Pääsiäinen Levillä

Pääsiäinen vierähti taas Lapin upeissa maisemissa. Lähdettiin Heikin kanssa jo keskiviikko aamuna ajamaan kohti Lappia kun oltiin viety Fefe aamulla dagikseen. Tarkoituksena oli olla yksi yö Oulussa ja jatkaa siitä torstai aamuna Leville.

Houkutus nousi kuitenkin liian suureksi ajaa suoraan Leville kun alkuperäisistä suunnitelmista poiketen Felix lensikin mummin ja mufan kanssa perässä. Peruttiin hotelli Oulussa, jotta päästiin heti torstai aamuna ladulle nauttimaan Levin auringonpaisteesta. Valinta osoittautui NIIN oikeaksi.

Lähdettiin molemmat Heikin kanssa omia polkujamme ja sovittiin, että laitellaan viestiä missä mennään. Meikä mamma yllätti vähän itsensäkin kun upeassa auringonpaisteessa, ilman mitään kiirettä painelin pötsin kanssa elämäni toiseksi pisimmän hiihdon 30,3km, Heikin tuplatessa tuon määrän. Syötiin Etelä rinteiden kodassa nälissämme lohikeitot ja suunnattiin mökille saunomaan pikku miestä odotellessa.

Meidän perhe on enemmän maastohiihto tyyppejä kuin laskettelijoita. Hiihdettiinkin jokaisena päivänä kotiinpaluu päivää lukuuunottamatta, jolloin aurinko oli sulattanut ladut jo aika vetiseksi mössöksi. Yhtenä päivänä vuokrattiin ahkio niin, että Fefukin pääsi ladulle mukaan. Jätkä huuteli isille vauhtia ja nautti hymyssäsuin menosta. Vetipä minimäni tuon perään vielä oman PR:än suksilla. Ainakin 500m. Minulla ja pötsillä kertyi 5 päivän ajan kilometrejä yhteensä reilu 76km, mikä on oikein mukavasti näin raskausviikolla 29.

Rakastan jostain syystä Lappia ja sen tuomaa stressittömyyttä. Vaikka Lapin matkamme ovat aina aika aktiivisia on aina loman jälkeen todella levännyt ja onnellinen olo. Muutamana päivänä käytiin Tonttulassa, jossa viihtyy niin lapsi kuin lapsenmielinen aikuinen. Meidän lemppari on aina Tonttulan tuubirengasmäki, joka on mielestäni paljon hauskempi kuin esimerkiksi Eturinteiden Lastenmaa. Tonttulassa on myös hevosia ja poroja, sekä tietenkin monen monta tonttua.

Tällä kertaa myös Felix pääsi kokemaan Husky safarin kun olin etukäteen varannut Levin Huskyparkista meille aamuretken. Retki sisälsi opastetun käynnin puiston eri eräinten luona. Oli poroa, koirasusia, kettu ja napakettu. Lopuksi 2km pituinen huskyajelu joka oli Fefulle aika elämys. Elokuvamaiset maisemat kyllä myös mammalle.

Ruokapaikka suositeksena voisin mainita Ämmilän ja Pihvituvan. Lasten lihapullat olivat Ämmilässä ihan jäätävän hyviä, ainakin mamman mielestä.

Kylpylässä käytiin yhden kerran. Lapset tykkää ja ei tuo omastakaan mielestä missään nimessä ole kylpylä huonoimmasta päästä, koska altaita on paljon ja vesiliukumäki löytyy. Fefu, Heikki ja siskon tyttöni Minea kävivät myös rinteessä. Taisi molemmat minityypit olla aika innoissaan myös tuolla laskettelurinteessä.

Koska lomailu on hyvä ottaa myös treenileirinä, ei hiihto ja pulkkamäessä oleminen riittänyt. Kävin siskoni kanssa myös viimeisenä iltana kuuluisan PT Laura Peipon crossi tunnilla ja mimmi oli kyllä juuri niin mukava kun oli kehuttu. Treenissä tuli tehtyä ihan vain muutama maastaveto niin kahvakuulilla kuin tangolla. Tykkäsin kovasti Peipon rennon kovasta valmennus tyylistä. Hän huomioi myös kivasti pötsini ja kertoi heti variaatiot mikäli jokin liike ei onnistunut. Suosittelen visiittiä jos Levillä haluatte treenata muutakin kuin perus talviurheilulajeja.

