Ruokapäiväkirja

Olen saanut muutamia toiveita laittaa blogiin ruokapäiväkirjaa. Toteutan nyt tämän, vaikka en rehellisesti sanottuna itse ikinä oikein jaksa kiinnostua siitä mitä muut suuhunsa pistävät. Syön arkena aika terveellisesti. Vettä juon todella paljon. Litroissa en määrää osaa sanoa. Pyrin välttämään keinomakeuttajia, poikkeuksena Proteiini puddingit ja light limut. 😀 Kahvissa käytän sinistä hyla maitoa. Ruokani koostuvat pääosin kasviksista ja proteiinista. Sen vuoksi ruoka-annokseni ovat varmasti vähän turhankin isoja. Treenaan noin 6-8 kertaa viikossa. Pyrin kuitenkin pitämään yhden lepopäivän viikossa. Ruokieni määristä en osaa sanoa, joten saatte katsella niitä kuvien muodossa. Laitoin tähän nyt muutaman arkipäivän ruuat ja HERKKUPÄIVÄN. Herkkupäivänä en kaloreita laske ja tiedän, että niitä tulee paljon. Uskon kuitenkin, että kropalle tekee välillä hyvää saada kunnolla hiilaria ja tavaraa koneeseen. Minun pääkopalleni toimii parhaiten tällainen, että pääosin syödään tiukasti ja ainoastaan herkkupäivänä herkutellaan. Olen pahoillani, mutta ruokavalioni on hyvin samanlainen joka päivä. Sen vuoksi en viitsinyt ihan koko viikon ruokia tänne laittaa. 🙂

Tiistai: Treeninä aamupalaton 11km lenkki ja illalla leukoja, vatsoja, dippejä ja yleistä häröilyä.

Aamupala: Kaurapuuro punasillaviinimarjoilla ja raejuustolla, paahdettua pellavansiemenrouhetta, kuppi kahvia maidolla, vettä.

Lounas: Kaupan tiskiltä salaatti kahdella munanvalkuaisella, vesimelonia, kuppi kahvia maidolla ja vettä.

Välipala: 150g vadelmia, 2kuppia kahvia.

Päivällinen: Vähän täysjyvä pastaa, jauhelihakastike, salaattia, vettä.

Iltapala: Protein Pudding chian siemenillä, tee hunajalla, mustikoita ja muutama mansikka. Vettä.

Keskiviikko: Treeninä pyöräily töihin ja kotiin. Yhteensä 48km.

Aamupala: Kaurapuuro punaviinimarjoilla, raejuustolla ja paahdetulla pellavarouheella. Kuppi kahvia maidolla, vettä.

Lounas: Kaupasta kerätty salaatti kalkkunalla, vesimelonia, kaksi kuppia kahvia, vettä.

Välipala: 150g vadelmia, appelsiini, porkkana&inkivääri froosh, kuppi kahvia maidolla.

Päivällinen: Salaattia, Halloumia, herkkusieni tuorejuustolla, kanaa. Vettä.

Iltapala:Smoothie marjoista, mehukeitosta ja puhtikaurasta. Vettä.

Torstai: Lepopäivä. Rantalentistä.

Aamupala. Kaurapuuro, mustaherukoilla ja vadelmilla, raejuustoa ja paahdettua pellavarouhetta. Kahvi maidolla ja vettä.

Lounas: Kaupan tiskistä koottu salaatti kalkkunalla, vesimelonia. Kahvi maidolla. Vettä.

Välipala: Froosh juoma, 150g vadelmia, kahvi maidolla. Vettä.

Iltaruoka: Pasta, jauhelihakastike, salaattia. Tuorepuristettu appelsiini&Sitruuna mehu.

Iltapala: 3 riisikakkua, tee hunajalla

Perjantai: Aamupalaton lenkki 14km + vatsat

Aamupala: Kaurapuuro raejuustolla ja mehukeitolla, kahvi maidolla, vettä.

Lounas: Kaupan salaatti kalkkunalla, vesimelonia, kahvi maidolla, vettä.

Välipala: Unohdin kuvata mutta sama Froosh smoothie ja vadelmat kuin muinakin päivinä. 😅 Kahvi maidolla.

