Avainsana: arki

Hoitovapaan loppu häämöttää

lindbladamandaJätä kommentti

Näin se 1,5 vuotta vierähti. Mun unelmaduunissa. Se onneksi jatkuu läpi elämän, mutta reilun kuukauden päästä on aika ottaa taas rinnalle se oikea työ. En äitiyslomallani tiennyt minkälainen reilu vuosi minulla on edessäni, enkä edes minkälainen pomo minulle sanelee säännöt. Hän testasi kärsivällisyyttäni heti alkuun tulemalla 2 vkoa myöhässä sovitusta ajankohdasta. Annoin sen nopeasti anteeksi. Hän oli heti syntymästään mitä valloittavin tyyppi. 💗

Elettiin äitiyslomani alussa ahtaasti anopin kaksiossa. Kaikkeen kuitenkin tottuu. Huomasinkin, että vietimme paljon aikaa perheen kesken ja salaa nautin siitä, että myös meidän jo niin isoksi kasvanut 4v nukkui meidän kanssa. Pikku pomo oli kuitenkin aika huono nukkuja ja sitä varmasti hankaloitti kun hänen rytminsä aina pilattiin istuttamalla autoon. Kuskattiin Felixiä Keravalta Vantaalle päiväkotiin joka päivä.

Kunnes meidän unelmien Meksikon matkan jälkeen koko maailma muuttui. Koronavirus pisti isimiehen kotitöihin, joka ei yksinkertaisesti ollu mahdollista anopin kaksiossa kahden pienen lapsen kanssa. Pakattiin lapset autoon ja lähdettiin tuota pelottavan tuntematonta sairautta karkuun mökille. Mökillä asuttiinkin lopulta 5 vkoa. Se oli aikamoista aikaa. Ihanaa ja kamalaa. Välillä ajettiin rallia päivystykseen tikkauttamaan vauvan silmäkulmaa, välillä tehtiin ihania vaellusretkiä mitä upeimpiin maisemiin. Sainkin viettää ison osan äitiyslomastani molempien poikieni kanssa, yhden sijasta.

”Kotiin” päästyämme saimme lopulta tarpeeksemme rakennuttajastamme ja otettiin talon loppuun rakentaminen omiin käsiimme. Stressitasot oli huipussaan. Nukkumaton lapsi, rakentaminen ilman minkäänlaista kokemusta, pelko siitä riittävätkö rahat, koronavirus. Vietin ihania päiviä poikien kanssa. Pyöräiltiin maauimalaan, jahdattiin jäätelöautoa pitkin Sipoota, käytiin rannoilla. Iltaisin olin kuitenkin aivan loppu. Välillä purskahtelin itkuun, silkasta väsymyksestä ja huolesta. Mieheni painoi oman työnsä ohessa illat ja viikonloput raksalla.

Heinäkuun 15.pvä tulen muistamaan ikuisesti. Muuttotarkastuksemme meni läpi. Itkin ilon kyyneleitä. Me tehtiin se!

Tuo päivä muutti paljon. Pyöräiltiin koko alkusyksy päiväkotiin. Me asuttiin vihdoin niin lähellä, että voitiin pyöräillä. Saimme vihdoin kutsuttua vieraita kylään. Mikä parasta, meillä on aivan mieletön naapurusto. Felix käy lähes päivittäin leikkimässä uusien kavereidensa kanssa. Minä ja Filip ollaan perustettu kotikadullemme oma jumpparyhmä. Naapurin naisten kanssa on lyöty lukkoon jo pikkujoulut. Nautin arjesta.

Filip on vihdoin myös alkanut nukkumaan hieman paremmin. Hän on kyllä kaiken sen 9,5kk odottamisen arvoinen. Burpeita hyppivä taapero joka laulaa ihhahhaata ja baby sharkia. Oppinut myös pussaamisen ihanuuden. Viime viikolla sain ilouutisen. Filip pääsee samaan dagikseen ja samaan ryhmään Felixin kanssa. Tämä on suuri helpotus. Siellä hän nyt jo aamuisin pesee käsiään ja isahtaa aamupala pöytään niinkuin muutkin lapset. Uskon, että hän tottuu siihen nopeasti. ☺️

Elämä on ollut aikamoista vuoristorataa. Olen oppinut, että itsellään on kuitenkin avaimet siihen, miten kaikesta selviää. Yksin saa vähemmän aikaan kuin yhdessä, eikä avunpyytäminen ole mikään häpeä, päinvastoin. Rakennuttajamme on myös aika ajoin horjuttanut minun yleensä niin positiivista mieltäni. Huumori ja asioiden hyvien puolien näkeminen tekee kuitenkin kaikesta huomattavasti siedettävämpää.