Koko perhe totesi kotiinlähtö päivänä, että oli ihan SUPER kiva loma. Eiköhän meidät löydä taas Levin laduilta ensi pääsiäisenä. Hassua tosin miettiä, että tuolloin matkassa on mukana myös yksi 9kk perheenjäsen lisää. Me matkustettiin mukavasti Fefun kanssa kotiin lentäen Rovaniemeltä ja Heikki ajeli Oulun kautta kotiin. Meille tuo auto on Levillä aika välttämättömyys, koska halutaan käydä eri paikoissa ja suksia on mukana aina vähintään 2 paria per nenä.

Oliko muilla mukava pääsiäinen?

Kainulaiset goes HCRD!

Whoop whoop kuukausi enään Kainulaisten perheen Vuoden juoksupäivään. Me lähdetäänkin koko perheen voimin osallistumaan Suomen suurimpaan juoksutapahtumaan. Mahtavaa kun on kaikille halukkaille sopivan pituisia matkoja tarjolla.

Felix pääsee korkkaamaan meidän juoksupäivän osallistumalla Norlandia Mini marathonille heti päivän aluksi. Jätkä on aika innoissaan kun olen kertonut, että maalissa saa sitten ihan oikean mitallin kaulaan. Felixin juoksumatka on 1km ja tavoite meillä on, että Feffis juoksee KOKO matkan omilla jaloillaan, eikä tule mamma hepan kyydissä 300m jälkeen. 😉

Seuraavana päivän lähtijänä on perheen isimies, joka kirmaa tällä kertaa HCR:n puolimaratonin. Jee! Me pyöritään varmasi Feffen kanssa alueella ja kannustetaan Heikkiä jossain reitin varrella. Heikin tavoitteita en tiedä, hän on vähän salaperäinen aina noiden kanssa. Kovaa se jokatapauksessa painelee.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä on tämä Pötsimutsi joka lähtee Helsinki 5 kahden minikoutsin kanssa. Toinen massussa ja toinen juoksurattaissa. Tavoite on päästä tuo matka alle 50min ja pitää Fefu tyytyväisenä koko tuon ajan. Haluisin vielä muistuttaa, että minä ja minikoutsit juostaan hyvällä tarkoituksella ja meillä on täällä keräys jossa keräämme juoksullamme (kävelyllämme) varoja syöpäsäätiölle.

Heikki onkin varmasti meitä sitten jo maalissa vastassa ja päästään toivottavasti kaikki yhdessä fiilistelemään juoksupäiväämme!

Jotenkin ihan sairaan siistiä, että voidaan tehdä tuosta päivästä tällainen koko perheen yhteinen juoksutapahtuma! Eikö?!

 

Toisen kolmanneksen liikunta

Muutaman viikon päästä käynnistyy jo raskauden viimeinen kolmannes. Time flies when you’re having fun, vai miten se nyt meni. Tässä raskaudessa treeni on ollut hieman erilaisempaa ensimmäiseen verrattuna. Tässä toisessa raskaudessa on treeni ollut paljon enemmän peruskunto treeniä.

Pääpiirteittäin treenit koostuu 5-6 kertaa viikossa crosstrainerilla, kuntopyörällä, kävellen, hiihtäen tai vesijuosten. Olen jostain syystä uinut tässä raskaudessa todella vähän. Jotenkin ei vaan kylmä uimahallin vesi houkuttele ja uimassa pitää aina miettiä, mitä sitä uisikaan. Tässä muuttama kiva esimerkki treeni crossarilla.

Treeni 1: Alkulämmittely. 6x3min reipasta + 3min palautus. Loppuverkka.

Treeni 2: Alkulämmittely 1-2-3-4-4-3-2-1 min reippaampaa, palautus sama aika kuin veto. Loppuverkka.

