Mammaloman treenit

Täksi päiväksi suunniteltu kesäinen rantapäivä muuttui selviytymistaisteluksi ja sängyssä makoiluksi. Korkkasin raskausviikon 38 paskomalla alleni ja oksentamalla vauvaa lukuunottamatta kaiken mitä vatsasta irti saa. Synnytyshän ei ole mitään tähän showhun verrattuna.

Tähän asti äitiysloma on ollut käsittämättömän ihanaa. Välillä tuntuu kuin olisin taas koululainen joka saa joka ilta miettiä mitä kivaa huomenna keksii. Nautin täysillä.

Mammalomalla on tullut treenattua todella mukavasti. Tajuan olla mielettömän kiitollinen siitä ettei vieläkään mitään raskausoireita pissahätää lukuunottamatta ole joka estäisi treenaamisen.

Olen pyöräillyt lähes joka päivä. Toissaviikolla kävin aamusta salilla tekemässä 40min crossari treenin ja siihen päälle lihaskuntoa. Iltapäivällä yllätin Felixin ja hain hänet dagiksesta pyörällä. Matkaa kertyy 15km/suunta. Olin ajatellut että otamme dagikselta junan lähemmäs kotia, mutta minikoutsi halusi välttämättä polkea koko matkan kotiin. Ei siinä. Mammahan polki.

Toinen uusi suosikkilaji on avovesiuinti. Avovedessä metrit tuntuvat menevän paljon nopeammin kuin altaassa. Saan kyllä Vantaan Kuusijärvellä hieman katseita kun hyppään veteen pötsin kanssa bikineissä kun muut pukee vieressä märkäpukujaan päälle.

Treenit on edelleen aerobista liikuntaa enimmäkseen, mutta koitan yhdistää treeneihin myös pienen lihaskunto osion. Päivittäin teen pakara aktivaatiota, hengitysharjotteita keskivartalolle sekä lantionpohjan treeniä ja rentoutusta. Lihaskunto treenissä suosin jaloille 3kg nilkkapainoja joilla teen pakara treenejä ja boksiaskellusta. Yläkroppaan tykkään käyttää kahvakuulaa ja käsipainoja. Liikkeinä tempaus, pystypunnerrus, ojentajat, soutuliikkeet. Leuanvedot olen nyt jättänyt kokonaan pois. Ihan vaan ettei tule turhaa rasitusta vatsalihasten jännesaumalle.

Viime viikon treenit näytti tältä:

Ma: Avovesiuinti 1km + 15km pyöräily

Ti:Lepo

Ke: 40min crosstrainer + lihaskuntoa

To: Avovesiuinti 500m + crosstrainer 40min + lihaskunto

Pe: Kävely portaissa 4km + lihaskuntoa

La: Uinti 1,5km

Su: Pyöräily 20km

Treenien lisäksi päivät on olleet aktiivisia aamusta iltaan. Ollaan käyty maauimaloissa lasten kanssa, yleisurheilu kisoissa ja vietetty etukäteen Felixin Hop Lop synttäreitä. Perjantaina kävin kannustamassa työkavereita heidän pesis tapahtumassa ja pääsin itsekin muutaman kerran lyömään.

Keskiviikkona oli synnytystapa arvio Jorvissa. Arviossa tehtiin sisätutkimus ja ultrattiin. Beibi on niinkuin oletettukin suht pieni kokoinen ja painoarvio tulloin viikoilla 36+1 oli 2400g. Hän kasvaa vähän alakäyrillä mutta totesivat, että hyvin veljensä kaltaisesti. Paikat oli sormella auki ja kohdunkaulaa 2cm jäljellä. Kysyin saanko jatkaa uimista, eikä tuolle kuulemma ole minkäänlaista estettä.

Kunhan jostain on kaivettu tälle mammalle taas energiaa niin treenit jatkukoon entisellään niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu.

Raskausviikko 35

Näitä viikkopäivityksiä ei kovinkaan paljoa ole tässä raskaudessa tullut. Aika ja viikon on yksinkertaisesti menneet niin jäätävän vauhdilla. Tämän viikon jälkeen alkaa jo äitiyslomani. Fiilis on rehellisesti sanottuna aika ristiriitainen. Olen suunnitellut paljon tekemistä ennenkuin beibi syntyy. Feffen kanssa on suunniteltu retkiä Korkeasaareen, uimaan, Leon leikkimaahan. Tiedossa on konserttia, haastattelu vauva lehteen, synnytystapa- arvio ja toivottavasti paljon liikuntaa ilman kiirettä.