Yksi asia on varma. Lapset tuovat iloa ja rakkautta elämään enemmän kuin mikään muu. Kiitos rakkaat ihmispentuni kun olette juuri minun elämääni tulleet rikastuttamaan 💗

Jaksaminen

lindbladamanda5 kommenttia

Mamma alkaa olla aika väsynyt, eikä muutosta parempaan ole näkyvissä. Meidänhän piti päästä muuttamaan uuteen kotiin samaan aikaan kun vauva syntyy. Tuossa tuo vauva nyt iloisesti juoksee ja asumme edelleen anopin nurkissa. Kaksiossa. Rakennuttaja ei meille liikaa anna tilanne katsauksia.

Vauvamme on huono nukkuja. Erittäin herkkäuninen. Hän ei nuku jos on kakkahätä, jos on liian valosaa, jos kuulee pienenkin äänähdyksen…näitähän löytyy.

Yritimme mökillä ollessamme vieroittaa tuon yösyötöistä ja hän selkeästi pärjääkin hyvin ilman niitä. Kotiin palatessamme nukumme kuitenkin kaikki 4 samassa huoneessa ja ainoa keino saada vauva yöllä tai aamuyöllä uudelleen nukahtamaan on tissi.

Tiedämme hyvin mitä tässä tulisi tehdä. Vieroittaa vauva yösyötöistä ja opettaa nukkumaan omaan sänkyyn. Tiedämme esikoisen ajasta, että mieheni on parempi hoitaa tuo unikoulu. Tällä hetkellä se ei yksinkertaisesti onnistu, ellen lukitse itseäni ja Felixiä esimerkiksi vessaan yöksi nukkumaan.

Tänään Filip heräsi 5.30 laulelemaan ja mönkimään. Tarjosin tissiä ja lopulta itkin hiljaa itsekseni kun vauva vihdoin noin puolen tunnin kuluttua alkoi nukahtamaan. Olen niin väsynyt. Väsynyt tähän tilanteeseen. Päivisin on turha yrittää nukkua päiväunia koska vauvakaan niitä ei nuku. Tai hyvässä lykyssä hän nukkuu kahdesti, useinmiten 30min kerralla. Jos tuuri käy, hän saattaa vielä nukahtaa uudelleen kun lähtee kärryttelemään. Unet eivät kuitenkaan viimeaikoina ole olleet 1h pidempiä. Koronan jyllätessä on Felix myös kotona, eikä hän enää nuku päiväunia. Se joka nyt ehdottaa, että pistä Felix myös päikkäreille, saa sitten itse tulla nukuttamaan häntä illalla kun kello on 22, eikä väsymystä näy ja kuulu.

Maanantait on päivistä pahimpia. Kun aamulla jo vauva roikkuu jalassa kiinni ja itkeskelee väsymystään stressaan, että on taas yksi viikko edessä josta tulisi selviytyä.

Felixille tulee keksiä puuhaa ja ulkoilua, jotta hän pysyy tyytyväisenä, ajoittaa ajamiset niin, että Filip saisi päiväunirauhan eikä nukahtaisi autoon, kaikkien ruokkiminen 5 kertaa päivässä, yritys pitää kämppä siistinä, oma treeni joka tässä tilanteessa pitää minut järjissään, josta en todella ole luopumassa, parisuhdekin pitäisi tässä kaiken keskellä yrittää pitää kasassa.

Apua ei voi pyytää. Koska koronavirus. Neuvolakin on supistanut toimintaa viruksen takia. Harmittaa, että tämä ihana vauva vuosi on ollut niin erilainen kuin mitä alunperin olin ajatellut. Yritämme jaksaa sillä ajatuksella, että pidetään unikoulu myöhemmin. Sitten uudessa kodissa. Tänään aamulla kyyneleet vierivät juuri tuon takia. Teemme parhaamme nauttiaksemme arjesta ja siitä, että lapsilla on hyvä olla. Totuus on kuitenkin se, että en tiedä missä kunnossa olemme henkisesti jos emme vielä kesälläkään pääse muuttamaan uuteen kotiimme.

Väsymys, stressi ja epävarmuus ovat kamala yhdistelmä. Nyt ollaan onnellisia siitä, että olemme kaikki terveitä ja lapset ovat niin super mahtavia voimavaroja sitten kuitenkin. Meille kun on vielä suotu nuo lapsista kaikkein ihanimmat 💗

Korona arki

lindbladamandaJätä kommentti

Enpä olisi muutama viikko sitten uskonut istuvani mökillä paossa koronavirusta kun koko Suomi on ensin hamstrannut kaupoista kaiken vessapaperin ja sitten pakotettu sulkeutumaan koteihinsa. Ja tulimme mökille ennen kuin oli annettu suositus pysyä kodeissaan.

Vaikka välillä pelottaakin tämä tilanne ja mihin kaikkeen se tulee vaikuttamaan, yritän miettiä samalla tämän kaiken kamaluuden positiivisia puolia.

