Milloin on oikea aika päiväkodille?

Nyt sohaisen kepillä muurahaispesää.

Kävin lauantaina Karkin kanssa 16km lenkillä. Juostiin pitkin Espoon rantaviivaa. Meitä yhdistää juoksun lisäksi se, että molemmat bloggaa ja molemmilla on pienet taaperot kotona. Juteltavaa siis riitti. 🙂 Karkilla on myös työn aloitus hoitovapaan jälkeen pian ajankohtaista ja juteltiinkin paljon työnhausta ja esimerkiksi lasten päivähoidosta.

Mielestäni Karkki sanoi niin hyvin mitä itsekin ajattelen päivähoidosta. Pitää löytää se omalle perheelle ja lapselleen sopivin hoitomuoto.

Itse olen ollut 100% tyytyväinen meidän perheen tilanteeseen. Tiedän, että tutkimuksia on  puolesta ja vastaan kun kyseeseen tulee lapsen päivähoito alle 3 vuoden iässä. Felix jää mielellään dagikseen aamuisin ja nykyään hänet saa houkutella kotiin iltapäivälläkin. Emme ole huomanneet suurempaa muutosta Felixin käytöksessä päiväkodin alettua. Felix kyllä selvästi tuntee olonsa turvalliseksi tätien sylissä ja häntä odottaakin joka aamu jonkun tädin syli.

Tykkäsin olla kotona ja homma muuttui mielestäni koko ajan mielekkäämmäksi kun lapsi kasvoi ja alkoi kommunikoimaan. Rehellisesti sanottuna, en silti usko, että minusta olisi ollut kotona olemaan siihen asti kun F täyttää 3 vuotta. Huomaan ehkä vasta nyt miten onnellinen olen kun saan taas osan päivästä viettää yksin muiden aikuisten seurassa. Kotona ollessa arki pyöri lapsen, siivouksen, ruuanlaiton ja miehen kotiin odottamisen ympärillä. Sosiaalisessa mediassa hengasin enemmän kuin liikaa. Välillä päivät olivat pitkiä, jos ei jostain syystä vaikka ollutkaan suuremmin ohjelmaa. En oikeastaan koskaan ollut minä, vaan aina me.

Pyörin 1,5 vuotta jumppatrikoot jalassa. Arvatkaa kuinka ihanaa on taas pukea päälleen mekkoja ja saappaita? Don’t get me wrong. En ole niitä mutseja jotka jättää säärikarvansa ajelematta sen jälkeen kun saa lapsen. Kotona ollessa tuli vain liikuttua niin paljon, että trikoot ja lenkkarit oli käytännöllisimmät vaatteet.

En missään nimessä arvostele niitä äitejä jotka ovat pitkään kotona lasten kanssa. Uskon, että äitejä on monia erilaisia. Itse olen todella sosiaalinen tapaus ja tajuan vasta nyt miten paljon välillä kaipasin seuraa. En ole pullantuoksuinen mamma, joka rakastaa siivota ja sisustaa. Olen hieltä haiseva mamma, joka rakastaa puhua ja jumpata.

Uskon, että jokaisessa perheessä pitää äidin ja lapsen olla valmiita päivähoidon aloitukseen. Minä ja siskoni ollaan molemmat menty hoitoon nuorella iällä ja mielestäni meistä on tullut suht kunnollisia naisia.

Ei siis arvostella toisiamme näistä päätöksistä. Kaikki lapset on erilaisia ja samoin äidit. Tärkeintä on löytää omalle perheelle sopivin ratkaisu.

Ihanaa uutta viikkoa!

 

Käytöstavat

Mielensäpahoittaja täällä taas huutelee. 😂✌🏽️

Viime aikoina olen huomannut kyseisen asian puuttuvan suomalaisilta lähes kokonaan. 

Olen viime viikkoina pyörinyt jonkin verran Helsingin keskustassa vaunujen kanssa. Reissu stadiin on aina yhtä jännitys näytelmää lapsen kanssa.

Ensin saan jännittää sattuuko kohdallemme matalalattia juna vai ei!? Usein juna on vanha korkean mallinen. Ikinä en ole asemalla yksin seisoskellut, mutta tovin saan kyllä huhuilla, että joku tulisi auttamaan nostamaan vaunut junaan. Yleensä ystävälliset henkilöt jotka lopulta tarjoaa apua puhuvat muuta kieltä kuin suomea. 

