Perhearjen kiireisyys

Kuka luki päivän Helsingin Sanomista jutun siitä, miten nykyään lasten tekoa lykätään  perheiden kiireisen arjen mielikuvien takia?! Artikkelin lopussa oli seuraavat kommentit haastatelluilta ihmisiltä.

IMG_0096.PNG

Ehkä se oli tuo ensimmäinen kommentti, joka nosti niskakarvani pystyyn. ”…en mä voi hommata sitä lasta…viikon päästä sellanen fiilis et mä haluun kiertää maailman nyt.”

Rakas 25-vuotias mies. Ei niitä lapsia ihan noin vaan hommata, että tsädäm tilaisin yhden söpön sinisilmäisen poikalapsen. Toisekseen lapsen kanssa itseasiassa lentää 2-vuotiaaksi asti ilmaiseksi, joten voisit ihan ilman lisäkustannuksia lentää sen mini-ihmisen kanssa maailman ympäri. Ja te korkeakoulutetut naisihmiset. Vannon, että olisin sfääreissäni helvetin paljon kiukkuisempana ilman tuota aina iloista ihmispentua. 🙂 ❤IMG_0091

Tarkoitukseni ei ole kärkkäillä kommenteillani loukata ketään. Ymmärrän, ettei kaikki ihmiset halua lapsia ja se on itselleni ihan fine. Enemmän haluaisin välillä huutaa lähes 30-vuotiaille ihmisille että, ”herää pahvi, olit teini joskus 10 vuotta sitten. Time to grow up!” Ne jotka tuntee minut tietää, että minussakin elää ikuinen lapsi, mutta itseäni ihmetyttää miten osa ihmisistä ei halua ottaa vastuuta mistään ennen kuin keski-ikä kolkuttelee ovelle. IMG_0057

Uskon, että meidän elämä olisi ihan yhtä hektistä ilman lasta. Paitsi, että istuttaisiin varmaan useammin töissä pidempään kun ei tarvitsisi ketään hakea 17 mennessä dagiksesta. Lapsi on myös maailman paras murheen poistaja. Ennen kuin Felix syntyi oli minun paras ”huonon päivän” pelastaja siskoni tytär Minea. Ajoin aina heidän luokseen kun elämä potki päähän. Noin 30 sekunnissa Minea sai minut aina unohtamaan kaikki murheet. Lasten aitous, huolettomuus ja iloisuus on niin tarttuvaa. fullsizeoutput_366.jpeg

Tänään hain Felixin dagiksesta ja menin polvilleen hänen eteensä. Felix silitti hiuksiani ja totesi ”mamma har fint hår” ja seuraavaksi pyöräytti korvarenkaitani ja totesi ”mamma har fina örhängen.” Maailman parasta! ❤

Olen sanonut tämän lauseen blogissani miljoona kertaa. ”Lapsi on lahja, ei itseoikeus.”

fullsizeoutput_3121.jpeg

Arki taaperon kanssa

Tosielämää taaperon kanssa…

Kävelet kaupassa lapsi rattaissa ja laulat samalla kovaan ääneen ihhahaata pitääksesi lapsen onnellisena.

Huijaat lastasi, että vieruskaverin syömät suklaamurot on kakkakikkareita. Seuraavaksi havahdut siihen, että lapsesi huutaa laivan aamupalalla täysiä ”kakkakikkeli” ja nauraa räkäsesti päälle. Score.

Nielet ruuan pureskelematta. Oikeastaan ihan tavan vuoksi. Ikinä kun et tiedä jaksaako lapsi viihtyä pöydässä 5min vai 25min. 

Juokset takapihalla keppihevosen kanssa hirnuen ja se on oikeastaan ihan ”normaalia.” 

Kyselet tutuilta milloin heidän lapsensa ovat siirtyneet pois pinnasängystä. Kun vastaus on 9kk ja ajattelit siirtää oman lapsesi isoon sänkyyn ehkä 4 vuotiaana, vaihdat sujuvasti puheenaihetta. 

Kaipaat omaa aikaa, mutta ollessasi lapsesta erossa 8h huomaat jo ikävöiväsi tätä. 

Miehen kanssa on mahdollisuus kahden keskeiseen aikaan viikonloppuna päiväuni aikaan tai iltaisin kun Duracelli vihdoin nukahtaa. Jos ei halua tehdä Katri Sorsia ja viettää miehen kanssa laatuaikaa vessassa kun lapsi katsoo pikku kakkosta. Joka tapauksessa liian usein väsymys vie voiton. 

