Pötsi ja mutsi goes HCRD for Syöpäsäätiö

Sain loppusyksystä tietää odottavani toista lasta. Samoihin aikoihin sain myös uutisen, jota kukaan ei haluaisi edes pahimmalle viholliselleen. Sukulaiseni 2v pojalta oli löytynyt Leukemia. Tuo uutinen tuntui niin väärältä. Itse halusin kovasti auttaa ja tukea heidän perhettään, mutta keijupölyssäni ei vielä ole ihme lääkettä syöpään.

Vaikka juoksuni on tältä vuodelta juostu. Ilmoittauduin silti Toukokuussa Helsinki City Runnin Dayn 5 km juoksutapahtumaan. Me meinataan beibin kanssa omalla vapaalla tyylillämme lyllertää tuo matka kunnialla läpi ja samalla kerätä lahjoituksia syöpäsäätiölle. Meidän keräykseen pääsee tekemään lahjoituksen täältä.

 

Kiva saada itsekin tällä motivaatiota pysyä liikkeessä. Jos beibi sallii ajattelin, että voisin kipittää tuon 5km sauvojen kanssa niin reippaasti kuin reilu 7kk raskaana onnistuu. 🙂 Treenaan tällä hetkellä todella paljon crosstrainerilla. Tuo tuntuu mukavan lempeältä mutta silti riittävän hikiseltä hommalta kasvavan pötsin kanssa. Peruskunnon lisäksi teen paljon oman kehon painolla yläkroppaa. Painotan myös extra paljon pakaratreenejä, jotta olisi vahva tuki oikeissa paikoissa kun beibi syntyy. Lemppariliikkeitäni on tällä hetkellä käsipaino maastaveto, kahvakuulakyykky, boksinpäälle askellus käsipainot käsissä sekä erilaiset lantionnostot. Yritän joka päivä myös jumpata monta kertaa päivässä lantionpohjaa ja tehdä aktivointia erilaisilla hengitysharjoituksilla. Voin näitä postata instagramiin lähiaikoina.

Rv 21

Tällä kertaa myös Fefe pääsee nauttimaan juoksupäivän kisahuumasta, sillä olen ilmoittanut hänet Minimaratonille. Jätkähän on asiasta aika innoissaan. Meinaa kuulemma voittaa. Keneen lie tullut?

Päätin muuten, että en ravaa vaalla jokapäivä. Vain ja ainoastaan ennen neuvolakäyntejä. Tällä tavoin en mieti joka päivä onko ok syödä sitä tai tätä. Neuvolakäynti on tosin seuraavan kerran tiedossa vasta maaliskuun lopulla. Saa nähdä mitkä itkupotku raivarit on tuolloin tiedossa kun paino todennäköisesti on parissa kuukaudessa ehtinyt nousta taas uusiin huippulukemiin. Torstaina olisi vuorossa rakenneulta. Jännittää!

Kohti kevättä! 🙂

Mitä kuuluu!?

Huoli pois toverit. Intagram seuraajani ovat ehkä nähneet, että olen viime viikolla ollut Meilahden kardiologisella osastolla sydänsairauteni vuoksi. Pyörryin muutama viikko sitten aamutreenin jälkeen. Syitä voi olla monia. En ollut ehtinyt syödä vielä aamupalaa ja hartiani olivat todella jumissa. Neuvolasta eivät kuitenkaan suostuneet antaa minkäänlaista neuvoa, sillä pyörtymistä ei suoranaisesti osattu yhdistää raskauteen. Soitin Meilahteen, josta sain samantien kutsun rasitus EKG:hen sekä vuorokauden Holter seurantaan. Mistään vakavasta ei varmasti ole kyse, nyt vaan tarkistetaan, että Betasalpaaja lääkitykseni on oikea ja edellisestä seurannasta taitaa muutenkin olla yli 5 vuotta aikaa. Sairaudestani voitte lukea lisää täältä.