Pyrin, että nämä aerobiset treenit olisivat 40-90min pituisia. Muutettiin lähelle treeniportaita muutama viikko sitten, joten porrastreenistä tulee jatkossa myös osa arkea.

Lihaskunto on enemmän nyt ylläpitävää. Teen paljon pakaratreenejä. Askelkyykkyjä, kyykkyjä, maastavetoja käsipainoilla, boksiaskellusta käsipainoilla. Lantionnostot ovat mainioita lantionpohjan treenejä myös. Lantionpohja treeniä teen monta kertaa päivässä.

Yläkroppa treenissä suosin pystypunnerruksia, rengassoutuja, penkkipunnerrusta, punnerruksia boksia vasten. Kahvakuulasta on tullut yksi lemppari välineistäni, koska sillä voi treenata niin monipuolisesti. Hyviä kahvakuula liikkeitä on sumo maastaveto nostamalla kahvakuula korkealle samalla. Kahvakuulaheilautus, kahvakuula tempaus ja kahvakuula rinnalleveto. Yritän videoida nämä kaikki liikkeet ja lisätä instagramiini.

Felixiä odottaessa kävely aiheutti paljon ennakkosupistuksia. Nyt tuota ongelmaa ei onneksi ole ollut.

Olen viikottain vielä tehnyt myös hieman sykettä nostavia treenejä enimmäkseen crossfitin merkeissä. Tein läpi 4/5 crossfit open treenistä, jotka sisälsivät soutua, burpeita, leukoja, tempauksia, seinäpalloja. Leuat kulkee vieläkin raskausviikolla 26, mikä on erittäin yllättävää. Felixiä odottaessa en saanut enää yhtään leukaa tässä vaiheessa raskautta. En leukoja kuitenkaan enää kovinkaan aktiivisesti tee, koska tuo liike aiheuttaa turhan kovaa painetta vatsalihasten jännesaumalle.

Kiitollisena voin tässä vaiheessa raskautta todeta, että mikään liike tai treenimuoto ei tähän mennessä ole tuntunut pahalta. Juoksun jätin pois ihan siitä syystä, että tämä oli fysioterapeutin suositus. Mielummin 6kk juoksematta kuin loppuelämä virtsankarkailulla.

Kroppa on tuntunut ihmeen hyvältä näillä viikoilla vaikka masulla alkaa pikkuhiljaa olla jo kokoa. Välillä iltaisin masua on kiristänyt todella paljon ja tuonut epämukavaa oloa, luulen, että kyseessä on se kun vatsa ja vatsalihakset venyvät masun tieltä. Tällä kertaa olen kuitenkin säästynyt liitoskivuilta ja selkäsäryiltä.

Vaikka kroppa tuntuu hyvältä, on välillä vaikea muistaa, että kroppa kuitenkin työskentelee todella paljon kasvattaakseen pientä poikaa. Eilen tuli aamutreenin jälkeen taas hetkellinen pyörrytys. Olin illalla syönyt iltapalan jo ennen 20.00 ja vedin aamutreenin ilman aamupalaa. Joten syynä oli varmasti verensokerien lasku. Olo helpotti hetken lattialla makoilun jälkeen.

Sain sydänrasitus kokeiden sekä holter seurannan tulokset, eikä edellinen pyörtymiseni ollut sydänperäistä. Lääkäri ehdotti minulle kuitenkin, että asennettaisiin minulle 3 vuodeksi seuranta laite vasempaan rintaan, jolla saataisiin vielä tarkempaa tietoa sairaudestani, joka hänen mukaansa on kuitenkin erittäin lievä. Tuo asennetaan muutaman viikon kuluttua. Vähän jännittää.

Herääkö teillä mitään kysymyksiä raskausajan liikkumiseeni? Näitä ”rauhoita nyt tahtia” kommentteja olen saanut ihan riittävästi, kiitos. Teen kaikkeni, että beibi kasvaa parhaalla mahdollisella tavalla ja että hänen äitinsä voi mahdollisimman hyvin kaiken muuttostressin keskellä. Lasten hyvinvointi menee kaiken edelle.