Leikit unohtaneesi kaiken siitä miten raskausaikana vannoit lapsesi syövän vain terveellistä ja puhdasta luomuruokaa…samalla kun suloinen taaperosi popsii naamaansa kolmatta kertaa viikon sisään nakkeja. 

Lukitset itsesi välillä vessaan, jotta saat rauhassa katsoa Skam jakson loppuun tai lukea mielenkiintosia juttuja netistä. 

Ei tarvitse enään riidellä siitä kun miehesi ei koskaan kehu tarpeeksi. Taapero kehuu kauniiksi kun kävelet tukka pystyssä aamulla pinkissä silkkipyjamassasi. 💗

Et tarvitse elokuvia arkeen. Arki on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Esimerkkinä kun lapsi katoaa hotellin aamiaispöydän luota ja ehdit jo miettiä kaikki kauhuskenaariot hukkumisesta kala-altaaseen tai kidnappaukseen. Kunnes leikkihuoneesta kuuluu ”mammaaaaa!!!’

Tällaista on arki taaperon kanssa, mutta päivääkään en vaihtaisi pois. 

Kuinkas muilla? 

Omaa aikaa

Olen viimeisen viikon viettäny kotona yksinään, ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen. Voin kertoa, että on ollut aika pirun outoa. Pojat aloitti kesäloman viikkoa ennen minua ja suuntasivat maanantaina kohti Viitasaarta ja mökkiä. 

Mitä sitä äiti ihminen tekee ollessaan yhtäkkiä yksin kotona?

Syö rauhassa, siis oikeaseti RAUHASSA, käy vessassa ovi kiinni, herkuttelee, treenaa milloin haluaa, katsoo Netflixistä Gilmore girlsejä, leipoo, viettää aikaa ystävien kanssa ja ikävöi. 

Päivät on kyllä menneet nopeasti kun joka päivä on käynyt normaalisti töissä. Olen yrittänyt nauttia täysillä tästä harvinaisesta hetkestä. Kun kukaan ei tarvitse minua. Ikävä iskee kuitenkin monta kertaa päivässä kun miettii mitä hauskaa pojat mökillä puuhastelee. 

Maanantaina pyöräilin töihin ja kotiin, noihin matkoihin menee aina se lähes 2,5h ja kilometrejä kertyy lähes 50km. Illalla kävin vielä äitini kanssa yhdessä Vuosaaressa saunomassa, uimassa jääkylmässä meressä ja paljuilemassa. 

Tiistaina kävin aamu-uinnilla kaverin kanssa Leppävaarassa ennen töitä. Illalla kävin Fitter Faster Stronger tyyppien kesätreeneissä Kartanonkoskella. Treeni oli paritreeni ja täytyy kyllä kehua ilman mitään mainonnallista taka-ajatusta. Olen elämässäni treenannut paljon, mutta tässä treenissä oli minulle paljon uusia variaatioita. Lisää tietoa treeneistä löytyy täältä.


Keskiviikkona pyöräilin taas töihin ja kotiin. Illalla tein rauhassa ruokaa ja kävin kirjastossa. 

Torstaina lähdin töiden jälkeen keskustaan tapaamaan rakasta ystävääni 💗 Käytiin Fafasissa syömässä ja Magnum Helsingissä tuunaamassa omat jädet. Oli ihana rauhassa vaihtaa kuulumisia. Tulin kotiin puoli kahdeksalta illalla ja aloin vielä leipomaan lomapullia maailman parhaille työkavereille. 😅 Tein mustikkapiirakkaa pullapohjalla ja voisilmäpullia. 


Perjantaina kävin aamulla vielä tekemässä treenin työkaverin kanssa. Juostiin 8km ja tehtiin meille jo tutuksi tullut leuanveto treeni. 100 leukaa paritreeninä niin nopeasti kuin mahdollista. Toinen hyppää tankoon kiinni heti kun toinen lopettaa. Meidän kärkiaika tällä hetkellä on 6:42. Onko muut koskaan kokeilleet tuollaista kaverin kanssa? 

Siinä ensimmäinen 6kk oli paketissa töihin paluun jälkeen. Alkuhuuma on edelleen päällä ja nautin edelleen hurjan paljon työstäni. Työkaverit on maailman parhaita. 💗 Kesäloman jälkeen palaan innolla takaisin töihin.

