Millainen haluisit olla?

Syksyn tuoma stressi ja väsymys yllättää jotenkin ihan joka ikinen vuosi. Tuntuu, että voisi lähinnä maata peiton alla Ben&Jerrys purkki kainalossa ja murista jos joku kehtaa raottaa sitä peittoa yhtään. 😁

Juoksu on viimeisen 2kk aikana aiheuttanut vaihtelevasti kipua lantion/lonkan alueelle. Tuntuu, että se ärtyy eniten kovempi vauhtisista lenkeistä. Olen yrittänyt saada apua fyssarilta mutta apu on yleensä vain hetkellistä. Suunnitelmissa oli juosta Vantaan maratonilla puolikas, mutta nyt katson tilanteen kisa viikolla ja ilmottaudun vasta viimeisellä viikolla jos lähden tuota kokeilemaan.

Olen kesän ja syksyn aikana tehnyt hillitöntä tutustumista omaan pääkoppaan. Jutellut psykoterapeutin kanssa ja pohdiskellut niin paljon, että ystäväni jo totesi ”eikö sulla tuu pää kipeeksi tosta kaikesta pohdiskelusta.” 🤣🙈

Ihmiset pistää kamalasti aikaa ja resursseja ammatilliseen kehittymiseen. Miksi samaa ei tehdä oman hyvinvoinnin, psyykkeen tai parisuhteen eteen? Olen pohtinut siis paljon asiaa siitä perspektiivistä ”miten olla parempi äiti, vaimo, ystävä, minä.” Terapeutti esitti minulle yksinkertaisen kysymyksen ”millainen haluisin olla?”

En osannut vastata tähän kysymykseen. Vastasin kaksi ensimmäistä kertaa millaisena haluaisin, että muut minut näkisi. Vasta kunnolla pohdittuani sanoin haluavani olla ”rakastettava, positiivinen ja välittävä.”

Havahduin tuohon kysymykseen itse. Yritän opetella siihen, että kaikkia ei pidä eikä tarvitse miellyttää. Tärkeintä on olla oma itsensä ja antaa itsestään niille, jotka minun lähelläni haluavat olla. Helpommin sanottu kuin tehty.

Heikiltä kysyin yllättäen onko minulla jokin tapa tai käyttäytymismalli jonka aina samoissa tilanteissa toistan, jossa ehkä olisi kehitettävää. Heikki ajatteli heti, että hänellä tällainen on ja, että kysyin asiaa, jotta voin kertoa mikä hänen toiminnassaan ärsyttäisi. Oli hetken vakuuteltava, ettei tässä nyt ole mitään koiraa haudattuna, kun haluisin vaan oppia ja muuttaa huonoksi opittuja tapoja. Hän kuulemma tarvitsi miettimisaikaa, mutta vastausta en itseasiassa vieläkään ole saanut.

Mielenkiintoisia mutta energiaa ja yöunia vieviä juttuja. 😊 Yritän itse pikkuhiljaa löytää rennompaa otetta taas arjesta. Nukkua aamulla jos väsyttää, puhua heti jos jokin asia painaa mieltä ja tehdä arjesta niin kivaa, että joka päivässä on jotain super kivoja juttuja. Viime viikonloppuna järjestettiin extempore brunssi ystäväperheille. Moni valitettavasti sairastui eikä päässyt tulemaan, mutta saatiin ihana rauhallinen aamu ystävien kesken ja mahat räjähdyspisteeseen. My kinda saturday! 🤗

Vähemmän energiaa asioihin joihin ei voi vaikuttaa ja täysi keskittyminen itselleen tärkeisiin asioihin ja ihmisiin!

Sydämen asialla

Niinkuin olen blogissa monesti maininnut, on minulla perinnöllinen sydänsairaus nimeltä pitkä-qt oireyhtymä. Sairaus on siis geenivirhe joka aiheuttaa sydämen liian pitkää qt aikaa joka pahimmassa tapauksessa voi johtaa äkkikuolemaan.

Meillä oli hieman sattuma, että sairaus perheestämme löytyi. Kukaan ei suvussa koskaan ole kuollut sydämen pysähdykseen. Geenimutaatio löytyi isältäni sattumalta laajassa vapaaehtoisessa terveystarkastuksessa.

