Torstai

Normaali

Tällainen on kiireisen työssäkäyvän mamman perus torstai. 


Herätys 5:05. Meikä mamma ei torkuta vaan sängystä pompataan samantien ylös. Betasalpaajat ja biotiinit naamaan ja perus aamutoimet. 5:30 hyppään autoon ja ajelen Leppävaaran maauimalaan työkaverin kanssa aamutreeniin. 

Uin vajaan tunnin ja kahdeksan aikoihin ollaan töissä. Syön vasta aamukahvilla aamupalan. 

Työpäivä etenee normaalisti. Puoliltapäivin fillaroidaan mimmien kanssa työpaikan pyörillä Tokyo 55 sushi lounaalle. Ollaan ihan innoissaan työpaikan fillareista ja ollaan varmasti aikamoinen näky kaupungilla niiden kanssa. 

Työt lopetan 16.00 ja lähden ruuhkiin ajelemaan kohti Fefen dagista. 

Minimäni matkaan ja kotia kohti. 

Kotona Minimäni katsoo pikkukakkosta ja toimii apukokkina kun laitan papupyöryköitä päivälliseksi. Kello 18:00 aikaan syödään.

Ruuan jälkeen heitetään kypärät päähän ja lähdetään 2km päässä sijaitsevaan uuteen leikkipuistoon leikkimään.

Leikkipuistosta kotiudutaan niin, että onkin jo aika syödä iltapalaa. Luetaan kirjoja samalla kun Feffe mutustelee vesimelonia ja banaania. Iltapalan jälkeen vaipanvaihdot, hampaiden pesut ja vielä muutama kirja sohvalla. 

Vähän jälkeen 20:00 Feffe kömpii omaan sänkyyn ja 20.30 sängystä kuuluu tasainen tuhina.

Tässä vaiheessa on pakko vielä siistiä keittiö ja olohuone. Kun kämppä on jokseenkin asuttavan näköinen nappaan itselleni iltapalaa ja luen kirjaa samalla. Vähän jälkeen 21 pesen meikit ja hampaat ja painun pehkuihin. Heikki on firman kesäjuhlissa, joten aamulla on heti aamurumba edessä minimänin kanssa. 

Hullun hektistä, mutta tällä hetkellä nautin arjesta täysillä.

Miltä kuulostaa? 😄

Minä ja minimäni

Normaali

Tällä viikolla isi on ollut reissussa. Ollaan maanantaista asti vietetty aikaa kaksisteen Fefun kanssa. 💗 

Mamma oli viikonloppuna pitkästä aikaa viihteellä ja maanantaina heräsin vielä aamu 5, että ehdin treenaamaan työkaverin kanssa ennenkuin H lähtee reissuun. (Halleluja oikeasti kavereista jotka on maanantai aamuna 6 juoksemassa 10km lenkkiä mun kanssa) Jännitin vähän miten rankka viikko olisi luvassa.

Sää on onneksi suosinut ja arki yksin minimänin kanssa onkin mennyt yllättävän helposti. Fefe kysyy aamulla heti herättyään ”missä isi on?” mutta on onneksi tyytyväinen kun saa vastauksen. Öisin nukun niin sikeästi korvatulpat päässä, että en varmaan edes kuule jos herralla välillä on tutti kateissa. 🙈✌🏽

Itse suhaan menemään siitä hetkestä kun avaan aamulla silmät. Tänään homma meni loistavasti kun ehdin tehdä omat aamutoimet ja keitellä meille puurot ennenkuin Fefen sängystä alkoi kuulumaan ”’mammaa, kom!’ 

Tuntuu tosiaan, että valveillaoloaika menee kokoajan suhaten. Aamulla aamupalat, vaatteet, pisut, pesut ja kiireellä autolla dagikseen. Töissä en ole hetkeäkään hiljaa ja harvoin edes paikoillani. Neljän aikaan kone kiinni ja kiireellä hakemaan Feffeä. Tänään tultiin nopeasti kotiin vaihtamaan vaippa, tekemään ruoka ja syömään. 

