Tekijä: lindbladamanda

Paluu juoksun pariin

lindbladamandaJätä kommentti

Muistatte ehkä kun jätin hyvästit rakkaalle lajille, juoksulle. Kirjoitus löytyy täältä.

Juoksu on siitä ihana laji, että kunto kohenee nopeasti kun vaan malttaa säännöllisesti juosta. Lopetin juoksemisen noin raskausviikolla 22 ja palasin sen pariin Filipin ollessa 2kk ikäinen.

Kunnon kohentamisen aloitin pitkillä ja reippailla kävelylenkeillä. Äänikirja tai musaa korviin ja 2 tuntia reipasta kävelyä. Aloitin juoksun yhdistelemällä juoksua ja kävelyä. 500m juoksua, 1km kävelyä. Yhteensä 3-5km kerralla. Ennenkuin lähdin juoksemaan, varmistin fysioterapeutilta, että se oli turvallista. Lantionpohjani ja keskivartalon lihakset olivat hyvässä kunnossa ennen raskautta. Raskaana ollessa jatkoin syvien lihasten ja lantionpohjan aktivointia ja jatkoin sitä heti synnytyksen jälkeen. Tässä kohti haluan kuitenkin edelleen painottaa, että jokainen ihminen ja raskaus on yksilöllinen.

Mikäli juoksuharrastusta on vasta aloittamassa, on minun suositukseni se, että sykkeet pysyvät riittävän alhaisina. Lenkit kehittävät peruskuntoa, eli mielummin pitkä kestoista ja matalilla sykkeillä. Suosittelen myös keskittymään keskivartalon vahvistamiseen sekä juoksun ohessa lihaskuntoon. Mielestäni sen ei tarvitse olla mitään kuntosalilla jalkaprässiä, vaan yksinkertaisia liikkeitä kehonpainolla. Kyykkyä, askelkyykkyä, syviä vatsoja, lantionnostoja.

Nyt kun juoksumäärät on tasasesti lisääntyneet pyrin juoksemaan 3-4 kertaa viikossa. Näistä yksi lenkki on selkeästi pidempi. Olen tuota pitkän lenkin pituutta pyrkinyt myös vähitellen nostamaan. Alkuun lenkki oli 10km ja viime viikonloppuna kun synnytyksestä oli kulunut 8,5kk juoksin 20km. Yllätyksekseni juoksin itseasiassa elämäni toiseksi kovimman 20 kilometriä.

Olen myös vähitellen pyrkinyt lisäämään vauhteja. Näitä alan nyt kevään tullen tekemään 400m-1000m vetoina. Kun olen tehnyt 1km vetoja olen palautellut 1km verran, mutta pyrkinyt siihen, ettei vauhti tipu liikaa. Maanantaina juoksin 8km niin, että 2km lämmittelin juoksin 3x 1km reippaampaa jossa pyrin pitämään vauhdit alle 5min/km ja palautin aina 1km välissä niin ettei vauhdit tippuisi yli 6min/km. Lisään kovia vetoja nyt enemmän ohjelmaan kun pohjakunto alkaa taas olla kunnossa.

Minun neuvoni on se, että matka ei tapa, vain vauhti. Mielestäni juoksijalle on myös tärkeää pitää treeni riittävän monipuolisena välttääkseen vammat.

Toivottavasti mahdollisimman moni on tämän korona kevään aikana pukenut juoksukengät jalkaan ja päässyt nauttimaan raikkaasta säästä. Nyt on vielä hyvä aika laittaa itselleen syksylle juoksutavoite. Voisiko se olla vaikka 5km tai puolimaraton lokakuun Helsinki City Running dayssa?!

8 kk

lindbladamandaJätä kommentti

Mihin tämä aika rientää? Olen jo 8kk ja aikamoinen vauhtiviikari. En yölläkään malttaisi nukkua.

Liikkumisesta puheenollen. Lähdin mamman ja isin iloksi kävelemään 7kk iässä, joten nyt mennä vipellän jo hurjan pitkiä matkoja. Eikä kopsahduksilta voida välttyä. Maanantaina aiheutin kaikille lähes sydänkohtauksen kun kopsautin pään puuarkun terävään reunaan ja silmäkulmani aukesi. Nyt sitä koristaa arpi ja neljä tikkiä. Siinä itki niin minä kuin mammmakin. Onneksi ei käynyt pahemmin.

Rakastan seurata mitä isoveli Fefe puuhaa. Minua kiinnostaa kovasti pallot ja rakastan naureskella Fefen höpsötyksille.