Yhteisöllisyys. Somessa on ollut upeaa huomata miten ihmiset ovat nousseet tukemaan itselleen tärkeitä yrityksiä joille nämä ajat ovat painajaismaisia. Samoin kuin kotijumppia ja viihdykkeitä lapsille on jaettu ahkeraan.

Itselläni on työn kannalta hyvä tilanne. Olen äitiyslomalla, joten voin toimia 24/7 lastemme kanssa. Olemme tällä hetkellä mökillä, jotta Heikki voi parhaansa mukaan työskennellä rauhassa. Tämä ei tilapäis kaksiossamma onnistuisi. Täällä mökillä voidaan myös ulkoilla suurin osa ajasta.

Voisihan tilanteesta myös yrittää löytää positiivisia puolia. Nyt saa viettää aikaa ja oikeasti osallistua lastensa arkeen. Yritän ainakin tehdä tästä ajasta lapsille mukavaa. Tehdään ulkona retkiä, askarrellaan, leivotaan, pelataan jalkapalloa ja leikitään leijonia ja apinoita. Voin myöntää, että huonojen yön kanssa olen iltaisin kyllä aivan puhki. Ymmärrän, että suurin osa vanhemmista joutuu yhdistämään tähän vielä työnteon. Eniten huolestuttaa ne perheet, joissa lapset saavat olla koulupäivän ajan turvassa. Joillekin lapsille tämä aika on päihteiden vaikutuksen alaisia vanhempia tai jopa väkivaltaa.

Nyt on aika ajatella oman napansa ulkopuolelle. Tässä ei enää ole kyse vain sinun tai perheesi terveydestä. Ihmettelen ihmisiä, jotka sanovat etteivät suuremmin välitä hallituksen ohjeista koska lähipiirissä ei ole riskiryhmään kuuluvia.

Ollessani pois oravanpyörästä. Mietin diippiä shittiä ja mietin haluaako maailman kaikkeus ehkä kertoa meille jotakin. Voisiko se sanoma olla…että nyt meidän tulee oikeasti pysähtyä ja olla läsnä perheillemme. Emme ole välittäneet tarpeeksi ilmastonmuutoksesta, joten nyt meidät pakotetaan vähentämään matkustamista. Nykyaika pyörii myös aivan liikaa oman navan ympärillä. Nyt jos koskaan pitää miettiä myös kuinka moneen muuhun omat valinnat voivat vaikuttaa. Mikäli emme saa tätä epidemiaa pysäytettyä, olemme kohta suurin osa työttömiä tai kuolleita. (Okei, hieman saatan dramatisoida, mutta en toivo kenellekään kumpaakaan.)

Tämähän tulee kestämään pidempään kuin kaksi viikkoa. Se milloin saamme palata taas rakkaiden harrastustemme ja illanviettoihin isommissa porukoissa on hyvin paljon meistä itsestä kiinni. Korvistani nousee savu jos näen sosiaalisessa mediassa ihmisten viettävät aikaa porukassa ja kertovansa etteivät kestä kotona oloa. Muissa Euroopan maissa on ulkonaliikkumis kielto. En todellakaan halua, että näiden ihmisten takia minulta viedään kohta pois mahdollisuuteni saada omaa aikaa juoksupolulla ja metsässä. Koittakaa kestää siellä kodeissanne.

Ja hei, nyt jos koska on oiva hetki aloittaa juoksuharrastus! Nyt on hyvin aikaa reenata syksyyn siirtyneeseen Helsinki City Running dayhin. 😉

Jatka lukemista ”Korona arki” →

5 positiivista asiaa elämässäni

lindbladamandaJätä kommentti

Marianne haastoi minut jakamaan 5 positiivista asiaa elämässäni tällä hetkellä. Vaikka vauvelin kanssa univelat on aika massiiviset, keksin nopeastikin viisi asiaa jotka tekevät tällä hetkellä iloiseksi ja onnelliseksi.

1. Perhe. Mietin triljoona kertaa päivässä miten onnekas olen kun olen saanut maailman upeimmat pojat. Toinen hämmästyttää päivittäin reippaudellaan, huumorillaan ja hellyyden osoituksillaan. Toinen söpistelee ilmeillään ja hämmästyttää ruokahalullaan. Mies joka jaksoi katsella turhautumisen kyyneleitäni kun raskaus ei ikinä tuntunut loppuvan. ☺️

2. Läheiset. Perhe joka on viimeisen 6 viikon aikana ollut suureksi avuksi lasten kanssa. Ystävät, ne muutamat erityisesti joille voi purkaa niin ilot kuin surut ilman mitään suodattimia. Filip kastettiin viikko sitten ja ystäväpariskuntamme yllätti tämän mamman kyyneliin liittymällä kirkkoon, jotta Filip saa kummit. Koko nimeksi tuli Filip Elias Alexander.

3. Liikunta. Se fiilis joka lähes poikkeuksetta tulee joka kerta liikunnan jälkeen. Samalla malttamaton into päästä tekemään kovempia treenejä ja JUOKSUlenkkejä.

