Lomat lusittu. Kohteena Marokko ei ehkä jätä jälkiä sydämmiimme mutta tulipahan syötyä ja nukuttua. Itselleni on lomassa aina kuitenkin tärkeintä se yhdessä vietetty aika. Me ollaan sellanen teho travaller tiimi H:n kanssa.
Jotenkin rakastan sitä kun saadaan olla yhessä 24/7 ilman mitään stressiä ja kiirettä. Viimeset päivät käveltiin, uitiin, syötiin ja jumpattiin. Löyty muuten myös raskausajan yks uus lemppari laji. Tennis! Sai hyvin hien pintaan eikä välillä pelatessa edes huomannut masua. Haluiaisin innostuksissani varata meille vakkari vuorot kevääksi meidän lähikentältä. 😀
Lento laskeutui Helsinki-Vantaalle vähän ennen 20.30 illalla. Siitä kiireellä kotiin, auto alle ja minnekäs muualle kuin salille. Mieheni osallistuu Crossfitin Openeihin, eli käytännössä SM-kisaan. Kisassa on viiden viikon ajan joka viikko vaihtuvat lajit. Lajit julkaistaan joka torstai perjantai välisenä yönä ja suoritusaikaa on maanantai tiistai väliseen yöhön.
Tämän viikon lajina oli 14min AMRAP. 7 Muscle-Upia, 50 seinäpalloa ja 100 tuplanaruhyppyä. Homma tyssäs siihen että Agadirista ei löytynyt yhtään Crossfit salia. Näin saatiin kiiruhtaa lennolta suoraan salille. Hyvinhän se loppujen lopuksi sujui. Olin ihan super ylpeä miehestäni joka vetäisi tuollaisen tuloksen koko päivän matkustuksen jälkeen.
Huonosti nukuttujen yöunien jälkeen piti aamulla suunnata heti Peijakseeen labraan. Mun masu kaveri pitää öisin nykyään masu reivejä. Se on kiva kun päivisin melkeen ihmettelee kun liikettä on niin vähän ja just ennen nukkumaan menoa alkaa lähes koko yön kestävä meno. Sydänsairauteni takia mulla on ens viikolla ylimääränen käynti kättärillä ja sitä ennen piti käydä ottamassa EKG ja jokunen putki verta. Olin varannut Peijaksesta etukäteen labra ajan. Arvatkaa olinko tipahtaa perseelleni kun olin Peijaksesta pihalla alle 20 minuutissa. WAU!
Jotenkin samantien kun pääs työpisteelle iski järkyttävä stressi ahdistus. Enää reilu 2 kuukautta aikaa tehdä tälle puolivuotiselle hyvä tulos. Jotenkin nyt päässä pyörii vaan vauva ja haluisin kovasti alkaa jo hiljentämään tahtia. Huomaan että kroppa alkaa selkeästi rasittumaan enemmän. Selkä ei enää ole normaali 25 vuotiaan selkä ja väsymys on selkeästi alkuraskautta kovempi. Jalat meinaa krampata vähän väliä. Inhottaa että kaveri joutuu kestämään stressi mamia masussa. Onneksi työn ulkopuolinen elämä kuitenkin tasapainottaa mukavasti. Viikonloppukin on jo ihan nurkan takana, eiks vaan? 🙂
Kevättä kohti! Ihanaa oli aamulla herätä valoisuuteen. Voiskohan viikonloppuna alkaa maistelemaan vähän uutuus jäätelöitä?
sillyblondie.com 