Gran Canaria

Oltiin alkuvuodesta sovittu Felixin kanssa, että hän saa tänä talvena valita matkustetaanko viikoksi etelään vai Lappiin. Herra valitsi joka kerta Lapin, joten reissu on varattu Pääsiäiseksi Leville. Mutta…

Talven edettyä alkoi minimäni kovasti kaipailemaan reissuun uimaan. Tiukan syksyn ja muuttohärdellin(kerron tästä erikseen myöhemmin) keskellä alkoi ajatus etelän lomasta kuulostaa hyvältä myös mamman ja isin mielestä. Norwegianilla tuli sopivasti edullisia lentoja, joten varasimme extempore pidennetyn viikonlopun Gran Canarialla ja samalla meni meidän Air BnB neitsyys.

Työkaverini kommentoi, että meillä on varmasti kohta poni takapihalla. Täytyy kuitenkin sanoa, että onneksi Fefe tarpeeksi tätä aneli. Loma teki NIIN hyvää. Felix on kyllä maailman siistein reissumies muutenkin. Ei valituksen sanaa koko lomalla vaikka varsinkin matkustuspäivät aina venyvät.

Vinkki vitonen pienten lasten kanssa matkustaville vanhemmille. Lentoajat kannattaa katsoa lapsen rytmin mukaan jos mahdollista. Mikäli omistatte tabletin, kannattaa siihen ladata mahdollisimman paljon lapselle mieluisaa viihdettä, jota voi katsoa offline tilassa ja varatkaa mukaan tarpeeksi eväitä (munaleipiä, miniporkkanoita, omenia, kurkkutikkuja) ja vaihto vaatteita. Itseäni jopa hieman jo naurattaa. Meitä on välillä kirottu, kun Felix toimii kuin ajatus. Niin myös lennoilla ja reissuissa. Menomatkan Feffis nukkui vajaan tunnin, katsoi Ipadilta ohjelmia kuulokkeet korvilla, leikki ja väritti. Paluumatkalla jätkä katsoi hetken Ipadia ja nukkui reilun 2h päiväunet. Loppumatkan hän ihasteli pimeässä loistavia kaupunkeja lentokoneen ikkunasta. Kotiin päästyämme jätkä sammui kuin saunalyhty heti, vaikka pelkäsin, että lennon unet olisivat sekoittaneet rytmin.

Majoituksemme oli ihan Playa del Inglesin keskustassa. Air BnB asunto oli TODELLA positiivinen yllätys. Siisti, hyväkuntoinen, hiljainen. Hyvät sängyt, mukavat tyynyt ja ihanan muhkeat peitot. Aamupalat haettiin vastapäisestä kaupasta. Tuoretta leipää, kaurapuuroa, hedelmiä ja kananmunia. Ai, että!

Ainoa miinus oli se, että harvassa uima-altaassa tuntuu Kanarialla olevan lämmitetty vesi. Asuntomme altaan vesi oli niin kylmää, ettei Feffis sinne suostunut tulemaan. Itse kykenin kyllä suht hyvin uimaan altaassa.

Ensimmäisenä päivänä otettiin iisiä altaalla ja käveltiin lähiympäristössä etsimässä ruokapaikkaa. Toisena päivänä käytiin ensin dyyneillä kävelemässä, josta Fefulainen oli ihanan intona. Okei, minä myös. Meni mukavasti aamu aerobisesta kun Fefe halusi kivuta ylös alas isoja dyynejä. Dyyneiltä käveltiin suoraan pyörävuokraamoon vuokraamaan minulle ja Heikille fillarit ja Fefulle istuin Heikin pyörään. Kahden pyörän, lastenistuimen ja lasten kypärän vuokra maksoi lauantai aamusta, maanantai aamupäivään 70€ sisältäen pyörän vakuutuksen. Pyöräiltiinkin päivittäin 10-16km ympäri kaupunkia. Fefu levitti kätensä aina alamäissä siiviksi ja hihkui lentävänsä. Oikeasti, näky jonka haluan tallentaa ikuisesti mieleeni. Pikku reissumies. ❤