Kiitos myös kun niin moni kommentoi tekstiäni tuosta raskauden tuomasta painonnousuta. Oli lohduttavaa tietää, että en ole yksin ajatusteni kanssa. Osa ehkä ymmärsi ajatukseni myös hieman väärin. En ajattele etten kelpaisi tai että pitäisi olla hoikempi. Minulla nimenomaan on viime vuosina ollut todella hyvä olo kropassani ja nyt pelkään koska hetkellisesti vartaloni ei taas tunnu omalta ja lisäkilot tuovat itselleni epävarmuutta. Tiedän kuitenkin ettei kiloja voi välttää ja ne tulevat hyvästä syystä. Jumpataan mamma kuntoon sitten yhdessä beibin kanssa. ❤

RV 19

Aika menee TAAS ihan kamalaa kyytiä. Kohta on raskauden puoliväli!? Mitä hitsiä. Nyt tuntuu, että olen pitkästä aikaa suht iloinen oma itseni. Vaikkakin mielialat saattavat vaihdella nano sekunnissa. Masu on edelleen aika pieni vaikka varsinkin iltaisin sen kyllä alkaa jo huomaamaan. Huomaan välillä miettiväni jonkin verran uskallanko puhua raskaudesta ihmisille. Samassa elämäntilanteessa ei tällä hetkellä oikein ole ystäviä ja pelkään muuttuvani tylsäksi mammaksi joka ei muusta puhu kuin raskaudesta ja beibistä?! Tuntuu, ettei ihmisiä nyt tämä toinen raskaus niinkään edes kiinnosta. Been there, done that. Olen jaksanut ja päässyt treenaamaan todella kivasti ja yritän nauttia jokaisesta liikuntahetkestä täysillä. Tilanne voi heti huomenna olla ihan toinen. Juoksu sai nyt jäädä, mutta olen joka aamu tehnyt crosstrainerilla 30-50min treenin. Lisäksi olen saattanut tehdä vähän lihaskuntoa. Enimmäkseen leukoja, punnerruksia, dippejä, kyykkyjä ja askelkyykkyjä.

Varattiin extempore pikapyrähdys Gran Canarialle maaliskuun alussa. Lähdetään perjantai aamuna ja tullaan kotiin maanantaina. Oltiin ajateltu, että pääsiäisen Levin reissu jää tänä keväänä ainoaksi reissuksi, mutta toisin kävi. Felix on nyt muutaman viikon hokenut haluavansa lämpöiseen ja siinä alkoi sitten mammalla ja isilläkin uima-allas ja aurinko herättelemään kiinnostusta. Norwegianilta löytyi edulliset lennot ja Air BnB:ltä asunto. Tulee tarpeeseen!

Viikonloppuna käytiin Heurekassa tsekkaamassa dino näyttely. Felixhän on ihan HC Dino tietäjä, joten reissu oli paljon odotettu, eikä tuottanut pettymystä kenellekään. Suosittelen vierailua viikonloppuna heti aamusta, sillä jono oli satoja metrejä ulos asti kun poistuttiin kello 12 jälkeen.

Torstaina on ystävänpäivä! Siskoni keksi ihanan ajatuksen ja kutsui kaikki ystävänsä (sekä minut, raukka on pienestä asti aivopesty siihen, että pikkusisko pitää AINA ottaa mukaan) ja heidän lapsensa ystävänpäivä iltapalalle heidän luokseen. ❤

Mitä muiden viikkoon kuuluu?

 

Rakas juoksu

Sinusta on viime vuosina tullut minulle niin rakas ja tärkeä. Sinun avullasi olen saanut paljon uusia ystäviä ja ennenkaikkea tuhansia terapeuttisia hetkiä välillä rankassa arjessa.

Nyt meidän on kuitenkin sanottava hetkellisesti heipat toisillemme. Sinusta luopuminen tuntuu kamalalta. Mikään muu ei tuo sitä hyvänolontunnetta jonka saat minulle aina aikaiseksi, vuorokauden ajasta riippumatta. Uskon kuitenkin, että ymmärrät syyn. Elämäntilanteeni ei nyt ole otollinen sinulle. Saatat rasittaa liikaa lantionpohjaani ja kasvattaa riskiä kohdunlaskeumalle. Minun täytyy ajatella masussa kasvavaa beibiäni sekä seksielämääni myös tulevaisuudessa. Olen mega kiitollinen, että sain nauttia sinusta näinkin pitkään raskausaikana. Vaihdan sinut tilapäisesti toiseen, crosstraineriin. Lupaan, että se ei kuitenkaan ole viemässä paikkaasi sydämmessäni. Heti kun pimppi on jumpattu takaisin tiukaksi ja fysioterapeutilta saatu vihreää valoa, ollaan taas erottamattomia.