Minulla on edelleen vain kaksi hammasta. Mutta niillä purraan hyvin niin kurkkua kuin mamman tissiäkin. Mamma alkoi muuten olla niin väsynyt mun 4-5 kertaa yössä tissittelyihin, että se lähti Fefen kanssa toiseen mökkiiin nukkumaan ja jätti mut isin kanssa. Hyvin oon pärjännyt ilman maitoa, mutta edelleen on kiva nousta liikkumaan öisin.

Kaikki puhuu kovasti jostain Koronasta. Sen takia mekin nyt ollaan mökillä, vaikka ei sais. Mutta kun me ollaan kodittomia, koska meijän uus koti ei vieläkään oo valmis. Täällä mökillä meijän on hyvä olla. Ei oo isoa pelkoa saada sitä Koronaa ja isi voi tehdä töitä toisessa mökissä, kun me muut härvätään pihalla tai toisessa mökissä. Kaikilla on täällä hyvä olla ja luvataan, ettei hamstrata kaupoista tavaraa tai aiheuteta mitään mielipahaa tän paikkakunnan asukkaille. Oltiin tosi pahoillamme, että maanantaina jouduttiin turvautumaan päivystyksen apuun ja halutaankin lähettää iso iso kiitos Viitasaaren terveyskeskukseen nopeasta ja ystävällisestä avusta! 💗

Neuvolakin peruttiin sen Korona tyypin takia, joten en yhtään tiedä miten iso poika olen. 74cm vaatteet on kuitenkin nyt sopivia. Olen oppinut taputtamaan ja hölötän paljon omaa kieltäni. Mamma kutsuu mua minionsiksi, sillä kuulostan ihan niiltä kun hermostun ja alan haluta jotakin. 😁 Nyt kun liikkuminen alkaa olla hallussa, voisi sitä kai seuraavaksi alkaa puhumaan eri kielillä.

Mitäs muille vauvoille kuuluu? Koittakaahan pitää se korona tyyppi kaukana 💗

Korona arki

lindbladamandaJätä kommentti

Enpä olisi muutama viikko sitten uskonut istuvani mökillä paossa koronavirusta kun koko Suomi on ensin hamstrannut kaupoista kaiken vessapaperin ja sitten pakotettu sulkeutumaan koteihinsa. Ja tulimme mökille ennen kuin oli annettu suositus pysyä kodeissaan.

Vaikka välillä pelottaakin tämä tilanne ja mihin kaikkeen se tulee vaikuttamaan, yritän miettiä samalla tämän kaiken kamaluuden positiivisia puolia.

Yhteisöllisyys. Somessa on ollut upeaa huomata miten ihmiset ovat nousseet tukemaan itselleen tärkeitä yrityksiä joille nämä ajat ovat painajaismaisia. Samoin kuin kotijumppia ja viihdykkeitä lapsille on jaettu ahkeraan.

Itselläni on työn kannalta hyvä tilanne. Olen äitiyslomalla, joten voin toimia 24/7 lastemme kanssa. Olemme tällä hetkellä mökillä, jotta Heikki voi parhaansa mukaan työskennellä rauhassa. Tämä ei tilapäis kaksiossamma onnistuisi. Täällä mökillä voidaan myös ulkoilla suurin osa ajasta.

Voisihan tilanteesta myös yrittää löytää positiivisia puolia. Nyt saa viettää aikaa ja oikeasti osallistua lastensa arkeen. Yritän ainakin tehdä tästä ajasta lapsille mukavaa. Tehdään ulkona retkiä, askarrellaan, leivotaan, pelataan jalkapalloa ja leikitään leijonia ja apinoita. Voin myöntää, että huonojen yön kanssa olen iltaisin kyllä aivan puhki. Ymmärrän, että suurin osa vanhemmista joutuu yhdistämään tähän vielä työnteon. Eniten huolestuttaa ne perheet, joissa lapset saavat olla koulupäivän ajan turvassa. Joillekin lapsille tämä aika on päihteiden vaikutuksen alaisia vanhempia tai jopa väkivaltaa.

Nyt on aika ajatella oman napansa ulkopuolelle. Tässä ei enää ole kyse vain sinun tai perheesi terveydestä. Ihmettelen ihmisiä, jotka sanovat etteivät suuremmin välitä hallituksen ohjeista koska lähipiirissä ei ole riskiryhmään kuuluvia.