Pyöräiltiin Maspalomasin puolelle katsomaan kameleita ja tietenkin syömään jädet. Tuosta ajettiin vielä Maspalomasissa hieman kulahtaneeseen leikkipuistoon, jossa leikittiin hippaa ja nautittiin auringosta. Illalla käytiin Marco Polo nimisessä ravintolassa syömässä. Ruoka oli todella hyvää ja työntekijät huomioivat ihanasti kokoajan Feffeä.

Sunnuntai aamuna Heikki lähti yksin juoksemaan ja minä ja Felix suunnattiin rannalle lenkille. Siinä se minimäni paineli mamman vieressä juosten ja hyppien yhteensä 4km. Rannassa jumpattiin vähän ja napsittiin hienot auringonnousu kuvat. Kämpillä vedettiin 4 tähden itsetehty aamiainen napaan ja hypättiin pyörien selkään. Tavoitteena löytää hotelli, jossa olisi lämmitetty uima-allas ja Fefu pääsisi uimaan. Noin neljännen hotellin kohdalla tärppäsi vihdoin, kaikki edelliset olivat ”VAIN AIKUISILLE.” Maksettiin 35€ minusta ja Heikistä, jolla päästiin nauttimaan Lopesan hotellin All-Inclusive tarjonnasta päivän ajan. Altaat eivät olleet mitkään super lämpöiset täälläkään, mutta loppu iltapäivästä oli lasten allas lämmennyt auringossa niin, että Felix tuolla olisikin viihtynyt vaikka kuinka monta tuntia. Tämä olikin Fefen mielestä loman kohokohta. Uskaltauduin muuten minäkin laskemaan lasten altaan liukumäestä useaan otteeseen. Muutamien paheksuvien katseiden alla. 🙂 Kämpillä uin vielä vähän oman kämpän altaalla matkaa.

Illalla käytiin samassa ravintolassa syömässä jossa edellisenä iltana ja tuon jälkeen ostettiin vielä jälkkäri jädet matkalla kämpille. Yummy!

Maanantaina minä, Fefu ja Pikku Pupu käytiin kolmestaan lenkillä kun Heikki kävi juoksemassa oman lenkin. Aamupalat taas nassuun kämpillä, jonka jälkeen hypättiin taas pyörien selkään ja suunnattiin taas Maspalomasiin jossa Feffe halusi päästä tekemään lähempää tuttavuutta kamelien kanssa. Tiedän, ettei tuo touhu varmasti ole kovinkaan eettistä ja pyrimmekin siihen, että emme matkoilla tue mitään missä eläimillä on huonot olot. Tästä emme kuitenkaan nopealla googlailulla löytäneet mitään kovin kriittistä kommenttia. Fefu kävi Heikin kanssa ratsastamassa kameleilla ja minä kävin käppäilemässä Maspalomasin rannalla sen aikaa.

Tuon jälkeen palautettiin pyörät vuokraamoon ja lähdettiin kämpille pakkaamaan. Uiskentelin vielä vähän altaassa Fefun juostessa päästä päähän altaan reunalla kannustaen ”Hyvä Mamma, Bra Mamma!”

Tuosta hipsittiin lounaalle, jonka jälkeen hypättiinkin taxiin ja suunnattiin kohti lentokenttää. Gran Canarian lentokenttä oli iso ja siisti. Olisi hyvin viihtynyt pidemmänkin aikaa. Me matkustettiin pelkillä käsimatkatavaroilla, joten ei tuhlattu lentokentällä kovin pitkä aikoja.

