Millainen äiti olen?

Eilen tapahtui jotain jonka pistän 100% raskaushormoonien piikkiin. Löysin itseni ilta 21.00 jälkeen takapihalta kyynerpäitä myöden mullassa istuttamassa ruusuja ja porkkanoita. WHAT?! Naapurit on varmaan kattonut, että toi nainen on lopullisesti seonnut. Myyjä antoi minulle tarkat ohjeet: ”mene nyt ostamaan kanankakkaa ja laita sitä alle, sen jälkeen muistat kastella hyvin. Älä leikkaa ruusuja syksyllä vaan jätä se kevääseen. Kukat on hyvä peittää talveksi.” Yes sir. Kysykää kesän lopussa miten mun porkkanat ja ruusut jakselee.

ruusut

multa

En todellakaan ole mikään viherpeukalo. Onnistun usein miten tappaamaan ihan perus bambut ja kaktuksetkin. Sairaan hyvä lähtökohta lähteä kasvattamaan oikeaa ihmislasta.

Taas yksi asia joka kovasti mietityttää. En ole mikään pullan tuoksuinen mamma, vaikka ruuanlaitosta pidänkin. Siskoni on oikea jauhosormi ja leipoo aina mitä upeampia juttuja. Esikoisensa syntymäpäivillekin hän oli leiponut upeita kakkutikkuja. Olin häkeltynyt ja kauhuissani. Meidän Sepon synttäreillä on todennäköisesti tarjolla täytekakku joka on itkupotku raivareiden saattelemana väsätty loppuun kun joku tai kaikki askeleet leipomisessa ei olekaan menneet ihan nappiin. Mieheni kutsuu pulliani kuukiviksi. Muistan ikuisesti kun yritin väsätä kääretorttua töihin tarjottavaksi. Homma päättyi kyyneliin koska torttu ei meinannut irrota leivinpaperista ja näytti katastrofilta. Mieheni pelasti tilanteen juosten lähikauppaan ostamaan kermavaahtoa ja taloussuklaata jolla koristelimme tortun rumuuden piiloon. Eipä siis tässäkään asiassa tule mamma pisteitä herumaan.

Tästä viime viikkoisesta pataleivästä mieheni taisi jopa todeta että ehkä yksi parhaimpia saavutuksiani. Kiva, arvatkaa kuinka helppo toi oli :D
Tästä viime viikkoisesta pataleivästä mieheni taisi jopa todeta että ehkä yksi parhaimpia saavutuksiani. Kiva, arvatkaa kuinka helppo toi oli 😀

Rakastan kokkailla mutta en ehkä ole asiassa sillä tasolla mitä haluisin olla. Homma myös yleensä tyssää siihen että mieheni toteaa, ”siivoa sitten jälkes myös kokkailujen jälkeen.” Joo mamman pitäis vissiin innostua siivoamisestakin jossain vaiheessa raskautta. Odotan sitä innostusta edelleen.

Tuntuu etten sovi mihinkään mamma muottiin. Vaikka liikkuva mamma olenkin ollut en myöskään ole se hullu fitness mamma joka on treenaamassa synnytyksen jälkeen ennenkuin maito on ehtinyt nousta rintoihin. Sehän ei tarkoita etten voi kuitenkin vauvan kanssa mennä fiilistelemään salille kun isi treenaa? 🙂 Meinaan kuitenkin rauhassa antaa kroppani palautua. Tästäkin jää siis fitness mamma pisteet saamatta.

En myöskään ole lukenut oikein mitään kirjallisuutta koskien äidiksi tulemista tai lapsen kasvatusta. Ajatusmaailmani on se, että turha etukäteen asioita stressata. Kaikki lapset ovat kuitenkin yksilöitä. Neuvolasta saatuja juttuja olen kyllä selannut mutta siinäpä se sitten on. Mieheni tuntuu tutustuneen asioihin paljon minua paremmin.