Uskon, että meillä on vielä edessämme tuhansia vaunulenkkejä yhdessä, upeita tapahtumia sekä kymmeniä uusia ennätyksiä.

Lenkkarit eivät ole jäämässä nurkaan. Onhan minulla toukokuussa Suomen paras ja suurin juoksutapahtumakin tulossa! Aijon tuossa tapahtumassa kerrankin fiilistellä oikein kunnolla tuota suurta juoksupäivää. Osallistun Helsinki City Running Dayssa 5km matkalle. Ajattelin, että fiilistelen tuon matkan masuni kanssa etana vauhtia hölkäten tai kävellen esimerkiksi sauvoilla. Kyllä minä meinaan mitalli kaulassa tuosta tapahtumasta tulla kotiin. Voipahan beibikin hehkuttaa osallistuneensa elämänsä ensimmäiseen juoksutapahtumaan jo ennen syntymäänsä.

RV 17

Kiitos kiitos kiitos, että autoit minua palautumaan ensimmäisestä raskaudesta ja olet ollut aina siinä niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Lupaan pitää kropastani hyvää huolta, että meidän on taas helppo palata yhteen kun aika on siihen oikea.

 

Ihanat kamalat raskauskilot

Hieman itselleni herkkä aihe taas. Syöminen, treenaaminen ja raskauden tuoma painon nousu. Sain viime kirjoitukseen kommentin, jossa kehotettiin syömään tarpeeksi koska treenaan niin paljon.

Yksi syy miksi lasten välissä on 4 vuotta ikäeroa on juurikin tämä pelottava asia nimeltään vartalon muutos ja painonnousu. Kutsukaa pinnalliseksi ja itsekeskeiseksi, mutta minua painonnousu ahdistaa todella paljon.

Voin henkisesti parhaiten kun treenaan paljon ja syön tarkasti. Tuolloin olen hyväntuulinen ja minulla on hyvä olla. Pyrin pitämään yhden herkkupäivän viikossa. Luokittelen herkuksi myös leivän, jota pyrin arkisin välttämään. Saatan tuntea morkkista jos syön perjantai iltana iltapalaksi leivän kinkulla ja kananmunalla. Tiedän, että tämä ajattelutapa ei ole tervettä. Haluan kuitenkin voida hyvin ja tiedän että voin parhaiten syömällä tarkasti ja treenatessani päivittäin.

Raskaus on kuitenkin lisännyt varsinkin hiilihydraatti himoani. Olen tammikuun ollut herkkulakossa ja se on mennyt jopa yllättävän helposti. Viikonloppuna juhlinkin ruisleivällä ja maustekurkuilla. Eivät kyllä aiheuta jätskiövereiden kaltaista morkkista, mutta vedän sitten tuota leipääkin kaksin käsin.

Olen puhunut tästä rehellisesti neuvolassa. Haluisin nauttia raskaudesta niinkuin siitä kuuluu nauttia. TIEDÄN, että pääsen raskauskiloista eroon. En vain voi sietää sitä oloa ja itsetunnon romahtamista minkä lisäkilot minulle tuovat.

Nevolassa tähän asiaan suhtauduttiin ihanasti. Neuvolatäti hoki, miten hän on enemmän huolissaan mikäli lisäkiloja ei tule. Hän myös lupasi konsultoida psykologia ja kysyä miten voisi parhaiten minua auttaa ja tukea.

Vauva voi hyvin, kun äiti voi hyvin. Muistan miten omalla tavallani nautin myös siitä kunnon ja kropan uudelleen rakentamisesta ensimmäisen raskauden jälkeen. Voisinko kääntää tämänkin tällä tavoin positiiviseksi haasteeksi? Rakentaa raskausaikana mahdollisimman hyvä pohja vauvalle kasvaa ja kropalleni kasvattaa beibiä.