Kotiin tullessa oli tunne, että oltaisiin oltu pidempäänkin reissussa. Joten tuo 4 päivää oli kyllä kaiken sen arvoista. En voi kun hokea, miten mahtava matkamies Felix on. Hän nauttii niin paljon. Kävelee hurjia matkoja ja yksinkertaisesti nauttii jokaisesta hetkestä. Vaikea kuvitella, että lähtisin reissuun ilman Fefeä. Hänen kauttaan kaikki jutut on niin siistä kokea, vaikea selittää. Ihana reissumies jokatapauksessa. ❤

 

Amtsin arki

Moni on instagramissa pyytänyt, että kertoisin miten ujutan treenit kiireiseen arkeen ja kertoisin miten syön. Ajattelin, että se on varmasti helpointa ihan näin avaamalla yhden perus keskiviikon kanssani.

Herätys 5:40 ja kello 6 olen saanut luvan alkaa polkemaan olohuoneessa crosstraineriani. Poljen 40 minuuttia ja katson samalla leffaa Netflixistä. Oman arkeni luxusta. Crossarin jälkeen jumppaan vielä lantionpohjaani. Heikki lähtee aamusalille 6.20, joten on minun vuoro hoitaa Fefun aamutoimet.

Laitan aamupuurot ja kahvit keittymään ja kipaisen suihkussa sillä aikaa, että puuro valmistuu.

Aamupuuron kanssa syön punaviinimarjoja, kesoa ja sokerillista mehukeittoa. Juon kupin kahia maidolla ja selaan samalla kännykästä päivän Helsingin Sanomat.

Edellinen ilta oltiin lätkämatsissa, joten joudun herättelemään Felixin 7.30 aikaan. Felix valitsee ja pukee itse reippaasti vaatteensa ja hoitaa aamutoimensa, joten voin itse keskittyä saamaan vaatteeni ja naamani kuntoon.

Heitän Fefun dagikseen ja suhaan töihin. Minulla on yleensä aina myöhäisempi lounasvuoro, joten teen töitä 12 asti. Lounaaksi syön kaupan tiskistä salaattia kanalla ja cayennepippurilla 🤣

Lounaan jälkeen takaisin töiden pariin muutamaksi tunniksi.

15ish syön ensin välipalaksi rahkan, mutta edelleen jää nälkä, joten kahvin kanssa varastan vielä jääkaapista jonkun ananas purkin.

Lähden kotiin 16-16.30 aikaan. Kotona paistan kanafileitä ja teen salaatin. Fefulle lämmitän lisäksi aikaisemmin tehtyjä ranskalaisia.

Ruuan jälkeen rakennetaan Fefulle kasa peitoista ja tyynyistä johon pallopää voi sängyltään hyppiä.

Juuri kun kaverimme tulee lasten kanssa käymään heitän läpsystä vaihdon ja ajan Tuusulan uimahallille. Vesijuostaan serkkuni kanssa 45min ja parannetaan samalla maailmaa. 💗

Olen kotona 20.00 aikaan ja syön Fefun kanssa iltapalaa. Fefu syö kaksi banaania. Minä hässäkän raejuustolla ja pakastemarjoilla. Juon samalla fitlinen restorate juoman ja otan magnesium tabletin. Heikki menee nukuttamaan Felixin ja minä venyttelen sillä aikaa ja näprään puhelintani.

Hammaspesu ja iltapisut jonka jälkeen menen nukkumaan noin 21.30. Seuraavana päivänä on herätys taas 05.00.

Kaikille kuuluva vartalo

”Ootpas sä jo iso!”, ”Ohho, no nyt on kyllä maha kasvanut.”, ”Onkohan tuolla vauvaa ollenkaan, on niin pieni maha?”

Raskaana olevan naisen ulkoista olemusta on kaikilla oikeus kommentoida. Tiedoksi teille kaikille, jotka ette ole olleet raskaana. Jos haluatte jotain kommentoida raskaana olevalle naiselle, kertokaa vain ja ainoastaan hänelle kuinka kauniilta ja hyvältä hän näyttää. Valehteleminen tässä tilassa on sallittua, kunhan teet sen uskottavasti.