Sain nuorempana muutamia kertoja selittämättömiä tajuttomuus kohtauksia. Muutaman urheilusuoritusten jälkeen ja kerran todennäköisesti nestehukan seurauksena. Näitä ei tuolloin kuitenkaan osattu yhdistää sydänperäisiksi.

Minulta löytyi tuo geeniperimä, sekä EKG:ssä pidentynyt QT-aika.

Viime viikolla Espoossa nuori poika kuoli liikuntatunnin jälkeen saadun sairaskohtauksen jälkeen. Lööpit hehkutti, miten riskialtis pojan suorittama piip-testi oli ja kuntotestausta arvosteltiin. Poika oli aiemmin saanut tajuttomuuskohtauksia. Tarina ei kuitenkaan kerro oliko hänellä diagnosoitu esimerkiksi tällaista perinnöllistä sydän sairautta.

Väitän, ettei omaa sairauttani olisi koskaan löydetty ellei isäni olisi sattumalta osallistunut tuohon terveystutkimukseen. Tajuttomuus kohtaukseni meni nuorempana aina kovan treenin tai nestehukan piikkiin. Sydäntä ei koskaan osattu edes epäillä. Betasalpaaja lääkityksen aloitettuani en ole tajuttomuuskohtauksia koskaan enää saanut. Harrastin kilpauintia 15-vuotta ilman lääkitystä. Äkki säikähdyket, nestehukka, kova henkinen tai fyysinen rasitus voivat laukaista rytmihäiriön. Moni lääke pidentää sydämmen qt-aikaa ja näitä tulee sairaudessa osata välttää.

Tarinan ei ole tarkoitus leimata koulujen testejä. Päinvastoin. Mielestäni on hyvä, että lasten ja nuorten kuntoa testataan, jotta nähdään missä mennään. Toivon kuitenkin, että tietoisuus sydänsairauksista lisääntyy ja oireiden sattuessa osattaisiin tutkia oikeita asioita. Pahitteeksi ei varmasti myöskään olisi, että mahdollisimman moni osaisi oikeanlaisen elvytystavan.

Älkää siis epäröikö hakea apua, mikäli teillä on pientäkään epäilystä omasta tai läheisenne terveydestä. Sydänsairaus ei estä elämästä normaalia elämää. 💗

Treenien suunnittelu

Kesällä tuli toive, että kertoisin vähän miten treenejäni suunnittelen. Totuushan on se, että suunnittelen aika huonosti.

Pääsääntöisesti mietin viikon aikana etukäteen mikä päivä tulee olemaan lepopäivä ja rakennan treeniviikon vähän sen mukaan. Usein yritän myös saada treenikavereita, joten treenit menee hieman senkin mukaan miten olen sopinut treeni treffejä kavereiden kanssa. Suunnittelen kuitenkin aina vain tulevan viikon treenit etukäteen. Tänään, tiistaina en todellakaan tiedä vielä ensimmäistäkään treeniä ensi viikolla.

Pyrin saamaan joka päivälle edes vähän aerobista treeniä vaikka pääpaino olisikin lihaskunto treenissä. Tarkoittaen sitä, että salitreenin aloitan mielellään vähintään 30minuutin lämmittely lenkillä, pyöräilyllä tai crosstrainerilla ellen ole aamulla erikseen juossut lenkkiä tai pyöräillyt.

Yritän saada juoksukertoja noin 3kpl viikkoon, joista yksi on kovempi vauhtinen ja yksi yli 10km. Pyrin siihen, että mielellään ei tulisi kahta juoksu tai pyöräily päivää putkeen. Se ei kuitenkaan aina onnistu kun perheeseen kuuluu kaksi muutakin aktiivista liikkujaa. 😊

Lihaskuntoa yritän saada vähintään 2 treeniä viikkoon, jolloin tulisi tehtyä niin ylä kuin alakroppaa. Vatsat teen lähes joka treenin päätteeksi.

Heikki on tällä viikolla reissussa ke-su, joten treeni on pitänyt miettiä hieman etukäteen koska suurinosa pitää toteuttaa Feffen kanssa.

Maanantai oli ”lepopäivä”, kävin kävelemässä 7km kaverin kanssa. Tänään tiistaina tein salitreenin jossa oli suurempi paino jaloille. Keskiviikkona reilu 10km lenkki. Torstaina ja perjantaina pyöräilen töihin ja kotiin jolloin kilometrejä kertyy 47km/päivä. Lauantaina yritän houkutella tuttavaperheen urheilukentälle juoksemaan ja jumppaamaan kehonpaino treenin. Nämä treenit me yleensä mietitään vasta samana aamuna kun mennään treenaamaan. Sunnuntaina juoksua Feffe rattaissa, jos en saa lapselle hetkeksi hoitaja.

