crossfit ja raskaus – sillyblondie.com

Nyt olen juhannuksesta asti ollut siinä ajatusmaailmassa että lapsi voi milloin vain syntyä. Höpöhöpö. Nyt alan uskomaan ettei se ihan oikeasti ole täältä ihan heti tulossa joten parempi vaan keksiä joka päivälle tekemistä. Pienintäkään merkkiä synnytyksestä ei ole. Ei limatulppia, ei supistuksia, ei vauvan vähentyviä liikkeitä. Nada.

Mieheni kysyi miksi nyt niin kiire kun laskettuaikakin on vasta viikon päästä? ”No kun mä haluisin että sä olisit kotona mun kanssa.” 🙂

Perjantaina menin miestäni Helsinkiin vastaan. Meidän piti mennä lunastamaan hänen syntymäpäivälahjaa josta kerron myöhemmin lisää kunhan lahja saadaan. Mieheni ilmoittikin että kävästään tossa Espalla vielä. Seurasin hölmönä perässä kunnes tajusin että kävellään suoraan sisälle Louis Vuittonin liikkeeseen. Haavi auki aivan pölmistyneenä minut istutetaan alas ja kerrotaan että mieheni on valinnut 4 laukkua joista saan valita itselleni mieluisimman. Reaktioni ei ehkä taas ollut ihan odotettu, kyyneleet valui silmistä. Olen aiemminkin tainnut mainita että mieheni ostaa ihan mielettömän hienoja lahjoja!

Monella bloggarilla tällaiset laukut ovat arkipäivää ja niitä ostellaan viikottain. Voin rehellisesti kertoa oman versioni. Olen vain uskaltanut haaveilla näistä laukuista. Mieheni ihmetteli suuresti kun vihdoin päästiin kotiin ja pääsin avaamaan paketin sisältöä. Totesin miehelleni, että et tiedä millainen hetki tämä naiselle on. 🙂

Lauantaina käytiin treenaamassa. Tein kevyillä painoilla 3×5 takakyykkyä ja metconina. 15 kierroksen on the minut. Karhukompleksi eli 1 raakarinnalleveto, 1 etukyykky, 1 vauhtipunnerrus, 1 takakyykky, 1 vauhtipunnerrus. Loppuaika askelnousuja korokkeelle.

Siitä suunnattiinkin siskoni nuorimman tyttären ristiäisiin. Kyyneliä sai taas pidätellä. Tuntuu että olen joka asiasta vollottamassa. Pappi puhui kauniisti ja huomioi mielestäni ihanasti myös eturivissä istunutta isosiskoa. ❤

Kerrankin juhla look! :D — Kerrankin juhla look! 😀

Sunnuntaina oli meidän 1-vuotis hääpäivä. Käytiin aamulla tapamme mukaan treenaamassa. Itsehän tein tuon päivän kunniaksi vielä pystypunnerrus ennätykseni 45kg! Huisia. Reilu viikko ennen laskettua aikaa.

Treeneistä suunnattiin Helsinkiin kokeilemaan uutta hampurilaispaikkaa nimeltä Friends&Brgrs. Heidän nettisivuillaan mainitaan että he pyrkivät käyttämään raaka-aineita lisäaineettomina ja paikallisilta tuottajilta. Kaikki oli myös itse tehty, ranskalaisia myöden. Maku oli myös sen mukainen. Kyllä se perus Mäkkäri kaman voitti aika 6-0. Shoppailtiin hieman keskustassa ja käytiin kahvilla.

Siitä suunnattiin vielä anopin luokse moikkaamaan sukulaisia ennenkuin kaikki suuntaavat kesälomia viettelemään eri puolille Suomea ja maailmaa. Ilta vietettiin kotisohvalla Simpsonit elokuvaa katsellen. Oletteko muuten huomanneet yhtenäiset tarinat Simpsons elokuvan ja Under the Dome televisiosarjan välillä?! Ihan ärsyttävän samankaltaiset tarinat.