Päivällinen: Linnanmäellä kana-halloumisalaatti, light cokis.

Iltapala: Tee hunajalla, mustikoita (Fefu söi puolet), proteiini pudding.

Lasi viiniä illalla 😄

Lauantai: HERKKUPÄIVÄ 🤗 Aamutreeni, pyöräily 38,8km. Iltatreeni pyöräily 15,2+ lihaskuntotreeni jossa burpee leukoja, askelkyykkyjä, punnerruksia ja vatsoja.

Aamupala: Kaurapuuro, marjoilla, raejuustolla, mehukeitolla, paahdetulla pellavarouheella. Kahvi maidolla. Vettä.

Lounas: Pihvi, salaattia, grillattu herkkusieni tuorejuustolla.

Välipala ennen treeniä: Kahvi maidolla, 2 fasupalaa

Päivällinen: 2 perunaa, lohimössöä jossa kylmäsavulohta, smetanaa, punasipulia, mätiä. Salaattia.

Iltapalaa pitkin iltaa: Jäätelöä 1,5 purkkia. Ruisleipä juustolla ja tomaatilla, irtokarkkeja noin 10kpl. 😅

Mitä urheilu on opettanut?

Kyselin instagramin puolella postaus toiveita ja tämä oli niistä yksi mielenkiintoinen aihe. Mitä urheilu on opettanut ja kehittänyt tai mitä muuta se minulle antaa?

Olen noin triljoona kertaa blogissa kertonut olleeni lapsena pyöreä, ujo ja epävarma. Kun kilpauinti muuttui vakavemmaksi lähti treenimäärien lisääntyessä myös lapsuuden liikakilot. Sain uinnin kautta todella paljon itsevarmuutta. Uinnin myötä voimistui myös periksi antamattomuuteni. Jos jotakin päätän, teen myös sen. Uinti valmentajani Jukka on myös varmasti osittain myös kasvattanut minut tällaiseksi kuin olen. Treeneissä painettiin aina tosissaan mutta pilke silmäkulmassa. Kaikesta asioista pystyttiin puhumaan ja läppä lensi joka treeneissä. Hän opetti miten vastustajaa pitää kunnioittaa, kaikkensa pitää aina antaa ja itseensä ja omiin kykyihinsä pitää luottaa. Häneltä olen myös oppinut sanat Tapio Rautavaaran Korttipakka biisiin. Kiitos vaan Jukka! 😉💗

Urheilu on tuonut elämääni ihan mielettömiä ihmisiä. 💗

Itselleni urheilu on todella iso osa elämää. Priorisoin treenaamisen todella korkealle päivän askareissa, koska se vaikuttaa mielialaani todella paljon. Välillä kotona syntyy eripuraa siitä miten ehdoton olen treenaamiseni suhteen. Tietyllä tavalla treenaaminen on siis myös opettanut hieman negatiivistakin itsekkyyttä.

Yksi tärkeimmistä asioista mitä urheilusta saa on hyvän olon tunne. Endorfiiniryöppy kovan suorituksen jälkeen. Se fiilis kun juoksee puolimaratonin maaliin ennätys ajassa tai katsoo uinnin jälkeen tulostaululle eikä voi uskoa aikaa omakseen. Sitä ei voi sanoin kertoa, se pitää itse tuntea.

Aina urheilusuoritukset eivät tietenkään ole päättyneet siihen hyvän olon tunteeseen. Inhoan edelleen häviämistä, mutta urheilun kautta on myös joutunut elämässä kokemaan ja käsittelemään pettymyksiä.

Yksi suurimpia itseni tutkiskelu hetkiä on ollut kun sain sydänsairaus diagnoosini ja jouduin lopettamaan kilpauinnin aivan yllättäen. Hetken tuntui, että olisin jäänyt ihan tyhjän päälle. Millä minä nyt täytän kaikki treenaamiseen käytetyt tunnit? Tässäkin tilanteessa piti vain pitää positiivinen elämänasenne ja miettiä uusia juttuja jotka tekevät onnelliseksi…niinpä löysin itseni vuotta myöhemmin Crossfit salilta. 😄

Näin kun tätä miettii, urheilu on antanut minulle elämäni aikana todella paljon, enkä ilman sitä varmasti esimerkiksi olisi näin sosiaalinen kuin olen.