Sama homma jatkuu Helsingissä. Raskaita ovia saa itse availla muille kiireisille ihmisille. Välillä saatan saada huokauksen jos epätoivoisen oven tönimiseni kanssa kestää liian pitkään. 

Muistan vieläkin kun lähdin siskon tyttöni kanssa kaupunkiin ollessani viimeisilläni raskaana. Työnsin Mineaa rattaissa. Akateemiseen kirjakauppaan mennessäni eräs mies puhui oven luona kännykkäänsä. Tovin ähkin ja puhkin mahani ja rattaideni kanssa, jotta päästiin koko konkkaronkka ovista sisään. Koko episodin ajan mies katseli touhujani ja jatkoi puheluaan. Muistin kiittää kovaan ääneen kun käveltiin hänen ohitseen. 😬👊🏻

Suomalaisten käytöstapojen huippu tuli Kreikan lomallamme. Lentokoneeseen piti mennä bussikuljetuksella. Menimme ystäväpariskunnan kanssa aika viimeisten joukossa bussiin. Molemmilla äideillä oli lapset sylissä. Kukaan, ei siis yksikään kanssamatkustaja tarjoutunut nostamaan takamustaan ja päästämään meitä lapset sylissä istumaan. Tästähän tämä blondi mielensä pahoitti ja tokaisin kovaan ääneen ystävälleni. Onneksi me jaksetaan seistä! 😄✌🏽️

Oletteko te törmänneet vastaavanlaisiin tilanteisiin? 

Tukiverkko

Menneellä viikolla olen joka ilta mennyt nukkumaan super kiitollisena ympärilläni olevista ihmisistä. 

Mieheni on siis tämän viikon ollut ulkomailla työreissussa. Meillä on kerrankin ollut auto käytössä, joten ollaankin suhattu menemään aamusta iltaan. En tiedä onko muut äidit huomanneet samaa, mutta yleensä sitä tarvitsee äitiyslomalla niitä auttavia käsiä juuri keskellä päivää, kun suurinosa ihmisistä on niissä oikeissa töissä. 


Minun vanhempani ovat vielä työelämässä, joten viikolla he eivät yleensä pysty auttamaan mikäli avun tarve osuu päiväsaikaan. 

Felixin Famu ja Vaari taas ovat suurimman osan ajasta yli 400km ajomatkan päässä ja Ukilla sama homma.

Olin kuukausia sitten varannut ajan Teemulle kampaajalle torstaille aamu 10! Tuore mutsi ei tajunnut, että lapsi oppii liikkumaan ja 10kk ikäisenä ehtii parissa tunnissa tuhoamaan koko kampaamon. En millään kuitenkaan halunnut perua aikaani. Ja siinä se taas oli. Auttava käsi a.k.a  SISKO! 
Pakattiin aamulla lapset autoon ja lähdettiin ajamaan keskustaan. Kuin tilauksesta minit nukahti 10min ennen kampaamoa takapenkille. Minä ja siskon esikoinen hypättiin kyydistä ja päästiin laittamaan tukat kuosiin. Siskoni ajelutti sillävälin vauveleita pitkin Helsinkiä. 😂


Tiistaina vietettiin aurinkoinen päivä siskoni takapihalla. Siskoni oli myös kultainen ja ruokki meidät. Tuolta ajeltiinkin suoraan hakemaan ystäväni töistä ja ajettiin heille kotiin. Ystäväni ja hänen miehensä olivat grillanneet ja tehneet salaattia. Siinä minä pistelin ruokaa napaan kun ystäväni perhe viihdytti lastani. 💗


Keskiviikko aamuna lähdettiin kaveripariskunnan kanssa läheiselle urheilupuistolle. Heidän tyttärensä on 4kk ikäinen. Minä ja kaverini Piia tehtiin crossfit tyyppinen treeni. Sillä välin Piian mies Julle viihdytti lapsia. Treenin jälkeen sain käydä heidän luonaan suihkussa kun Feffe nukkui. He tarjosivat mammalle myös herkullisen lounaan. Mieheni voi siis olla aivan huoletta myös tulevilla työmatkoillaan. Kyllä tästä kaksikosta pidetään hyvää huolta myös isin ollessa reissussa! 


Onko muilla yhtä hyvä tukiverkko ympärillä? 

Ps. Meillä on opittu kävelemään!!!