4. Äitiysloma. Loma, vapaus tehdä päivisin lähes mitä haluaa. Ainutlaatuista aikaa viettää lasten kanssa ja irti työelämän oravanpyörästä.

5. Oma asenne. Vaikka väsymys välillä painaa, olen (omasta mielestäni) kuitenkin suurimmaksi osaksi ajasta iloinen ja positiivinen. Tätä yritän jatkaa vaikka väsymys, talo asiat sekä vauva-arki välillä vähän turhauttaakin. Jaksan silti nauraa kun Suomenlinnan lautalla tisseistäni tiputtelee maitoa eikä mukana ole yhtään liivinsuojia pelastamassa tilannetta.

Bonus 6. Tutti. Tuo mahtava keksintö, jonka onneksi tajusin tunkea lapseni suuhun tällä kertaa jo laitoksella. Mahdollistaa usein tämän mamman vessa istunnot, automatkojen pidemmät etapit ja lepohetket tisseilleni. Tajuan olla tästä onnellinen, sillä Felix oppi syömään tuttia vasta 3,5kk iässä.

Haastan mukaan positiivisuushaasteeseen:

Candy on the run Karkin

Juoksujalka vipattaa Merituulin

Marissaknuuttila.com Marissan

Uusi arki

lindbladamandaJätä kommentti

Uusi arki lähti tällä viikolla käyntiin, samana päivänä kun Beibi täytti 2 viikkoa. Beibin oikea nimi on muuten Filip. Loput nimet paljastamme elokuussa ristiäisissä.

Lähdimme Filipin ollessa 4 päivää vanha mökille vajaaksi viikoksi nauttimaan kunnolla kesälomasta. Felix pääsi ajelemaan mönkkärillä, uimaan ja nauttimaan famun, vaarin, tätien ja serkkujen seurasta. Itse nautiskelin rauhallisista vaunulenkeistä marjoja poimien ja kajakilla meloen kun uimaan en vielä saanut mennä.

Tällä viikolla Heikki palasi töihin ja Felix aloitti uudessa päiväkodissa. Päiväkoti vaihtui, koska oletimme tässä vaiheessa jo asuvamme uudessa kodissa. No eipä asuta. Rakennuttajan tiedottaminen on olematonta ja tämän hetken tiedon mukaan pääsisimme muuttamaan syyskuun lopulla. Itse haluan uskoa, että pääsisimme jouluksi kotiin. Kiitos anoppini ja hänen miehensä meillä on katto päämme päällä. Kaksio yhdellä vessalla ja päiväkotimatka Keravalta Vantaalle tuo vain välillä vähän haastetta arkeen. Isona plussana täällä on ihan mielettömiä lenkkimaastoja kärrytellä ja kävellä. Käymme päivittäin ihastelemassa lähes takapihallamme laiduntavia heppoja. 

Moni on kysellyt millainen luonne Filip on. Rehellisesti sanottuna vajaa kolmeviikkoisesta on vielä vähän vaikea sanoa. Öisin hän ei nuku ihan niin mahtavasti kuin isoveljensä jo tässä vaiheessa nukkui. Isona plussana hän viihtyy hyvin vaunuissa ja osaa välillä nukahtaa myös ilman tissiä. Poika syö paljon joka näkyykin hyvin painossa. Kakkaa myös samaan tahtiin kuin syö. 😅 Me stressataan Heikin kanssa enemmän toistemme väsymystä kuin omaamme. Mikäli huonot yöunet jatkuu, täytyy vain keksiä järkeviä ratkaisuja arjessa jotta molemmat jaksaa. Felixin unia Filipin heräily ei onneksi haittaa.

Felix on ottanut veljensä hienosti. Kovasti haluisi pussailla ja halia pikkuveljeä ja välillä olisi vähän turhankin innokkaasti auttamassa. Välillä Felixilläkin tulee kuitenkin aiempaa helpommin kiukkukohtauksia ja itkuja jos emme Heikin kanssa heti reagoi häneen tarpeeksi nopeasti. Veljeä kohtaan hän on kuitenkin aina kovin suojeleva ja rakastava. Ihana Fefe.

Parin viikon päästä perheemme jatkaa lomailua. Heikki pitää tuolloin pari viikkoa lomaa, jolloin ajattelimme suunnata taas mökille mikäli sää suosii. Olimme myös suunnitelleet Ruotsin matkaa kunnes tajusimme, että minulla on passi mennyt heinäkuussa vanhaksi ja Filipillä ei ole tietenkään passia. Emmekä tiedä ehdimmekö saada meille passeja tuossa vajaassa 3 viikossa. Voi itku. Itselleni kun tämä ”koti” on vähän niinkuin työpaikka ja haluisin lomilla päästä aina muualle, jotta loma oikeasti tuntuu lomalta. Hullua tiedän, mutta sellainen minä olen. Käytiin tänään verkkokauppa.com:issa ottamassa meille passikuvat. Suosittelen. Palvelu oli todella hyvää ja kuvat olivat triplasti edullisemmat kuin valokuva liikkeessä.