Muuttohommia

Enpä ole täällä blogissa vielä asiasta maininnut, mutta meillä on muutto tiedossa kesä-heinäkuun tienoilla. Tai itseasiassa viikonloppuna on tehty jo yksi väliaikaismuutto tähän alkuun.

Vuokraamme nykyisen asuntomme, mutta meidän uusi asunto valmistuu vasta kesällä. Emme rakenna vaan muutamme uuteen omakotitaloon, jossa olemme olleet mukana pienissä valinnoissa niinkuin keittiön värityksessä ja kaapistojen valitsemisessa yms. Muutan elämäni ensimmäistä kertaa omakotitaloon ja pelkästään tuo jännittää jonkin verran. Rakennusprojektia meidän liitto ei kestäisi. Näin sitä touhua liikaa työskennellessäni pankissa lähes 10 vuotta. Tässäkin tilanteessa mietin välillä, että olemmeko hulluja kun hoidamme samaan syssyyn kaksi muuttoa ja yhden beibin. Toisaalta ihana päästä viettämään mammalomaa upo uudessa kodissa.

Syksyn ja talven mittaa on nykyisen asunnon kohtalo aiheuttanut välillä unettomia öitä. Vuokralaiset löytyivät kuitenkin nopeasti.

Kiitos anopin ja hänen miehensä, saamme muuttaa muutamaksi kuukaudeksi heidän asuntoonsa. Itse jännitän hieman miten Felix reagoi näihin kaikkiin lyhyessä ajassa tapahtuviin muutoksiin.Kaksi muuttoa muutaman kuukauden sisään ja pikkuveli siihen samaan syssyyn. On siinä pikku miehelle sulattelemista.

Heikki hoiti kaverinsa kanssa suurimman osan muutosta viikonlopun aikana. Veimme suurimman osan huonekaluista varastoon ja muutimme lähinnä vain vaatteet anopin valmiiksi sisustettuun asuntoon. Tilapäis asunnossamme on vain yksi makuuhuone, joten Fefe saa nukkua nämä kuukaudet meidän kanssa samassa huoneessa. Suurin osa pitää minua nyt hulluna, mutta olen iltaisin aivan haltijoissani kun saan mennä nukkumaan kuunnellen Fefen tuhinaa ja voin yöllä aina herätä katselemaan miten suloinen hän onkaan. ❤ Felix juhli ja tuuletti kun isi oli meidän poissaollessa tuonut kaikki hänelle tärkeät tavarat tilapäis asuntoon. Jätkä fiilisteli lelujaan, kylpyammettaan (kyllä F kylpee vieläkin hänelle vauvana ostetussa kylpyammeessa) ja sänkyään sekä hehkutti ”isi on paras, isi on paras.”

Muuttaminenhan on ihan raskaana olevan hommaa. Sunnuntaina menin vanhalle kämpälle auttamaan viimeisten tavaroiden pakkaamisessa, mutta kello 14 aikoihin jouduin kyyneleet silmissä toteamaan, että en pysty jatkamaan. Onneksi vanhempani olivat kotona ja sain ajaa sinne itse lepäilemään ja Fefu leikkimään. Mahani oli koko sunnuntain kivikova ja vähän jopa kipeä. Ainut joka tuntui hyvältä oli makuuasento. Säikähdin alkuun hieman, sillä en pystynyt keskittymään vauvan liikkeisiin tuolta oudolta fiilikseltä. Onneksi tunsin liikkeitä kuitenkin kun sain hieman energiaa koneeseen.

Uudiskohteissahan on se mukava, että valmistumispäivää saa aina vähän jännittää. Nyt jännitetään kumpi ehtii ensin beibi vai asunto. Toivon, että asunto. Pitäkää hyvät ihmiset peukut pystyssä.