Perjantai iltana menin vielä vesijuoksemaan ystäväni kanssa Stadikalle. Siitä syömään vanhempieni luokse. Aika mahtava kesäloman aloitus. 

Lauantai aamuna heräsin ilman herätyskelloa 7. Söin runsaan aamiaisen ihan kaikessa rauhassa kirjan äärellä. Nämä on ne hetket mitä kaipaa todella paljon hektisessä arjessa. 👌🏼 

Nyt istun bussissa matkalla Viitasaarelle. Enkä malta odottaa, että näen noin 4 tunnin kuluttua Heikin ja Feffen. 💗 Huomenna juhlitaan Felixin 2v synttäreitä Famun ja vaarin kanssa. Isommat juhlat pidetään loman lopussa. 

Ihanaa kesää! ☀️💗

Torstai

Tällainen on kiireisen työssäkäyvän mamman perus torstai. 


Herätys 5:05. Meikä mamma ei torkuta vaan sängystä pompataan samantien ylös. Betasalpaajat ja biotiinit naamaan ja perus aamutoimet. 5:30 hyppään autoon ja ajelen Leppävaaran maauimalaan työkaverin kanssa aamutreeniin. 

Uin vajaan tunnin ja kahdeksan aikoihin ollaan töissä. Syön vasta aamukahvilla aamupalan. 

Työpäivä etenee normaalisti. Puoliltapäivin fillaroidaan mimmien kanssa työpaikan pyörillä Tokyo 55 sushi lounaalle. Ollaan ihan innoissaan työpaikan fillareista ja ollaan varmasti aikamoinen näky kaupungilla niiden kanssa. 

Työt lopetan 16.00 ja lähden ruuhkiin ajelemaan kohti Fefen dagista. 

Minimäni matkaan ja kotia kohti. 

Kotona Minimäni katsoo pikkukakkosta ja toimii apukokkina kun laitan papupyöryköitä päivälliseksi. Kello 18:00 aikaan syödään.

Ruuan jälkeen heitetään kypärät päähän ja lähdetään 2km päässä sijaitsevaan uuteen leikkipuistoon leikkimään.

Leikkipuistosta kotiudutaan niin, että onkin jo aika syödä iltapalaa. Luetaan kirjoja samalla kun Feffe mutustelee vesimelonia ja banaania. Iltapalan jälkeen vaipanvaihdot, hampaiden pesut ja vielä muutama kirja sohvalla. 

Vähän jälkeen 20:00 Feffe kömpii omaan sänkyyn ja 20.30 sängystä kuuluu tasainen tuhina.

Tässä vaiheessa on pakko vielä siistiä keittiö ja olohuone. Kun kämppä on jokseenkin asuttavan näköinen nappaan itselleni iltapalaa ja luen kirjaa samalla. Vähän jälkeen 21 pesen meikit ja hampaat ja painun pehkuihin. Heikki on firman kesäjuhlissa, joten aamulla on heti aamurumba edessä minimänin kanssa. 

Hullun hektistä, mutta tällä hetkellä nautin arjesta täysillä.

Miltä kuulostaa? 😄

Reissu mutsi

Sain mahdollisuuden matkustaa Espanjan Fuengirolaan työmatkalle. Olin innoissani! Espanjan aurinko tuntui ajatuksena todella houkuttelevalta kun vielä vappuna saatiin nauttia lumisateista.

Heikki oli viikonlopun lätkän MM-kisoissa ja oltiin Felixin kanssa kahdestaan. Lauantaina pikku herra oli kyllä muutaman tunnin mummilla ja mufalla, jotta mamma pääsi kirmaamaan Extreme runin läpi. Muuten oltiin koko viikonloppu pihalla. Perjantaina Feffe pääsi elämysmatkalle mamman kanssa. Matkustettiin metrolla Mellunmäestä Kamppiin. Felixin mielestä aika mahtavaa! 😄 Sunnuntaina käytiin TAAS kerran Falkullassa ihastelemassa eläimiä. Feffe kirmaa eläimeltä toiselle ja silittelee kaikkia lampaista possuihin. Ihana! 

Ehdittiin sunnuntaina olla Heikin kanssa yhdessä kotona muutama tunti, kunnes oli minun vuoro lähteä lentokentälle. Vähän niinkun läpsystä vaihto. 😊 Lähtö hetkellä tajusin mikä järkyttävä ikävä tulee. Itku tuli jo ennenkuin pääsin ovesta ulos. 