Tällaiset pika kuulumiset tähän väliin. Kivaa alkavaa uutta viikkoa!

Mitä kuuluu!?

lindbladamanda5 kommenttia

Huoli pois toverit. Intagram seuraajani ovat ehkä nähneet, että olen viime viikolla ollut Meilahden kardiologisella osastolla sydänsairauteni vuoksi. Pyörryin muutama viikko sitten aamutreenin jälkeen. Syitä voi olla monia. En ollut ehtinyt syödä vielä aamupalaa ja hartiani olivat todella jumissa. Neuvolasta eivät kuitenkaan suostuneet antaa minkäänlaista neuvoa, sillä pyörtymistä ei suoranaisesti osattu yhdistää raskauteen. Soitin Meilahteen, josta sain samantien kutsun rasitus EKG:hen sekä vuorokauden Holter seurantaan. Mistään vakavasta ei varmasti ole kyse, nyt vaan tarkistetaan, että Betasalpaaja lääkitykseni on oikea ja edellisestä seurannasta taitaa muutenkin olla yli 5 vuotta aikaa. Sairaudestani voitte lukea lisää täältä.

Kiitos myös kun niin moni kommentoi tekstiäni tuosta raskauden tuomasta painonnousuta. Oli lohduttavaa tietää, että en ole yksin ajatusteni kanssa. Osa ehkä ymmärsi ajatukseni myös hieman väärin. En ajattele etten kelpaisi tai että pitäisi olla hoikempi. Minulla nimenomaan on viime vuosina ollut todella hyvä olo kropassani ja nyt pelkään koska hetkellisesti vartaloni ei taas tunnu omalta ja lisäkilot tuovat itselleni epävarmuutta. Tiedän kuitenkin ettei kiloja voi välttää ja ne tulevat hyvästä syystä. Jumpataan mamma kuntoon sitten yhdessä beibin kanssa. ❤

RV 19

Aika menee TAAS ihan kamalaa kyytiä. Kohta on raskauden puoliväli!? Mitä hitsiä. Nyt tuntuu, että olen pitkästä aikaa suht iloinen oma itseni. Vaikkakin mielialat saattavat vaihdella nano sekunnissa. Masu on edelleen aika pieni vaikka varsinkin iltaisin sen kyllä alkaa jo huomaamaan. Huomaan välillä miettiväni jonkin verran uskallanko puhua raskaudesta ihmisille. Samassa elämäntilanteessa ei tällä hetkellä oikein ole ystäviä ja pelkään muuttuvani tylsäksi mammaksi joka ei muusta puhu kuin raskaudesta ja beibistä?! Tuntuu, ettei ihmisiä nyt tämä toinen raskaus niinkään edes kiinnosta. Been there, done that. Olen jaksanut ja päässyt treenaamaan todella kivasti ja yritän nauttia jokaisesta liikuntahetkestä täysillä. Tilanne voi heti huomenna olla ihan toinen. Juoksu sai nyt jäädä, mutta olen joka aamu tehnyt crosstrainerilla 30-50min treenin. Lisäksi olen saattanut tehdä vähän lihaskuntoa. Enimmäkseen leukoja, punnerruksia, dippejä, kyykkyjä ja askelkyykkyjä.

Varattiin extempore pikapyrähdys Gran Canarialle maaliskuun alussa. Lähdetään perjantai aamuna ja tullaan kotiin maanantaina. Oltiin ajateltu, että pääsiäisen Levin reissu jää tänä keväänä ainoaksi reissuksi, mutta toisin kävi. Felix on nyt muutaman viikon hokenut haluavansa lämpöiseen ja siinä alkoi sitten mammalla ja isilläkin uima-allas ja aurinko herättelemään kiinnostusta. Norwegianilta löytyi edulliset lennot ja Air BnB:ltä asunto. Tulee tarpeeseen!

Viikonloppuna käytiin Heurekassa tsekkaamassa dino näyttely. Felixhän on ihan HC Dino tietäjä, joten reissu oli paljon odotettu, eikä tuottanut pettymystä kenellekään. Suosittelen vierailua viikonloppuna heti aamusta, sillä jono oli satoja metrejä ulos asti kun poistuttiin kello 12 jälkeen.

Torstaina on ystävänpäivä! Siskoni keksi ihanan ajatuksen ja kutsui kaikki ystävänsä (sekä minut, raukka on pienestä asti aivopesty siihen, että pikkusisko pitää AINA ottaa mukaan) ja heidän lapsensa ystävänpäivä iltapalalle heidän luokseen. ❤

Mitä muiden viikkoon kuuluu?

