Juoksukuntoon hiihtämällä

Long time no blogging. Kirjoittelen blogiin lähinnä silloin kun minulla on oikeasti jotain järkevää asiaa ja aikaa miettiä kirjottamista. Nyt on uudenlainen arki lähtenyt mukavasti rullaamaan.

Tälle vuodelle en ole asettanut hirmu suuria liikunnallisia tavoitteita. Kaksi tapahtumaa on silti jo päätetty. Olen yksi Helsinki City Running day:n lähettiläistä, joten pääsen taas juoksemaan Suomen suurimpaan juoksutapahtumaan toukokuussa*. Juoksen Helsinki City Runin, eli puolimaratonin. Siinä on minulle riittävästi haastetta.

Uusi arki 8-16 työn kanssa ja kahden lapsen kanssa vaatii hieman enemmän treenin suhteen. Taloudessamme on kaksi treenaavaa aikuista ja kaksi aktiivista lasta. Pyrin itse treenaamaan sen kuusi kertaa viikossa. Treenini ei kuitenkaan ole suunniteltua. Mennään päivän tilanteen mukaan, Heikin suunnitelmien mukaan ja oman kiinnostuksen mukaan. Alkuun ollaan tehty niin, että toinen meistä treenaa heti työpäivän jälkeen ja toinen iltaruoan jälkeen. Otsalamppu onkin minun uusi ystävä lenkeillä, kun pimeä tulee jo 16 aikaan.

Aloitin juoksemisen 2kk Filipin syntymän jälkeen (ikä nyt 1,5v) ja olen juossut sen jälkeen ilman suurempia juoksutaukoja. Nyt kun saatiin näin ihanan luminen talvi olen ajatellut, että teen pohjakuntoni nyt hiihtämällä. Tiedän, ettei mikään voita lajiharjoittelua, mutta haluan antaa aikaa jaloilleni palautua ja samalla kerätä itse kunnolla motivaatiota juoksuun. Haluan, että keväämmällä odotan taas sitä, että pääsen juoksemaan. Keväämmällä otan ohjelmaan myös kovemmat juoksuvedot. Nyt keskityn lihas- ja peruskunnon kasvattamiseen. Saatan lihaskuntotreeniin yhdistää juoksu lämmittelyn, tai lihaskuntotreeniin ottaa esim 5x800m juoksumatolla, mutta muuten juoksu jää nyt muutamaksi kuukaudeksi vähäisemmälle.

Treenaan hiihoa nyt 4-5 kertaa viikko joista suurinosa on 7-10km lenkkejä. Viikonloppuisin pyrin tekemään muutaman pidemmän lenkin jos sää ja perhe sen sallii. Aamuisin on paras aika hiihtää, ladut on tyhjinä ja juuri ajetut.

Kysykää ihmeessä jos jokin asia herättää oudoksuntaa. Tämä on minun tapani. Ymmärrän, että moni haluaa juosta vuodenympäri. 🙂

*Osallistuminen HCRD saatu.

Kainulaiset goes HCRD!

Whoop whoop kuukausi enään Kainulaisten perheen Vuoden juoksupäivään. Me lähdetäänkin koko perheen voimin osallistumaan Suomen suurimpaan juoksutapahtumaan. Mahtavaa kun on kaikille halukkaille sopivan pituisia matkoja tarjolla.

Felix pääsee korkkaamaan meidän juoksupäivän osallistumalla Norlandia Mini marathonille heti päivän aluksi. Jätkä on aika innoissaan kun olen kertonut, että maalissa saa sitten ihan oikean mitallin kaulaan. Felixin juoksumatka on 1km ja tavoite meillä on, että Feffis juoksee KOKO matkan omilla jaloillaan, eikä tule mamma hepan kyydissä 300m jälkeen. 😉

Seuraavana päivän lähtijänä on perheen isimies, joka kirmaa tällä kertaa HCR:n puolimaratonin. Jee! Me pyöritään varmasi Feffen kanssa alueella ja kannustetaan Heikkiä jossain reitin varrella. Heikin tavoitteita en tiedä, hän on vähän salaperäinen aina noiden kanssa. Kovaa se jokatapauksessa painelee.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä on tämä Pötsimutsi joka lähtee Helsinki 5 kahden minikoutsin kanssa. Toinen massussa ja toinen juoksurattaissa. Tavoite on päästä tuo matka alle 50min ja pitää Fefu tyytyväisenä koko tuon ajan. Haluisin vielä muistuttaa, että minä ja minikoutsit juostaan hyvällä tarkoituksella ja meillä on täällä keräys jossa keräämme juoksullamme (kävelyllämme) varoja syöpäsäätiölle.

Heikki onkin varmasti meitä sitten jo maalissa vastassa ja päästään toivottavasti kaikki yhdessä fiilistelemään juoksupäiväämme!

Jotenkin ihan sairaan siistiä, että voidaan tehdä tuosta päivästä tällainen koko perheen yhteinen juoksutapahtuma! Eikö?!