Välillä mietin itsekseni mitä muut minusta äitinä miettivät. Olenko jonkun mielestä huono äiti kun lähden useaksi päiväksi ulkomaille? Jotenkin olen itse sitä mieltä, että perheen miehille tekee välillä myös hyvää viettää aikaa kahdestaan. 

Yritän täyttää vapaa-aikani ohjelmalla, etten ehdi liikaa miettiä koti-ikävää. Eilen työkaverini vei minut lähi kylään Mijakseen ihastelemaan maisemia ja nauttimaan hyvästä ruuasta RAUHASSA. 😊 Tänään kävin aamulla juoksemassa 8,5km rantaa pitkin. Töiden jälkeen makasin altaalla hetken auringossa ja illalla kävin vielä paikallisella crossfit boksilla treenaamassa. 

Huomenna on jo aika lähteä kotiin. Iltaisin iskee ikävä, mutta tiedän että pojilla on kotona kaikki hyvin. Olen keskiviikko iltana vasta 23 jälkeen kotona, joten pääsen rutistamaan Feffeä vasta torstai aamuna. 

Loppujen lopuksi 3 päivää on mennyt hujauksessa. Vaikka tämä on ollut työreissu, olen saanut nauttia rauhallisista ruokailuista, treenistä ja auringosta. Felix ei kuulemma ole suuremmin reagoinut minun poissaoloon. Itku tulee kyllä kun soitellaan ja on aika sanoa heipat. Feffellä on isi kuitenkin turvana, joka pitää rutiineista kiinni, leikkii ja halaa. 

Ehkä me reissumutsit ei ollakaan ihan paskoja mutseja kuitenkaan. Tämmöiset pienet irtiotot arjesta voivat ehkä tehdä kaikille osapuolille jopa hyvää? 

Voi sitä hetkeä kun saan tuon maailman rakkaimman pikku olennon taas syliin. 💗

Treenin suunnittelu

Sain kyselyä miten suunnittelen treenini, joten ajattelin hieman paljastaa mahtavan kuntoni salaisuutta. (Vitsi, vitsi)

En suunnittele treenejä viikolle kovin tarkasti etukäteen. Lähinnä päätän ne treenit alkuviikosta, jotka toteutan yhdessä jonkun kanssa. 

Nyt kun juoksutapahtumia on tulossa paljon, on treenin painotus enemmän juoksussa. Pyrin juoksemaan vähintään kolme kertaa viikossa, josta kaksi treeniä on lyhyempiä 5-10km lenkkejä ja yksi pidempi yli 10km lenkki. 

Yhdistelen myös juoksua kehonpaino treeniin. Maanantaina käytiin työkavereiden kanssa juoksemassa 30min, jonka jälkeen tehtiin Death by burpees. Ideana joka minuutti lisätä yksi burpee toisto. Treeni loppuu kun et minuutin aikana saa enää tarvittavaa toisto määrää. Loppuun jumpattiin vatsat ja selkä. Hyvä ja monipuolinen koko kropan treeni. 

Pyrin salilla treenaamaan eri päivinä kädet ja jalat. Tällä hetkellä sali treeniä on siis aika vähän. Tarkoitus on, että en tee kahta perättäistä juoksu treeniä tai kahta perättäistä salipäivää. 

Treenejä kertyy tällä hetkellä noin 4-6 kertaa viikossa. Pyrin pitämään yhden lepopäivän. 

En viitsi etukäteen kovin paljoa suunnitella treeniviikkoa, sillä lapsiperheessä tilanteet aina muuttuu. Tällä viikolla esimerkiksi Fefe on taas ollut kipeänä ja ollaan vaihteeksi saatu juosta lääkärissä. 

Kevään tullen olen ottanut taas aamu treenit mukaan. On ihana, kun töiden jälkeen treeni onkin jo tehtynä. Aamulenkillä on myös ihana juosta ja huomata miten päivä valkenee silmissä. 

Täytyy myös kiittää miestäni, joka on mahdollistanut minun treenaamiseni. En muista kertaakaan tänä vuonna, että en olisi voinut mennä treenaamaan sitä pyytäessäni. Lapsiperhe arjen ja treenaamisen sovittamisessa tarvitaan hyvää yhteispeliä. 