 

Keskiviikko

lindbladamanda2 kommenttia

Ajattelin pitkästä aikaa päivittää ihan perus kuulumisia. Marraskuu ei päässyt taaskaan yllättämään valoisuudellaan. Tuntuu, että voisin syödä ja nukkua vuorokauden ympäri. Tämä syksy on muutenkin ollut jotenkin aika raskas. Suurin apu väsymykseen onkin uni ja liikunta! Paljon rankkoja juttuja ollut taas viime aikoina ja haluaisin selvitä positiivisuudella aina stressaavien ja huonoimpien aikojen yli. Nyt olen kuitenkin huomannut, etten ole ollut ihan se normaali iloinen itseni. Oma asenne on kuitenkin se ratkaiseva tekijä. Hullu ja naurava Amtsi kaivetaan vielä esiin! 💪🏼

Fefestä on tullut niin iso poika, että minikoutsilla oli aika aloittaa ensimmäinen ihka oma harrastus. Nallepaini. Käytiin lauantaina ensimmäisen kerran ja sunnuntaina uudelleen, koska minikoutsi halusi. Treeni on 40minuuttia täyttä tohinaa yhdessä aikuisen ja lapsen kanssa. Paljon juoksemista, kehonhallintaa ja oikeita paini juttuja. Mielettömän hauskaa! Fefehän olisi heti omasta mielestään tarvinnut jo kunnon painikengät. Luvattiin tuollaiset hankkia jos innostus jatkuu…

Muutama viikko sitten käytiin myös astma lääkärillä kontrollikäynnillä. Felixillä on ollut säännöllinen astma lääkitys nyt heinäkuun alusta asti. Kopkop, mutta lääkityksen aloituksen jälkeen ei ole tarvinnut pojalle syöttää yhtään antibioottikuuria. Näin pitkää jaksoa ei ole ollut sen jälkeen kun poika täytti 6kk. Nyt astmalääkitystä vähennetään pikkuhiljaa ja kontrollikäyntejä on tasaisin väliajoin.

Olen lisännyt treeneihin taas paljon juoksua kun sitä voi taas tehdä. Huomiselle ja perjantaillekin on jo juoksutreffit sovittuna. IHANAA! Uskaltauduin muutama viikko sitten myös ensimmäistä kertaa firman sähly treeneihin mukaan. En ollut pelannut sählyä ehkä noin 10 vuoteen. Enhän minä mitään osaa, mutta se on NIIN hauskaa. (Älkää kysykö työkavereilta kuinka kivaa on kun minä olen mukana) Tunti menee aina hetkessä ja pelien jälkeen on törkeä hiki.

Viikonloppuna lähdetään sukuloimaan Malmöseen. Ihana miniloma tähän väsyttävän arjen keskelle!

Jos joku vielä jaksaa lukea tätä blogia, olisi mukava kuulla teidän syksyn kuulumisia!?

Henkinen hyvinvointi kiireisessä arjessa

lindbladamandaJätä kommentti

Runosuoneni ei oikein ole loistanut viime aikoina, enkä oikein tiedä mitä blogiin kirjoittaisin. Kyselin Instagramissani ideoita MITÄ te haluaisitte lukea, joten tämä onkin lukijan toive.

Olen joskus maininnut, että olen ihminen joka on liikkeessä yleensä aamu viidestä ilta yhdeksään. Vaikka sosiaalisessa mediassa pyörin usein idiootti hymy naamalla, on minullakin todellisuudessa normaalit huolet. Usein tuntuukin, että kaikki kakka putoaa päälle aina kerralla. Viime syksy ja talvi oli aikamoista kuraa näin jälkikäteen mietittynä. Katselin viikonloppuna kuvia viime syksyltä ja niissä huomasinkin, että tuo kaikki kyllä näkyi olemuksessani. Olin ”onnessani” kun sixpäkki loisti ja paino oli uusilla lukemilla, mutta todellisuudessa purin stressiä treenaamalla ja syömällä liian vähän. Olin elämäni kunnossa fyysisesti, mutta en tosiaan henkisti.

Minulle treeni on henkireikä. Viime syksynä juoksu oli minun terapiaani. Mikäli en olisi päässyt purkamaan ajatuksiani pitkille lenkeille, olisin varmasti nykyistäkin hullumpi. Syöminen tosin oli ihan liian tiukkaa ja varmasti teki oman osansa kun oli väsynyt ja stressaantunut. Välillä tiedän, että kroppani tarvitsisi lepoa, mutta rankkoina aikoina treeni on niin tarpeellista mielelle, että käyn tekemässä edes pienen hikijumpan.