 

Pötsi ja mutsi goes HCRD for Syöpäsäätiö

Sain loppusyksystä tietää odottavani toista lasta. Samoihin aikoihin sain myös uutisen, jota kukaan ei haluaisi edes pahimmalle viholliselleen. Sukulaiseni 2v pojalta oli löytynyt Leukemia. Tuo uutinen tuntui niin väärältä. Itse halusin kovasti auttaa ja tukea heidän perhettään, mutta keijupölyssäni ei vielä ole ihme lääkettä syöpään.

Vaikka juoksuni on tältä vuodelta juostu. Ilmoittauduin silti Toukokuussa Helsinki City Runnin Dayn 5 km juoksutapahtumaan. Me meinataan beibin kanssa omalla vapaalla tyylillämme lyllertää tuo matka kunnialla läpi ja samalla kerätä lahjoituksia syöpäsäätiölle. Meidän keräykseen pääsee tekemään lahjoituksen täältä.

 

Kiva saada itsekin tällä motivaatiota pysyä liikkeessä. Jos beibi sallii ajattelin, että voisin kipittää tuon 5km sauvojen kanssa niin reippaasti kuin reilu 7kk raskaana onnistuu. 🙂 Treenaan tällä hetkellä todella paljon crosstrainerilla. Tuo tuntuu mukavan lempeältä mutta silti riittävän hikiseltä hommalta kasvavan pötsin kanssa. Peruskunnon lisäksi teen paljon oman kehon painolla yläkroppaa. Painotan myös extra paljon pakaratreenejä, jotta olisi vahva tuki oikeissa paikoissa kun beibi syntyy. Lemppariliikkeitäni on tällä hetkellä käsipaino maastaveto, kahvakuulakyykky, boksinpäälle askellus käsipainot käsissä sekä erilaiset lantionnostot. Yritän joka päivä myös jumpata monta kertaa päivässä lantionpohjaa ja tehdä aktivointia erilaisilla hengitysharjoituksilla. Voin näitä postata instagramiin lähiaikoina.

Rv 21

Tällä kertaa myös Fefe pääsee nauttimaan juoksupäivän kisahuumasta, sillä olen ilmoittanut hänet Minimaratonille. Jätkähän on asiasta aika innoissaan. Meinaa kuulemma voittaa. Keneen lie tullut?

Päätin muuten, että en ravaa vaalla jokapäivä. Vain ja ainoastaan ennen neuvolakäyntejä. Tällä tavoin en mieti joka päivä onko ok syödä sitä tai tätä. Neuvolakäynti on tosin seuraavan kerran tiedossa vasta maaliskuun lopulla. Saa nähdä mitkä itkupotku raivarit on tuolloin tiedossa kun paino todennäköisesti on parissa kuukaudessa ehtinyt nousta taas uusiin huippulukemiin. Torstaina olisi vuorossa rakenneulta. Jännittää!

Kohti kevättä! 🙂

Rakas juoksu

Sinusta on viime vuosina tullut minulle niin rakas ja tärkeä. Sinun avullasi olen saanut paljon uusia ystäviä ja ennenkaikkea tuhansia terapeuttisia hetkiä välillä rankassa arjessa.

Nyt meidän on kuitenkin sanottava hetkellisesti heipat toisillemme. Sinusta luopuminen tuntuu kamalalta. Mikään muu ei tuo sitä hyvänolontunnetta jonka saat minulle aina aikaiseksi, vuorokauden ajasta riippumatta. Uskon kuitenkin, että ymmärrät syyn. Elämäntilanteeni ei nyt ole otollinen sinulle. Saatat rasittaa liikaa lantionpohjaani ja kasvattaa riskiä kohdunlaskeumalle. Minun täytyy ajatella masussa kasvavaa beibiäni sekä seksielämääni myös tulevaisuudessa. Olen mega kiitollinen, että sain nauttia sinusta näinkin pitkään raskausaikana. Vaihdan sinut tilapäisesti toiseen, crosstraineriin. Lupaan, että se ei kuitenkaan ole viemässä paikkaasi sydämmessäni. Heti kun pimppi on jumpattu takaisin tiukaksi ja fysioterapeutilta saatu vihreää valoa, ollaan taas erottamattomia.

Uskon, että meillä on vielä edessämme tuhansia vaunulenkkejä yhdessä, upeita tapahtumia sekä kymmeniä uusia ennätyksiä.

Lenkkarit eivät ole jäämässä nurkaan. Onhan minulla toukokuussa Suomen paras ja suurin juoksutapahtumakin tulossa! Aijon tuossa tapahtumassa kerrankin fiilistellä oikein kunnolla tuota suurta juoksupäivää. Osallistun Helsinki City Running Dayssa 5km matkalle. Ajattelin, että fiilistelen tuon matkan masuni kanssa etana vauhtia hölkäten tai kävellen esimerkiksi sauvoilla. Kyllä minä meinaan mitalli kaulassa tuosta tapahtumasta tulla kotiin. Voipahan beibikin hehkuttaa osallistuneensa elämänsä ensimmäiseen juoksutapahtumaan jo ennen syntymäänsä.

RV 17

Kiitos kiitos kiitos, että autoit minua palautumaan ensimmäisestä raskaudesta ja olet ollut aina siinä niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Lupaan pitää kropastani hyvää huolta, että meidän on taas helppo palata yhteen kun aika on siihen oikea.