Ruuan jälkeen pikainen facetime puhelu Isille kun samalla puettiin jo fillari kypäriä päähän. Fillarin selkään ja 5km pyöräily Koiramäen Pajutalleille jossa mummi ja mufa jo odotteli. Fefu tuli heidän kyydissä 19 aikaan kotiin ja minä poljin minkä pakaroista lähti. Ilta villit, iltapalat, hampaiden pesu ja nukkumaan. Felix ottaa Juti pupu kainaloon ja tutin suuhun nukkumaan mennessään. Tämä on päivän ensimmäinen hetki kun voi hetken makoilla hiljaa paikallaan ja odottaa, että minimäni nukahtaa. Kun sängystä kuuluu tasainen tuhina alkaa siivous ja valmistautuminen seuraavaan päivään. 

Kun hommat on valmiit pääsee nukkumaan. 💗

On ollut ihana viettää paljon aikaa keskenään Fefen kanssa. Minimänillä on aikamoinen papukaija vaihe meneillään. Autossa huudellaan ”ambulanssi, missä ooolet?” Vaikka välillä väsyttää niin eihän tuon kanssa voi olla muuta kuin iloinen. Jätkä nauttii elämästä 100 lasissa. 👊🏻💗 

Päiväkoti on pelastus kun on lapsen kanssa kaksin. Feffellä tulee 8-9h päiviä, mutta tuo tuntuu viihtyvän, joten en pode huonoa omaatuntoa asiasta. Treenaamaan ei pysty niin helposti kun ei ole ketään muuta joka vahtisi lasta. Pyrinkin silloin tekemään kotijumppia yhdessä Fefen kanssa tai pyöräilemään. 

Tällaista arkea täällä! Kuinkas siellä? 😊

Blondin mietteitä 

Normaali

Miksi ihmiset ei ymmärrä, että vasen kaista on ohittamista varten. Muuten ajetaan oikealla!? 

Miksi julkkikset on velvollisia ilmottamaan parisuhteistaan tai eroistaan lehtien palstoilla? Kuuluuko se oikeasti meille taviksille?

Kuka on tavis?

Eihän kukaan käytä tosissaan puolisostaan kutsumanimeä isäntä tai emäntä? 

Olikohan järkevää jo alkaa leikkiä kesää ja luopua sukista ja sukkahousuista?

Onko ok aina sanoa mitä sylki suuhun tuo, vai pitäiskö joskus miettiä ennenkun avaa suunsa? 

Onko joillain AINA siistiä kotona?

Juoksenkohan lauantaina shortseissa vai pidänköhän pitkähihaista ja takkia?

Mitähän kaikkea Fefelle voisi tässä vaiheessa opettaa kun poika tuntuu leikkivän papukaijaa? 

Jääköhän Felix ikuisesti Fefeksi kun siksi häntä tällä hetkellä kovasti kutsutaan?

Kukahan googlailee hakusanalla ”sillyblondie seksielämä”? 🙊 

Löysiköhän hän etsimänsä? 

Tuleekohan kesä tänä vuonna ollenkaan?

Muistankohan kertoa ystävilleni ja perheelleni tarpeeksi miten tärkeitä ne mulle on? 

Saakohan työstä ja työpaikasta tykätä näin paljon? 

Mitähän uutuusjätskiä maistaisin seuraavaksi?

Kukahan tän kaiken jaksaa lukea?

Felixin kuulumiset

Normaali

Moi kaikki mamman lukijat. Ootte varmaan miettineet, että mitä toi mamma vaan kirjottelee itestään eikä musta yhtään. Korjataan siis tilanne.

Olen kohta 1v ja 9kk vanha. Painoa on tälle iälle kertynyt joku 13 kiloa ja pituutta varmaan semmonen lähemmäs 90cm. Ai miten olen kasvanut näin? No ruoka maistuu mulle paremmin kuin hyvin. En oikeen osaa sanoa mitään tiettyä lemppari herkkua. Leivästä kyllä tykkään tosi paljon ja aina kun multa kysyy mitä haluisit syödä vastaan englantilaisella aksentilla ”tea.” Ollaan siis alettu mamman kanssa juomaan ilta-teet hunajalla. Namnam!