Loppuviikosta postausta miten mamma on reenannut isin ollessa pois! 💪🏼

Mamma vapaalla

Vaikka RAKASTAN olla kotona minimanin kanssa on tämän hetkinen vaihe pojalla todella kuluttava. Arkeni pyörii tällä hetkellä siivoamisen, ruokkimisen ja jälleen kerran siivoamisen ympärillä. Felix on suhteellisen vilkas kaveri, joka nyt on alkanut opettelemaan kävelemistä. 


Tämä 75 senttinen minimies yltää jokapaikkaan ja osaa avata kodin joka ikisen laatikon, kaapin ja roskiksen. Kun olen siivonnut yhden paikan, on poika yleensä jo penkomassa ja sotkemassa toista.Kiitos mieheni, pääsin lauantaina hetkeksi pois vauva kuplastani. Sain nimittäin äitienpäivälahjaksi liput Elastinen. Feat keikalle. Seuraksi sain yhden parhaista ystävistäni, Felixin kummitädin. 💗 Ystäväni yllätti tämän mamman vielä kunnolla, sillä hän oli saanut illaksi käyttöönsä avoauton, jolla me tyylikkäästi huristeltiin Hartwall areenalle. 😍


Keikka oli omasta mielestäni ihan mahtava!!! Ja rehellisesti sanottuna oli ihana hetkeksi aikaa päästä pois mamma moodista ja olla hetken vain Elastisen tahtiin jammaileva Ama. Olenko huono äiti kun kaipaan välillä omaa aikaa, ilman lasta? Tällaiset muutamat tunnit ilman lasta, voi laskea vielä yhden käden sormin. Vakuutin vielä raskaana ollessani, että pyhitän kyllä varmasti aikaa myös itselleni sekä miehelleni. Paskat. Kun lapsi on tissitakiainen, muuttuu suunnitelmat nopeasti.  


Felix on nyt 10,5kk ikään mennessä ollut muutaman kerran hoidossa ilman kumpaakaan vanhempaa. Ensimmäisen kerran ollessani Sandis polkujuoksussa Santahaminassa. Tuolloin siskoni ja hänen esikoisensa leikkivät Feffen kanssa. 


Sunnuntaina koitti minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen hetki ilman lasta. Arvatkaa mitä tehtiin? Oltiin kirppiksellä myymässä. 😂 Felix oli noin 9.30-14 hoidossa vanhemmillani. Kaikki oli mennyt hyvin ja poika nukkui kun tultiin.

Meillä on siis toivoa päästä hääpäinä kahdestaan ulos syömään.

Väitän, että jaksan äitina paremmin kun saan välillä viettää aikaa myös tämän vauva kuplan ulkopuolella. Tällä viikolla ollaan pojan kanssa kahdestaan koko viikko, kun isi on työmatkalla. Olen onneksi järjestänyt ohjelmaa koko viikolle, ettei tarvitse neljän seinän sisällä menettää hermoja pikku sottapytyn kanssa. 

Mamma

Enkä nyt puhu itsestäni. Vaan tuosta iloisesta, hupsusta, kauniista ja vahvasta naisesta joka minut tähän maailmaan on synnyttänyt. Mun mammani! ❤

mamma2

Mamma on minulle esikuva ja samalla hyvä ystävä. Mamma on ollut tiukka ja samaan aikaan lempeä. Jos pappa ei antanut lupaa ostaa jätskiä. Juostiin mamman luokse, josta lupa viimeistään tuli. 🙂 Kun mamma suuttui, saatettiin lelut välillä pakata jätesäkkeihin ja viedä pois. Kun alettiin laskea kolmeen ei yleensä kannattanut kakkosta pidemmälle odottaa.mamma1

Olen ihan mamman tyttö. Jos Heikki lähtee reissuun minut löytää yleensä mamman kanssa shoppaamasta tai mamman patojen ääreltä. Voidaan jutella kaikesta ja ei mistään.mamma4

Mamma rakastaa työtään. Olen siitä ylpeä ja välillä huolissaan. Mamma ei ole peruskoulun lisäksi käynyt kuin markkinointi instituutin. Hän on silti erittäin arvostettu työssään ja työskenteleekin isossa yrityksessä tällä hetkellä maa- ja myyntijohtajana. Aika kova mamma mulla! Mamma kuitenkin rakastaa työtään niin paljon, että pelkään hänen välillä laittavan työnsä terveyden edelle.