Onko teillä kiinnostusta nähdä ja tietää uuden asunnon valmistumisesta, ratkaisuista ja sisustuksesta täällä enemmän? Itse toivon, että saamme asunnon sisustettua pelkistetysti, sillä asunnossa on korkea katto ja haluan pitää tilat avaran näkösinä. Asunnossa tulee olemaan myös ns. kulkusilta jossa on lasiset sivut. Miettikää tällaisen antisiivoojan onnea kun kaksi kakkakäpälää juoksee pitkin kämpää jättäen omat merkkinsä joka kerta ohi mennessään.

Felix toivoo uuteen huoneeseensa dino/viidakko kerrossänkyä, puolapuita sekä vihreän liaanin. Jos jollain on vinkkejä miten tämän voisi lapselleen toteuttaa, kertokaa ihmeessä. Itse toivon saavani meidän makuuhuoneeseen ihanan walk-in vaatehuoneen sekä arkea helpottavia sisustusratkaisuja. Suht innoissani olen myös tulevasta ulkoporealtaasta. Pahoittelut jo tuleville naapureille, minä olen se pönttö joka hilluu biksuissa pihalla aamusta iltaan.

Muita jotka ovat hoitaneet muuttohommat ja beibihommat samaan aikaan? Onko mitään vinkkejä, miten pitää stressitasot maltillisina.

Esikoinen

Meillä on maailman ihanin poika. Juuri meidänlainen pikku mies. Saanut molempien vanhempien parhaat puolet. Felix on herkkä, iloinen, hauska, kohtelias, äänekäs, nauravainen ja hellyydenkipeä. Ainut aika kun tuo poika välillä koettelee on yleensä iltaisin kun mammaakin jo väsyttäisi, mutta jätkää ei. Kopkop Felixillä ei mitään kovinkaan vahvaa temperamenttia ole. Jos hänelle hieman korottaa ääntään on heti suru puserossa. Huutamisen sijaan Felixille on pienestä asti toiminut paremmin ystävällinen puhe ja kannustaminen. Poika on kuin äitinsä. Tekee mitä vain saadakseen kehuja.

Aamuisin Felix haluaa usein aina yllättää ja valitsee itse vaatteensa ja pukee niin, että ei saa katsoa. Kun pukeminen on valmista tullaan ylpeänä luokse ja näytetään ”tadaa” jolloin kehujen säestämänä poika hymyilee ylpeänä.

Feffe tykkää kovasti läheisyydestä, haleista ja pusuista. Niin mammakin. ❤ Felix kertoo myös monta kertaa päivässä, ”mamma jag älskar dig!” Hieno piirre nuoressa miehessä.

Reissussa Feffe sai mamman hieraisemaan silmiään kun minimänin piti useampana iltana siivota kämppä ennen nukkumaan menoa. Voin kertoa, ettei tämä piirre todellakaan ole minulta peritty. Pakko oli heti soittaa Mofalle ja kertoa, että vaikka lapsesi on menetetty tapaus niin lapsenlapsissa on vielä toivoa. Mofa kun sattuu pitämään siisteydestä.

Felix on pienestä asti elänyt mukana liikunnallisessa arjessa. Olin niin onnessani Espanjassa kun vierelläni juoksi pikku lenkkikamu ja altaan reunalla kuulin joka käännöksessa kannustushuutoja. Reipas pikku minikoutsini.

Sisaruksethan eivät oikeastaan ikinä ole toistensa kaltaisia. Ei ainakaan ketkään minun tuntemat. Olen jotenkin henkisesti varautunut siihen, että beibi tulee olemaan ihan erilainen vauva  ja luonne kuin Feffe. Tämä herättää hieman pelonsekaisia tunteita minussa.

Jos beibillä onkin vahvempi temperamentti kuin veljellään tai huonommat unenlahjat? En halua vertailla lapsia. Kaikki ovat erilaisia. Kaikilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Pelottaa kuitenkin, että vertailen lapsia huomaamattani. ”Älä nyt viitsi, katso nyt miten hienosti Felix siivoaa.” ”Älä kiukuttele, Felixkään ei koskaan tee noin.” ”Miksi en saanut yhtä hyvin nukkuvaa vauvaa kuin Feffe oli?”

Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Uskon, että kaikenlaiset ajatukset ovat ihan normaaleja. En vain omilla sanoillani tai eleilläni halua aiheuttaa lapsilleni eriarvoisuuden tunnetta. Koska uskon, että tällainen on yleistä. Ihmiset tekevät tätä hieman huomaamattaankin. Eräässä lukemassani kirjassa sanottiinkin, että aina pitäisi muistaa kehua lapsen tekoja ei lapsen luonnetta. Eli ”Teit tuhmasti kun heitit tuon tavaran lattialle, eikä ”olitpa tuhma kun heitit tuon tavaran lattialle.”

Yhtä lailla minusta on hienoa jos lapsella on oma tahto, ihan ajatellen sitä miten kovassa maailmassa nykypäivänä eletään. Felix on tietenkin myös aika vauhdikas ja äänekäs persoona, joten ehkä pikkuveli olisikin vain rauhallisempi versio. Haha. Jää nähtäväksi. Kovin odotettu ja rakastettu hän tulee jokatapauksessa olemaan. ❤

 

Gran Canaria

Oltiin alkuvuodesta sovittu Felixin kanssa, että hän saa tänä talvena valita matkustetaanko viikoksi etelään vai Lappiin. Herra valitsi joka kerta Lapin, joten reissu on varattu Pääsiäiseksi Leville. Mutta…

Talven edettyä alkoi minimäni kovasti kaipailemaan reissuun uimaan. Tiukan syksyn ja muuttohärdellin(kerron tästä erikseen myöhemmin) keskellä alkoi ajatus etelän lomasta kuulostaa hyvältä myös mamman ja isin mielestä. Norwegianilla tuli sopivasti edullisia lentoja, joten varasimme extempore pidennetyn viikonlopun Gran Canarialla ja samalla meni meidän Air BnB neitsyys.

Työkaverini kommentoi, että meillä on varmasti kohta poni takapihalla. Täytyy kuitenkin sanoa, että onneksi Fefe tarpeeksi tätä aneli. Loma teki NIIN hyvää. Felix on kyllä maailman siistein reissumies muutenkin. Ei valituksen sanaa koko lomalla vaikka varsinkin matkustuspäivät aina venyvät.

Vinkki vitonen pienten lasten kanssa matkustaville vanhemmille. Lentoajat kannattaa katsoa lapsen rytmin mukaan jos mahdollista. Mikäli omistatte tabletin, kannattaa siihen ladata mahdollisimman paljon lapselle mieluisaa viihdettä, jota voi katsoa offline tilassa ja varatkaa mukaan tarpeeksi eväitä (munaleipiä, miniporkkanoita, omenia, kurkkutikkuja) ja vaihto vaatteita. Itseäni jopa hieman jo naurattaa. Meitä on välillä kirottu, kun Felix toimii kuin ajatus. Niin myös lennoilla ja reissuissa. Menomatkan Feffis nukkui vajaan tunnin, katsoi Ipadilta ohjelmia kuulokkeet korvilla, leikki ja väritti. Paluumatkalla jätkä katsoi hetken Ipadia ja nukkui reilun 2h päiväunet. Loppumatkan hän ihasteli pimeässä loistavia kaupunkeja lentokoneen ikkunasta. Kotiin päästyämme jätkä sammui kuin saunalyhty heti, vaikka pelkäsin, että lennon unet olisivat sekoittaneet rytmin.

Majoituksemme oli ihan Playa del Inglesin keskustassa. Air BnB asunto oli TODELLA positiivinen yllätys. Siisti, hyväkuntoinen, hiljainen. Hyvät sängyt, mukavat tyynyt ja ihanan muhkeat peitot. Aamupalat haettiin vastapäisestä kaupasta. Tuoretta leipää, kaurapuuroa, hedelmiä ja kananmunia. Ai, että!

Ainoa miinus oli se, että harvassa uima-altaassa tuntuu Kanarialla olevan lämmitetty vesi. Asuntomme altaan vesi oli niin kylmää, ettei Feffis sinne suostunut tulemaan. Itse kykenin kyllä suht hyvin uimaan altaassa.