Kehopositiivisuus

I know, aina sama aihe. Tämä aihe vaan on taas mediassa ollut aika paljon tapetilla. Saanko olla taas suorasanainen? Mitä se kehopositiivisuus sitten oikeasti on? Sitä, että on sinut itsensä ja vartalonsa kanssa kaikkine virheinensä.

MUTTA… Kuinka moni teistä on tavannut naisen joka on 100% tyytyväinen itseensä ja vartaloonsa niin ettei haluaisi muuttaa mitään?! Jep. En minäkään. Olen ollut kaiken kokoinen aikuisiälläni. Viime syksynä olin varmasti hoikempi, kuin mitä olen koskaan aikuisena ollut. Enkä silti osannut nauttia hyvästä kropastani ja tajunnut sen hetkistä kuntoani sillä hetkellä. Nyt kun olen taas saanut takaisin normaalia pehmeää muotoani, haikailen viime syksyistä kuntoani ja näen peilistä vain lomamassun ja paksut käsivarret.

Monna kirjoitti instagramissa siitä, miten hän saa usein enemmän tykkäyksiä ja kehuja somessa silloin kun postaa itsestään ”ei niin edustavan” kuvan. Totesin,että itsekin haluan nähdä enemmän todellista ja aitoa elämää. Silti omista kuvistani hylkään kyllä aina ne jossa hampaani näyttävät liian vinoilta tai sen missä pyllyssäni on enemmän kuoppia kuin Oltermanni juustossa. Että sellanen se minun kehopositiivisuuteni on. Se on positiivinen just sillon kun kuvakulma ja oma fiilis on riittävän hyvä. En halua koko maailmalle näyttää itsestäni niitä puolia, joista itse olen epävarma. Sosiaalinen media perustuu tykkäyksiin. Jos en itse pidä näistä asioista, miksi hemmetissä muut sitten tykkäilisivät niistä?!

Omaan kehopositiivisuuteeni vaikuttaa todellisuudessa todella paljon sen hetkinen mielentila sekä se miten lähiaikoina on kroppaansa kohdellut. Kesäloman alussa ruokavalio oli lähinnä All Inclusive hotellin jäätelö altaassa uimista ja treeni ei ollut niin intensiivistä jolloin huomasin, että peilikuva ällötti ja mieli oli maassa. Voin kertoa, että sillon ette olisi suustani kuulleet miten tyytyväinen itseeni olen juuri tällaisena kuin olen. Koska en ollut.

Sen olen kuitenkin tajunnut, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, joten myös kaikki pitää erilaisista vartaloista ja ihmisistä. Itse tykkään, että naisella saa olla pyöreitä muotoja oikeissa paikoissa. Toinen tykkää hoikista vartaloista isoine rintoine ja kolmas pyöreämmistä muodoista. Luojan kiitos näin on! TÄRKEINTÄ on kuitenkin, että olisi madollisimman sinut sen kropan kanssa, jota itse kantaa. Koska loppujen lopuksi kukaan ei ole täydellinen. (Okei, ihan en vielä mene vannomaan etteikö Jennifer Lopez ja Beyonce täytä kaikkia kriteereitä) Kehopositiivisuus on kuitenkin varmasti sitä, että olit sitten kokoa XS tai XXL voit pää pystyssä ylpeänä helteisenä kesäpäivänä pukea bikinit yllesi ja olla miettimättä yhtään mitään.

Lapsen onni

Loma tuli päätökseensä mitä jäi käteen? Triljoona ihanaa hetkeä ja muistoa perheen kanssa vietetystä ajasta. Oltiin kirjaimellisesti yhdessä perheen kanssa koko loma. Kumpikaan meistä ei viettänyt edes yhtä iltaa muualla. 😊

Mikä on ollut lomalla parasta? Nähdä Felixin ilo ja onni. Pakahdun onnesta kun näen miten tuo lapsi kirmaa kädet vispaten hymy huulilla pitkin maailmaa. Väitän, ettei mikään saa minua onnellisemmaksi kuin nähdä tuon lapsen ilo. Se on niin tarttuvaa ja aitoa. Lapsi nauttii juuri siitä hetkestä, eikä ajattele mitään muuta.