Lihaskuntotreenit mietin yleensä saman päivän aikana sillä perjaatteella, että mikä paikka nyt on vähiten jumissa. 🤔 Nykyään lihaskunto treeni on pääsääntöisesti oman kehon painolla. Leukoja, punnerruksia, kyykkyjä, hyppyjä.

Kuulostaako sekavalta häröilyltä!? Sitä se suurimmaksi osaksi on. En ole kilpaurheilija, olen vain tavallinen blondi jolle liikunta tuottaa hyvää mieltä. Ihan hyvään kuntoon sitä kuitenkin voi päästä myös tällaisella köyhän miehen crossfitillä. 🙊👊🏻

Kommentoikaa ihmeessä, onko teillä tarkkaa treeniohjelmaa jota noudatatte?

Lapsen kanssa

Sohin varmasti TAAS kepillä ampiaiapesää. Saahan minulla mielipiteeni olla.

Muuttaako lapsi elämää!? Kyllä, mikään ei ole enää entisensä lapsen syntymän jälkeen. Rakkaus saa ihan uuden käsitteen, samoin kuin pelko. Tuota pientä ihmistä kohteen tuntee niin suurta rakkautta, että samalla kasvaa pelko, että tuolle maailman rakkaimmalle olennolle sattuisi jotain.

Me ollaan Heikin kanssa kuitenkin ihan vanhemmuuden alusta asti oltu sitä mieltä, että lapsi ei saa estää meitä tekemästä meille rakkaita asioita, esimerkiksi treenaamista tai matkustelua.

Felix oli kahden viikon ikäinen kun lähdettiin ajelemaan ympäri Suomea Vantaalta Viitasaarelle ja Viitasaarelta Punkaharjulle. Viiden viikon ikäisenä jätkä nukkui peltorit päässä isin rintarepussa Crossfit kisoissa Lappeenrannassa koko viikonlopun. Eipä kyllä tuoreina vanhempina tajuttu ajatella ettei urheilustadionilla ole mitään vaipanvaihtopaikkaa, mutta sujuihan tuo auton takaluukussakin. 🙊

5kk ikäisenä F lensi ensimmäisen kerran Lappiin ja Riikaan. 7kk ikäisenä lennettiin Thaimaaseen. Tuollakin pikku reissumies heitettiin rintareppuun ja siskon tyttöni otettiin mukaan kun lähdettiin kiipeämään vesiputoukselle.

Montenegrossa ajeltiin 4 päivänä vuokra-autolla katsomassa erilaisia nähtävyyksiä. Pisin reissu oli kokopäivä retki Kroatiaan ja takaisin.

Tällä hetkellä ollaan Kreikan Thassoksella. Töissä oli ennen meidän reissua keskustelua matkustamisesta lasten kanssa ja ilman. Itse totesin, etten voisi lähteä esimerkiksi viikoksi tänne Kreikkaan ilman Felixiä. Hän tekee tästä matkustamisesta entistä siistimpää. Jätkän onnellisuusaste päästessään aamulla ensimmäisenä uimaan tai se innostus kun jokaisella krääsä kojulla pitää päästä koskettamaan joka ikistä lelua. MINÄ poksahdan onnesta nähdessäni Felixin ilon.

Käveltiin tänään vähän vaikeampi kulkuista polkua pitkin käydäksemme Giola nimisessä paikassa uimassa luonnonaltaassa. Vastaantulijat varoittelivat, että on muuten hankalakulkuista. Totesin Heikille, että olen jotenkin ylpeä, että ollaan pidetty kiinni tästä reissaamisesta ja uusien asioiden näkemisestä vaikka perheessä onkin yksi minitravelleri. Siinä se mukisematta kulki mukana, ihasteli maisemia ja mussutti Marie keksejä. Vitsi olen ehkä maailman ylpein siitä miten mahtava reissukamu Fefe on. 💗