Ensimmäisenä päivänä otettiin iisiä altaalla ja käveltiin lähiympäristössä etsimässä ruokapaikkaa. Toisena päivänä käytiin ensin dyyneillä kävelemässä, josta Fefulainen oli ihanan intona. Okei, minä myös. Meni mukavasti aamu aerobisesta kun Fefe halusi kivuta ylös alas isoja dyynejä. Dyyneiltä käveltiin suoraan pyörävuokraamoon vuokraamaan minulle ja Heikille fillarit ja Fefulle istuin Heikin pyörään. Kahden pyörän, lastenistuimen ja lasten kypärän vuokra maksoi lauantai aamusta, maanantai aamupäivään 70€ sisältäen pyörän vakuutuksen. Pyöräiltiinkin päivittäin 10-16km ympäri kaupunkia. Fefu levitti kätensä aina alamäissä siiviksi ja hihkui lentävänsä. Oikeasti, näky jonka haluan tallentaa ikuisesti mieleeni. Pikku reissumies. ❤

Pyöräiltiin Maspalomasin puolelle katsomaan kameleita ja tietenkin syömään jädet. Tuosta ajettiin vielä Maspalomasissa hieman kulahtaneeseen leikkipuistoon, jossa leikittiin hippaa ja nautittiin auringosta. Illalla käytiin Marco Polo nimisessä ravintolassa syömässä. Ruoka oli todella hyvää ja työntekijät huomioivat ihanasti kokoajan Feffeä.

Sunnuntai aamuna Heikki lähti yksin juoksemaan ja minä ja Felix suunnattiin rannalle lenkille. Siinä se minimäni paineli mamman vieressä juosten ja hyppien yhteensä 4km. Rannassa jumpattiin vähän ja napsittiin hienot auringonnousu kuvat. Kämpillä vedettiin 4 tähden itsetehty aamiainen napaan ja hypättiin pyörien selkään. Tavoitteena löytää hotelli, jossa olisi lämmitetty uima-allas ja Fefu pääsisi uimaan. Noin neljännen hotellin kohdalla tärppäsi vihdoin, kaikki edelliset olivat ”VAIN AIKUISILLE.” Maksettiin 35€ minusta ja Heikistä, jolla päästiin nauttimaan Lopesan hotellin All-Inclusive tarjonnasta päivän ajan. Altaat eivät olleet mitkään super lämpöiset täälläkään, mutta loppu iltapäivästä oli lasten allas lämmennyt auringossa niin, että Felix tuolla olisikin viihtynyt vaikka kuinka monta tuntia. Tämä olikin Fefen mielestä loman kohokohta. Uskaltauduin muuten minäkin laskemaan lasten altaan liukumäestä useaan otteeseen. Muutamien paheksuvien katseiden alla. 🙂 Kämpillä uin vielä vähän oman kämpän altaalla matkaa.

Illalla käytiin samassa ravintolassa syömässä jossa edellisenä iltana ja tuon jälkeen ostettiin vielä jälkkäri jädet matkalla kämpille. Yummy!

Maanantaina minä, Fefu ja Pikku Pupu käytiin kolmestaan lenkillä kun Heikki kävi juoksemassa oman lenkin. Aamupalat taas nassuun kämpillä, jonka jälkeen hypättiin taas pyörien selkään ja suunnattiin taas Maspalomasiin jossa Feffe halusi päästä tekemään lähempää tuttavuutta kamelien kanssa. Tiedän, ettei tuo touhu varmasti ole kovinkaan eettistä ja pyrimmekin siihen, että emme matkoilla tue mitään missä eläimillä on huonot olot. Tästä emme kuitenkaan nopealla googlailulla löytäneet mitään kovin kriittistä kommenttia. Fefu kävi Heikin kanssa ratsastamassa kameleilla ja minä kävin käppäilemässä Maspalomasin rannalla sen aikaa.

