Pitääks sun aina? 😉

Törmäsin eräässä facebook ryhmässä keskusteluun siitä, miten työkaverit ja ystävät suhtautuvat omaan aktiiviseen elämäntapaan. Kysymys herätti heti kiinnostukseni, sillä itselläni on hyvin vaihtelevia kokemuksia asiasta.

Muistan lukioikäisenä menneeni perjantai iltana ystävien bileisiin moikkaamaan tuttuja, kun vastaan tuli vanha treeni kaverini. ”Noniin ja Ama ei tietenkään juo mitään, koska Ama menee aamulla ensin 10km lenkille ja siitä vielä uintitreeneihin.” Muistan ihmetelleeni tuolloin jo, että mitenhän minun liikuntani on häneltä mistään pois? Älkääkä ymmärtäkö väärin, olen oman osuuteni kyllä hoitanut bilettämisessä nuorempana. Tuolloin nyt vaan lauantai oli viikon kovin treenipäivä ja sunnuntaina vasta lepopäivä.

Olen monesti täälläkin yrittänyt selittää, miten liikunta on minulle elämäntapa. Ei se ole väkinäistä puurtamista täydellisen kropan tavoittelussa. Se on hyvän olon tunteen hakemista ja mieluisaa ajanvietettä.

Joidenkin se vain on vaikea ymmärtää. Saan kylmiä väreitä jos joku kommentoi treenaamistani tyyliin. ”Eikö sulla ole parempaa tekemistä.” Ei ei ole, treenaaminen on yksi lempi jutuistani. Jos joku harrastaa kuorolaulua tai vaikka kutomista, en minä arvostele hänelle tärkeää ajanvietettä. Se kun ei ole minulta mistään pois. (Myönnettäköön, haluaisin jopa osata kutoa.) 🙂

Nykyisessä työpaikassani onkin välillä jopa hämmentävää, kun treenaamistani ei katsotakaan nenänvartta pitkin. Ensimmäisenä aamulla ovesta astuessa saattaa jopa kuulua ”Miten tällä viikolla treenataan?” 😁 Työpaikkamme jopa kannustaa mahtavasti liikkumaan. Kesällä osallistuttiin pyöräillen kilometrikisaan. Työpaikan kautta ollaan myös päästy kokeilemaan uusia lajeja. Muutama viikko sitten oltiin ilmajoogassa ja viime viikolla meillä oli jäävuoro Hartwall areenalla. Työpaikan jengiin pääsin myös edustamaan firman sisäisiin Olympialaisiin Espanjaan. Ihan parasta! Olen löytänyt kaltaisteni joukkoon 😂 

Pointtini piti olla se, että vaikka et itse urheilusikaan intohimoisesti. Tarvitseeko sitä toiselle rakasta asiaa kommentoida niin kärkkäästi? Vaikka pimeys vituttaa eikä tekisi mieli harrastaa muuta kuin Ben&Jerrysin lusikoimista suoraan purkista suuhun, koitettaisko hei silti pitää kiva positiivinen asenne yllä!? 

Jooko? 

 

Liikkumisen ilo

Tällä hetkellä liikunta tuntuu ihan mielettömän hyvältä. Joka treenin jälkeen tulen kotiin sellaisessa pienessä liikunta humalassa. Kävely saattaa hieman hoiperrella ja naamassa on överi leveä hymy. 

 Juoksusta, olen löytänyt ihan uuden tavan harrastaa. Yhteislenkit! Juoksun ei tarvitsekaan olla yksin lenkille raahautumista. Ilmeisesti tämä ryhmälenkkeily on suurimmalle osalle tuttu juttu. Minä homman olen tajunnut vasta HCR street teamin myötä. Sunnuntaina kävin Juoksuliikkeen yhteis pitkiksessä. Juostiin porukassa Helsingin Myllypurosta Vuosaareen ja sieltä Itäkeskukseen. Kilometrejä meillä tuli 11,5km. Ihan huikeen kivaa! Aika menee super nopeasti kun uusien tuttavuuksien kanssa tutustuu toisiinsa. 

 Keskiviikkona juostiin Helsinki City Runin ensimmäinen kimppalenkki. Vantaan lenkki starttasi kauppakeskus Jumbon Intersportin luota. Juostiin auringonlaskussa 8km mahtavassa porukassa! Seuraavat yhteislenkit on 30.3 kello 18. Aina mahtuu porukkaan lisää juoksijoita. Me pyritään Vantaalla pitämään lenkit sellaisina, että kaikki pystyy osallistumaan oli vauhti, ikä, koko tai kokemus mikä vaan. Messiin vaan!

   

 Jos joku tietää Vantaalla Korson lähistöllä muita kimppa lenkki porukoita joiden vauhti ei ole vielä Gepardin tasolla niin saa vinkata! 🙂

Perheen miehet sairastivat alkuviikon vatsatautia, joten sain tiistaina taas mennä painonnosto treeneihin Tempaus Areenalle. Se vasta siistiä on. Erityisen siistiä tuosta lajista tekee sen erilaisuus kaikkeen muuhun harrastamaani, sekä hyvä valmennus. Olen pitkän 26-vuoden ikäni aikana nähnyt paljon erilaisia valmentajia. Matti menee heittämällä niiden top-3:seen. Hänen valmennus tyylinsä on mahtava. Positiivisen kautta. Vaikka Tempauksessani on varmasti 9/10 asiaa päin persettä. Matti huomioi ensin ne oikein tehtävät jutut. Sen jälkeen lähdetään korjaamaan yhtä asiaa kerrallaan. Tämänkin Herra Vestman osaa kuitenkin selittää niin, että usko omaan tekemiseen kuitenkin vielä säilyy. Treeniä tehdään tosissaan, mutta pilke silmäkulmassa. En tiedä miten monta valmennettavaa Matilla päivän aikana on. Se on kuitenkin hämmästyttävää, miten Masa katsoo jokaikisen urheilijan jokaikisen suorituksen tarkasti ja antaa sitten palautetta. Kaverista huokuu miten hän rakastaa lajia. Plussapisteitä muuten siitä, että kaverilla on urheilijoita niin alppihiihtäjistä, pyöräilijöihin ja politiikoista kotimutseihin. Jokaiselle tehdään heille sopiva ohjelmointi. Nostan hattua! 

 Painonnosto on järkyttävän hyvää treeniä koko keholle. Voin sanoa, etten harkitsekaan muutamaan päivään salille menoa kun olen painonnosto treeneissä ollut. Etenkin keskivartalo ja pakarat tietää tehneensä jotain. Tällä hetkellä pitäisi vain ajottaa pitkät lenkit ja painonnosto viikolla niin, ettei ne vaikuta negatiivisesti toisiinsa. Uskon, että sillä tavalla molemmat harrastukset tukevat hyvin toisiaan. 

 Hyvät ihmiset, harrastakaa lajeja josta nautitte! Oli se sitten golf, sulkapallo, kuntosali tai vaikka napatanssi. Olen varma, että liikunta voi olla kaikille mieluisaa, kunhan vain löytää sen oman juttunsa. Minä olen nyt löytänyt omani! ❤