Palasin töihin aika tasan 2,5 vuotta sitten äitiyslomalta. Tajusin vasta töihin palatessani miten paljon olin kaivannut sosiaalista kanssakäymistä ilman, että jokainen puheenaihe liittyy lapsen kehitykseen ja kakan väriin. Työpaikka oli tuolloin uusi, samoin kaikki uudet työkaverit. Nyt noista ihmisistä on tullut minulle parhaimipia ystäviä, joiden kanssa olen nauranut, itkenyt, laulanut, tanssinut, treenannut ja hölmöillyt. Vaikka tiedän, että ei tässä mitään lopullisia hyvästejä olla tekemässä (Istun luultavasti jo ensi viikon perjantaina perinteisellä fredags fikalla) jännittää silti tipahdanko tavallaan porukan ulkopuolelle ja väheneekö yhteydenpito kun olen puklulta haiseva mamma ja muilla työkiireet jatkuu entiseen malliin?! Onnekseni yksi läheisimmistä työkavereistani odottaa esikoistaan ja hänellä on laskettuaika 1,5kk minun jälkeen. Ollaan jo jaettu toistemme kanssa kaikki ihanimmat raskausoireet ja neuvolakäntien väliaikatiedot.

Tämä raskaus on suoraan sanottuna ollut edellistäkin helpompi alun väsymystä lukuunottamatta. Suurimpia vaivoja on ollut välillä iltaisin tuntuva pinkeys mahassa. Se ei varsinaisesti tunnu supistukselta, vaan siltä, että olisin syönyt taas vaihteeksi liikaa ja mahani venyy sen mukaan. Viime viikolla jouduin kuitenkin pieneen paniikkiin. Lauantaina puoliltapäivin olin ollut vain lenkillä vanhempieni koirien kanssa ja Jumbossa shoppaamassa kun aloin tuntea epämiellyttävää tuntemusta ja kovettumista mahassa. Tunne oli sen verran kova, että tirautin tuossa vaiheessa jo muutaman paniikki kyyneleen. Olen muuten aika huoleton odottaja, mutta en haluisi, että beibi syntyisi kovinkaan ennenaikaisesti. Iltapäivästä hakiessani vanhempiani lentokentältä huomasin että, tulee kyllä kivuttomia supistuksia säännöllisesti. Otin kotona panadolin joiden avulla supistukset onneksi loppuivat. En tiedä kuinka normaalia tuollainen on raskauden tässä vaiheessa, viime raskaudessa tuollaista tuli kuitenkin vasta siinä vaiheessa kun synnytys todella käynnistyi. Olin loppupäivän ihan hermoraunio ja purskahtelin itkuun muutamankin kerran stressi tilassa. Tuon jälkeen olo on kuitenkin ollut taas hyvä ja beibi on kokoajan ollut aktiivinen oma itsensä.

Raskaus on muutoksineen ollut pääkopallenikin helpompi kuin alkuun ajattelin. Alussa joka  ikinen raskauskilo hirvitti. Nyt olen itselleni paljon armollisempi. Herkkuhimot ovat itseasiassa ehkä vähän jopa hellittäneet normaalista. Herkkuövereiden sijaan syön mielummin Vaasa&Vaasan ohuen ohutta ruispalaa 4 siipaletta. Namnam! 🙂 Jokapäiväisen liikunta annokseni tarvitsen kuitenkin edelleen, mutta tällä hetkellä treenipakkomielteeseeni riittää jo kunnon kävelylenkki päivään tai kevyt pyörälenkki. Viimeisellä kolmanneksella treeni on edelleen saman kaavan mukaista. Aerobis painotteista kävely, uinti, pyöräily tai crosstrainer päivittäin. Lisäksi saatan tehdä pientä lihaskuntoa. Kirjoitan treeneistä erillisen postauksen myöhemmin. Painoa oli viikolle 34 tullut nyt 10,5kg joista suurin osa on tullut ensimmäisen 20 viikon jälkeen. Ihan samalla tavalla kuin Feffen kanssa. Hyväksyn painon nousun ihmeen hyvin. Olen tajunnut, että kroppa kerää rasvaa halusin tai en ja sitä tarvitaan, jotta beibi pystyy kasvamaan ja minä kykenen häntä syntymän jälkeen ruokkimaan. Oma peilikuva ei imartele, mutta en ole myöskään menettänyt kaikkia itsevarmuuden rippeitä vaikka pylly muistuttaa taas normaalia enemmän olterman juustoa. Kunto on varmasti kuitenkin pysynyt jokseenkin hyvänä ja viikolla 34 nousi vielä leuanveto. Tavallaan saan kiksejä myös siitä ajatuksesta että, kun treeni lupa synnytyksen jälkeen tulee saan alkaa taas megamaisella motivaatiolla tavoittelemaan uusia juoksu ja leuanveto ennätyksiä. Varasin itselleni jo ajan äitiysfyssari Ira Rissaselta noin 4-6vkon päähän synnytyksestä. Palautuminen raskaudesta ja synnytyksesestä tehdään tälläkin kertaa 110%.