Ollessani pois oravanpyörästä. Mietin diippiä shittiä ja mietin haluaako maailman kaikkeus ehkä kertoa meille jotakin. Voisiko se sanoma olla…että nyt meidän tulee oikeasti pysähtyä ja olla läsnä perheillemme. Emme ole välittäneet tarpeeksi ilmastonmuutoksesta, joten nyt meidät pakotetaan vähentämään matkustamista. Nykyaika pyörii myös aivan liikaa oman navan ympärillä. Nyt jos koskaan pitää miettiä myös kuinka moneen muuhun omat valinnat voivat vaikuttaa. Mikäli emme saa tätä epidemiaa pysäytettyä, olemme kohta suurin osa työttömiä tai kuolleita. (Okei, hieman saatan dramatisoida, mutta en toivo kenellekään kumpaakaan.)

Tämähän tulee kestämään pidempään kuin kaksi viikkoa. Se milloin saamme palata taas rakkaiden harrastustemme ja illanviettoihin isommissa porukoissa on hyvin paljon meistä itsestä kiinni. Korvistani nousee savu jos näen sosiaalisessa mediassa ihmisten viettävät aikaa porukassa ja kertovansa etteivät kestä kotona oloa. Muissa Euroopan maissa on ulkonaliikkumis kielto. En todellakaan halua, että näiden ihmisten takia minulta viedään kohta pois mahdollisuuteni saada omaa aikaa juoksupolulla ja metsässä. Koittakaa kestää siellä kodeissanne.

Ja hei, nyt jos koska on oiva hetki aloittaa juoksuharrastus! Nyt on hyvin aikaa reenata syksyyn siirtyneeseen Helsinki City Running dayhin. 😉

Jatka lukemista ”Korona arki” →

Vartalon palautuminen synnytyksestä

lindbladamandaJätä kommentti

Ensimmäisen raskauden jälkeen itsetunto laski. Kroppa oli pehmeä ja kuoppainen kuin oltermanni juusto. Olin treenannut koko raskauden ajan ja minulle oltiin kerrottu miten imetys tiputtaa loputkin raskauskilot. Tässä teille ensimmäinen fakta. Ei tiputa. Sosiaalinen media loi lisää paineita. Tuntui epäreilulta, että julkkisten vaimot olivat 3 päivää synnytyksestä entisissä mitoissaan. Tein töitä kovasti, raskauskilot karisivat 4kk synnytyksestä, mutta kroppa ei silti näyttänyt niin timmiltä kuin olisin halunnut. Vartalo alkoi kiinteytymään vasta imetyksen loputtua. Kunnolla rasva alkoi palamaan 1,5v raskauden jälkeen.

7kk ensimmäisen raskauden jälkeen

Niinkuin olen aiemmin kertonut. Toisen raskauden tuomat kilot ja palautuminen pelotti. Jokainen raskaus on kuitenkin erilainen ja jos ensimmäisessä raskaudessa kiloja tuli +18kg tuli toisessa vain noin +10kg. Silti vartalossa oli taas nuo tutut kuopat ja pehmeys kuin ensimmäisessä raskaudessa.

Heinäkuu 2019

Päätin hyvin varhaisessa vaiheessa, etten julkaise peilikuvia kropastani ja hehkuta ”miten upea naisen vartalo on!!!” Se, että kroppani palautui nopeasti ei ansaitse yhtään enempää hehkutuksia kuin niiden joilla raskauskiloja vielä on jäljellä. Siitä olen kuitenkin yhtä mieltä. On huikeaa, että olen kantanut masussani kahta pientä poikaani, saanut kokea kahdesti synnytyksen upeuden ja kykenyt tuottamaan maitoa näille pikku ihmisille.

7kk toisen raskauden jälkeen

Tein viime viikolla vauhtipunnerrus ennätykseni kolmen toiston sarjassa, 52,5kg. Leuanvetoja olen saanut synnytyksen jälkeen parhaimpina päivinä 15kpl putkeen. Näistä asioista olen eniten ylpeä. Voimatasoni ovat jo nyt lähes entisellä tasolla ja synnytyksestä on kuitenkin vasta 7kk aikaa.

Sosiaalinen media luo niin järkyttävän paljon paineita. Jälkikäteen tuntuu, että kaipasin niitä tykkäyksiä enemmän kun olo oli epävarma. Nyt kun olen tyytyväinen itseeni, en kaipaa tuntemattomien tykkäyksiä tai pinnallista hehkutusta miten upealta näytän. Tärkein tapahtuu oman pääni sisällä.