Taidattekin tietää, että treenaamisesta on myös pidetty kiinni vaikka onkin pieni lapsi. ☺️ Kyllä haluan olla se äiti, joka jaksaa leikkiä, juosta ja kantaa lastaan aamusta iltaan jos tarve on. Nythän uusimpana hankintana hommasin itselleni coolin kypärän ja oman potkulaudan. Tylsää vaan seistä vieressä tuijottamassa kun F potkulautailee. Nyt pörrätään pitkin kyliä kimpassa potkulautojen kanssa. Arvatkaa kuinka paljon kerätään katseita!? 🤣 Luulin olevani cool mama mutta taidankin olla outo mama!? 🙈

Feffikselle liikunta on ihan arkea. Juostaan, pyöräillään, uidaan, käydään jumppaamassa Vidalla tai ulkosalilla. Lapsi tottuu asioihin vain opettamalla. Uskon, että suurin kynnys tehdä asioita lasten kanssa on aikuisten omat ennakkoluulot ja pelot.

Paha mieli

Nyt on taas tätä överi positiivaria koeteltu henkisesti vähän turhankin paljon. En nyt sen tarkemmin lähde syitä tänne kirjoittelemaan, mutta henkistä jaksamista on koeteltu sen verran, että on välillä tälläkin blondilla hymy vaihtunut kyyneliin.

Olen sellainen yö mietiskelijä. Voin päivisin yrittää leikkiä, ettei murheet paina, mutta yöllä alkaa asiat pyörimään mielessä. Väsymys yhdistettynä pahaan mieleen on ihan loistava yhdistelmä…varsinkin läheisilleni. Ainiin muistinko vielä mainita kolmen viikon LÄHES herkuttomuudestani. (Ystäväni mielestä proteeinijäätelö on herkkua, en ole samaa mieltä) Mielipaha olisi siis ehkä ollut korjattavissa 3 purkillisella jäätelöä, mutta tyhmästä päästä kärsii koko blondi… ja siis ne läheiset.

Olen ollut ihan jäätävän kamala läheisilleni. Väännän kaikki asiat päässäni negatiiviseksi ja pahoitan mieleni, ryven itsesäälissä, tiuskin ja kartan kosketusta vaikka olen ihminen joka elää kosketuksesta ja läheisyydestä. En käytöstäni heti itse tajua, mutta hetken päästä tajutessani en tunnista itseäni ollenkaan. Ihan järkyttävän kamalaa. Tänään heitin töissä ilmoille ajatuksen. ”Miksi sitä aina purkaa pahan olonsa niihin kaikkein rakkaimpiin, kun heille haluisin nimenomaan aina olla ihana ja antaa parhaimpani? Eikö olisi paljon fiksumpaa purkaa se kaupan kassaan, jota ei toivottavasti näe kun seuraavan kerran ensi viikolla?”

Kun oikeasti suurin apu on ystävien ja perheen tuki. Miksi hemmetissä sitä omalla käytöksellään pahoittaa heidänkin mielensä niin että itselleen tulee varmasti vielä pahempi fiilis?! En vaan voi käsittää. Olen itseasiassa muutaman kerran miettinyt, että pitäisi yrittää pahaa oloaan vain esimerkiksi kirjottaa ylös, mutta olen ollut yksinkertaisesti niin loppu iltaisin kun Fefen saa unille, että olen jaksanut korkeintaan hampaani pestä. Heikki on monesti ehdottanut, että jättäisin treenin tekemättä jos väsyttää. Koitin hänelle kuitenkin selittää, että siinä vaiheessa ei kyllä olisi edes sillä kaupan kassalla mukavaa. Vaikka olisi nukkunut kuinka huonosti, on musan laittaminen korviin ja treenaaminen kuin terapiaa. Treenin aikana saan mietittyä asioita ja tajuan, että oma asenteeni on oikeasti ratkaisu aika moneen asiaan.

Katse eteen ja suupielet ylöspäin. Negatiivisuuteen ja itsesääliin voi joko jäädä kierimään tai ajatella asioita sillä, että ne varmasti kasvattavat luonnetta ja opettaa meitä ajattelemaan asioita uudella tavalla. Itse päätin aika nopeasti valita tuon jälkimmäisen.

Lauantai aamuna unohdan huolet ja murheet. Suunnataan nenät kohti Kreikkaa, aurinkoa ja jäätelö allasta. Lomakilot ja överi rusketus,ME so ready for you!!!