Nautin myös suunnattomasti siitä, että olen uusista työkavereistani saanut joka viikko treeniseuraa. Kiitos maailman mahtavimmat työkamut! Toukokuussa meidän kuntoa testataan kun lähdetään edustamaan firmaa Vantaan Extreme Runille! 💪🏼

Itse olen tällä hetkellä tyytyväinen treeni määriin ja omaan kuntooni. Uskon olevani paremmassa kunnossa kuin ehkä koskaan aikuisiällä. Kroppa ei ole kokoaikaa jumissa vaan tuntuu hyvältä. Juoksukuntoni ei varmasti ole vielä parhaimmillaan. 4,5 viikon päästä juostavassa HCR:ssä tavoitteeni onkin vain päästä maaliin hyvällä fiiliksellä.

Saiko sepostuksestani mitään selvää? Kysykää ihmeessä jos jokin asia mietityttää. 

Treeni juttuja voi seurata enemmän Instagramista nimellä Amtsi. Samoin arkista hörhöilyäni insta storiesin puolelta. 😂

Milloin on oikea aika päiväkodille?

Nyt sohaisen kepillä muurahaispesää.

Kävin lauantaina Karkin kanssa 16km lenkillä. Juostiin pitkin Espoon rantaviivaa. Meitä yhdistää juoksun lisäksi se, että molemmat bloggaa ja molemmilla on pienet taaperot kotona. Juteltavaa siis riitti. 🙂 Karkilla on myös työn aloitus hoitovapaan jälkeen pian ajankohtaista ja juteltiinkin paljon työnhausta ja esimerkiksi lasten päivähoidosta.

Mielestäni Karkki sanoi niin hyvin mitä itsekin ajattelen päivähoidosta. Pitää löytää se omalle perheelle ja lapselleen sopivin hoitomuoto.

Itse olen ollut 100% tyytyväinen meidän perheen tilanteeseen. Tiedän, että tutkimuksia on  puolesta ja vastaan kun kyseeseen tulee lapsen päivähoito alle 3 vuoden iässä. Felix jää mielellään dagikseen aamuisin ja nykyään hänet saa houkutella kotiin iltapäivälläkin. Emme ole huomanneet suurempaa muutosta Felixin käytöksessä päiväkodin alettua. Felix kyllä selvästi tuntee olonsa turvalliseksi tätien sylissä ja häntä odottaakin joka aamu jonkun tädin syli.

Tykkäsin olla kotona ja homma muuttui mielestäni koko ajan mielekkäämmäksi kun lapsi kasvoi ja alkoi kommunikoimaan. Rehellisesti sanottuna, en silti usko, että minusta olisi ollut kotona olemaan siihen asti kun F täyttää 3 vuotta. Huomaan ehkä vasta nyt miten onnellinen olen kun saan taas osan päivästä viettää yksin muiden aikuisten seurassa. Kotona ollessa arki pyöri lapsen, siivouksen, ruuanlaiton ja miehen kotiin odottamisen ympärillä. Sosiaalisessa mediassa hengasin enemmän kuin liikaa. Välillä päivät olivat pitkiä, jos ei jostain syystä vaikka ollutkaan suuremmin ohjelmaa. En oikeastaan koskaan ollut minä, vaan aina me.

Pyörin 1,5 vuotta jumppatrikoot jalassa. Arvatkaa kuinka ihanaa on taas pukea päälleen mekkoja ja saappaita? Don’t get me wrong. En ole niitä mutseja jotka jättää säärikarvansa ajelematta sen jälkeen kun saa lapsen. Kotona ollessa tuli vain liikuttua niin paljon, että trikoot ja lenkkarit oli käytännöllisimmät vaatteet.

En missään nimessä arvostele niitä äitejä jotka ovat pitkään kotona lasten kanssa. Uskon, että äitejä on monia erilaisia. Itse olen todella sosiaalinen tapaus ja tajuan vasta nyt miten paljon välillä kaipasin seuraa. En ole pullantuoksuinen mamma, joka rakastaa siivota ja sisustaa. Olen hieltä haiseva mamma, joka rakastaa puhua ja jumpata.

Uskon, että jokaisessa perheessä pitää äidin ja lapsen olla valmiita päivähoidon aloitukseen. Minä ja siskoni ollaan molemmat menty hoitoon nuorella iällä ja mielestäni meistä on tullut suht kunnollisia naisia.

Ei siis arvostella toisiamme näistä päätöksistä. Kaikki lapset on erilaisia ja samoin äidit. Tärkeintä on löytää omalle perheelle sopivin ratkaisu.

Ihanaa uutta viikkoa!