Beibi kasvaa hyvin käyrällä. Tässä raskaudessa saankin yhtäkkiä kuulla miten mahani on niin kovin pieni. Sitä se ei kyllä ole, mutta ehkä vähän eri mallinen kun Feffen kanssa. Nyt maha ei näy niin selkeästi takaa ja edestäpäin katsottuna, mutta sivuprofiili on jo varsin muhkea. Rauta-arvot ovat olleet hieman alhaiset, joten olen reilun kuukauden syönyt nyt rautalisää ja huomaankin vaikutuksen pikkuhiljaa omassa jaksamisessa. Pissalla juoksen vuorokaudessa noin 35 kertaa. Saatan EDELLEEN välillä unohtaa masun olemassa olon. Liikkuminen ei tuota vielä ongelmia, mutta bikinirajojen sheivaus menee jo suht sokkona. Tykkään jopa silitellä massua ja tunnustella beibin liikkeitä. Yritän ajatella että, tämä on hyvin todennäköisesti viimeinen kerta kun tulen tämän kaiken kokemaan.

Odotan synnytystä NIIN paljon. Lähden samalla rennolla asenteella kun Feffenkin kanssa. Ainut oikea toive on saada beibi ja pimppi ehjinä synnytyksessä. Luotan ammattilaisiin ja otan vinkkejä heiltä vastaan. Tärkeintä on itse pysyä mahdollisimman rentona.

Yhtäkään vauvan vaatetta en ole pessyt, sairaalakassi on tässä vaiheessa vielä ajatuksen asteella ja raskausvaatteitakin on ostettu ihan kokonaiset 2kpl koko raskauden aikana. Itseasiassa kaikki beibin vaatteet ja tavarat turvakaukalosta lähtien on vielä tässä vaiheessa vuokravarastossa odottamassa uuden kodin valmistumista.

Huomenna tirautan varmasti kyyneleen tai kaksi, kun juhlimme työporukalla läksiäisiäni. Voi jehna. Miten kummassa nuo tyypit pärjää ilman minun kaltaistani persoonaa toimistolla?! 😉

 

Tytöt ja pojat

Luin Iltasanomista tällaisen lauseen: ”Oppaassa kouluille annetaan useita käytännön ehdotuksia aina esiopetuksesta lähtien. Esimerkiksi oppilaita ei pitäisi kutsua vain ”tytöiksi” tai ”pojiksi”, vaan puhutella näitä nimillä.”

Olen tietenkin sitä mieltä, että tyttöjä ja poikia tulisi kohdella samanarvoisesti. Tarkoittaako se kuitenkaan sitä, että ihmisillä ei enää saa olla sukupuolta ollenkaan. Se nyt vain on niin, että tytöillä on pimppi ja pojilla pippeli. Minun on vaikea ymmärtää mitä tällaisella toiminnalla ajetaan takaa? Biologiakin sen sanoo, että tytöt ja pojat eivät ole samanlaisia. Hormonit on erilaisia, vartalot on erilaisia ja uskokaa minua ajatusmaailma ei useimmiten ole samanlainen.

Ottakaa nyt hyvät ihmiset sitten uimahalleista, kouluista, kuntosaleilta yms. pois naisten ja miesten omat pukuhuoneetkin. Mitäs sitä turhaan erottelemaan?!