Onko täällä muita jotka purkaa pahaa oloaan läheisiinsä? Miten saatte näille tyypeille kerrottua, että oikeastaan kaipaisin vain lohtua ja läheisyyttä, kun käytöksenne kertoo kaikkea muuta?!

Ystävät ja perhe ❤ Kiitos tsempeistä, tuesta, haleista ja olemassa olosta.

Ruokapäiväkirja

Olen saanut muutamia toiveita laittaa blogiin ruokapäiväkirjaa. Toteutan nyt tämän, vaikka en rehellisesti sanottuna itse ikinä oikein jaksa kiinnostua siitä mitä muut suuhunsa pistävät. Syön arkena aika terveellisesti. Vettä juon todella paljon. Litroissa en määrää osaa sanoa. Pyrin välttämään keinomakeuttajia, poikkeuksena Proteiini puddingit ja light limut. 😀 Kahvissa käytän sinistä hyla maitoa. Ruokani koostuvat pääosin kasviksista ja proteiinista. Sen vuoksi ruoka-annokseni ovat varmasti vähän turhankin isoja. Treenaan noin 6-8 kertaa viikossa. Pyrin kuitenkin pitämään yhden lepopäivän viikossa. Ruokieni määristä en osaa sanoa, joten saatte katsella niitä kuvien muodossa. Laitoin tähän nyt muutaman arkipäivän ruuat ja HERKKUPÄIVÄN. Herkkupäivänä en kaloreita laske ja tiedän, että niitä tulee paljon. Uskon kuitenkin, että kropalle tekee välillä hyvää saada kunnolla hiilaria ja tavaraa koneeseen. Minun pääkopalleni toimii parhaiten tällainen, että pääosin syödään tiukasti ja ainoastaan herkkupäivänä herkutellaan. Olen pahoillani, mutta ruokavalioni on hyvin samanlainen joka päivä. Sen vuoksi en viitsinyt ihan koko viikon ruokia tänne laittaa. 🙂

Tiistai: Treeninä aamupalaton 11km lenkki ja illalla leukoja, vatsoja, dippejä ja yleistä häröilyä.

Aamupala: Kaurapuuro punasillaviinimarjoilla ja raejuustolla, paahdettua pellavansiemenrouhetta, kuppi kahvia maidolla, vettä.

Lounas: Kaupan tiskiltä salaatti kahdella munanvalkuaisella, vesimelonia, kuppi kahvia maidolla ja vettä.

Välipala: 150g vadelmia, 2kuppia kahvia.

Päivällinen: Vähän täysjyvä pastaa, jauhelihakastike, salaattia, vettä.

Iltapala: Protein Pudding chian siemenillä, tee hunajalla, mustikoita ja muutama mansikka. Vettä.

Keskiviikko: Treeninä pyöräily töihin ja kotiin. Yhteensä 48km.

Aamupala: Kaurapuuro punaviinimarjoilla, raejuustolla ja paahdetulla pellavarouheella. Kuppi kahvia maidolla, vettä.

Lounas: Kaupasta kerätty salaatti kalkkunalla, vesimelonia, kaksi kuppia kahvia, vettä.

Välipala: 150g vadelmia, appelsiini, porkkana&inkivääri froosh, kuppi kahvia maidolla.

Päivällinen: Salaattia, Halloumia, herkkusieni tuorejuustolla, kanaa. Vettä.

Iltapala:Smoothie marjoista, mehukeitosta ja puhtikaurasta. Vettä.

Torstai: Lepopäivä. Rantalentistä.

Aamupala. Kaurapuuro, mustaherukoilla ja vadelmilla, raejuustoa ja paahdettua pellavarouhetta. Kahvi maidolla ja vettä.

Lounas: Kaupan tiskistä koottu salaatti kalkkunalla, vesimelonia. Kahvi maidolla. Vettä.

Välipala: Froosh juoma, 150g vadelmia, kahvi maidolla. Vettä.

Iltaruoka: Pasta, jauhelihakastike, salaattia. Tuorepuristettu appelsiini&Sitruuna mehu.

Iltapala: 3 riisikakkua, tee hunajalla

Perjantai: Aamupalaton lenkki 14km + vatsat

Aamupala: Kaurapuuro raejuustolla ja mehukeitolla, kahvi maidolla, vettä.

Lounas: Kaupan salaatti kalkkunalla, vesimelonia, kahvi maidolla, vettä.

Välipala: Unohdin kuvata mutta sama Froosh smoothie ja vadelmat kuin muinakin päivinä. 😅 Kahvi maidolla.