Rakastan haasteita ja jos päätän jotain, teen myös kaikkeni saavuttaakseni ne. Sen voin luvata, että beibin hyvinvointi menee kaiken edellä. En tee mitään pikkuisen hyvinvoinnin vaarantamiseksi. Syön riittävästi, mutta olen todella tarkka siitä mitä syön ja liikun päivittäin. Treeniin olen vielä lisännyt nimenomaan lantionpohjaa ja syviä lihaksia vahvistavia liikkeitä.

Nyt raskausviikolla 17 painoni on noussut noin 1,5kg. Mikä on mielestäni ihan maltillista. Tosin Felixin kanssa oli sama ja silti laitokselle lähtiessäni vaaka näytti ihastuttavaa +18kg lukemaa. Kilot oli kyllä karistettu 4kk synnytyksestä, mutta saihan sen eteen tehdä töitäkin.

Tiedän, että minua varmasti pidetään tämän vuoksi pinnallisena ja itsekkäänä. Haluan niin itseni kuin lasten takia pysyä hyvässä kunnossa. Tiedän olevani onnekas koska saan kasvattaa jo toista lasta masussani. Nämä ovat kuitenkin rehellisiä ajatuksiani ja tuntemuksiani, enkä oikeasti usko olevani yksin näiden kanssa.

 

Ensimmäisen kolmanneksen treenit

Ensinnäkin haluan muistuttaa kaikkien olevan yksilöitä ja kaikilla olevan erilainen liikuntatausta. Tämä on siis minun versioni raskauden ensimmäisen kolmanneksen treenistä.

Itselläni alkuraskaudessa oli tällä kertaa todella kovaa väsymystä ja pahoinvointia ilman oksentelua. Treenaaminen oli ainut asia jossa olo oli edes hetken ajan normaali ja pirteä.

Treenasin ensimmäisen kolmanneksen aivan normaalisti. Hetkellisesti vähensin ehkä hieman aamutreenejä ja siirsin niitä iltaan, koska ahh, niin ihana väsymys.

Juoksin lenkkejä 5-21km välillä. Tuon puolikkaan aikana jouduttiin kylläkin puolivälissä etsimään minulle huoltoaseman vessa. Osallistuin myös Aktia Maantiecupin 10km jossa sykkeet nousi kyllä vielä oikein mukavasti.

Pyrin saamaan paljon peruskunto treeniä juosten, uiden, crosstrainerilla tai kuntopyörällä. Kestoltaan 40min-2h.

Lihaskunto treenissä suosin edelleen kehonpaino treeniä. Leuanvetoja, punnerruksia, vatsoja. Tarkoituksellisesti olen panostanut entistä enemmän pakara ja takareisitreeniin. Tein kova sykkeisiä crossfit treenejä, esim. siskoni yllyttämänä 100 etukyykkyä aikaa vastaan.

Olen jo ennen raskautta pyrkinyt panostamaan ”pimppijumppaan” niinkuin itse tykkään lantionpohja treeniä kutsua. Samoin syvien vatsojen treenaamiseen. Toivon saavani näihin vielä lisävinkkejä äitiysfyssarilta tammikuun lopulla.

Esimerkki treeniviikko raskausviikolta 12:

Ma: Sählytreenit duuniporukalla + leuanvetoja ja vatsoja

Ti: Crosstrainerilla 40min + kahvakuulalla heilautuksia ja kyykkyjä

Ke: Crosstrainer 40min + punnerruksia ja vatsoja

To: Juoksulenkki 7km+ vatsoja

Pe: Lepo/Trampoliinipuisto HCRD Street Teamin kick-offissa.

La: Puolimaraton

Su: Crossfit tyylinen ohjattu lihaskuntotreeni

Nyt toisella kolmanneksella olen jättänyt suorat vatsat kokonaan pois!

Herääkö mitään kysymyksiä tai kommentteja?

Vauva nr 2! <3

Joku saattoi jo instagramin puolelta nähdä. Mikäli kaikki menee hyvin, täydentyy perheemme toisella lapsella heinäkuun alussa. 💗

Kaikki tapahtui aika nopeasti ja uutinen vaati jotenkin totuttelua enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Tietenkin elämäkin on opettanut, että mitä vain voi tapahtua, emmekä halunneet uutisesta kovinkaan aikasin kertoa.