Somessa jaetaan raskausviikkojen masukuvia. En ole ihan varma onko voittaja se jolla on suurin vai pienin maha?! Koska vertailustahan kaikessa on kyse. Kun ihmispennut on punnerrettu maailmaan alkaa kisa siitä, kuka saa sen masun katoamaan mahdollisimman nopeasti.Saunassa tuiki tuntematon nainen kommentoi vatsani kokoa. Kun on kuulemma niin pieni vielä. Tuntuu, että pitäisi vähän anteeksi pyydellä kun tuo ei vielä ole ihmisille tarpeeksi iso.

Naisen vartalossa tapahtuu NIIN järkyttävän isoja muutoksia mielettömän lyhyessä ajassa, että on lähes mahdotonta saada pää pysymään muutoksessa mukana. Itselläni oli vuosi sitten vielä mandariinin kokoiset tissit. Nyt melonitkin jäävät kakkoseksi, no ainakin toisen tissin rinnalla. Reidet ja takapuoli kerää rasvaa nopeammin kuin ehtii silmiään räpäyttämään.

Sosiaalinen media on raskaan olevalle naiselle helvetti. Eräs seuraamani crossfit mimmi oli salilla treenaamassa 5 päivää synnytyksestä. Hän teki tällaisia kevyitä liikkeitä kuin palomies punnerruksia ja kahvakuulaheilautuksia. Hän itseasiassa kertoo instassa olevansa fysioterapeutti. Ammattikunta joille itselläni on aika suuri kunnioitus ja haen heiltä nimenomaan tukea raskaudenaikaiseen liikuntaan. Katson hämmästellen naisten kuvia, joilla massut ovat litteitä 2 viikkoa synnytyksestä. Itse näytin Felixin syntymän jälkeen vielä 4 viikkoa synnytyksestä siltä kuin olisin raskauden puolivälissä. Maha oli vaahtokarkkia, ei tosin vain ihan niin herkullisen näköinen.

Itse toivon valinnoillani kasvattamaan massussani toisen terveen supermiehen, selviäväni vähemmillä raskauskiloilla kuin ensimmäisessä raskaudessa, palautuvani mahdollisimman nopeasti, jotta pääsen synnytyksen jälkeen taas treenaamaan ja alapääni selviävän koitoksesta mahdollisimman vähillä naarmuilla. (Anteeksi rehellisyyteni)

Muuttuva vartalo tuo mukanaan myös epävarmuuden itsestään. Normaalisti olen suht tyyvyäinen itseeni ja vartalooni, mutta nyt huomaan epävarmuuden hiipuvan pääkoppaan. Varsinkin kun selaa sosiaalisen median ihmenaisia. Istun myös katsomassa telkkaria seuraavanlaisella monologilla:

”Voi hitto, oispa munkin posket noin lommolla tossa vaiheessa raskautta. Toi ei kyllä oikeessa elämässä oo raskaana, ihan vaan tiedoksi.”

Todellisuudessa kukaan muu ei vertaile raskaanaolevia naisia toisiinsa paitsi me itse. Olen itsekin saanut sosiaalisessa mediassa paljon kommentteja mahani koosta ja treenistäni. Ihan niinkuin arvelin, pullahti massu esiin tälläkin kertaa vasta raskauden puolivälissä. Kyseessä on varmasti ihan kropan rakenteellinen juttu. Vatsalihakseni tulee vielä tietyissä asennoissa näkyviin. Sehän ei myöskään ole ihan hyväksyttyä. Tiedän myös, että kesällä massuni on mahtavan kokoinen. Somessa kannattaa myös AINA muistaa kuvakulmat ja esimerkiksi asennot joissa kuvat on otettu. Halutessani saan vatsalihakseni vielä talviuniltaan esiin ja päinvastoin, saan mahan pullottamaan hurjan isona kun päästän sen kunnolla pullistumaan. Beibi kuitenkin kasvaa ihan keskikäyrillä ja on ihan saman kokoinen kuin näillä viikoilla kuuluukin.