Heinäkuu 2019 vs. Helmikuu 2020

Ihmiset luulevat, että liikunta on minulle kaikki kaikessa. Todellisuudessa se auttaa minua jaksamaan väsyneinäkin päivinä. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa. Sen kertoo ehkä se, että olen pisimmilläni ollut vauvasta erossa 6h. Vietän lähes 24h vuorokaudessa lasten kanssa. Oma aikani on yleensä noin 1-2h jonka vietän välillä treenaten ilman lapsia. Useinmiten treenaan kuitenkin vähintään vauvan kanssa.

Ruokavalio ja uni ovat varmasti tärkeimmät palautumisen kannalta. Itse en paljoa herkuttele. Pääosin vain viikonloppuisin. Kulutukseni on varmasti kovaa. Filip on vielä ollut kova yösyöppö ja imetän huonoina öinä 5-8 kertaa. Koitan väsymyksestä huolimatta pitää kiinni liikunta rutiineista.

Olen saanut kaksi helppoa raskautta, upeine synnytyskokemuksine. Mikä parasta, kaksi maailman upeinta poikaa. Kyllä naisen kroppa on ihmeellinen. Hienoa on myös se, miten väsymyksestä huolimatta sitä jaksaa hoivata ja rakastaa näitä pikku pentuja kellon ympäri.

Äidit olkaa armollisia itsellenne. Miehet, kehukaa kehukaa ja kehukaa. Teillä ei ole pienintäkään hajua minkä prosessin äidiksi tuleva nainen joutuu läpikäymään vartalon muuttuessa niin raskauden kuin sen jälkeisessä ajassa.

Lasten kanssa Meksikossa

lindbladamandaJätä kommentti

”Olette hulluja! Kahden pienen lapsen kanssa noin vaaralliseen maahan kuin Meksiko. ” Näin moni mietti kun kerroimme minne matkaamme kahdeksi viikoksi 4 veen sekä 7kk ikäisen vauvan kanssa.

Lensimme Tjäreborgin kautta reittilennoilla. Pariisin kautta mennessä ja tullessa. Suosittelen tätä vaihtoehtoa sillä reittilennoilla on tilavammat oltavat istua, juomat vielä tänäkin päivänä ilmaisia ja ehkä hieman vähemmän lapsiperheitä. Me saimme molempiin suuntiin matkatessa pitkällä lennolla Filipille kopan jossa nukkua.

Olin etukäteen tilannut hotellilta yksityisen kuljetuksen kentältä hotellille. Lentomme Ranskasta oli lopulta noin 2h myöhässä, joten jännitimme onko meillä kyytiä odottamassa, mutta pelko oli onneksi turha. Hotellille oli nimeltään Occidental at Xcaret ja se sijaitsi Playa del Carmenissa Xcaret elämyspuiston vieressä. Saavuimme lopulta hotellihuoneeseen vasta noin 21.00 aikaan illalla, joten painuimme samantien nukkumaan. Menomatka oli kaikenkaikkiaan noin 22h. Pojat jaksoivat ihan mielettömän hienosti koko pitkän reissupäivän.

Ensivaikutelmana olin yllättynyt miten paljon hotelleita oli niin Cancunissa kuin Playa del Carmenissa. Viidakkoa ja jättimäisiä All Inclusive hotellikomplexeja vieri vieressä. Suurin osa alueen hotelleista on all inclusive hotelleja. Meidän hotellilla oli oma ranta, 7 ravintolaa, sportti baari, pelihuone, disco, kauppoja ja 4 uima-allasta. Me halusimme kuitenkin nähdä myös Meksikoa hotellialueen ulkopuolella.

Kerran otettiin taksi Playa del Carmenin ostoskadulle, mutta ostettiin tasan uimalelut ja aurinkorasva. Hinnat on todella korkeat lähes kaikkialla.

Hotellin suosituksesta vuokrasimme kahtena päivänä auton. Mieheni unelma on pitkään ollut ostaa oma Jeep Wrangleri, joten menopelinämme olikin uusi ”vähän” huomiota herättävä kirkkaan punainen Jeep Wrangleri. Filipille oli otettu kotoa mukaan turvakaukalo, joten sitä ei erikseen tarvinnut vuokrata. Tiet olivat erittäin hyväkuntoisia ja lähes kaikki nähtävyydet sijaitsevat yhden päätien varrella.