Tässä sekoitetaan mielestäni nyt kaksi asiaa. Pitääkö olla sukupuoleton, jotta voi olla samanarvoinen?

Eikö aloitettaisi ihan yksinkertaisemmilla asioilla. Sillä, että tytöt ja pojat tarvitsevat ihan yhtä paljon vanhempien syliä, rakkautta ja sääntöjä. Tytöstä tai pojasta voi kummasta vaan isona tulla lääkäri, poliisi, balettitanssija, jääkiekkoilija tai putkimies/nainen.
Eniten haasteita tämä asia tuo mielestäni työelämässä. Miesten palkat ovat pääsääntöisesti korkeammat ja naisten työllistymiseen sekä eläkkeeseen vaikuttaa äitiyslomat. Täältä päästä meidän pitäisi mielestäni tätä asiaa lähteä työstämään!

Olenko mielestänne vanhanaikainen kun ajattelen näin?
 

Mamma vapaalla

Vaikka RAKASTAN olla kotona minimanin kanssa on tämän hetkinen vaihe pojalla todella kuluttava. Arkeni pyörii tällä hetkellä siivoamisen, ruokkimisen ja jälleen kerran siivoamisen ympärillä. Felix on suhteellisen vilkas kaveri, joka nyt on alkanut opettelemaan kävelemistä. 


Tämä 75 senttinen minimies yltää jokapaikkaan ja osaa avata kodin joka ikisen laatikon, kaapin ja roskiksen. Kun olen siivonnut yhden paikan, on poika yleensä jo penkomassa ja sotkemassa toista.Kiitos mieheni, pääsin lauantaina hetkeksi pois vauva kuplastani. Sain nimittäin äitienpäivälahjaksi liput Elastinen. Feat keikalle. Seuraksi sain yhden parhaista ystävistäni, Felixin kummitädin. 💗 Ystäväni yllätti tämän mamman vielä kunnolla, sillä hän oli saanut illaksi käyttöönsä avoauton, jolla me tyylikkäästi huristeltiin Hartwall areenalle. 😍


Keikka oli omasta mielestäni ihan mahtava!!! Ja rehellisesti sanottuna oli ihana hetkeksi aikaa päästä pois mamma moodista ja olla hetken vain Elastisen tahtiin jammaileva Ama. Olenko huono äiti kun kaipaan välillä omaa aikaa, ilman lasta? Tällaiset muutamat tunnit ilman lasta, voi laskea vielä yhden käden sormin. Vakuutin vielä raskaana ollessani, että pyhitän kyllä varmasti aikaa myös itselleni sekä miehelleni. Paskat. Kun lapsi on tissitakiainen, muuttuu suunnitelmat nopeasti.  


Felix on nyt 10,5kk ikään mennessä ollut muutaman kerran hoidossa ilman kumpaakaan vanhempaa. Ensimmäisen kerran ollessani Sandis polkujuoksussa Santahaminassa. Tuolloin siskoni ja hänen esikoisensa leikkivät Feffen kanssa. 


Sunnuntaina koitti minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen hetki ilman lasta. Arvatkaa mitä tehtiin? Oltiin kirppiksellä myymässä. 😂 Felix oli noin 9.30-14 hoidossa vanhemmillani. Kaikki oli mennyt hyvin ja poika nukkui kun tultiin.

Meillä on siis toivoa päästä hääpäinä kahdestaan ulos syömään.

Väitän, että jaksan äitina paremmin kun saan välillä viettää aikaa myös tämän vauva kuplan ulkopuolella. Tällä viikolla ollaan pojan kanssa kahdestaan koko viikko, kun isi on työmatkalla. Olen onneksi järjestänyt ohjelmaa koko viikolle, ettei tarvitse neljän seinän sisällä menettää hermoja pikku sottapytyn kanssa. 

Hukassa

Tähän mammaan on iskenyt joka talvi masennus. Muutama yökin ollut parempi ja silti tuntuu, että ilta 20 olisin ihan valmis nukkumaan. Kiukuttaa, tekee mieli herkkuja ja väsyttää. Ja vastaus on ei, en ole raskaana. Sen todistaa viime viikolla alkaneet kuukautiset. 😁  

 Thaimaan reissu onneksi häämöttää kolmen viikon päässä. Jospa tuo aurinko toisi vähän apua tähän väsymykseen. 