Rv 23

Olen tosiaan viimeksi käynyt vaalla tammikuun puolivälissä ja seuraavan kerran aijon mennä vasta maaliskuun lopulla. Välillä vaaka kutsuu minua kovasti puoleensa, mutta mitäpä tuolla on väliä. Kroppa kerää rasvaa juuri sen verran kuin tarvitsee kasvattaakseen ihanan pikku Beibin ja mahdollistaakseen sen, että saan hänet ravittua syntymän jälkeen.

Image result for i'm growing a human what's your superpower

Jokainen raskaana oleva nainen tekee varmasti parhaansa kasvattaakseen vatsassaan kavavasta pikkuisesta tarpeeksi vahvan selviytyäkseen täällä ulkomaailmassa ja kaikki tekee sen itselleen parhaaksi näkemällään tavalla.

Suuret odotukset

Olen muistaakseni raskausviikolla 22 ja odotan mieheni muistavan asian. Stiplu. Odotan myös ystäväni ja perheenjäseneni olevan kiinnostuneita beibistä. Toinen stiplu.

Olen viimeaikoina pyörinyt sängyssä miettimässä elämää, kun nukkuakin voisi. Tunteeni ovat myös yksi pyörremyrsky, joka saattaa laantua yhtä nopeasti kuin alkoikin.

Mietin viime yönä johtuvatko suurimmat mielipahat ja riidat ihmissuhteissa nimenomaan liian kovista odotuksista? Ja kuinka ihmeessä pääsisi eroon tällaisesta tavasta asettaa liian suuria odotuksia muille?

Tässä on oma ongelmani. Haluan olla kiltti, välittävä, ilahduttava ja tärkeä läheisilleni. Ajatusmaailmani on opittu ala-asteen uskonnon tunnilla. ”Kohtele muita niinkuin haluisit itseäsi kohdeltavan.” Näin ei kuitenkaan aina ole ja pahoitan mieleni kun joku ei käyttäydykään haluamallani tavalla.

Olen viimeaikoina pyrkinyt myös ääneen puhumaan odotuksistani. Kerroin esimerkiksi äidilleni, että en ole heille kauheasti beibistä puhunut, koska tuntuu ettei heitä kiinnosta omien kiireidensä vuoksi. Äitini selvästi kuuli tämän ja onkin kysellyt paljon enemmän tuon jälkeen. En myöskään oikein osannut miettiä, että äitini on aika äskettäin aloittanut uuden työn ja muistanut esimerkiksi kuinka työkuplassa itse olin vastaavanlaisessa tilanteessa muutama vuosi sitten.

Välillä tunne kuohuissani mietin, että ”pitäkää tunkkinne, jos ei teitä kiinnosta niin eipä minunkaan tarvitse sitten vaivaantua.” Tuo asenne kuitenkin aiheuttaa itselleni vain enemmän mielipahaa. Minä ihmisenä välitän, enkä muuksi muutu.

Suurin oppiminen pitää kuitenkin tapahtua siinä mitä odottaa muilta. Johon löysinkin täydellisen elämänviisauden.

Olen miellyttäjä luonne joka välittää ihmisistä välillä vähän liikaakin. Tällä tarkoitan sitä, että kuormitan jopa omaa jaksamistani välillä miettimällä kuinka voisin muita auttaa ja ilahduttaa ja tukea. Tuntuu pahalta, jos takaisin saakin vain välinpitämättömyyttä. Nyt täytyykin oppia, ettei odota muilta tietynlaista käytöstä, jolloin välttyy itsekin mielipahalta. Se, että olen hyvä muille, ei ole kiinni siitä miten hyviä muut ovat minulle.