Eilen oli VIHDOIN kauan odotettu kunnon kesäpäivä. Lähdinkin heti aamupalan jälkeen ajelemaan siskoni luokse Kellokoskelle jossa leikittiin hetki pihalla kuumassa auringonpaisteessa. Tarpeeksi hikoiltuamme, lähdimme ensimmäistä kertaa tänä kesänä rannalle. Keravan Järvelle. Itsekin uskaltauduin veteen reisiin asti seisoskelemaan pikku Minean kanssa.

Jossain vaiheessa nälkä yltyi kuitenkin liian kovaksi ja suuntasimme Kellokosken uusimpaan ravintolaan. Italialaiseen Trattoriaan nimeltä Ravintola Colosseo. Nam! Kaikki valittiin listalta Pizzat, eikä kenenkään lautaselle tainnut jäädä murustakaan. 🙂 Suosittelen! Palvelua oli myös hyvää.

Illalla käytiin vielä treenaamassa. Mieheni saa minut onneksi nyt pikkuhiljaa himmaamaan tahtia treenien suhteen. Viime viikolla sain vielä lihakset niin kipeiksi että kauhistelin joku ilta, että toivottavasti synnytys ei nyt käynnisty. Lihakset on niin kipeät että en mä nyt jaksais synnyttää. 😀 Smart!

Eilen teinkin sitten vain niin että soudin 1000m-500m-500m-500m-500m ja jokaisen soudun välissä tein 15 seinäpalloa 8 paunan pallolla. Hiki tuli, koska soudin pihalla. 😉

Tänään tuo aurinko päätti taas pyllistää meitä kohti joten ajattelin mennä pörräämään Jumboon. Vaatteiden shoppailu ei nyt vain suuremmin kiinnosta. Wonder why… mutta jos sieltä imetysvaatteita ja rintaliivejä löytyisi.

Nyt on kotiuduttu pohjoisen joulunvietosta. Koska mies flunssaili ja minä kärsin pohjoisen oi niin vieraasta bakteerikannasta, todettiin että saatetaan lähteä talvilomalla etelänmatkan sijasta Lappiin hiihtämään. Saa nähdä löytyykö sieltä enää näin lyhyellä varoitusajalla vapaita mökkejä. Jos saadaan vanhempani mukaan niin lähdetään kyllä varmasti. 🙂

Ajattelin hieman tässä kertoa näistä ensimmäisistä viikoista salamatkustajan kanssa. Jätettiin ehkäisy pois häämatkalle. Matkan jälkeen ihmettelin muutaman kerran kun tissiliivit oli lennon jälkeen puristanut niin että nännitkin oli ihan arat. (Sori miehet, liikaa yksityiskohtia I know.) Kun tätä arkuutta kuitenkin jatkui vielä viikko kotiutumisen jälkeen aloin hieman ihmettelemään. Eikä niitä kuukautisiakaan sitten kuulunut. Yhtiäkään ns. normaaleja menkkoja ei kuitenkaan ollut ehkäisyn lopetuksen jälkeen joten rauhassa odottelimme vielä reilun viikon, koska kierrostahan ei ihan varmuutta ollut. Minulla on kuitenkin 9 vuotiaasta (kyllä luit oikein, minä pieni lapsi raukka) asti ollut todella säännölliset kuukautiset joten ei auttanut kun ostaa raskaustesti.

Eräänä keskiviikko aamuna herättiin 5.30 pissimään tikkuun ennen aamutreeniä. Myönnettäköön että tässä vaiheessa uskalsin jo hieman toivoa niitä kahta viivaa, enkä ihan kamalasti yllättynyt kun ne nopeasti tikkuun ilmestyivät. Hetki siinä ihmeteltiin ja halailtiin ja lähdettiin treeneihin. Treenissä oli tuolloin boksihyppyjä, raakatempausta ja wodina boksihyppyjä ja kahvakuulaheilautuksia. Tuosta päivästä lähtien on treenatessa koko ajan takaraivossa kolkuttanut ääni, VAROVASTI! Muistan että tuossakin askelsin boksihypyt alas. Burpeita en ole testin tekemisen jälkeen tainnut kertaakaan tehdä enää normaalisti. Ajatus mahalleen hyppäämisestä kuulostaa tyhmyydeltä.

