Miten meni noin niinkun omasta mielestä?

Lapissa pääsin juuri hiihtämisen makuun kun pitikin jo palata takaisin tänne lumettomaan etelään. Rehellisesti sanottuna nyt on vähän treeni motivaatio hakusessa. En näin ollen pakota itseäni salille vaan menen sitten mielummin kävelylle, uimaan tai juoksemaan. Ajattelin tuota juoksemista pikkuhiljaa aloitella. Olen ajatellut, että osallistuisin 9.1 Vantaan Hakunilassa järjestettävään Aktia Maantiejuoksu Cupiin. Tarkoitus olisi tuolla juosta 5km matka, ilma minkäänlaista aika tavoitetta. Kunhan pääsisin maaliin ilman yhtään kävelyaskelta. 🙂

Kirjoitin ennen joulua meidän pikku herran ruokailuista. Tällä hetkellä on sellainen olo, että olisin valmis kasvattamaan kaverin kokonaan tissimaidolla. Tuo syöminen on NIIN sotkuista puuhaa!!! Tämän lisäksi tuntuu siltä, ettei Felix tykkää mistään mitä hänen suuhunsa laitan. Oli se sitten itse tekemää tai kaupasta ostettua. Bataatti tuntuu tällä hetkellä olevan ainoa herkku jota jätkä jaksaa syödä muutaman lusikallisen hyvillä mielin. Eilen annoin myös mandariinia käteen ja sehän olisikin sitten maistunut. Mammaa vaan jännittää tuo mandariini kun poika saa ikenillään aika isoja paloja siitä jo irti. Oi voi…

  
Sitten nämä yöt. No eihän ne monen mittapuussa ole edes huonoja mutta… Meillä herätään tällä hetkellä joka yö kerran syömään. Yöt vaihtelee muutenkin tosi paljon. Yleensä F nukkuu alku yön aika sikeästi, mutta jossain vaiheessa se härvääminen sitten alkaa. Kaveri pyörii jossain unen ja valveillaolon rajamailla. Ei välttämättä itke, vaan ähkii ja pyörii usein miten masulleen. Felix oppi jo nukkumaan omassa pinnasängyssään  niin, että reuna on vedetty alas ja sänky on meidän sängyn jatkeena. Reissussa jouduin kuitenkin joka yö nostamaan pojan viereeni ja sama on nyt jatkunut kotonakin. Ollaan siis tässä nukkumisessa otettu hieman takapakkia.

  
Toivon kuitenkin, että tämä kaikki on vain jotakin vaihetta. Kaikki me kai ollaan joskus syömään opittu ja nukkumaan ilman oman äidin kainaloa? 🙂

Vauva salilla

  
Yllä oleva kuva aiheutti hämmentävän paljon mielipiteitä instagramissa. Osa ihmetteli miten saan ottaa vauvaa mukaan salille. Osa oli sitä mieltä, että on tärkeää, että lapsen saa ottaa salille jotta äitikin pääsee treenaamaan. Seuraava on kaikille jotka ovat tekemässä sossuun ilmoitusta. Olimme ystäväni, salin omistajan kanssa salilla kahdestaan. Felix oli koko tuon ajan kopassaan. 90% salikerroista kun Felix on mukana, hän nukkuu tyhjässä jumppasalissa. 

Liikunta on meidän perheelle elämäntapa. Minä nautin liikkumisesta ja olen onnellinen kun pääsen sitä tekemään. Kuvanottopäivänä mieheni oli illalla menossa töiden jälkeen uimaan, joten tiesin että halutessani treenata, tulisi se tehdä päivällä. Felix heräsi kun päästiin salille. Koska salilla ei ollut ketään, kysyin ystävältäni voisinko ottaa Felixin salin puolelle. Mikäli salilla olisi ollut paljon muita ihmisiä olisin keksinyt itselleni treenin jumppasalin puolella. 

Olen jo aikaisemmin maininnut, että lopetin crossfitin, koska Felix ei olisi saanut tulla mukanani salille. Näin ollen päivisin treenaaminen olisi ollut minulle mahdotonta. Olen ERITTÄIN kiitollinen, että Vidalla saan treenata Felixin kanssa. Tässä asiassa eri saleilla tuntuu olevan erilaiset käytännöt. Osa äideistä ei salille tullessa halua nähdä tai kuulla muiden lapsia. Vidalla on oma naisten sali eri kerroksessa ja mammat saa siellä rauhassa treenata. Felix pysyy äijien puolella. Sen lupaan. 😉

  
Myös tästä eteenpäin Felix saa kulkea mukanamme salilla niin kauan kuin se meidän mielestä hyvältä tuntuu. Koen, että myös omalla esimerkilläni voin olla roolimallina pojalle. Toivon, että hän oppii nauttimaan liikkunnasta nuoresta asti. 

Itseäni kummastuttaa miten suurta arvostelua olen raskaudesta lähtien saanut osakseni liikkunnallani. Suomessa on jokamiehen oikeus arvostella jos treenaa raskaana tai lapsen kanssa. Mielestäni se on niin, että lapsi voi hyvin kun mamma voi hyvin. Näin meillä ainakin. 

Mielipiteitä?