hääpäivä – sillyblondie.com

”Minä rakastan näitä iltojani kanssans sun kun hetken päässä aamu odottaa ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa oomme taas kuin kaksi lasta jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan.”

Nämä lyriikat on ihan kuin meidän elämästä. Olen kirjaimellisesti kasvanut aikuiseksi tuon miehen kanssa. Hän on nähnyt elämäni suurimpia etappeja. Lukion aloituksen ja loppumisen. Ammattikorkeakoulun. Työelämän aloittamisen.

Yhdessä ollaan koettu armeija aika, muutot vanhempien luota, maailmanympäri matka, läheisten menetyksiä sekä synytymiä. 10 vuotta on tässä iässä pitkä aika. 5 vuoden kuluttua olen elänyt yhtä monta vuotta hänen kanssaan kuin ilman. Jälkimmäistä vaihtoehtoa en voisi nyt edes ajatella. Täydennämme toisiamme. Me olemme kasvaneet ajan kanssa ja samoin parisuhteemme. Ajan myötä minä olen muuttunut Heikkiä palvovasta pikku tytöstä, Heikkiä rakastavaksi tasavertaiseksi kumppaniksi.

Yhteisen matkan aikana on välillä ollut hieman töyssyistä, mutta aina on niistä selvitty keskustelemalla ja sopimalla. Meidän perheessä ei huudeta ja riidellä. Meillä mökötetään, itketään ja sovitaan. Anteeksi osataan pyytää ja antaa. Olemme vuodesta 2005 olleet kuin paita ja peppu. Luulen että molemmilla on siitä ensi pususta sängylläni ollut suunnitelmissa kirkkaasti yhteinen tulevaisuus. Siitä lähtien olemmekin yhdessä toteuttaneet unelmia ja rakentanut haaveita todeksi, pikkuhiljaa. Minä olen meistä se haaveilija ja Heikki on se joka uskaltaa lähteä niitä toteuttamaan niin että minäkin uskallan.

Yhteinen kipinä meillä on urheiluun ja matkusteluun. Mielestäni on maailman parasta että voimme yhdessä käydä treenaamassa vaikka tuo komea puoliskoni onkin saanut liikkumiseen huomattavasti minua paremmat geenit. Se ei haittaa. Hän jaksaa silti kannustaa minua niin että uskon itsekin aina olevani hieman astetta todellista parempi 😉

14850_10152222833387887_5486437325988631369_n

Matkustelemisen suhteen minä asetan seuraavan unelma kohteeni ollessani vielä edellisessä. Ilman Heikkiä olisi kuitenkin moni unelma maa jäänyt vain haaveeksi. Australia, Uusi-Seelanti, Malediivit kaikki nämä ovat paikkoja joista luulin ennen että voisin vaan unelmoida. Nyt 25- vuotiaana olen nähnyt nuo kaikki maat. Kiitos siitä kuuluu miehelleni joka on minun kanssani lähtenyt näitä unelmia toteuttamaan.

10 vuoden yhdessä olon kunniaksi meille on tulossa lahja joka muuttaa kaiken, myös parisuhteemme. Olemme jännittyneitä ja innostuneita. Mikä mahtavinta, tämä pieni ihme on myös jotain mitä olemme yhdessä onnistuneet luomaan. Toivon että pikkuinen perii isältään komean ulkonäön lisäksi; huumorintajun, mielettömän kyvyn ottaa muut huomioon, kohteliaisuuden, reippauden, sosiaalisuuden sekä sen pienen pilkkeen silmäkulmassa. Oikeasti pelkään, että vauva on yhtä kova hurmuri kuin isänsä. 😉

Koko perhe treenaa! :) — Koko perhe treenaa! 🙂

Kun esimerkiksi äitini ystävät tapaavat minut ja Heikin ensimmäistä kertaa eivät he yleensä muista edes minun nimeäni, ”mutta se Heikki.”

Toisaalta mikäs minä olen syyttämään. Kyllä minä tiedän. Tuo sama kaveri saa minut hymyilemään monta kertaa päivässä. Tuosta kaverista saan olla ylpeä vähintään yhtä usein. Hölmöintä siinä on se että kaveri ei itse ymmärrä ainutlaatuisuuttaan. Onneksi on vaimo joka aina silloin tällöin muistaa asiasta muistuttaa.

10 vuotta yhteistä elämää takana, toivottavasti 50 vuotta vielä edessä.

Heikki, kiitos että olet juuri tuollainen. Täydellinen minulle. Rakastan sinua, to the moon and back! Ihanaa 10 vuotispäivää ja 1-vuotis hääpäivää Lakas!