Tykkään olla dagiksessa. Juoksen aina aamulla sen tädin syliin, joka aamulla sattuu olemaan vastassa. Mulla on myös dagiksessa paljon kavereita. Olen siellä kuulemma tosi kiltti ja puhun paljon. Tykkään muuten syömisestä niin paljon, että syön ensin  kotona aamupalan, jonka jälkeen lähden mamman tai isin kanssa kahdeksan aikaan dagikseen ja syön toisen aamupalan. 😀 Noin 16.30 mamma tai isi tulee hakemaan mut kotiin. Jään yleensä vielä dagiksen jälkeen pihalle leikkimään. Tykkään nimittäin ulkoilla tosi paljon.

Olen oppinut leikkimään paljon yksikseni. Lemppari leluja on hepat, autot ja dublot. Tykkään myös tosi paljon lukea. Huudan aina kovaan ääneen ”kiija, kiija” kun haluan lukea.

Sanoja mulla on jo TOOOSI paljon. Mamma ihan hämmästelee mitä kaikkea jo osaan. Puhun aika sekasin suomea ja ruotsia, mutta ehkä vähän enemmän tulee lauseita ruotsiksi. Niin, takerruitte tuohon sanaan ”lause”. Kyllä puhun jo kaksi, välillä jopa kolme sanaisia lauseita. Ne on yleensä tällaisia. ”Titta mamma heppa” tai ”Fefe pipi.” Pipiä tulee aika monta kertaa päivässä. Oon kuulemma hurjapää. Tykkään juosta täysiä ja hyppiä tasajalkaa korkeista paikoista, esimerkiksi sohvan rahilta. Välillä päädynkin joku muu raaja kuin jalat edellä lattialle. Parit puhallukset ja taas mennään!

Mamma yrittää huijata, että vaan vauvat syö tuttia. Hoetaan sitä sitten aina toisillemme ”baby äter tutt, inte stora pojkar” tai mun versi0 ”baby tutu, Fefe tutu.” No aika hyvin mä jo vedän. Syön tutua vain nukkuessa, eli päikkäreillä ja öisin. Mä muuten vihdoin ja viimein oon älynny, että voi nukkua koko yön. Nukun nykyään heräämättä 20-6.30. Herätessäni alan sängystä sitten huutelemaan mammaa, isiii! Ne höpsöt kantaa mut aina viikonloppusin niiden sänkyyn nukkumaan. Kyllä ne onneks aika nopeasti tajuaa, ettei mua enää väsytä kun oon tovin höpötelly niille tai muksinut pupulla päähän muutamakymmentä kertaa. Ai mikä pupu? No mun maailman tärkein unipupu. Mulla on kotona oma ja dagiksessa oma. Pupu on ehkä jopa tärkeempi kuin tutti.

Potalla en käy kotona kauheesti. Dagiksessa kyllä. Kotona tykkään enemmän istua pytyllä. Teenkin usein pissat pyttyyn kun mamma ja isi vaan muistaa mua siinä käyttää. Ollaan mamman kanssa vähän sitä mieltä, että harjotellaan enemmän sitten kesällä kun voidaan juosta ilman vaatteita. Tai mamma ei juokse. Kun isi aina säälii naapureita ja käskee mamman pukea jotain päälle. 😀

Kysykää mammalta lisää jos haluatte vielä kysellä multa jotain!

Halit teille kaikille. ❤

Fefe

Asenne ratkaisee

Normaali

Olen lähipiirissä monesti saanut kommenttia omasta prinsessa luonteestani. Elän omassa pikku kuplassani hymy korvissa ja uskon yksisarvisiin. No lähes ainakin. Haluan aina ajatella asioista positiivisesti. Mielelläni suljen negatiiviset asiat kokonaan pois kuplastani. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.

Minulla on nyt kaksi viikkoa aikaa leikkaukseeni. Valehtelisin, jos väittäisin ettei minua pelota. Todellisuudessa ajattelen leikkausta jopa öisin. Olen kuitenkin päättänyt ajatella tässäkin asiassa positiivisesti. Minulla ei ole mitään vakavampaa sairautta. Kyse ei ole elämästä ja kuolemasta.

Pienet lapset osaavat ihanasti nauttia elämän pienistä asioista. Felix taputtaa käsiään yhteen ja huutaa jee, jee,jee kun lähdetään katsomaan hauvoja mummin ja mufan luokse. Missä vaiheessa tuo pienistä arkisista asioista nauttiminen yhtäkkiä loppuu joillakin ihmisillä?