Itse voin parhaiten kun syön tiukasti, mutta riittävästi. Tämä tarkoittaa sitä, että syön 5 kertaa päivässä. Paljon kasviksia, jonkin verran proteiinia, hieman vähemmän hiilareita ja JÄÄTÄVÄN määrän jäätelöä lauantaisin. Mikäli annan itseni herkutella useammin, huomaan vaikutuksen heti omassa fiiliksessäni. Kun motto on mielummin överit kuin vajarit, on parempi pitää herkkupäivä vain kerran viikossa. 😉

Jos ihan vakavasti miettii, on omassa henkisessä hyvinvoinnissa YKSI ratkaiseva tekijä. Ihmiset ja tuki ympärillä. Se, että saa arjessa puhua kun sitä tarvitsee ja nauraa aina kun mahdollista! Kun oma jaksaminen alkaa olla tiukalla ja mieltä painaa liian monta asiaa on perheen ja ystävien tuki uskomattoman tärkeää. Muutama paras ystäväni ovat kyllä kultaakin kalliimpia, kun saavat usein miten aina vain kuunnella minun murheitani ja jaksavat silti aina vaan olla tukena. Kaikki asiat tuntuvat omassa päässä järkyttävän suurilta, mutta kun asiat sanoo ääneen huomaan usein heti miten pienet asiat mieltä painaa. Välillä tekee äärettömän hyvää vain sanoa ääneen, että nyt meinaa jaksaminen loppua. Minusta onneksi huomaakin noin nano sekunnissa kun jokin mättää ja läheiseni osaavatkin heti asiasta kysyä. Heikki on vuosien saatossa oppinut, että minun kohdallani hiljaisuus pitää ottaa ERITTÄIN vakavasti.

Nauru. Järjissään pysyäkseen joka ikisen ihmisen pitää saada nauraa. Itselläni siihen on apu aina lähellä. Herra minikoutsi Simpsoneiden Ralphia muistuttavassa tukassaan. (Kaikella rakkaudella Feffe, mamman mielestä olet silti maailman söpöin) ❤ Ei, mutta ihan vakavasti ottaen. Nauru jos mikä poistaa tai ainakin saa unohtamaan isommatkin murheet edes hetkeksi. Hankkikaa siis ihmisiä ympärillenne, jotka saa teidät nauramaan tilanteessa kuin tilanteessa.

Tasapaino. Uskon, että tuo tasapaino on ihan yksilöllistä. Toinen voi saada päätään tyhjennettyä pianoa soittamalla, toinen joka päiväisellä hikitreenillä. Harrastukset, hassut ja rakkaat tyypit sekä herkut. Se on minun henkisen hyvinvoinnin pyhä kolminaisuus. Onko ne sinulla jotakin muuta?

Lapsiperhe arki

lindbladamandaJätä kommentti

Lapsiperhe arki. Ihanaa ja kamalaa yhtä aikaa.

Arkena lastaan näkee 2-3h vuorokaudessa. Puolisoa maksimissaan saman verran. Yöunet vaihtelee 6-8h välillä ja joskus öisin lapsi herättää itkullaan. Sanotaan näin, että valehtelisin jos väittäisin, että tämä olisi aina ruusuilla tanssimista.

Viimeaikoina olen jutellut tuttujen kanssa paljon parisuhteen vaikeuksista lapsiperheessä. On lohduttavaa tietää, että muilla painitaan samojen ongelmien kanssa. Väsymys, vähäinen yhteinen aika ja vähäinen kommunikaatio tuntuvat olevan yleisiä monissa lapsiperheissä.

Meillä kireyttä aiheuttaa eniten juuri vähäinen yhteinen aika jolloin yhteisiin hetkiin lataa aina kamalan paljon odotuksia. Meillä on minun mielestäni myös aika erilainen tarve muuhun sosiaaliseen elämään. Minä tarvitsen aikaa ystävien kanssa ja tehdään esimerkiksi työporukalla paljon juttuja yhdessä. Heikki viihtyy paremmin kotona ja pitää hieman kummallisena sitä, että työkavereiden kanssa vietetään myös vapaa-aikaa. Tähän ollaan puhumalla pyritty löytämään se kultainen keskitie johon molemmat on tyytyväisiä.

Omasta mielestäni on myös tärkeää puhua mahdollisimman nopeasti asioista jotka häiritsee, aiheuttaa mielipahaa tai suututtaa. Aina voisi paremmin yrittää nähdä asioita myös puolison näkökulmasta. Viime viikolla minulle tuli sanomista siitä, että olin aamulla jättänyt KAIKKI valot kämpässä päälle. Totuus olikin se, että Fefe juoksi yläkertaan kun oltiin jo puoliksi ulkona ja kävi hakemassa pupunsa. Olipa tuo pikku ukko samalla sitten pistänyt yläkerran kaikki valot päälle. Palaute jonka minä asiasta sain, tuli kuitenkin sen oloisesti kuin olisin vittuillakseni ne päälle jättänyt. 😄 Kun oma ajatusmaailma on, että chillax ja nautitaan elämästä ja toisen mieli rauhoittuu siisteydestä pitää yrittää tehdä niitä pieniä juttuja arjessa jotka itselleen tuntuu pikku asioilta, mutta jotka toiselle on todella tärkeitä. Itse en aina jaksa sanoa pienistä asioista jotka minua häiritsevät, koska koen ne enemmän omiksi ongelmikseni kuin Heikin. Ja huom nämähän ovat minun näkökulmiani asioihin. Olisiko näistäkin asioista kuitenkin aina parempi puhua jotta ei niistä monesta pienestä asiasta nopeasti kasva liian iso ongelma!?