Ensimmäiseksi kävimme ihastelemassa Tulumin mayaraunioita, jotka ovat yhdet harvoista raunioista meren äärellä. Päädyimme Tulumiin, koska etäisyys hotellilta oli lähin. Suosittelen menemään paikalle heti aamusta. Me kierreltiin pari tuntia raunioilla. Se riitti 4-vuotiaalle. Syötiin Tulumissa vielä Hägen&Datzin edulliset 25 euron jädet. Tulumista suunnattiin nokat kohti Akumalin kilpikonna rantaa. Parkkeerattiin auto ihan rannan tuntumaan. Hinta taisi olla 20 Meksikon pesoa/tunti. Maksettiin ”sisäänpääsy” rannalle. Emme ottaneet opasta snorklailuun vaikka tietyille alueille ei kuulemma saanut ominpäin mennä. Snorklaillessa ei paljoa nähty, mutta ranta oli kaunis ja vietettiinkin siellä noin 3h aikaa. Kotimatkalla poikettiin vielä paikallisessa ”prismassa”. Tuolta kannatti ehdottomasti ostaa kaikki uimalelut ja aurinkorasvat.

Hotellilla uitiin, pelattiin tennistä, beach fudista, käytiin salilla, syötiin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli tarjolla PALJON.

Seuraavaa retkeä Felix odotti kaikkein eniten. Elämyspuisto Xcaret joka sijaitsi hotellimme naapurissa. Liput oli perus Meksiko hinnoiteltu. Otettiin 2 päivän lippu joka maksoi kahdelta aikuiselta noin 300 amerikan dollaria. Alueelta sai päivän aikana poistua, joten tulimme hotellille aina syömään. Yksi sisäänpääsy oli suoraan hotellimme rannassa.

Xcaret oli kuin pieni Meksiko tehtynä elämyspuistoksi. Jopa meidän 4v pikku uimari ui pari eri reittiä maanalaisessa joessa. Joet virtasivat luolien läpi joissa muutamissa oli lepakoita. Erittäin unohtumaton kokemus. Felixin muita lemppareita oli Jaguaarit ja Puumat sekä lasten oma maailma jossa oli kiipeilyratoja vesiliukumäkineen. Iltashowtakin Fefe halusi mennä kahdesti katsomaan. Se oli joka ilta kello 19 jättikokoisella areenalla.

Toisena päivänä kun meillä oli auto vuokrattuna suunnattiin vesipuistoon nimeltä Jungala. Puisto oli super kiva! Siisti, vähän ihmisiä, erinomainen ruoka. Vesiliukumäkiä oli hurjapäistä pikkulapsiin. Suosittelen todella! Opasteita ei tienvarsilla ollut tänne ja meidän kuski meinasikin jo luovuttaa kun paikkaa ei meinannut löytyä. Lopulta meitä ohjeistettiin seuraamaan Cirque du soleilille jolla oikea parkkipaikka vihdoin löytyi.

Kaiken kaikkiaan Meksiko yllätti positiivisesti. Kertaakaan ei tullut olo, että pitäisi pelätä oman tai lasten turvallisuuden puolesta. Vatsavaivoja ei suuremmin ollut vaikka söimme ihan kaikkea mitä eteen sattui. Ainut negatiivinen puoli oli ehkä tuo, että aitoa Meksikoa sai kyllä Playa del Carmenissa etsiä ja hinnat oli tosiaan jäätäviä.

Nyt toivutaan jetlagista. Kolmena yönä ollaan nuorimman kanssa heräilty leikkimään keskellä yötä.

Lapsiperheen aktiviteetit

lindbladamandaJätä kommentti

Viikonlopun kunniaksi jotain ihan muuta kuin treeniä ja vauva juttuja. Aktiviteetti vinkkejä lapsiperheille Pääkaupunkiseudun lähistöllä.

1. Launeen perhepuisto Lahdessa. Ilmainen ja todella suuri leikkipuisto jonka vuoksi ollaan muutaman kerran varta vasten ajettu Lahteen. On leikkilinnaa, kiipeilytelineitä ja jopa liikennepuisto. Alueella on siisti vessa. Omat eväät kannattaa ottaa mukaan.

2. Volttitehdas, Järvenpää. Käydään täällä usein. On useita trampoliineja, parkour temppu mahdollisuuksia, telineitä. Kaikkea kaikille. Kannattaa nettisivuilta katsoa milloin on ”vapaa vuoro”. Meillä viihtyy koko perhe. Volttitehtaalla voi myös järjestää synttärijuhlia.

3. Uimahallit. Yksi meidän lemppari aktiviteeteista dagispäivän jälkeen. Tykätään käydä eri uimahalleissa. Lemppareita on Tuusula, Kerava ja Vuosaari.