Itse saatan monesti iltaisin mennä nukkumaan ja vaan fiilistellä ääneen miten mahtava päivä on ollut. Mieheni aina puhuu, miten hienoa on, että pystyn fiilistelemään tällaisia asioita. Hän ei kuulemma pysty. Minä nauran kovaan ääneen, höpötän taukoamatta ja elän hetkessä. En stressaa pikku jutuista. Puhuimme eräänä päivänä äitini kanssa tästä asiasta. Totesimme, että miehet eivät yleisesti ehkä osaa innostua asioista niinkuin me naiset. Onko tämä kuitenkaan totta? Kyllä kaikki tuntemani poika lapset osaavat innostua autoista, palloista, hevosista ihan niinkuin tytötkin. Pakottaako yhteiskuntamme kuitenkin miehet hillitsemään tunteitaan?

Vaikka maailmassa on paljon pahaa uskon, että hymyssä suin arki on kuitenkin hitusen mukavempaa kuin otsa kurtussa.

Haastankin teidän kaikki, jotka tämän tekstin luette. Yrittäkää viikon ajan etsiä arjesta pieniä ilon aiheita ja kiinnittämään niihin enemmän huomiota. Se voi olla Iivo Niskasen MM-kulta, täydellisesti onnistunut munien kypsyys tai ihana oma hetki sohvalla. Koetteko osaavanne nauttia tarpeeksi arkisista asioista?

Treenin täyteistä arkea

Normaali

Kerrotaanpa ihan alkuun, että viihdyn uudessa työssäni super hyvin! On ihana lähteä aamulla innolla työpaikalle. Oma mielipiteeni on se, että työilmapiirillä on suuri vaikutus viihtyvyyteen. Tällaisessa uudessa tilanteessa oppii itsestään aina uusia puolia. Ensimmäisten parin kuukauden jälkeen uudessa duunissa voin kertoa nämä asiat itsestäni.
• Olen todella oma-aloitteinen

• Olen todella suorasanainen ja utelias

• On mahtavaa, että työpaikalla on sekä naisia että miehiä

• Elämässä pitää uskaltaa ottaa riskejä

 

Viime viikolla pääsin super hyvin treenaamaan. Treenit näytti tältä:

Ma: Lepo

Ti: Aamulenkki 5km vauhtileikittelyä

Ke: Porrastreeniä ja vähän leukoja jumppatelineillä.

To: Salitreeni. Takakyykkyä ja askelkyykkyä. Metconina 10-9-8-7-6-5-4-3-2-1 käsinseisonta punnerrusta ja tiukkoja leukoja.

Pe: Kotijumppaa uuden Apple Tv:n jumppa videoilla. 

La: 10,5km juoksulenkki

Su: Salitreeni. Pitkä lämmittely ja Tabata treenit maastavetona, riippu raaka rivenä, etukyykkynä ja pystypunnerruksena.

 

Eilen kävin juoksemassa 8km ja tekemässä vähän leukoja. Huomasin kuitenkin, että kroppa oli todella väsynyt. Tänään on siis pakko pitää kehonhuolto päivä.

Saan kommentteja siitä miten olen super mutsi kun jaksan vielä työpäivien päälle treenata. Totuus on kuitenkin se, että käytän energiani treeniin ja Feffen kanssa olemiseen. Ette tule minulta näkemään kuvia jossa kotini kiiltää ja sisustus on kuin suoraan sisustuslehdestä. Mieheni on kovin onnellinen tästä. Not.

 

Haluan nyt treenata mahdollisimman hyvin ennen leikkausta. Viimeksi lääkäri sanoi, että sairaslomaa tulisi noin viikon verran. Veikkaan kuitenkin, että treenitaukoa tulee pidempi aika. Jos jollain lukijalla on omakohtaista kokemusta, niin kertokaa ihmeessä miten teidän kohdalla on ollut.  

 

Felix viihtyy hyvin päiväkodissa. Loppuviikosta hän puki kumpparit jalkaansa ja sanoi ulko-ovella menevänsä Jennin luokse (päiväkodin täti). Tänään päiväkodissa oltiin ihasteltu miten paljon Feffe juttelee ja miten rauhallinen hän on. Tämä tieto hieman nauratti. Jätkä nimittäin on kotona kuin Duracell pupu. Isäni aina kyselee, että puhuuko ne siellä dagiksessa, että Feffe on tosi vilkas. Jätkä on näköjään hieman vieraskorea.