Mun arkiruokailu on 90% rutiininomaisia aterioita. Niinkuin aiemmin olen maininnut aamupalasta en tingi. Kaurapuuro MAITOON tehtynä mikrossa, päälle banaania ja raejuustoa. Sain eräältä kaverilta vinkin lisätä vehnäleseitä kaurapuuron sekaan. Hetken aikaa näitä kahta joka aamu sekoitellessani huomasin kaupan hyllyllä Nalle Kuntokauran jossa tittididii nämä molemmat ovat valmiiksi sekoitettuna. Ja näin pitkäaikaisesta Elovena tytöstä tuli silmänräpäyksessä Nalle tyttö. Kaveriksi vihreää teetä hunajalla. Ilman tätä mun aamu ei käynnisty. Poikkeuksena ehkä ne päivät kun käyn aamutreeneissä ja teen treenin ennenkun pääsen nauttimaan tästä gourmet ateriastani.

Olen muutenkin luonteeltani kuin pieni kakara. Jos ei ruokaa anneta 3h välein, vedän takuuvarmasti itkupotkuraivarit hetkeäkään epäröimättä. Tai jos maito on loppu ja joudun tekemään aamupuuroni veteen, paska päivä that’s for sure!

MUTTA häät ei kuulu arkirutiineihini! Miten tuollaisena päivänä pitää syödä. Kampaaja ja Meikkaaja meille tulee jo aamu 9, joten ajattelin että tätä ennen olisi varmaan hyvä vetää tuo normi aamupala setti nassuun. Koko päivä on kuitenkin aika täynnä ohjelmaa, laittautumista stressaamista, en tiedä kykenenkö päivän aikana syömään mitään ihan kunnon ruokaa? APUA!

Sisko suositteli ostamaan sille päivälle jotain Gainomaxeja jota ehkä saa alas jos muuten siinä paniikissa ei ruoka maistu. Itse olen viimeaikoina hurahtanut erilaisiin smoothiehin ja mietin että tässähän saattaisi olla oiva ratkaisu hääpäivälle. Mulla on aikuisten oikeesti maailman herkin maha enkä todellakaan meinaa sinä päivänä mussuttaa esimerkiksi leipää vaikka se muuten olisi oiva täyttävä ja nopea eväs. En meinaa alttarille kävellä pallomahan kanssa niin että vieraat erehtyy onnittelemaan muustakin kuin avioliitosta.

Joten ajattelin että lounaaksi voisikin tankata esimerkiksi paistettua kananmunaa ja marjasmoothieta. Kokeilin eilen vähän uudistaa mun normi iltasmoothieta. Sekoitin banaanin, mansikoita, pikku tilkan maustamatonta jogurttia ja mantelimaitoa. Tätä mantelimaitoa on hehkutettu useassa blogissa ja minähän olen blogien helpoin uhri. Mantelimaidossa on tosin sekin hyvä puoli että maidosta mun maha ei myöskään tykkää vaikka lipitänkin sitä litra tolkulla päivän aikana. Hääpäivänä voisin siis kokonaisuudessaan korvata maidon tällä taikajuomalla. Pakko on silti varata kaasoille kiukkupähkinöitä jota saa luvan tunkea heti mun suuhun jos ilme hetkeksikään mutristuu sen päivän aikana. Meillähän on vihkiminen vasta kello 16.00. Aika helpottavaa sinänsä, että mun suurin huolenaihe tällä hetkellä on se että kuolen nälkään tai nälän aihettamaan itkupotkuraivariin.

Asiasta kumisaappaaseen. Luen erittäin ahkerasti muita blogeja mutta tuntuu että blogeista ollaan tekemässä uutta tv-shoppia. Ymmärrän tottakai että moni bloggaa ihan ns. ammatikseen mutta rajansa kaikella. On mielestäni okei mainostaa blogissa juttuja jotka sopii ns. aiheeseen mutta siinä vaiheessa kun 10 viimesintä kirjotusta on tehty yhteistyössä jonkun kanssa alkaa mun mielestä blogista mennä uskottavuus. Mielestäni mainostettavien asioiden pitää myös jollain tavalla tukea blogin yleistä ilmettä ja asia jota mainostaa pitää olla tuote jota muutenkin ostaisi vaikka sitä blogin takia ei saisikaan ilmaiseksi. Mun ihan lemppari blogi nykyään on Julia Toivolan blogi johon joskus eksyin ihan vahingossa. En todellakaan tunne tyyppiä ollenkaan mutta tämä mielettömän kaunis tyttö kirjoittaa todella hauskalla tavalla ja osaa ottaa ihan sairaan hienoja kuvia. Suosittelen! 🙂

Avainsana: hääpäivä

Yhteen kasvaneet :)

Serious shit…FOOD!