Heikin kanssa minä olen pirskahteleva äänekäs ja helposti innostuva. Heikki on tasainen, järjellä kaiken ajatteleva yksilö. Odotan Heikiltä usein asioihin reagoimista vastaanlaisesti kuin itse toimin. En ole tämän 14 vuoden aikana vieläkään oppinut, että Heikki ei kiljahtele riemusta tai kehu ruokiani ylitsevuotavasti. No kummassakohan tuo vika sitten oikein on!?

En taaskaan oikein tiedä onko näissä ajatuksissani järjen hiventäkään, mutta saanpahan purettua yöllisiä mietteitäni jonnekin.

Kivaa alkavaa viikkoa!

T:Mielensäpahoittaja

Rakenneultra

Rakenneultra alkoi jännittävällä tavalla kun paikanpäällä huomasin, että neuvolakortti on kyllä tallessa, mutta henkkarit ja kela kortti on kotona repussa.

Hymyillen totesivat onneksi, että tuo ei haittaa ja sain huokaista helpotuksesta. Olin pari päivää aikaisemmin tuntenut jo vahvemmin Beibin potkuja, joten tiesin, että jotain elämää massussa kyllä on.

Kätilö oli AIVAN IHANA. Hän päästi meidät nopeasti jännityksestä ja kysyi haluammeko tietää sukupuolen. Heikki kertoi veikkaavansa poikaa jolloin kätilö totesi, ”veikkaa vaan, se on hyvä veikkaus.” ja siellähän se pikku miehen pippeli näkyikin jo kuvassa.

Saan siis edelleen pitää prinsessan paikkani. Meille tulee toinen pikku mies perheeseen. ❤

Jätkä esitteli upeasti itseään puolisen tuntia ja kaikki oli juuri niinkuin pitääkin. Painoarvio oli nyt 333g ja pituus 24cm. Herra vastasi täydellisesti lasketun ajan mittoja. Istukka on edessä, joka selittääkin miten olen tuntenut liikkeitä mielestäni vähemmän kuin Felixin kanssa.

Itselläni tuli jotenkin helpottunut olo kun kätilö kehui kovasti miten täydellinen pikku beibi masussa on ja miten vartaloni näyttää olevan kuin tehty synnyttämään. Kerroin, että olen saanut paljon kommentteja masun koosta ja kätilö totesi siihen napakasti ”sano niille ihmisille, että sä olet treenannut vatsalihaksesi kuntoon kun olet kertaalleen jo synnyttänyt ja paketti on pysynyt noin hyvin silti kasassa.” Vähän jo hymyilytti.

Tämän kokoinen massuni nyt on. Siellä kasvaa täydellisen kokoinen pikku ukko. Syön terveellisesti ja pidän itsestäni huolta. Lapseni ovat minulle kaikki kaikessa, en tekisi mitään mikä vaarantaisi heidän hyvinvointinsa. En kärsi syömishäiriöstä vaikka niitäkin kommentteja olen saanut. Olen myös saanut paljon kiitosta siitä miten rehellinen olen omista tuntemuksistani ja ajatuksistani. Vatsallani on vielä monen monta viikkoa aikaa kasvaa.

Nyt jää paljon rahaa säästöön kun ei tarvitse ostaa vaaleanpunaisia pikku vaatteita. En oikeasti edes tiedä mitä tavaraa tai vaatetta tarvitsisi ostaa, sillä ollaan Felixin vauva ajoista säästetty kaikki parhaat vaatteet, pinnasänky, sitteri. Löydettiin kaapista jopa käyttämätön tuttipaketti.

Sydänsairauteni vuoksi minulle on laitettu lähete vielä synnytystapa-arvioon. En kuitenkaan ole sata varma pääsenkö siihen. Salaa toivon pääseväni, sillä tuolloin saisin nähdä pikkuisen vielä kerran ennen syntymää.