Leikkihetki uima-altaalla kun lapsi kiljuu riemusta ja heittäytyy leikkiin, tuuletukset kun pääsee ajelemaan mönkijällä katsomaan lampaita kolmannen kerran saman päivän aikana, spontaani naku uinti urheilukentän kuulantyöntö ringissä kesken mamman ja isin treenin. Voi luoja ja näitä tilanteita on päivässä toistuvasti.

Meidän kesämies kävelisi ilman kenkiä koko kesän, ellei isi välillä käskisi pistää sandaaleja jalkaan. Mökillä juostiin pitkin pihoja alasti, mutta kiikarit tai putket niinkuin minimäni itse sanoo, tiukasti kaulassa. Koko kesä on huudeltu ”salama iskee” mitä oudoimmissa tilanteissa, eikä meillä vieläkään oikein ole käryä mistä tuo huudahdus on peräisin. Päätin sitten soittaa jätkälle Antti Tuiskun version sata salamaa biisistä ja loppukesästä huudahdus onkin saanut jatkoa, ”salama iskee, räjähtää.” Jep, hyvin meni.

Harmittaa kamalasti kun yhteinen aika jää taas vähemmälle. Kahtena iltana on nukkumaan mennessä ollut jo niin ikävä minimäniä, että olen salaa toivonut hänen kipittävän meidän sänkyyn nukkumaan. Toive on toteutunut.

Sunnuntai iltana Felix itkeskeli nukkumaan mentyään kamalasti. Kysyttiin mihin sattuu, mutta ei kuulemma mihinkään. Välillä Felix makoili mietteliäänä silmät auki ja taas itkeskeli. Kunnes reilun tunnin itkujen jälkeen herra kertoi, miten ei halua, että mamma ja isi lähtee töihin. Joko tuo pieni ihmisolento osaa pohtia ja harmitella tällaisia!? Ilmeisesti.

Onneksi kesää on vielä jäljellä ja töiden jälkeenkin ehtii leikkiä ja touhuta ulkonakin nukkumaan menoon asti.

Tätä fiilistä on vaikea pukea sanoiksi, uskon kuitenkin, että muut vanhemmat ymmärtää mitä tarkoitan. Mikään oma juttu ei tee niin onnelliseksi kuin nähdä oman lapsen ilo ja riemu. 💗

Oon kolmevuotias!

Moi tai Hello niinkuin itse tykkään sanoa. Musta ei oo vähään aikaan kuulunut täällä mamman blogin puolella mitään. Mä oon jo 3-vuotias. Omasta mielestäni synttärit on joka päivä, mutta oltiin Montenegrossa reissussa mun oikeena synttäripäivänä. Tai jos tarkkoja ollaan, ajettiin juhlapäivänä Kroatian puolelle. Mamma ja isi laski, että se oli jo kahdeksas maa, jossa olen päässyt käymään. Mamma kutsuukin mua usein Reissu-Repeksi.

Ite hoen tällä hetkellä olevani usein miten Diago. Se tulee Seikkailija Dorasta, joka on tällä hetkellä mun lemppari ohjelma. Huutelen aina ”olen Diago” ja kiipeilen ja hypin mitä korkeemmista ja vaarallisimmista paikoista.

Vaipoista olen nyt vihdoin päässyt kokonaan eroon. Aloin vaan itsekseni käymään pissalla potalla tai pytyllä. Osaan pissata ihan niinkun isot pojat, seisaalteen. Kesälomalla aloin myös nukkumaan kalsarit jalassa.

Tykkään muutenkin tehä juttuja ihan ite. Ei tartte mamman ja isin auttaa. Niinkun herkkupäivänä kiivetä heti aamusta karkkikaapille, joka on muuten tosi korkeella keittiössä.

Oon edelleen tosi ilonen poika. Mamma aina sanoo, että ollaan samanlaisia kun innostutaan helposti jutuista ja hehkutetaan niitä sitten mahdollisimman kovaan ääneen.