Rakkautta minä kuitenkin koen osaavani antaa ja se taitaa olla jo aika hyvä lähtökohta. Hakuna Matata, ei huolta! 🙂

hakuna-matata

Hakuna Matata

Aihe tuli mieleen kun yksi rakkaimmista ystävistäni totesi. ”Vaikka me riidellään niin ei me kauaa voida mököttää toisillemme kun on pakko jollekkin pystyä kiroomaan kun ei treeni kulje”… Tai jotain tän suuntasta! Mietin siinä kotona itekseni että tää tyyppi on mulle muuten tosi läheinen koska en mä kauheen monen muun kaverin kanssa oo kauheen usein riidelly tai mökötellyt! 😀

Yhdelle ystävälleni sanoin viime viikolla että ”et sitten pistä välejä poikki muhun vaikka saisin lapsen”. Hän pitää ehkä enemmän koirista kuin vauvoista. 😉

Kaveri vastasi. ”En tietenkään, lainaan sitä sun lastas ja puen sen aina mitä ihanimpiin burberryn mini mini takkeihin ja muihin hepeneisiin. Sitten kun se alkaa itkemään, palautan sen takas.” 🙂 Mun ystävät ❤

Moni sanoo että on paljon kavereita mutta vain muutama ystävä. Mitenköhän tää nyt luokitellaan? Oma ajatusmaailma on se että ollaan mielummin ystäviä tai sitten vaan moi kavereita. 🙂 Jos tykkään jostain tyypistä, annan sen ihmisen ymmärtää asian aika nopeesti. Mulle ystävät on kultaakin kalliimpia, vaikka en kaikkia välttämättä kovin usein näekkään.

Jotkut ystävyyssuhteet on solmittu jo vauvana naapurin lapsista. Ne suhteet on muuttunut vuosien varrella. Lapsena riehuttiin, tapeltiin, matkusteltiin ja naurettiin yhdessä. Teini-iässä yhteydenpito saattoi vähentyä ja nyt taas aikuisena nämä ystävät on niitä tärkeimpiä. Me ollaan nähty miten ollaan muututtu vuosien varrella mutta loppujen lopuksi ollaan edelleen samoja tyyppejä jotka leikki kylpyammeessa ”Elvis näyttää kikkelii!!!”

Lapsuuden ystävän ja hänen ihanan pojan kanssa kävely lenkillä! :)
Lapsuuden ystävän ja hänen ihanan pojan kanssa kävely lenkillä! 🙂

Osa todella tärkeistä ystävistä on tullut vasta aikuisiällä. Näistä tyypeistä oon kyllä yleensä tiennyt HETI ensi näkemältä että bondataan vaan täydellisesti. Heti on ollut helppoa puhua ja tuntunut kun olis aina tunnettu. Osa on tullut koulujen, osa työpaikan ja osa harrastusten kautta.

Elämäni ensimmäinen brunssi ystävien kanssa :)
Elämäni ensimmäinen brunssi ystävien kanssa 🙂

Jotkut ystävät ovat olleet elämässä pitkään. Ei välttämättä nähdä usein, mutta kun nähdään jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Näille ystäville pystyn puhumaan elämän iloista ja suruista vaikka nähtäisiin 2-3 kertaa vuodessa.

Joihinkin ystäviin olen enimmäkseen yteydessä facebookin kautta! Hullua I know. Mutta esimerkiksi välimatka voi olla syy siihen että ei tule niin useasti nähtyä. Silti nämä tyypit tietää musta varmasti vähän liikaakin asioita 🙂 Yhdeltä kaverilta sain viime viikolla TÄMÄN!!!

Teemu kirja! Sisällä oli vielä omistuskirjoitus.
Teemu kirja! Sisällä oli vielä omistuskirjoitus.

Olen aika suorasanainen tyyppi. Ne jotka tykkää musta mun suusta tulevien sammakoidenkin jälkeen on jo sen takia ansainnut papukaija merkit! Oon tämmönen annan kaiken tai en mitään tyyppi. Toivon että muistan ystävilleni tasasin väliajoin kertoa miten rakkaita ne mulle on, koska tiedän että osaan myös tylyttää jos jokin heidän sanomansa tai tekemänsä ei minua miellytä.

FullSizeRender (3)

Jotkut näistä pitkistä ystävyyssuhteista on vaan kuihtunut vuosien varrella. Elämät menneet eri suuntiin. Ehkä suurin syy siihen on eri elämäntilanteet. Ystävyyden pitää mun mielestä myös olla molemmin puolista. Se ei aina saa olla toinen joka kysyy kuulumisia tai pyytää kahville. Kukaan ei ole toista tärkeämpi. Ystävyydessä jaetaan ilot ja surut.
Tässä on mun bestis.

BFF
BFF

Sen kanssa mä lähden AINA kotiin hymy huulilla. Viime viikolla käytiin launtaina uimassa. Sunnuntaina mentiin taas käymään ja hän juoksi halaten vastaan. ” Mulla on ollut sua kova ikävä AMANDA”. Meidän uus juttu on kattoa Hakuna Matata video Youtubesta ja laulaa mukana. Se on myös meidän motto.

Ystävät, HAKUNA MATATA – EI HUOLTA!