Soitin treenin jälkeen heti neuvolaan josta yksi ensimmäisistä kysymyksistä oli. ”Oletteko jo ehtineet miettiä missä synnytätte?”

Ööh, me ollaan just ymmärretty mitä noi kaks viivaa tossa tikussa tarkottaa, ei ei todellakaan olla ihan synnytykseen asti vielä päästy. No vaihtoehdot on Jorvi tai Kättäri joten oli aika helppo päätös tuo Kättäri kuitenkin. Neuvolan täti ei osannut neuvoa betasalpaajan käytössä ja lähetti meidän sillä sekuntilla lääkärin vastaanotolle. No lopulta tämän sekä Meilahden kardiologien päätös oli se että lääkitystä jatketaan normaaliin tapaan.

Alkuraskaus on ollut minulla todella helppo. Jos mustia ja turvonneita nännejä ei lasketa niin väitän että ei minusta kovinkaan helposti huomaa olevani raskaana. Mitä nyt viini on mennyt pikkujouluissa muiden kurkusta alas. Ja pinna on extra lyhyt. Pahoinvointia oli ehkä 2 viikkoa. Sekin iski lähinnä syötyäni. Tulloin maistui suolakurkut, kurkku ja ranch dippi.

Liikuntaa olen pyrkinyt jatkamaan suht entiseen tapaan. Crossfit tuntuu vaan olevan vielä niin uusi juttu että siinä välillä mietityttää mikä on järkevää ja mikä ei?! Leuat tuntui alkuvaiheessa todella ällöttävän repivältä, samoin GHD vatsat. Joten niitä en hetkeen tehnyt. Muutama viikko sitten kokeilin leukoja uudestaan eikä ne enää tuntunut ikäviltä joten tein winter war karsintalajin. 😀

Teemu Roinisen painonnosto kurssikin osui alkuraskauteen. Kurssi huipentui kilpailuun. Jätin painot ns. mukavuus alueelleni. Tein suoritukset sellasilla painoilla jotka vielä tiesin olevan suht helppoja minulle. (43kg+60kg) Raskaus ei mielestäni ole oikea aika tehdä maksimejaan.

Olen viime aikoina pyrkinyt kävelemään töistä treeneihin vähintään kerran viikossa. Pikkuhiljaa olen myös löytänyt itseni useammin taas uimahallilta. Uinti kavereikseni olen vielä saanut omat vanhempani mikä lisää vielä homman mielekkyyttä. Olemme todella läheisiä perheessämme ja minusta on ihanaa kun nyt olen uinnin takia nähnyt vanhempiani useamman kerran viikossa. ❤ Uinti tuntuu tällä hetkellä mukavemmalta kuin crossfit. Crossfit on kuitenkin kovasti niitä kovia 1-5 maksimitoistoja tai hemmetisti sykettä nostattavia metconeja. Uinnissa saan treenattua myös koko kehoa mutta saan pidettyä sykkeet helpommin matalemmalla.

Niinkuin tosiaan mainitsin on tämä alkuvaihe kyllä ollut varsinaista pelkäämistä. Nyt kun ensimmäinen kolmannes on takana haluisin pikku hiljaa alkaa nauttimaan tästä raskadesta. 🙂 Hassua miten olin aina ajatellut että minä jatkan treenaamista vanhaan malliin odotus aikanakin… Kyllä se järki ja suojeluvaisto sieltä kuitenkin heti puskee esiin. Nyt mennään 9 kk pikku kaverin ehdoilla ja oma kroppa saa vaan tehdä parhaansa jotta pikkuisella on mahdollisimman hyvät oltavat. Ennätyksiä ja täydellisiä pakaroita voidaan taas metsästää kun pikkunen on saatu turvallisesti tähän maailmaan.

Avainsana: crossfit ja raskaus

Odottelua

Salamatkustaja Malediiveilta