Lempparijuttuja on leikkiä Doraa ja Diegoa kavereiden kanssa, käydä uimassa tai Hop Lopissa. Eläimiä rakastan yli kaiken. Synttärilahjaksi en toivonut mitään muuta kuin viidakon eläimiä. Arvatkaa mitkä hurraa huudot tein kun mamma ja isi oli ostanut mulle pantterin, leijonan, elefantin, zebran, pandan ja käärmeen.

Nukun edelleen päiväunet, koska oon kuulemma aika vilkas poika. Nukkuessa on tärkeintä, että mulla on aina pikku pupu kainalossa. Ainut asia jossa mammalla meinaa mun kanssa välillä mennä hermot on yöunille nukahtaminen. En ymmärrä miks? Mulla nyt sattuu iltasin olemaan pissahätä, kakkahätä, jano, masu pipi, peppu kutisee, halu kuulla mamman laulua ja vähän pelottaa. Nukun omassa huoneessa, mutta joskus saatan hipsiä yöllä mamman ja isin viereen.

Oon sairastellut jonkun verran, mutta silti jaksan aina olla aika reipas ja iloinen. Mulla on nyt kolmannet putket korvissa ja kitarisat on poistettu. Kesäloman alussa mulla todettiin myös semmonen hassu juttu kuin astma. Se selittää lääkäri tädin mielestä jonkin verran mun sairastelua. Olin vuosi sitten sairaalassakin hengenahdistuksen takia. Siitä asti oonkin ottanut astmapiippua melkeen aina kun flunssa iskee. Osaan ottaa sen tosi hienosti ja lääkärissäkin käyn mielellään. Näkisitte miten paljon paljon paljon mulla on tarroja kun söpistelen aina lääkäreille ja otan niitä joka käynnillä 2-5kpl.

Kakka, pissa ja pieru jutut TOIMII tällä hetkellä. Tykkään myös rakentaa majoja ja piiloutua eri paikkoihin. Puhun sujuvasti isin kieltä eli suomea ja mamman kieltä eli ruotsia. Osaan myös aika paljon juttuja englanniksi, niinkuin ”yummy yummy in my tummy” ja laskea kymmeneen.

Tykkään edelleen treenata mamman ja isin kanssa. Jaksan aika hyvin edelleen juoksulenkeilläkin rattaissa. Uusin hitti juttu on pyöräily. Siis mamma tai isi polkee ja minä huudan pyörän istumeissa ”wohoo, kovempaa.”

Lempiruokia on franskalaiset, knakkikset, jäätelö ja tikkarit. Vesi on lemppari juoma.

Kiva kun jaksoitte lukea.

Kehut ja huomionosoitukset

Tästä tulee varmaan jäätävää ajatusten sekamelskaa mutta antaa tulla. 😅 Laitoin seuraavanlaisen kuvan instagramiini yhtenä iltana Fefua nukuttaessani.

Yllätyksekseni sainkin ihanan määrän kommentteja niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin. Oli mukava huomata, että ihmiset näkivät minut sellaisena kuin itseni kuvittelenkin olevan. Eräälle ystävälleni mainitsin, että ihanasti myös tuntemattomat uskalsivat kommentoida, eikä kukaan sanonut mitään negatiivista. Ystäväni totesi tähän, että tuntuu varmaan tosi tosi hyvältä ja samassa tajusin, että itseasiassa tärkeintä kyllä on, että niitä kauniita sanoja kuulisi itselleen tärkeiltä ihmisiltä silloin kun he niin oikeasti ajattelee.

Tuntemattoman ihmisen kehu tuntuu hyvältä, mutta vielä paremmalta tuntuu kun kehu tulee joltakin itselleen tärkeältä ihmiseltä. Ymmärrättekö pointin?

Meillä tuli keskiviikkona 13 vuotta täyteen yhdessä Heikin kanssa. Kirjotin someen oheisen kuvatekstin I don’t need love letters every day. Just smack me on the butt and say I’m glad that ass is mine.” En nykyään enää kaipaa Heikin hehkuttavan minua koko maailmalle sosiaalisessa mediassa. Tärkeintä on, että hän arjessa osoittaa minulle olevani vielä rakas, seksikäs, hauska, turvallinen.