Päivällinen: Linnanmäellä kana-halloumisalaatti, light cokis.

Iltapala: Tee hunajalla, mustikoita (Fefu söi puolet), proteiini pudding.

Lasi viiniä illalla 😄

Lauantai: HERKKUPÄIVÄ 🤗 Aamutreeni, pyöräily 38,8km. Iltatreeni pyöräily 15,2+ lihaskuntotreeni jossa burpee leukoja, askelkyykkyjä, punnerruksia ja vatsoja.

Aamupala: Kaurapuuro, marjoilla, raejuustolla, mehukeitolla, paahdetulla pellavarouheella. Kahvi maidolla. Vettä.

Lounas: Pihvi, salaattia, grillattu herkkusieni tuorejuustolla.

Välipala ennen treeniä: Kahvi maidolla, 2 fasupalaa

Päivällinen: 2 perunaa, lohimössöä jossa kylmäsavulohta, smetanaa, punasipulia, mätiä. Salaattia.

Iltapalaa pitkin iltaa: Jäätelöä 1,5 purkkia. Ruisleipä juustolla ja tomaatilla, irtokarkkeja noin 10kpl. 😅

Mitä urheilu on opettanut?

Kyselin instagramin puolella postaus toiveita ja tämä oli niistä yksi mielenkiintoinen aihe. Mitä urheilu on opettanut ja kehittänyt tai mitä muuta se minulle antaa?

Olen noin triljoona kertaa blogissa kertonut olleeni lapsena pyöreä, ujo ja epävarma. Kun kilpauinti muuttui vakavemmaksi lähti treenimäärien lisääntyessä myös lapsuuden liikakilot. Sain uinnin kautta todella paljon itsevarmuutta. Uinnin myötä voimistui myös periksi antamattomuuteni. Jos jotakin päätän, teen myös sen. Uinti valmentajani Jukka on myös varmasti osittain myös kasvattanut minut tällaiseksi kuin olen. Treeneissä painettiin aina tosissaan mutta pilke silmäkulmassa. Kaikesta asioista pystyttiin puhumaan ja läppä lensi joka treeneissä. Hän opetti miten vastustajaa pitää kunnioittaa, kaikkensa pitää aina antaa ja itseensä ja omiin kykyihinsä pitää luottaa. Häneltä olen myös oppinut sanat Tapio Rautavaaran Korttipakka biisiin. Kiitos vaan Jukka! 😉💗

Urheilu on tuonut elämääni ihan mielettömiä ihmisiä. 💗

Itselleni urheilu on todella iso osa elämää. Priorisoin treenaamisen todella korkealle päivän askareissa, koska se vaikuttaa mielialaani todella paljon. Välillä kotona syntyy eripuraa siitä miten ehdoton olen treenaamiseni suhteen. Tietyllä tavalla treenaaminen on siis myös opettanut hieman negatiivistakin itsekkyyttä.

Yksi tärkeimmistä asioista mitä urheilusta saa on hyvän olon tunne. Endorfiiniryöppy kovan suorituksen jälkeen. Se fiilis kun juoksee puolimaratonin maaliin ennätys ajassa tai katsoo uinnin jälkeen tulostaululle eikä voi uskoa aikaa omakseen. Sitä ei voi sanoin kertoa, se pitää itse tuntea.

Aina urheilusuoritukset eivät tietenkään ole päättyneet siihen hyvän olon tunteeseen. Inhoan edelleen häviämistä, mutta urheilun kautta on myös joutunut elämässä kokemaan ja käsittelemään pettymyksiä.

Yksi suurimpia itseni tutkiskelu hetkiä on ollut kun sain sydänsairaus diagnoosini ja jouduin lopettamaan kilpauinnin aivan yllättäen. Hetken tuntui, että olisin jäänyt ihan tyhjän päälle. Millä minä nyt täytän kaikki treenaamiseen käytetyt tunnit? Tässäkin tilanteessa piti vain pitää positiivinen elämänasenne ja miettiä uusia juttuja jotka tekevät onnelliseksi…niinpä löysin itseni vuotta myöhemmin Crossfit salilta. 😄

Näin kun tätä miettii, urheilu on antanut minulle elämäni aikana todella paljon, enkä ilman sitä varmasti esimerkiksi olisi näin sosiaalinen kuin olen.