Nimikin taitaa olla beibille jo valmiina. Mitäs sitä tässä nyt sitten odotellessa tekisi seuraavat 4,5kk?!

Odotan kovasti isoveljen reaktiota kun hän kuulee saavansa toivomansa pikkuveljen.

Olo on helpottunut. Kohta sylissäni on kaksi täydellistä pikku poikaa. ❤

Pötsi ja mutsi goes HCRD for Syöpäsäätiö

Sain loppusyksystä tietää odottavani toista lasta. Samoihin aikoihin sain myös uutisen, jota kukaan ei haluaisi edes pahimmalle viholliselleen. Sukulaiseni 2v pojalta oli löytynyt Leukemia. Tuo uutinen tuntui niin väärältä. Itse halusin kovasti auttaa ja tukea heidän perhettään, mutta keijupölyssäni ei vielä ole ihme lääkettä syöpään.

Vaikka juoksuni on tältä vuodelta juostu. Ilmoittauduin silti Toukokuussa Helsinki City Runnin Dayn 5 km juoksutapahtumaan. Me meinataan beibin kanssa omalla vapaalla tyylillämme lyllertää tuo matka kunnialla läpi ja samalla kerätä lahjoituksia syöpäsäätiölle. Meidän keräykseen pääsee tekemään lahjoituksen täältä.

 

Kiva saada itsekin tällä motivaatiota pysyä liikkeessä. Jos beibi sallii ajattelin, että voisin kipittää tuon 5km sauvojen kanssa niin reippaasti kuin reilu 7kk raskaana onnistuu. 🙂 Treenaan tällä hetkellä todella paljon crosstrainerilla. Tuo tuntuu mukavan lempeältä mutta silti riittävän hikiseltä hommalta kasvavan pötsin kanssa. Peruskunnon lisäksi teen paljon oman kehon painolla yläkroppaa. Painotan myös extra paljon pakaratreenejä, jotta olisi vahva tuki oikeissa paikoissa kun beibi syntyy. Lemppariliikkeitäni on tällä hetkellä käsipaino maastaveto, kahvakuulakyykky, boksinpäälle askellus käsipainot käsissä sekä erilaiset lantionnostot. Yritän joka päivä myös jumpata monta kertaa päivässä lantionpohjaa ja tehdä aktivointia erilaisilla hengitysharjoituksilla. Voin näitä postata instagramiin lähiaikoina.

Rv 21

Tällä kertaa myös Fefe pääsee nauttimaan juoksupäivän kisahuumasta, sillä olen ilmoittanut hänet Minimaratonille. Jätkähän on asiasta aika innoissaan. Meinaa kuulemma voittaa. Keneen lie tullut?

Päätin muuten, että en ravaa vaalla jokapäivä. Vain ja ainoastaan ennen neuvolakäyntejä. Tällä tavoin en mieti joka päivä onko ok syödä sitä tai tätä. Neuvolakäynti on tosin seuraavan kerran tiedossa vasta maaliskuun lopulla. Saa nähdä mitkä itkupotku raivarit on tuolloin tiedossa kun paino todennäköisesti on parissa kuukaudessa ehtinyt nousta taas uusiin huippulukemiin. Torstaina olisi vuorossa rakenneulta. Jännittää!

Kohti kevättä! 🙂

Mitä kuuluu!?

Huoli pois toverit. Intagram seuraajani ovat ehkä nähneet, että olen viime viikolla ollut Meilahden kardiologisella osastolla sydänsairauteni vuoksi. Pyörryin muutama viikko sitten aamutreenin jälkeen. Syitä voi olla monia. En ollut ehtinyt syödä vielä aamupalaa ja hartiani olivat todella jumissa. Neuvolasta eivät kuitenkaan suostuneet antaa minkäänlaista neuvoa, sillä pyörtymistä ei suoranaisesti osattu yhdistää raskauteen. Soitin Meilahteen, josta sain samantien kutsun rasitus EKG:hen sekä vuorokauden Holter seurantaan. Mistään vakavasta ei varmasti ole kyse, nyt vaan tarkistetaan, että Betasalpaaja lääkitykseni on oikea ja edellisestä seurannasta taitaa muutenkin olla yli 5 vuotta aikaa. Sairaudestani voitte lukea lisää täältä.