mamma3Olen hyvin samankaltainen kuin mamma. Suorasanainen, iloinen, ikuista matkakuumetta poteva shopaholic. Rohkeutta voisin kuitenkin vielä vähän periä mammaltani. Jos hän jotain haluaa, hän ei jää murehtimaan vaan menee ja tekee. mamma5

Veikkaan, että perheen pienimmäisten mielestä mamma on maailman paras  mummi. Mummi nimittäin hemmottelee ja rakastaa lapset melkein pilalle. Siskoni vanhempi lapsi onkin hienosti oppinut jo totemaan ”mummi kyllä ostaa” jos hän ei vanhemmiltaan saa mitä haluaisi. Mamma puhui menneellä viikolla, miten hassua on ettei koskaan oikein miettinyt millainen mummi hänestä tulisi. Minä voin kertoa millainen mummi sinusta mamma tuli. Maailman paras!

mamma6.jpgIhanaa äitienpäivää maailman parhaimmalle mammalle ja mummille ❤

mamma7

Toivoo: Amanda ja Felix

13094293_10153666454927887_9010710682805782170_n

IMG_2130

Kirje Felixille- Brev åt Felix

Rakas. Noin vuosi sitten saimme tietää perheemme täydentyvän pienellä pojalla. Kutsuimme sinua leikillään Sepoksi. Kun synnyit, oli hieman viileä ja kostea kesäpäivä. Sain sinut heti syliini, enkä voinut lakata tuijottamasta sinua. En ollut osannut kuvitella miltä näytät, mutta ihastuin sinuun ensi silmäyksellä. Sinulla oli lautasen kokoiset silmät, mutta muuten olit pienenpieni. Pikkuinen Felix poikamme. 

 Nyt olet ollut elämässämme jo 8,5kk. Elämämme parhaimmat kuukaudet.

On ollut mahtavaa seurata kehistystäsi ja tutustumistasi ympärillä olevaan maailmaan. Osaat jo ryömiä, välillä myös kontata, nousta tukea vasten, nousta istumaan ja nyt harjoittelet hieman liiankin aktiivisesti kiipeämistä. Rakastat muita ihmisiä sekä eläimiä. Minea serkku on mielestäsi aivan huippu! Lempi puuhaasi on myös katsella Mummin ja Mofan koiria, tai jahdata Tyyli ja Leo kissoja.  

 En ole koskaan tuntenut tällaista rakkautta, jota tunnen sinua kohtaan. Naurusi kun isi kutittaa sinua kyljistä on maailman hauskinta.   

 On ihana katsella miten kasvat. Samalla myös pelottaa ajatella miten nopeasti se tapahtuu. 

Olet oikea ilopilleri. Toivon, että tunnet aina olevasi rakastettu. Yritän sen sinulle päivittäin myös sanoa ja osoittaa. Huomaan asettavani sinulle välillä kovasti paineita oppia uusia asioita. Häpeän sitä itsessäni. Anteeksi.  

 Toivottavasti saat kasvaa terveenä ja pidät tuon ihanan hymyn naamalla, vaikka elämä ei aina tule menemään niinkuin toivoisit. 

Täällä on aina syli jonne tulla. Rakastan sinua. 

Pusu ja hali, 

Mamma

Valokuvat: Teemu Oksanen   
Älskling. För ungefär ett år sedan fick vi veta att vår familj växer med en pojke. Vi kallade dig på lek för Seppo. Du föddes en lite regning och kylig sommar morgon. Jag fick dig genast i famnen och kunde inte ta ögonen loss från dig. Då du var i magen kunde jag inte föreställa mig hur du kommer att se ut. När du föddes var det kärlek vid första ögonkastet. Du hade ögon stora som fat, men annors var du pytteliten. Vår lilla son Felix. 

Nu har du varit i våra liv i 8,5 månader. De bästa månaderna i våra liv. 

Det har varit underbart att se hur du utvecklas och bekantar dig med omgivningen.

Du kan redan åla, krypa ibland, stå mot stöd, sitta och klättrande övar du också-lite väl flitigt i mammas smak. Du älskar andra mänskor och djur. Minea kusinen är toppen, tycker du! Det är också roligt att titta på mummis och mofas hundar eller jaga Tyyli och Leo kattorna. 