Viime viikolla pääsin hyvin treenaamaan. Tuli käveltyä, käytyä salilla, jumpassa, hiihtämässä ja uimassa. Tällä viikolla ei treeni onnistu ihan noin hyvin. Heikillä on tiukka työviikko ja viikonloppuna lähdetään mökin kautta Ouluun. 

  Tuntuu, että sali treenin kanssa olen kuitenkin nyt vähän eksyksissä. Tuntuu etten tykkää hinkata samaa ohjelmaa puolta vuotta putkeen. Välillä salille mentäessä menee kuitenkin kallista aikaa hukkaan, kun mietin mitä tekisin. Maaliskuussa alan treenaamaan joka toinen viikko painonnostoa Tempaus areenalla. Josko sieltä saisi lisävinkkejä voimatreeniin! Kaipaan juuri sitä, että joku käskee ja kertoo mitä pitää tehdä.

Muutaman kuukauden päästä loppuu äitiysloma. Tajusin vasta viime viikolla miten köyhä tulen sen jälkeen olemaan. Welcome puuro ja munakas lounaat. Pärjään hyvin shoppailematta, mutta en halua tinkiä matkustelusta. Mitenhän se onnistuu?! 

 Tähän asti on leikitty Roope Ankkaa. Olen monta vuotta säästänyt muutaman satasen säästötilille ja saman verran rahastoihin. Rahastot on tarkoitettu pahan päivän tai eläkkeen varalle. Säästötili on ollut matkakassani, johon ei muuten kosketa. Hoitovapaalla tulen kuitenkin saamaan käteen reilu 300€/kk, joten säästöille tulee varmasti käyttöä. Jännitän nyt jo miltä tuo arki noilla tuloilla maistuu. En ole vielä valmis laittamaan vauvaani hoitoon. Toivon, että voin olla kotona niin kauan kuin minä ja Felix sitä haluamme. Tämä on niin ainutlaatuista aikaa. 💗 

 Olisiko lukijoilla mitään toiveita mistä kirjoittaisin? 😊

Äitiysloman ihanuus

Jotenkin tänään tämä kotiäitiys taas oli niin maailman mahtavinta. Herättelin lapseni 9:40, koska jätkä olis ilmeisesti muuten nukkunut puolille päivin. 

Siitä suunnattiin edesmenneen mummini siskon luokse. Vaarini oli hänen luonaan myös käymässä. Siinä me reilun tunnin verran istuttiin Felixin kanssa kahvittelemassa vanhusten kanssa. Rakastan kuunnella tarinoita heidän nuoruudestaan. Mummini ja hänen siskonsa ovat Talvisodan aikaan olleet sotalapsina Ruotsissa. Vaarini on teininä koulun jälkeen hengaillut sotavankien kanssa ja ottanut heiltä jopa tatuoinnin. Miten erilaisessa maailmassa he ovatkaan eläneet! Olen niin äärettömän kiitollinen, että pääsen vielä kuulemaan näitä tarinoita. Kumpa kaikki ihmiset pääsisivät joskus elämässään irti oravanpyörästä ja viettämään tällaisia hetkiä. Oikein suututtaa miten itsekin työelämässä aina laittoi kiireiden syyksi sen, ettei useammin käynyt isovanhempien luona. Nyt pyrin korjaamaan asiaa ja käyn Felixin kanssa joka torstai kävelyllä vaarini kanssa.

  
Kahvi hetken jälkeen suunnattiin ystävän kanssa Jumboon. Lähes samantien Felix aloitti pari tuntisen huuto konserttinsa. Rotarokote teki 3 kuukauden iässä ihan saman reaktion. Järkyttävät vatsakivat pienokaiselle. Siinä istuttiin tunnin verran täydessä Chicos ravintolassa kurkku suorana itkevän lapsen kanssa. Mutta tiedettekö. Ystäväni, kahden lapsen äiti piteli välillä huutavaa Felixiä, jotta minä saisin syötyä ja käytyä pissalla. Voin kertoa, että tuo pari tuntinen olisi ollut NIIN paljon rankempaa yksin kotona lapsen kanssa. Vaikka ihmiset tuijotti, oli tämä huuto konsertti niin paljon helpompi kun joku oli vierellä. Kiitos Anu 💗

 

Väsähtänyt kiljukalle!
 