4. Helsingin Kaupungin museo. Museossa on erillinen Lasten kaupunki. Ilmainen ja viihtyisä aikuisillekin.

5. Kotieläinpihat. Felixin ehdoton lemppari. Eläimet. Suurin osa kotieläinpihoista on talvella kiinni. Me ollaan käyty varmasti etelä-Suomen jokaisessa. 😅 Falkulla on kestosuosikki ja viime kesänä löydettiin Tuusulasta ihana Pieni Kotieläintila jossa eläimiä pääsi silittämään niiden aitauksiin.

6. Koiramäen Pajutalli. Ilmainen. Löytyy possuja ja pupuja talvella. Kesällä myös lampaita ja kanoja. Lasten aitassa voi leikkiä kauppaa. Ulkona peikkometsässä heittää pajuista tehtyjä palloja koreihin ja puhaltaa saippuakuplia. Sisällä ihana kahvio ja liikaa ihania sisustusjuttuja.

7. Hop Lop. En tiedä kehtaanko myöntää, mutta viihdytään näissä melkein vähintään kerran viikkoon. Lemppari tällä hetkellä Triplan HopLop koska tuolta löytyy myös aikuisille haastavat ninjaradat. Keravalla käydään myös usein koska siellä on vähiten ruuhkaa.

8. Leikkipuistot. Eri kaupunkien leikkipuistoista löytyy netistä hyvin tietoa. Lemppari leikkejä puistoissa on piiloleikki, merirosvoleikki, paloasema leikki ja lelujen piilotus leikki.

Tällaisia tuli näin äkkiseltään mieleen. Toivottavasti joku saa näistä vinkkejä!

Puolivuotias

lindbladamandaJätä kommentti

Olen jo puolivälissä vauva vuotta. Vaikka mamma kyllä sanoo, että olin pikku vauva ehkä 2kk. Lähdin niin kiireesti tutkimaan maailmaa. Olen 67,3cm ja 7855g.

Aloin istumaan 5kk iässä ja ryömin alle viisikuisena. Konttaamaan aloin reilu 5kk iässä ja tukea vasten olen seissyt nyt muutaman viikon. Mamman ei tarvitse minua kovinkaan paljoa viihdyttää. Leikin itsekseni paljon isoveljen leluilla ja kiipeilen tv-tasoa vasten. Mamma ja isi aina huutelee ”Nej Filip ja Ei Filip!” kun seison tv-tasoa vasten. Se on mun mielestä tosi hassua, joten teen sen aina uudelleen ja uudelleen.

Syön jo kaikenlaista. Tissimaito on ykkönen, mutta tykkään varsinkin pusseista syötävistä smoothieista. Niitä kun saan pitää ihan itse kädessä ilman, että mamma sohii lusikalla silmään. Sormiruokailen myös välillä, mutta inhoan pieniäkin paakkuja kurkussani joten se päättyy usein kyökkimiseeni. Kurkku ja maissinaksut on tosin jees!

Nukun yleensä kahdet tai kolmet päiväunet joko vaunuissa, mamman matkassa turvakaukalossa tai sängyssä. Mun mamma ei oikein oo muskari tai vauvakerho tyyppiä, niin mä saan tavata muita lapsia jumpissa ja mamman treeneissä. Jumppasalissa on kivaa kun on paljon tilaa jossa liikkua. Nyt olen muuten käynyt muutaman kerran uimassakin. Sukeltaa osaan myös.

Sain varhaistetun MPR rokotteen koska mamma ja isi meinaa viedä mua maailmalle. Tänään lähdetään Köpiksen kautta Malmöhön ja muutaman viikon päästä Meksikoon.

Hampaita mulla on suussa kaksi. Kuolaan tosin sen verran, että mamma luulee niitä olevan lisää tulossa.

Luonteeltani olen vilkas, tyytyväinen, hymyilevä pikkumies.

Mamma kirjoittaa varmasti myöhemmin omia fiiliksiään vauvavuoden ensimmäisetä puolikkaasta.

Dieetit

lindbladamanda5 kommenttia

Dieetit, mä olen ihan oikeasti korviani myöten täynnä joka helkutin tuutista tulevia diettejä ja valmennuksia. Noin kuukausi sitten tuli jäävuoren huippu. Imetyksen tuki ry:n sivuilla markkinoitiin ”parempi minä” nimistä diettiä/valmennusta. Mikäli valmennus ei opeta miten me imettävät äidit oppisimme olemaan tyytyväisiä itseemme ja vartaloihimme 9kk odotuksen ja hormooni myrskyn keskellä uskallan väittää, että tuo valmennus oli kohdennettu NIIN väärin. Suututtaa muutenkin ajatus, että 3kk ikäisten vauvojen äidit aloittaa tiukat vähäkaloriset dietit. Josko vaikka vaan karsisi herkutteluja ja lisäisi kasviksia ja marjoja ruokavalioon.