Näinhän se on. Rakkailleen tulisi pienin sanoin ja elein näyttää miten tärkeitä he ovat vaikka joka päivä jos siltä tuntuu! Katselen Feffeä päivittäin ja mietin miten mielettömän söpö olento on minusta tullut ulos. Mietin myös miten järkyttävän paljon häntä rakastan. Arvatkaa mitä!? Kerron sen myös kymmeniä kertoja päivässä. Halaan, pussaan, kehun söpöksi ja kerron miten rakastan häntä kuuhun ja takaisin.

Miksi tämän pitää muuttua kun parisuhde jatkuu pidempään tai kun lapsi kasvaa? Eihän sen pidä, mutta niin siinä helposti käy. Saahan sitä pepusta puristaa vaikka samaa peppua olisi katsellut 20 vuotta. Käsi ylös se joka on viimeisen vuoden aikana kuullut omalta vanhemmaltaan vilpittömän kehun itsestään. Uskon, että lasten kasvaessa aikuiseksi sitä vanhemmat varmasti kertovat lapsistaan muille ihmisille, mutta arjessa unohtuu ehkä lapsille itselleen kertoa olevansa heistä ylpeitä!?

Tätä tekstiä kirjoittaessani tuli myös mieleen, että siskostani on myös virallisesti tullut urheiluhullu. Jumantsuide se muigeli on muuten huikeessa kunnossa ja mietin, etten varmaan sitä ole hänelle tarpeeksi hehkuttanut! Syster, näytät aivan törkeen hyvältä! 😍💗

Rakkaat lukijat, muistakaa arjen pienet huomionosoitukset ja pussailkaa paljon!

Meitsillä alko tänään LOMA!

Olisinpa tiennyt 15-vuotiaana…

Mitä kertoisin tänä päivänä 15-vuotiaalle Amandalle? Tämä oli mielestäni erittäin hyvä pohdiskelu harjoitus, jonka Maaret Kallio laittoi somessa liikkeelle.

Tällaista itse pohdiskelin. Olisinpa tiennyt 15- vuotiaana teininä, että en ole sitoutumiskammoinen vaan ainoastaan todella nuori vielä. 😁 Oikeasti taisin muutamalle pojalle ennen Heikkiä sanoa tällaista, kun kiinnostus ei tahtonut riittää ihan seurusteluun asti. (Anteeksi pojat)

Kaikkia ei tarvitse, eikä voi miellyttää. Omat mielipiteet on enemmän kuin sallittuja ja niistä tulee pitää kiinni jos ne on itselleen tärkeitä. Toisaalta, pitää pyrkiä näkemään asioita myös muiden näkökulmasta.

Paino ei ole onnellisuusmittari. Löydät aina itsestäsi parantamisen varaa. Jälkikäteen katsot vanhoja valokuvia ja harmittelet miksi et iloinnut kun olit hyvässä kunnossa. Kun itket sovituskopissa farkut puolivälissä takapuolta, älä huoli tulee vielä meidän iso peppuisten aika.

Elämässä tulee hyviä ja huonoja hetkiä. Positiivisella asenteellasi selviät niistä kaikista ja opit ehkä juuri näiden kokemusten vuoksi nauttimaan elämän pienistä asioista. Positiivisuudella pääsee pitkälle. Turha stressata asioista joihin et voi vaikuttaa.

Ystäviä tulee ja menee. Ne tärkeimmät pysyy vierelläsi, vaikka et heitä ehkä päivittäin näe. Älä pidä ystäviäsi itsestäänselvyytenä. Pidä heihin yhteyttä, kuuntele ja järjestä heille aikaa.

Perhe. Vietä aikaa heidän kanssaan. Isovanhemmat eivät ole täällä ikuisesti. Kuuntele heidän tarinoitaan ja anna heille aikaa. He osaavat olla kiitollisia kaikista pienistä hetkistä jotka vietät heidän kanssaan. Vanhemmat eivät aina ole oikeassa, mutta he ovat vierelläsi aina kun heitä tarvitset. Halaa ja pussaa aina kun mahdollista. ”Olet rakas.” on lause joka ei kulu loppuun. 💗

Uskalla ottaa riskejä välillä, elä elämää nauttien älä suorittaen. Koskaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Pyri olemaan onnellinen!

Rakasta, matkustele, naura ja nauti! Ole oma itsesi. You only live once 👊🏻☺️