Jag har aldrig känt sådan kärlek som jag känner för dig. Din skratt då isi kittlar dig vid sidan är världens roligaste! 

Det är härligt att se hur du växer och utvecklas. Samtidigt är det skrämmande att tänka hur snabbt det händer.

Du är super glad. Jag hoppas att du alltid kommer att känna dig älskad. Jag försöker varje dag både säga och visa det för dig. Ibland märker jag att jag sätter stora krav för dig till att lära dig nya saker. Förlåt, det skäms jag för. 

Hoppas du får växa frisk och håller din underbara leende. Även om livet inte alltid går som man har tänkt sig. 

Här finns alltid en famn öppen för dig. Jag älskar dig.

Puss och kram,

Mamma

Foto: Teemu Oksanen

Vanhemmille

Ystävälläni on laskettuaika tänään. Sanoin hänelle ennustaneeni, että synnytys käynnistyisi maanantaina. Aloin antamaan vinkkejä heille miten viettää viikonloppu mikäli viettävät sen vielä kahdestaan. Näistä vinkeistä olisin itsekin ollut kiitollinen ennen synnytystä. 🙂 Minulla ei ole pikkusisaria joille voisin olla tukena ja antaa vinkkejä synnytykseen. Tämä ystävä saakin nyt kestää kun fiilistelen hänen synnytystään melkein kuin olisin itse taas synnyttämässä.

Heitin puoli vitsillä vinkkejä miten suihkussa ja vessasaa kannattaa nyt viettää aikaa ihan niin pitkään kuin haluaa. Aloin kuitenkin yhtenä päivänä miettimään mikä on oikeasti ollut ratkaiseva tekijä siinä, että vauva-arki on toiminut ja todettiinkin mieheni kanssa yhteen ääneen: PUHUMINEN.

  
Me ollaan Heikin kanssa puhuttu lasten saamisesta, odotuksista, peloista ja toiveista jo ennenkuin lapsi tuli ajankohtaiseksi parisuhteessamme. Varsinkin minä olen usein painottanut, että haluan miehen joka on läsnä. Isän pitää tietää miten lapsen arki rullaa, ihan yhtä lailla kuin äidinkin. Lapsi tehdään yhdessä, joten se kuuluu myös hoitaa ja kasvattaa yhdessä. 

Rakastan katsoa miten Felixin silmät loistaa kun isi tulee kotiin. Väitän, että vietämme nykyään enemmän aikaa yhdessä perheenä, kuin mitä vietimme kahdestaan ennen Felixiä. 

Ihmettelin hetken kun luin jostain artikkelista miten yleistä on, että pariskunnat eroaa lasten ollessa ihan pieniä. 

Tuttuni rakensi taloa kun heille oli juuri syntynyt vauva. Ihmettelin miten parisuhde kestää noin isoja projekteja samaan aikaan. Mies totesi, että viikonloppuisin hän sitten nollaa ja irrottelee kun viikolla joutuu työn ohella olla työmaalla illat. Jäin miettimään milloin perheelle on aikaa ja milloin perheen äiti pääsee nollaamaan. Oliko perheen äiti tästä asiasta yhtä mieltä?

Naisten ja miesten on usein vaikea nähdä asioita toisen silmin. Luulen aina itsekin, että Heikki osaa jotenkin lukea ajatuksiani. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Felixin synnyttyä oli ihanaa, että Heikki oli koko ajan vierellä vaikka lapsi saattoi viettää 6 tuntia aikaa tissillä. Heikki myös tiesi miten tärkeää hyvinvointini kannalta oli, että pääsen liikkumaan. Hän onkin mahdollistanut aina sen, että olen alusta asti päässyt liikkumaan joko yhdessä tai yksin.

Joten hyvät tulevat ja nykyiset vanhemmat. Puhukaa odotuksista, toiveista, peloista, asioista jotka ärsyttää JA muistakaa myös puhua niistä hyvistä asioista. 

Äidit, kertokaa miehillenne jos jokin asia häiritsee. Antakaa isän olla mukana lapsen hoidossa. Heillä voi olla omat tapansa tehdä asioita, mutta ne ei välttämättä ole vääriä tapoja.

Isät, lapsi on teidän yhteinen. Osallistukaa lapsen arki rutiineihin ja olkaa äidin tukena vaikka silloin kun äidillä on se olo, että hän ei ole muuta kuin maito tehdas. 😉