Avainsana: Emilia Leppänen

Tämä aihe ei nyt valitettavasti kiinnosta ihmisiä jotka eivät seuraa Crossfittiä. Vietin kuitenkin viikonlopun Lappeenrannassa Crossfitin Karjalan Kovin kisoissa ja kisoista jäi niin paljon ajatuksia että pakko raapustaa niitä ylös.

Kirjoitan asioista vain ja ainoastaan katsojan näkökulmasta ja yritän huomioikaa että nämä ovat MINUN mielipiteitäni.

Meidän salilta oli tosiaan mukana kaksi kisaajaa. Yksi mies ja yksi nainen. Kannustusjoukkoja sitten sitäkin enemmän. Me oltiin ne kovaäänisimmät hölmöyksiä huutelevat Tuusulalaiset. Urheilijat venyivät taas mitä mahtavempii suorituksiin. Mies kisaajamme osallistui elämäsä ensimmäisiin crossfit kisoihin ja sijoitus heti 17. Kaveri kun on lajia ehtinyt harrastaa vajaan vuoden.

Olen ollut seuraamassa tätä ennen niin Winter War kisoja kuin Box Battlea. Näistä kisoista tykkäsin todella paljon. Tuntuue että kisojen jälkeen elin vielä viikon pienessä kisa huumassa. Nyt huomasin että jokin oli toisin. Itselleni jäi sellainen tunne että näissä kisoissa oli tarkoitus vetää vähän överiksi. Naisilla valakyykyissä 45kg ja 40 toistoa, rinnallevedoissa, etukyykyissä ja shoulder to overhead liikkeissä 52,5kg, toistoja 32kpl aikarajana 7min. Maastavedossa 100kg toistoja 25kpl. Käsipaino tempauksessa 50 lbs käsipaino, toistoja 50kpl.

Lajijulkistusten jälkeen reaktioini oli aina. Mitä vi**ua?! Aika nopeasti huomasin myös että aika monelle kilpailijalle lajit alkoivat olla enemmänkin selviytymistä kuin hyvien suoritusten tekemistä. Arvatkaa kuinka nautinnollista oli istua katsomossa katsomassa kun kisailijoiden ilmeistä näkee että nyt on nautinto kaukana. Samaten miten tekniikat hajoaa ja toivoisi ainoastaan että kisailija itse sen tajuaa eikä lähde enempää repimään. Yhtäkkiä kova kannustaminen vaihtukin siihen että olisin mielelläni halunnut muutamankin kerran kävellä hakemaan kilpailija pois radalta. Ensimmäinen kisapäivä oli pelkkää levytankoa helvetin raskailla painoilla. Crossfitin monipuolisuus ei todellakaan näkynyt. Olisin itse mielelläni ottanut väliin lajin jossa oltaisiin vaihtelun vuoksi tehty muutakin kuin nosteltu levytankoja.

Katsojana olisi ollut mukava että lajit oltaisiin saatu loppuun asti vedettyä. Esimerkiksi finaali olisi varmasti huipentunut paremmin jos olisi edes muutaman kilpailijan kohdalla saanut nähdä koko suorituksen. Harmitti myös todella paljon muutaman urheilijan kohdalla viidennessä lajissa. Hyviin sijoituksiin yltäneet tytöt joutuivat jättämään leikin kesken koska maastaveto painot eivät hievahtaneet senttiäkään. En minä katsojana halua tällaista nähdä!

Itseäni koko asiassa tökkii eniten se että Crossfitistä kirjoitetaan kovasti negatiivisia mielipiteitä. Miten teknisesti vaikeita liikkeitä toteutetaan raskailla painoilla aikaa vastaan aiheuttaen ennemmin tai myöhemmin loukaantumisia. Olen kovasti yrittänyt aina puolustaa tätä itselleni niin rakasta lajia. Nyt kuitenkin huomasin omassa päässäni näitä täysin samoja ajatuksia. Miksi on pitänyt laittaa näin raskaita painoja?! Viihteen vuoksi? Tällä hetkellä en usko että haluan ensi vuonna mennä katsomaan näitä kilpailuja.

Viikonlopussa oli onneksi paljon positiivisiakin juttuja. Mielettön porukka josta on tullut itselleni ystäviä. Mahtavia urheilijoita. Speciaali maininta meidän omille tsemppareille Eetulle ja Minnalle! You rock!

Winter wareista oli myös mahtava nähdä miten urheilijat olivat kehittyneet. Emilia Leppänen oli aivan omaa luokkaansa ja se tyttö jaksaa raskaista lajeista huolimatta aina painaa hymy huulilla eteenpäin. Wau! Samaten täytyy mainita Stefanie Hagelstam jonka kehitys on ollut räjähdysmäinen puolessa vuodessa. Winter Wareissa Steffi ei muistaakseni saanut yhtään Muscle- upia ja nyt tyttö tykitti näitä menemään minkä kerkesi.