Juuri näistä, kiireettömistä hetkistä läheisten kanssa on äitiysloman ihanuus tehty. Ehkä elämän ainoa tilaisuus päästä hetkeksi pois oravanpyörästä. 

  

Kesäpäivä Helsingissä ja lampaiden ristäiset

Raskautta täynnä tänään tasan 38 viikkoa. Nyt lapsi olisi täysi kasvuinen syntyessään vaikka laskettuun aikaan on vielä 2 viikkoa. Eilen siivoilin kotona ja kävin jalkahoidossa. Oli muuten taivaallista näin raskauden turvottamilla jaloilla.

FullSizeRender 14

Illalla kävin vielä vetämässä treenin joka oli:

5×3 leukoja myötäotteella paksulla kuminauhalla

3×8 dippiä paksulla kumpparilla

Cindy:

20 min Amrap (niin monta kierrosta kuin tuossa ajassa ehtii tehdä)

5 rengassoutua

10 punnerrusta boksilla

15 ilmakyykkyä

Pidin huolta että sykkeet ei nouse liikaa ja kierroksia sain tuossa ajassa 10. Voin taas vain ihmetellä, että edelleen tuollaista jaksan näillä raskausviikoilla tehdä. Teki päälle NIIN hyvää ja kropassakin tunsi tehneensä jotakin.

Tänään aamulla oli neuvola. Vauva edelleen oikein päin, painoa +16,5, hemoglobiini 116 ja sf mitta 32,5 joka on hitusen käyrän alapuolella mutta ei johda toimenpiteisiin.

IMG_8772

Neuvolan jälkeen kävin kotona syömässä aamupalan jonka jälkeen siskoni tulikin jo hakemaan minua tyttäriensä kanssa. Suuntana Helsingin Kauppatori. Käveltiin kauppatorilta, mattolaiturille jäätelölle ja sieltä otettiin Minean kanssa ratikka takaisin kauppatorille, koska ei jaksettu enää jätti jäätelöiden jälkeen kävellä. 🙂 Käytiin torilta ostamassa kesäkeitto ainekset ja suunnattiin Espalle picnikille herkuttelemaan herneitä ja marjoja. Ihana kesäpäivä! Näitä lisää kiitos!

IMG_8774

Kotimatkalla käytiin vielä Roihuvuoren palvelutalossa moikkaamassa meidän mummoa. Ette ikinä arvaa minkä tapahtuman keskeltä löydettiin itsemme? Lampaiden ristiäisistä. Sinne oli koko palvelutalon väki kokoontunut pihalle laulamaan ja syömään makkaraa samalla kun talon kesäasukki lampaat nimettiin. 😀 Mammalomailijan arkea!

IMG_8778

Nyt istun nauttimassa kesäkeitostani samalla kun vauvan vaari ahertaa takapihallamme upeata aitaa. En voi käsittää että joku osaa käsillään tehdä jotakin tuollaista. Siis laudoista asti rakentaa kaiken itse ei pelkästään pystyttää valmiita aidanpalasia. Hieman myös syyllinen olo istua itse perse penkissä kun toinen ahertaa tuolla kuumuudessa. En tiedä miten voidaan häntä tarpeeksi kiittää tuosta urakasta johon minun tai mieheni taidot yksinkertaisesti ei riitä. Nappaan teille kuvaa vielä hienosta aidasta kun se on valmis. 🙂

IMG_8779

Elämää ei oikein voi kovin pitkäksi aikaa etukäteen suunnitella. Crossfitti loppuu x ajaksi nyt tämän viikon jälkeen. Ensi viikoksi ei ole minkäänlaisia suunnitelmia. Pelkään että aika käy pitkäksi jos Seppo meinaa vielä kauan masussa viihtyä. Toisaalta turha mitään kovin paljoa suunnitella sillä sekin on mahdollista että kaveri vaikkapa huomenna päättää syntyä?! Elämme jänniä aikoja… Eilen totesin miehelleni sängyssä että tajuatko että lapsi voi nyt käytännössä syntyä millon vain. Voin vaikka nyt yöllä herättää sut ja sanoa että nyt mennään. Hänelta tuttu vastaus. ”En tajua” 😀 ❤