 

Muistakaa käydä facebookissa tykkäämässä blogin sivusta niin näette heti kun olen julkaissut uuden kirjoituksen. 

Puss på er!

Työ mutsin treenit

Normaali

Kun olen nyt reilun kuukauden ollut työssäkäyvä äiti, voin rehellisesti sanoa ettei treenaaminen enää ole niin helppoa kuin se oli mammalomalla. Olen mielestäni kuitenkin päässyt mukavasti treenaamaan. Ajattelin, että täällä ehkä jotakuta kiinnostaa miten treenini toteutan.

Minikoutsi mussuttaa pannaria kun mamma jumppaa


Perheen yhdessä olosta en tosiaan tingi. Asioiden pitää olla tärkeysjärjestyksessä. En ole kilpaurheilija, joten olen tyytyväinen jos pääsen 3-4 kertaa viikossa treenaamaan. Tehtiin miehen kanssa helmikuulle myös pikku aktiivisuus tavoite. Meidän apple watchit mittaavat päivän aikana seisomista, liikuntaa ja liikkumista. Seisomisia tulisi saada 12/päivä. Liikuntaa 30min/päivä ja liikkumista 490kcal/päivä. Tavoitteenamme on saada kaikki nuo tavoitteet helmikuun jokaisena päivänä.

Olemme mieheni kanssa huomanneet, että parhaiten treeni onnistuu heti töiden jälkeen. Teemme niin, että se joka vie Felixin päiväkotiin, käy suoraan töistä treenaamassa. Näin se joka hakee pojan, voi halutessaan käydä aamulla ennen töitä esimerkiksi lenkillä.

Koko perhe voi myös treenata yhdessä. Me ollaan nyt arkena käyty lenkillä tai tehty kotijumppaa jos molemmat haluaa illalla treenata. Odotamme kovasti kevättä, jotta voimme taas mennä urheilukentille sekä ulkosaleille koko perheen kesken, jolloin treeniaika ei ole keneltäkään pois.

Perhe juoksulenkki

Viime viikolla kävin 2 iltana juoksemassa, yhtenä iltana tein kotijumppaa. Viikonloppuna käytiin koko perhe Vidalla jumppaamassa. Kävin ystävän kanssa lenkillä ja ohjasin yhden kehonhuolto tunnin.

Treenaaminen ei kuitenkaan tällä hetkellä ole niin tärkeää kuin se oli vielä puoli vuotta sitten. Jos tulen kotiin töiden jälkeen, on äärettomän vaikea enää lähteä treenaamaan kun on saanut Feffen syliinsä. Kun pojasta on ollut 8h erossa, haluaisi mahdollisimman nopeasti jo hänen luokseen.

Tänään Heikki lähti työreissuun ruotsiin. Heräsin 5:50 ja lähdin salille tekemään lyhyen aamutreenin. Juoksin juoksumatolla, tein leukoja ja hiihdin hiihtolaitteella. Nyt voin illalla viettää rauhassa aikaa Felixin kanssa. Olen iltaisin ollut sen verran väsynyt, että uni on viimeaikoina tullut ennen ilta 22. Eikä nämä illat oikeasti ole rauhallisia. Poika on duracelli. Vuorotellen loikin pupuna tai kannan poikaa selässä heppana. 

Aluksi stressasin, että paino nousee kun työt alkaa. Tänä aamuna vaaka näytti tasan samaa lukua, kuin ennen töiden alkamistakin. Uskon, että paljon on omasta asenteesta kiinni. Pienellä suunnittelulla löytyy ainakin vielä yhden lapsen kanssa aikaa treenille. Kun ruokavaliossa on perusasiat kunnossa ei painonnoususta kannata stressata. Töissä pyrin välillä kävelemään asiakkaiden kanssa puhelimessa jutellessa ja käytän AINA portaita.

Working mom kunto

Asiat rullaa tällä hetkellä mukavasti omalla painollaan. Nyt tietysti pelkään sanoa näin, ettei sitten heti tule joku sairastuminen pilaamaan tätä hyvää fiilistä. 

Vaikuttaako ajatukseni urheilu hullun mamman touhuilta vai pystyykö joku samaistumaan ajatuksiini?

Kuva:Teemu Oksanen