Tuon jälkeen palautettiin pyörät vuokraamoon ja lähdettiin kämpille pakkaamaan. Uiskentelin vielä vähän altaassa Fefun juostessa päästä päähän altaan reunalla kannustaen ”Hyvä Mamma, Bra Mamma!”

Tuosta hipsittiin lounaalle, jonka jälkeen hypättiinkin taxiin ja suunnattiin kohti lentokenttää. Gran Canarian lentokenttä oli iso ja siisti. Olisi hyvin viihtynyt pidemmänkin aikaa. Me matkustettiin pelkillä käsimatkatavaroilla, joten ei tuhlattu lentokentällä kovin pitkä aikoja.

Kotiin tullessa oli tunne, että oltaisiin oltu pidempäänkin reissussa. Joten tuo 4 päivää oli kyllä kaiken sen arvoista. En voi kun hokea, miten mahtava matkamies Felix on. Hän nauttii niin paljon. Kävelee hurjia matkoja ja yksinkertaisesti nauttii jokaisesta hetkestä. Vaikea kuvitella, että lähtisin reissuun ilman Fefeä. Hänen kauttaan kaikki jutut on niin siistä kokea, vaikea selittää. Ihana reissumies jokatapauksessa. ❤

 

Amtsin arki

Moni on instagramissa pyytänyt, että kertoisin miten ujutan treenit kiireiseen arkeen ja kertoisin miten syön. Ajattelin, että se on varmasti helpointa ihan näin avaamalla yhden perus keskiviikon kanssani.

Herätys 5:40 ja kello 6 olen saanut luvan alkaa polkemaan olohuoneessa crosstraineriani. Poljen 40 minuuttia ja katson samalla leffaa Netflixistä. Oman arkeni luxusta. Crossarin jälkeen jumppaan vielä lantionpohjaani. Heikki lähtee aamusalille 6.20, joten on minun vuoro hoitaa Fefun aamutoimet.

Laitan aamupuurot ja kahvit keittymään ja kipaisen suihkussa sillä aikaa, että puuro valmistuu.

Aamupuuron kanssa syön punaviinimarjoja, kesoa ja sokerillista mehukeittoa. Juon kupin kahia maidolla ja selaan samalla kännykästä päivän Helsingin Sanomat.

Edellinen ilta oltiin lätkämatsissa, joten joudun herättelemään Felixin 7.30 aikaan. Felix valitsee ja pukee itse reippaasti vaatteensa ja hoitaa aamutoimensa, joten voin itse keskittyä saamaan vaatteeni ja naamani kuntoon.

Heitän Fefun dagikseen ja suhaan töihin. Minulla on yleensä aina myöhäisempi lounasvuoro, joten teen töitä 12 asti. Lounaaksi syön kaupan tiskistä salaattia kanalla ja cayennepippurilla 🤣

Lounaan jälkeen takaisin töiden pariin muutamaksi tunniksi.

15ish syön ensin välipalaksi rahkan, mutta edelleen jää nälkä, joten kahvin kanssa varastan vielä jääkaapista jonkun ananas purkin.

Lähden kotiin 16-16.30 aikaan. Kotona paistan kanafileitä ja teen salaatin. Fefulle lämmitän lisäksi aikaisemmin tehtyjä ranskalaisia.

Ruuan jälkeen rakennetaan Fefulle kasa peitoista ja tyynyistä johon pallopää voi sängyltään hyppiä.

Juuri kun kaverimme tulee lasten kanssa käymään heitän läpsystä vaihdon ja ajan Tuusulan uimahallille. Vesijuostaan serkkuni kanssa 45min ja parannetaan samalla maailmaa. 💗

Olen kotona 20.00 aikaan ja syön Fefun kanssa iltapalaa. Fefu syö kaksi banaania. Minä hässäkän raejuustolla ja pakastemarjoilla. Juon samalla fitlinen restorate juoman ja otan magnesium tabletin. Heikki menee nukuttamaan Felixin ja minä venyttelen sillä aikaa ja näprään puhelintani.

Hammaspesu ja iltapisut jonka jälkeen menen nukkumaan noin 21.30. Seuraavana päivänä on herätys taas 05.00.