Avainsana: boksihypyt

Elämä on aika ihanaa. Töissä hommat rullaa vaikkakin aika kiireistä ollutkin. Mutta treenit, siellä vasta kulkeekin!

Viime viikolla oma ennätys työnnässä. Työntö = Rinnalleveto + saksaten ylöstyöntö. Pyörittelin päätäni kun huomasin ennen treeniä että tulostaululle oli kirjottanut vanhaksi ennätyksekseni 55kg. Epäilin suuresti. Omat muistikuvat olivat että en ole rinnalle yli 50 kiloa saanut. No aina lähdetään kuitenkin parantamaan. Jotenkin olen viime aikoina osannut vähän keskittyä enemmän tekemiseeni treeneissä ja hupshei sieltä pärähti 60kg!

Tiedättekö sitä onnellisuuden tunnetta?

No sama on jatkunut. Valakyykky tuntuu kehittyneen hirmu paljon. Maanantain treenissä oli pysäytys valakyykkyjä 3×5 toistoja. Mun valakyykky ennätys on 50kg ja nyt yhtäkkiä kyykkäilen viiden toistoja 40 kilolla. Jengi, mitä täällä tapahtuu??? Arvatkaa mitä? Ei tää tähän lopu. Eilen oli sitten sairastelujen jälkeen pitkästä pitkästä aikaa kaikkien rakastaman Tempauksen vuoro. Tässä olin kyllä jo ennen treenejä päättänyt että ennätykset paukkuu nyt kun kerran ollaan vauhtiin päästy. Vanha enkka tässä oli 30kg joten olin laittanut mielessäni tavoitteeksi 40kg. Tällä kertaa siitä jäätiin kuitenkin vähäsen, mutta uudeksi ennätykseksi kirjattiin 37,5kg. Tässä ei missään nimessä ole voimasta kiinni, pitää vaan hinkata liikettä lisää niin kyllä se 40ksieltä eElämä on aika ihanaa. Töissä hommat rullaa vaikkakin aika kiireistä ollutkin. Mutta treenit, siellä vasta kulkeekin!

Viime viikolla oma ennätys työnnässä. Työntö = Rinnalleveto + saksaten ylöstyöntö. Pyörittelin päätäni kun huomasin ennen treeniä että tulostaululle oli kirjottanut vanhaksi ennätyksekseni 55kg. Epäilin suuresti. Omat muistikuvat olivat että en ole rinnalle yli 50 kiloa saanut. No aina lähdetään kuitenkin parantamaan. Jotenkin olen viime aikoina osannut vähän keskittyä enemmän tekemiseeni treeneissä ja hupshei sieltä pärähti 60kg!

Tiedättekö sitä onnellisuuden tunnetta?

No sama on jatkunut. Valakyykky tuntuu kehittyneen hirmu paljon. Maanantain treenissä oli pysäytys valakyykkyjä 3×5 toistoja. Mun valakyykky ennätys on 50kg ja nyt yhtäkkiä kyykkäilen viiden toistoja 40 kilolla. Jengi, mitä täällä tapahtuu??? Arvatkaa mitä? Ei tää tähän lopu. Eilen oli sitten sairastelujen jälkeen pitkästä pitkästä aikaa kaikkien rakastaman Tempauksen vuoro. Tässä olin kyllä jo ennen treenejä päättänyt että ennätykset paukkuu nyt kun kerran ollaan vauhtiin päästy. Vanha enkka tässä oli 30kg joten olin laittanut mielessäni tavoitteeksi 40kg. Tällä kertaa siitä jäätiin kuitenkin vähäsen, mutta uudeksi ennätykseksi kirjattiin 37,5kg. Tässä ei missään nimessä ole voimasta kiinni, pitää vaan hinkata liikettä lisää niin kyllä se 40kns kerralla nousee.

Tänä aamuna oli aika killeri treeni. En tykkää syödä aamupalaa ennen treeniä, tällä kertaa se oli hyvä juttu. Oli sen verran hapokas reeni. 5 kierrosta 400m soutua, 30 boksihyppyä, 30 wallballia. Oikeesti tässä vaiheessa viikkoa kun kroppa huutaa jo armoa toi tuntu ihan kidutukselta, mutta läpi vedettiin. Huikeeseen 36.12 aikaan.

Meillä on kotona rappusten alla vähän sellasta tyhjää tilaa jolle ei ensin meinattu keksiä mitään käyttöä. Rakas mieheni oli kuitenkin viisas ja kävi ostamassa sinne kaksi Fatboy säkkituolia. Arvatkaa kuinka ihana siellä on nyt löhötä kirja kädessä rankan työpäivän päätteeksi? Oikeesti sängyn jälkeen heti kakkosena kodin lemppari paikoista. Love it!

Nimitin tämän meidän Chillax Corneriksi

En tiedä kuinka moni tätä blogia oikeasti lukee säännöllisesti mutta joku saattaa muistaa kun keräsin rohkeuteni ja kirjoitin kirjeen lapsena kuolleen ystäväni perheelle. Arvatkaa taas mitä?! He etsivät minut Facebookista ja kävin tapaamassa koko perhettä lauantaina. Jännitin ihan kamalasti. Yli 15 vuotta kuitenkin kulunut kun ollaan viimeksi nähty. Mitä sanon, ovatko he muuttuneet paljon? Voi että. No eipä olleet. Istuin siellä kevyesti 3 tuntia ja puhuttiin aikalailla kaikesta. Tuntui jotenkin että kivi vierähti sydämmeltä. Aivan mielettömän ihana perhe! Miksi en ollut tehnyt tätä jo kauan kauan sitten? Jotenkin varmasti tuntuu hassulta mutta nuo 3h tuntui itselleni erittäin terapeuttisilta. Edelleen nuo 15 vuotta sitten tapahtuneet asiat tulevat välillä mieleen ja haluan puhua niistä. Mutta usein mietin pitääkö ihmiset minua hulluna kun noin vanhat asiat pyörivät edelleen mielessä. On minulla edelleen myös uskollisesti sängyssä leijona pehmolelu jonka sain kyseiseltä perheeltä ystäväni kuoltua. Minulle on itselleni jotenkin tosi tärkeätä että muistelen ystävääni ja käyn haudalla muistamassa. Hänen isänsä sanoikin ihanasti. ” On mukava huomata että Heidillä oli tosi ystävä joka muistaa vielä, kohta 16 vuodenkin jälkeen.” ❤

Vuosien saatossa ehkä hieman kärsinyt Leijona pehmolelu 🙂