.

Kunnianhimoinen tavoite olisi juosta HCR:llä alle 2h! Huh, nyt se on sanottu. Lähtöaika on itselleni suotuisampi kuin aikaisemmin ja tiedän, että saan aina muutaman sekunnin pois kilometrivauhdistani kun on numerolappu rinnassa. Helppo tuo tavoite ei kuitenkaan tule olemaan…

Tätä kehoa voisi yrittää välillä myös vähän huoltaa. Viimeisestä hieroja käynnistä on taas aivan liian pitkä aika ja venyttelykin on viime aikoina jäänyt 10minuutin pika venytykseksi olohuoneen lattialla tai saunassa. Ruokailutkin on viime aikoina olleet vähän sinnepäin ja parantamisen varaa varmasti olisi siinäkin puolella. Juoksemisessa ei olisi haittaa vaikka toukokuussa starttiviivalla olisi muutaman kilon kevyempi Amtsi. 🙈

Juoksen varmasti monen mielestä aika vähän kun tavoitteena on puolimaraton. Itse ajattelen kuitenkin vahvasti niin, että monipuolisuus on parasta niin vammojen välttämisessä kuin oman motivaation ylläpitämisessä. Näillä eväillä siis kohti toukokuuta!

Kuinka moni muu on lähtöviivalla Helsinki City Running dayssa? Mille matkalle olet starttaamassa?

Nakukuvia ja ennakkoluuloja

Naistenpäivä. Suoraan sanottuna yksi päivä muiden joukossa, mutta tietysti hyvä päivä nostaa naisten oikeuksia esiin. Itselläni tämä aihe herätti ajatuksia sen suhteen miten naisten oletetaan käyttäytyvän, pukeutuvan ja elävän.

Olen itse nauravainen, kovaääninen, nahkahameisiin pukeutuva blondi. Kun avaan suuni, teksti on kuin rekkamiehen suusta. Karrikoidusti, ymmärrätte varmasti pointin.

Sain viime blogikirjoitukseen paljon ihania kommentteja, miten inspiroin muita treenaamaan ja yhdistämään kiireisen perhe arjen. TÄMÄ on juuri se syy miksi kirjoitan blogia ja pidän instagram tiliä. Tarkoitukseni ei ole arvostella niitä, jotka eivät halua treenata, vaan haluan kannustaa muita terveelliseen elämään. Liikkumaan, nauramaan, hölmöilemään ja olemaan ylpeitä itsestään. Kuulostako järkevältä?

Sain yhteistyön kotimaisen bikini merkin kanssa ja olen asiasta NÄÄÄIN innoissani. Tiedätte varmasti biksu pakkomielteeni. 🙂 Instagram tilini onkin täyttynyt paljon bikinikuvista viime aikoina. Instagram tilini on tarkoituksella treeni ja hyvinvointi painotteista. Se on tarkoituksella näin. Instastorieissa saatan välillä vilahtaa tissiliiveissäni. Ex-uimarina olen sitä mieltä, että olen näyttäytynyt ihmisten edessä pienemmissäkin hepeneissä ja tissiliivit nyt yleensä sattuu olemaan se vaatetus joissa hillun kotioloissa. Pyydän anteeksi.

Viime aikoina olen saanut tutuilta ja tuntemattomilta miehiltä suoria pyyntöjä lähetellä vähäpukeisia kuvia itsestäni. Tämä on todella hämmentävää. Viimeaikaisten Me too kirjoitusten jälkeen olen todella yllättynyt miesten rohkeudesta esittää näitä pyyntöjä. Tottakai olen ylpeä siitä mihin kuntoon olen vartaloni saanut ja on mukava kuulla kehuja siitä, MUTTA tarkoittaako tämä automaattisesti sitä, että haluan jaella kymmenille eri miehille kuvia itsestäni alasti?!

EI!

Ihmisestä ei voi tehdä ennakkoluuloja sen perusteella mitä muutama(tuhat) kuvaa antaa. Blondi itseään täynnä oleva fitness bimbo. No joo, itse käyttäisin sanaa Bimbo blondi, mutta kun sen takana on myös paljon muuta.

Huoleton, iloinen, ruokaa rakastava mamma ihminen voisi olla myös toinen määritelmä. Kyllä puhun välillä härskejä, nauran mielummin kuin itken ja tykkään tällä hetkellä nahkahameista. Haluan motivoida ihmisiä sosiaalisessa mediassa ja saada itse positiivista palautetta sitä kautta. Taustalla siihen, että kaipaan paljon huomiota voi myös olla lapsuuteni ylipainoisuus ja traumat miten nuoruudessani epävarmana tyttönä minua kohdeltiin!? Miettiikö kukaan tällaisia asioita? Varmasti valitettavan harvoin. Sen vuoksi toivoisinkin, että ihmiset useammin miettisivät niinkuin alla olevassa kuvassa todetaan.