Avainsana: 5kk

Miten meni noin niinkun omasta mielestä?

lindbladamanda2 kommenttia

Lapissa pääsin juuri hiihtämisen makuun kun pitikin jo palata takaisin tänne lumettomaan etelään. Rehellisesti sanottuna nyt on vähän treeni motivaatio hakusessa. En näin ollen pakota itseäni salille vaan menen sitten mielummin kävelylle, uimaan tai juoksemaan. Ajattelin tuota juoksemista pikkuhiljaa aloitella. Olen ajatellut, että osallistuisin 9.1 Vantaan Hakunilassa järjestettävään Aktia Maantiejuoksu Cupiin. Tarkoitus olisi tuolla juosta 5km matka, ilma minkäänlaista aika tavoitetta. Kunhan pääsisin maaliin ilman yhtään kävelyaskelta. 🙂

Kirjoitin ennen joulua meidän pikku herran ruokailuista. Tällä hetkellä on sellainen olo, että olisin valmis kasvattamaan kaverin kokonaan tissimaidolla. Tuo syöminen on NIIN sotkuista puuhaa!!! Tämän lisäksi tuntuu siltä, ettei Felix tykkää mistään mitä hänen suuhunsa laitan. Oli se sitten itse tekemää tai kaupasta ostettua. Bataatti tuntuu tällä hetkellä olevan ainoa herkku jota jätkä jaksaa syödä muutaman lusikallisen hyvillä mielin. Eilen annoin myös mandariinia käteen ja sehän olisikin sitten maistunut. Mammaa vaan jännittää tuo mandariini kun poika saa ikenillään aika isoja paloja siitä jo irti. Oi voi…

  
Sitten nämä yöt. No eihän ne monen mittapuussa ole edes huonoja mutta… Meillä herätään tällä hetkellä joka yö kerran syömään. Yöt vaihtelee muutenkin tosi paljon. Yleensä F nukkuu alku yön aika sikeästi, mutta jossain vaiheessa se härvääminen sitten alkaa. Kaveri pyörii jossain unen ja valveillaolon rajamailla. Ei välttämättä itke, vaan ähkii ja pyörii usein miten masulleen. Felix oppi jo nukkumaan omassa pinnasängyssään  niin, että reuna on vedetty alas ja sänky on meidän sängyn jatkeena. Reissussa jouduin kuitenkin joka yö nostamaan pojan viereeni ja sama on nyt jatkunut kotonakin. Ollaan siis tässä nukkumisessa otettu hieman takapakkia.

  
Toivon kuitenkin, että tämä kaikki on vain jotakin vaihetta. Kaikki me kai ollaan joskus syömään opittu ja nukkumaan ilman oman äidin kainaloa? 🙂

Ei enää pikku vauva

lindbladamanda6 kommenttia

Mihin tämä aika menee?! Viime yönä (okei huijaan, aamuna) imettäessäni, havahduin ajatukseen, että vuoden päästä tähän aikaan saattaa työhön paluuni olla lähellä. Heräsin pahaan oloon. Ahdistaa kovasti tuollainen ajatus.

Arki rullaa mukavasti. Joka päivä huomaa tuijottelevansa poikaa ja ihmettelevänsä miten ihana hän on. Felix on kovin iloinen poika. Mamman ja isin lellipentu.

  
Viime viikonloppuna tapahtui ihme. Olin siskoni kolmekymppisissä kello 16-23.00. Eikä minua kaivattu kertaakaan tänä aikana. Tissimaitoa Felix ei suostu pullosta ottamaan, mutta korvike meni alas. Samalla opittiin myös miten tuota tutiksi nimettyä kapistusta imetään. Enkä muuten voi näin viikon käytön jälkeen ymmärtää, miten me pärjättiin ilman sitä?! Ollaan viikon verran nyt myös nukahdettu tutin, EI tissin avulla. HALLELUJA! Kuulostan ehkä joidenkin mielestä kamalalta äidiltä, mutta oli ihana siskoni juhlissa hetkeksi olla ihan vain Amanda, eikä mamma.

  
Tällä viikolla Heikki on ollut paljon poissa kotoa ja vaikka Felix on erittäin tyytyväinen lapsi, huijaisin jos väittäisin, että viikko meni kevyesti. Tiedän, että viikko oli Heikille aivan yhtä rankka. Nostan todellakin hattua yksinhuoltajille. Minä sentään tiesin, että lauantai iltana tämä helpottaa.

  
Treenaamisen suhteen en välillä meinaa tunnistaa itseäni. Treeni ei enää ole pakkomielteistä hulluutta, vaan nauttimista siitä että pääsee liikkumaan. Maanantaina jouduin jättämään porrastreenin kesken, koska Felix heräsi noin puolen tunnin jälkeen, eikä itkeminen loppunut. Vanha Amanda, olisi jatkanut lenkkiä koittaen kaikin keinoin hiljentää lasta. Minä totesin nopeasti ystävälleni, että tämä lenkki loppui muuten tähän. Välillä tuntuu, että saan treeneistä jopa enemmän nyt irti kun treenaan harvemmin. Kroppa ei ole kokoajan hirveässä jumissa, vaan usein pääsen levänneenä tekemään sali treeniä.

Tänään tein ensin salin puolella leukoja 8-6-4-2, myötä ja vastaotteella. Tämän jälkeen tein rintaa ja ojentajaa. Lopuksi tein  seuraavanlaisen treenin.

Käsilläseisontapunnerruksia 10-9-8-7-6-5-4-3-2-1 ja väleissä rengasdippejä 1-2-3-4-5-6-7-8-9-10.

Käsilläseisontapunnerrukset olivat ihmeen kevyitä. Ihana huomata, että pikkuhiljaa kroppa on palaamassa entiselleen. Ensimmäisen neuvolakäynnin painoon on enää reilu 1kg matkaa.

  
Kohta alkaa meidän pikku matkaajan reissuelämä! Jouluksi lennetään Ylläkselle. Uudeksi vuodeksi varattiin matka Riikaan. Helmikuussa on sitten Thaimaan vuoro. IHANAA!!! Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsi pitää pienestä pitäen totuttaa reissuelämään.

  
Tällaisia pika kuulumisia tällä kertaa!