Alkuraskaus oli heti hyvin erilainen kuin Feffen kanssa. Väsymys oli jotakin ihan sanoin kuvaamatonta. Myös pahoinvointia oli selkeästi enemmän ja aamupuuron jälkeen tulee edelleen etova olo hetkeksi.

Ensimmäinen kolmannes meni kyllä hujauksessa. Treenasin ihan normaalisti. Juoksin paljon, koska tiedän, että tuo rakas harrastus jää jossakin vaiheessa tauolle. Vatsalihasliikkeet olen pikkuhiljaa jättänyt pois ja keskityn niiden sijaan syviin vatsoihin sekä lantionpohjanlihaksiin. Puolimaratonin kipitin onnessani 12 raskausviikolla. Olen tammikuun lopulla menossa äitiysfysioterapeutin luokse FemiHealthiin saamaan lisävinkkejä fiksusta treenaamisesta raskausaikana.

Felix on aika innoissaan pikku sisaresta. Hän pääsi myös moikkaamaan miniä kun oli meidän mukana ultrassa. Vauvalle annetaan joka päivä halit ja pusut. Sukupuoli on tulevan isoveljen mielestä joka toinen kerta poika ja jokatoinen tyttö. 💗

 

img_6773
RV 14

Mahani kokoa jaksetaan taas kommentoida. Homma on sama kun Feffen kanssa. Maha ei ensimmäisellä kolmanneksella kasvanut ja pullahtaakin varmasti taas kahta kauheammin raskauden puolivälin tienoilla. Ystäväni kanssa ollaan vähän jopa naurettu näille minun raskausmasu kuvilleni.

Tuliko monelle lukijalle yllätyksenä? 🙂

Kateus ja kiitollisuus

HS:n tämän päivän lehdessä Mark Levengood toteaa lauseen ”…päätin etten enää ikinä ole ammatillisesti kateellinen kenellekään.”

Jotenkin tähän jouluun miettimisen arvoinen aihe. Kateus ja kiitollisuus.

Itse olen suhteellisen huono kadehtimaan ketään. Okei, myönnettäköön, voisin päivän olla Beyonce. Joskus tunnen kateuden piston sydämessäni kun jotkut ihmiset voivat mussuttaa herkkuja päivästä toiseen ilman minkäänlaista vaikutusta ulkomuotoon. Toisaalta, ajattelen myös niin, että eihän se nyt ole mitenkään minulta pois. Syökää siis sitten minunkin puolesta!

Mikäli kokee suurta kateutta jostakin syystä toista/toisia ihmisiä kohtaan. Voisiko tuolloin miettiä onko omassa elämässä kaikki palikat kohdallaan ja mitä itse voisi tehdä toisin jotta voisi olla tyytyväinen itseensä ja omaan elämäänsä.

On helppo kadehtia ihmisiä jonka elämä näyttää ulkopuolisin silmin täydelliseltä, mutta ikinä koskaan ei voi todella tietää mitä toinen ihminen käy elämässään läpi juuri sillä hetkellä. Totuus voikin olla, ettet kestäisi tuon toisen ihmisen kengissä päivääkään!?

Kaikilla on elämässään omat ongelmansa ja vaikeutensa. Nämäkään asiat eivät ole verrattavissa toisiinsa. Elämässä löytyy varmasti aina joku jolla menee paremmin tai huonommin. Itse ei kuitenkaan pysty vaikuttamaan kun vain ja ainoastaan siihen omaan onnellisuuteensa.

Tänä jouluna voitaisiinkin keskittyä olemaan kiitollisia kaikista niistä hyvistä asioista joita meillä on. Kehotan vielä jokaista lukijaa miettimään niitä rakkaita ihmisiä joita itsellään elämässä on ja ehkä jopa kertovansa sen heille ihan ääneen. ☺️💗

Nyt viimeinen treeni kotona jonka jälkeen hypätään autoon ja suunnataan nenät kohti keski-suomea ja joulunviettoa.