Puhuminen on omasta mielestäni kaikkein tärkeintä. Välillä arjen kiireen keskellä, puhelin kourassa tuo tärkeä asia jääkin aivan liian vähäiselle.

Miten kiireen ja väsymyksen keskellä pystyisi paremmin muistamaan yhteiset keskustelu hetket ja toisen huomioimiset? Monesti ajattelen, että tätä kiireistä pikkulapsi arkea eletään nyt x aika ja yhteisiin hetkiin on enemmän aikaa myöhemmin. Välillä kuitenkin mietin, että eihän tämä tästä varmasti tule rauhoittumaan seuraavaan 10 vuoteen, joten parempi on tehdä töitä parisuhteen eteen nyt kun vielä voi!?

Mitkä asiat muissa lapsiperheissä aiheuttaa eniten ongelmia!? Miten te työstätte näitä asioita?

Millainen haluisit olla?

lindbladamandaJätä kommentti

Syksyn tuoma stressi ja väsymys yllättää jotenkin ihan joka ikinen vuosi. Tuntuu, että voisi lähinnä maata peiton alla Ben&Jerrys purkki kainalossa ja murista jos joku kehtaa raottaa sitä peittoa yhtään. 😁

Juoksu on viimeisen 2kk aikana aiheuttanut vaihtelevasti kipua lantion/lonkan alueelle. Tuntuu, että se ärtyy eniten kovempi vauhtisista lenkeistä. Olen yrittänyt saada apua fyssarilta mutta apu on yleensä vain hetkellistä. Suunnitelmissa oli juosta Vantaan maratonilla puolikas, mutta nyt katson tilanteen kisa viikolla ja ilmottaudun vasta viimeisellä viikolla jos lähden tuota kokeilemaan.

Olen kesän ja syksyn aikana tehnyt hillitöntä tutustumista omaan pääkoppaan. Jutellut psykoterapeutin kanssa ja pohdiskellut niin paljon, että ystäväni jo totesi ”eikö sulla tuu pää kipeeksi tosta kaikesta pohdiskelusta.” 🤣🙈

Ihmiset pistää kamalasti aikaa ja resursseja ammatilliseen kehittymiseen. Miksi samaa ei tehdä oman hyvinvoinnin, psyykkeen tai parisuhteen eteen? Olen pohtinut siis paljon asiaa siitä perspektiivistä ”miten olla parempi äiti, vaimo, ystävä, minä.” Terapeutti esitti minulle yksinkertaisen kysymyksen ”millainen haluisin olla?”

En osannut vastata tähän kysymykseen. Vastasin kaksi ensimmäistä kertaa millaisena haluaisin, että muut minut näkisi. Vasta kunnolla pohdittuani sanoin haluavani olla ”rakastettava, positiivinen ja välittävä.”

Havahduin tuohon kysymykseen itse. Yritän opetella siihen, että kaikkia ei pidä eikä tarvitse miellyttää. Tärkeintä on olla oma itsensä ja antaa itsestään niille, jotka minun lähelläni haluavat olla. Helpommin sanottu kuin tehty.

Heikiltä kysyin yllättäen onko minulla jokin tapa tai käyttäytymismalli jonka aina samoissa tilanteissa toistan, jossa ehkä olisi kehitettävää. Heikki ajatteli heti, että hänellä tällainen on ja, että kysyin asiaa, jotta voin kertoa mikä hänen toiminnassaan ärsyttäisi. Oli hetken vakuuteltava, ettei tässä nyt ole mitään koiraa haudattuna, kun haluisin vaan oppia ja muuttaa huonoksi opittuja tapoja. Hän kuulemma tarvitsi miettimisaikaa, mutta vastausta en itseasiassa vieläkään ole saanut.

Mielenkiintoisia mutta energiaa ja yöunia vieviä juttuja. 😊 Yritän itse pikkuhiljaa löytää rennompaa otetta taas arjesta. Nukkua aamulla jos väsyttää, puhua heti jos jokin asia painaa mieltä ja tehdä arjesta niin kivaa, että joka päivässä on jotain super kivoja juttuja. Viime viikonloppuna järjestettiin extempore brunssi ystäväperheille. Moni valitettavasti sairastui eikä päässyt tulemaan, mutta saatiin ihana rauhallinen aamu ystävien kesken ja mahat räjähdyspisteeseen. My kinda saturday! 🤗

Vähemmän energiaa asioihin joihin ei voi vaikuttaa ja täysi keskittyminen itselleen tärkeisiin asioihin ja ihmisiin!