Kiitos myös kun niin moni kommentoi tekstiäni tuosta raskauden tuomasta painonnousuta. Oli lohduttavaa tietää, että en ole yksin ajatusteni kanssa. Osa ehkä ymmärsi ajatukseni myös hieman väärin. En ajattele etten kelpaisi tai että pitäisi olla hoikempi. Minulla nimenomaan on viime vuosina ollut todella hyvä olo kropassani ja nyt pelkään koska hetkellisesti vartaloni ei taas tunnu omalta ja lisäkilot tuovat itselleni epävarmuutta. Tiedän kuitenkin ettei kiloja voi välttää ja ne tulevat hyvästä syystä. Jumpataan mamma kuntoon sitten yhdessä beibin kanssa. ❤

RV 19

Aika menee TAAS ihan kamalaa kyytiä. Kohta on raskauden puoliväli!? Mitä hitsiä. Nyt tuntuu, että olen pitkästä aikaa suht iloinen oma itseni. Vaikkakin mielialat saattavat vaihdella nano sekunnissa. Masu on edelleen aika pieni vaikka varsinkin iltaisin sen kyllä alkaa jo huomaamaan. Huomaan välillä miettiväni jonkin verran uskallanko puhua raskaudesta ihmisille. Samassa elämäntilanteessa ei tällä hetkellä oikein ole ystäviä ja pelkään muuttuvani tylsäksi mammaksi joka ei muusta puhu kuin raskaudesta ja beibistä?! Tuntuu, ettei ihmisiä nyt tämä toinen raskaus niinkään edes kiinnosta. Been there, done that. Olen jaksanut ja päässyt treenaamaan todella kivasti ja yritän nauttia jokaisesta liikuntahetkestä täysillä. Tilanne voi heti huomenna olla ihan toinen. Juoksu sai nyt jäädä, mutta olen joka aamu tehnyt crosstrainerilla 30-50min treenin. Lisäksi olen saattanut tehdä vähän lihaskuntoa. Enimmäkseen leukoja, punnerruksia, dippejä, kyykkyjä ja askelkyykkyjä.

Varattiin extempore pikapyrähdys Gran Canarialle maaliskuun alussa. Lähdetään perjantai aamuna ja tullaan kotiin maanantaina. Oltiin ajateltu, että pääsiäisen Levin reissu jää tänä keväänä ainoaksi reissuksi, mutta toisin kävi. Felix on nyt muutaman viikon hokenut haluavansa lämpöiseen ja siinä alkoi sitten mammalla ja isilläkin uima-allas ja aurinko herättelemään kiinnostusta. Norwegianilta löytyi edulliset lennot ja Air BnB:ltä asunto. Tulee tarpeeseen!

Viikonloppuna käytiin Heurekassa tsekkaamassa dino näyttely. Felixhän on ihan HC Dino tietäjä, joten reissu oli paljon odotettu, eikä tuottanut pettymystä kenellekään. Suosittelen vierailua viikonloppuna heti aamusta, sillä jono oli satoja metrejä ulos asti kun poistuttiin kello 12 jälkeen.

Torstaina on ystävänpäivä! Siskoni keksi ihanan ajatuksen ja kutsui kaikki ystävänsä (sekä minut, raukka on pienestä asti aivopesty siihen, että pikkusisko pitää AINA ottaa mukaan) ja heidän lapsensa ystävänpäivä iltapalalle heidän luokseen. ❤

Mitä muiden viikkoon kuuluu?