Miksi kaikesta pitää tehdä niin monimutkaista? Eräs some vaikuttaja kertoo miten hän haluaa päiväkoteihin ruokavalion joka koostuu terveellisistä valinnoista niinkuin sokerin sijaan agave siirapista ja kookosöljystä. Voi vittu minä sanon. Opetetaan niille lapsille mielummin ettei ihmisen ulkoisella olemuksella ole väliä. Olisi ihana elää maailmassa jossa kukaan ei ole lihava, laiha, pyöreä, hoikka, timmi tai mitään tämän kaltaista. Opetetaan lapsille, että ruoka pitää hengissä ja herkuista tulee hammaspeikkoja. Piste.

Dieteissä on kyse muutaman viikon tiukasta ruokavaliosta ja yleensä treeniohjelmasta. Kerron salaisuuden. Karsimalla herkut pois ruokavaliosta ja lisäämällä kasviksia pystyt pitämään muutoksen ehkä loppuelämän. Diettiä jaksat juuri sen aikaa kun olet lystistä julkkis mimmille maksanut. Tällä julkkismimmillä ei muuten välttämättä ole minkäänlaista alan koulutusta vaikka hän itse on elävä esimerkki tästä dietin toimivuudesta. Just saying.

Jos joku siellä ruudun takana nyt huutelee, että hyvä sun on sanoa. Niin mielestäni olen oikeutettu sanomaan. Itselläni on koko elämän ollut aivan vääristynyt kehonkuva. Aina olen liian iso, painoin sitten 65kg tai 98kg. Kyllä olen painanut aikuisiällä kaikkea tuolta väliltä. Olen alakoulu ikäisenä syönyt painonvartijoiden ruokia koska terveydenhoitajani mielestä olin niin lihava. Haluisin meidän lapsille terveen asenteen ruokaan ja liikkumiseen.

Liikunnalle löytyy aikaa kun priorisoi. Tärkeää on löytää juuri itselleen oikea juttu. Se juttu joka saa sinulle hyvän fiiliksen treenin tehtyäsi. Itselleni liikunta on elämäntapa. Osa päivittäisiä rutiineja. Toiselle voi riittää, että käy 2 kertaa viikossa tanssimassa. Kaikkien ei tarvitse viihtyä salilla.

Syö vähemmän kuin kulutat. Juo paljon vettä. Siinä, ihan ilmainen painonhallinta vinkki.

Amen.

Liikunta tavoitteet vuodelle 2020!

lindbladamanda5 kommenttia

Saako olla innoissaan!? Masu on poissa ja raskaus on enää muisto vain. Olen joka vuoden vaihteessa tykännyt laittaa hieman liikunnallisia tavoitteita seuraavalle vuodelle. Eikä tämä vuosi ole poikkeus.

Tähän vuoteen lähdin poikkeuksellisesti ilman tavoitteita, sillä tiesin masussani kasvavasta ministä. Sain treenattua todella monipuolisesti läpi raskauden ja palautuminen tapahtui vielä odotettuakin nopeammin. Älä tee niinkuin minä teen, mutta loppujen lopuksi taisin synnytyksen jälkeen levätä ihan kokonaiset 2 päivää. Muuten vointi oli niin hyvä, että aloitin kävelyn jo muutama päivä synnytyksen jälkeen. Tällä hetkellä juoksu ei ihan vielä ole vanhalla tasollaan, leuanvetoja meni toissaviikolla jo 11kpl. Synnytyksestä on nyt kulunut 5kk.

Vuosi 2020, kuinka odotankaan sinua. Talvella toivon vielä pääseväni suksille. Täällä etelä Suomessa on kuitenkin ollut hiljaista sen suhteen.

Tammikuulle onkin ensimmäinen koitos edessä. Siskoni houkutteli minut parikseen matalan kynnyksen Crossfit parikisaan Talvikarkeloihin! Kisassa on 3 lajia, jotka suoritetaan omalla salilla 3 viikon aikana. Me tehdään lajit siskoni salilla Crossfit Kulmassa, minun ollessa tällainen crossfit kiertolainen enkä tällä hetkellä ole aktiivinen millään virallisella Crossfit salilla. Pitäkää meille peukkuja!!!

Keväälle on yksi suuri tavoite jo kirkkaana mielessä. HCR 2020! Mitään aikatavoitetta minulla ei kuitenkaan varsinaisesti tuohon ole. Toivon saavani nauttia juoksutapahtumasta ja ehkä salaa haaveilen 2h alituksesta. Keväällä saan juoksurattaat käyttööni taas ja toivon mukaan pääsen uuden kodin uusia juoksureittejä niiden kanssa tutkimaan. Pikku ukkelit on tietenkin myös ilmoitettu Mini marathonille. Saa nähdä käveleekö tuo nuorin itse maaliviivan yli, sen verran kiire hänellä tuon liikkumisen suhteen tuntuu olevan.

Kesän alkuun joulupukki asetti minulle toisen tavoitteen. Vantaan Triathlonin kilpakuntosarjan. Matkoina on 750m uinti, 20km pyöräily ja 5km juoksu. Tuossa tavoite on päästä hengissä maaliin. Kivaa mutta super jännää!

Syksyllä toivon TODELLA asuvani vihdoin Vantaan Tikkurilassa, joten toivon syksyllä osallistuvani kotikisana Vantaan Maratonille. Matkana joko 10,5km tai puolimaraton. Ilmoittautumisen teen vasta todella myöhään kun vähän näkee sen hetken kuntoa.

Leuanveto ennätykseni ennen raskautta oli 16kpl. Tuota lähdetään tulevana vuonna tavoittelemaan. Tärkeimpänä kuitenkin on pystyä vahvistamaan kroppaa taas pikkuhiljaa ja pysyä ehjänä ja terveenä. Tällä hetkellä yöunet ovat aika katkonaisia, joten treeneistä palautuminen ei ole varmasti parhaimmillaan.

Tavoite on vauvan kanssa liikkua mahdollisimman monipuolisesti. Moni kyselee minulta miksi treenaan niin paljon kun yö unet ovat mitä ovat. Vastaus on yksinkertainen. Pääkoppani vuoksi. Treeni auttaa jaksamaan paremmin, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Onko teillä liikunnallisia tavoitteita tulevalle vuodelle?

4kk

lindbladamandaJätä kommentti

Oon jo 4kk, okei oikeestaan jo 4,5kk. Pituuteni neuvolassa oli 65,2cm ja paino 7180g.

Mulla on aika vauhdikas perhe ja olenkin todennut, että pakko vaan yrittää itsekin pysyä niiden perässä. Aloin jo ryömimään ja nyt yritän olla konttaus asennossa mutta tipahdan usein nenälleni ja sekös harmittaa. Yksi lemppari jutuistani on mönkiä mamman ja isin sängyssä pylly pystyssä ympäri sänkyä ja naureskella.

Mamma luulee, että mulla tulee kohta hampaita koska kuolaan niin paljon. Mamma tosin luuli niin myös isoveljeni kohdalla ja hänen ensimmäinen hammas puhkesi 11kk iässä.

Nukun suht hyvin. Osaan nukahtaa myös ilman tissiä eikös se vasta olekin hieno juttu? Yöllä syön noin 3 kertaa yössä, mutta nukahdan nopeasti uudelleen. Menen illalla 21-21.30 aikaan nukkumaan ja herään aamulla 7.30-8.00 aikaan. Päivällä nukun 3-4 päiväunet. Asumisjärjestelyiden takia mamma joutuu ajelemaan mun kanssa aika paljon ja nukahdan lähes aina autoon. Siksi mitään kovin tarkkaa päikkärirytmiä mulla ei ole.

Päivisin käydään mamman kanssa melkeen päivittäin treenaamassa. Jumppasalissa olen kuin kotonani, onhan siellä mahtavat tilat mun ryömiä ja nuolla salin lattioita. Lenkeillä nukun yleensä tyytyväisenä vaunuissa. Mamma on aina tosi ilonen, jos annan sen treenata rauhassa.

Koska olen liikkeessä jo aika paljon, oon alkanut jo maistelemaan isojen poikien ruokia. Oon maistellut jo kasviksia, marjoja ja hedelmiä. Lempparit tällä hetkellä taitaa kyllä olla marjat. Nam! Mun mamma odottaa, että saa 5kk iässä musta itselleen puurokamun. Me toivotaan, että nukkuisin yöllä pidempiä pätkiä kun saan kunnon kaurapuuroa massun täytteeksi.

Hei, melkeen unohdin kertoa. Pääsin vihdoin myös ekaa kertaa uimaan. Käytiin Aulangon kylpylässä ja siellä oli niin ihanan lämmintä vettä, että minäkin pystyin hyvin polskuttelemaan eikä yhtään tullut kylmä. Isoveli yrittää opettaa mua sukeltamaan.

Nyt ei tule kauheesti muuta mieleen. Kivaa loppuviikkoa!