Viikonlopun juoksunhurmaa!

Lähdin tänä vuonna HCR:lle aika eri fiiliksissä kuin viime vuonna. Tuolloin olin ehtinyt treenaamaan juoksua 3kk ennen puolikasta. Tajusin jo 3km kohdalla, että tämä on muuten hemmetin pitkä matka. Kävin hakemassa juoksunumeron perjantaina töiden jälkeen. Täytyy kyllä sanoa, että jo tuo expo on nykyään mielestäni todella hyvä. Paljon eri tuotteita ja brändejä jotka jakavat paljon testituotteita. Voittaa mielestäni jo monet perus messut! 

Tänä vuonna olen ehtinyt juosta jo paljon. Tärkeintä oli kuitenkin saada tällä kertaa HCR:stä mukava kokemus ja kiva startti juoksu kauteen. Sitä se ehdottomasti oli!

Elävä herätyskelloni toimi taas lauantai aamuna moitteettomasti ja herätti minut kello 6.30. Siitä lähdettiinkin kaurapuuron keittoon. Aamupalaksi söin normi settini kaurapuuroa, paahdettua pellavaa, raejuustoa ja mehukeittoa. Kahvia ja vettä unohtamatta. Aamupäivä ehdittiin hyvin leikkiä pihalla ja syödä lounas kotona, koska starttini oli vasta 16.05. Lounaaksi söin salaattia, makaroonia ja jauhelihakastiketta.

Kisapaikalle tulin kello 15 aikaan. Pukkarissa panikoitiin Merituulin kanssa yhdessä, koska oltiin onneksi samassa lähtöryhmässä. Meillä oli suunnitelma lähteä heti startissa 5:50min/km vauhtia, mutta homma ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. 😀

Startissa olikin melko ahdas tunnelma. Ensimmäinen kilometrini meni aikaan 6:37. Muistan Merituulin huudelleen jotain, että ”eipähän aloteta liian lujaa.” Aloin vähän panikoimaan vauhdin hitautta ja yritin sivuilta painella ihmisten ohi ja saada vähän vauhtia lisää. Baanan jälkeen alkoi olla jo paremmin tilaa juosta ja tuossa vaiheessa olin saanut vauhtia hyvin nostettua. 5km kohdalla Minikoutsini Felix oli Heikin ja Heikin siskon kanssa kannustamassa. Hymyssä suin heitin Feffelle hanskafemmat ja kipitin eteenpäin.

Kahdella ensimmäisellä juottopisteellä kaadoin vain ihanan kylmät veden niskaani, en uskaltanut juoda koska kurkussa tuntui siltä, että vesi nousisi varmasti samaa reittiä takaisin.

10km kohdalla tiesin, että tämä on minulle helppo juoksu. Jaloissa ei tuntunut yhtään pahalta ja pystyin jopa hieman kiristää tahtia. 11 km olikin mennyt aikaan 5:34. Reitti oli tähän asti todella tasainen ja mielestäni matkalla oli mukavan paljon alamäkiä. Olin valinnut päälleni myös caprihousut ja t-paidan. Aurinkoisella reitillä näissä ei todellakaan tullut kylmä.

15km kohdalla join ensimmäisen kerran. Tässä huomasi myös monella vaikeuksien alkaneen, sillä nyt alkoi vastaan tulemaan paljon käveleviä ihmisiä. Keskuspuiston reitti oli yllätyksekseni minulle TODELLA tuttua. Samaisella reitillä olen viimeaikoina juossut työkaverini kanssa. Se oli mukavaa, sillä osasin vähän ennakoida minkälaista maastoa on tiedossa.

Vaikeimmat kilometrit oli ehkä 16-18 km kohdalla, tuolloin alkoi vähän tuntua väsymisen merkkejä. Onneksi tuossa vaiheessa oli paljon ystäviä ja perhettä kannustamassa ja tajusin, että loppusuora häämöttää. Eikun tossua toisen eteen ja lopulta Auroran silta tulikin jo näkyviin.

Maaliin tulin ajassa 2.05,47. Olin alkuun hieman pettynyt etten saanut lokakuussa Vantaalla juoksemaani ennätystä rikottua. Fiilis maalissa oli kuitenkin mahtava. Nautin juoksemisesta koko matkan eikä kertaakaan käynyt mielessä ettenkö pääsisi maaliin. Tykkäsin TODELLA paljon uudistetusta reitistä. Se oli mukavan vaihteleva ja mielestäni aika tasainen. Ainoa miinus ehkä alun ahtaudesta. Tuo on oikeastaan ainoa asia joka jäi harmittamaan. Alun tungoksen takia meni muutama kilometri hieman liian hitaasti, joten uskon että olisin muuten ollut tänään hyvin lähellä ennätysjuoksua. En myöskään ole vielä ehtinyt juosta yhtään kovavauhtisia lenkkejä, Tähän asti ollaan vaan nautiskeltu rauhalliseen tahtiin.

Taas erityisen kiitollinen kaikista ihanista kannustuksista niin reitinvarrella kuin muutenkin. Tuhannet kiitokset myös ihanille treenikamuilleni, jotka ovat raahautuneet kanssani lenkille.

Suuri juoksuviikonloppu sai tänään äitienpäivänä jatkoa, kun perheen nuorin avasi kisakautensa. Felix laittoi numerolapun rintaan elämänsä ensimmäistä kertaa Vantaan Hiekkaharjun Lusikkajuoksuissa. Minikoutsi oli ottanut mammasta mallia ja juoksi koko 40m hymyssäsuin. Aivan ihana!

Juoksu on IHANAA!!!

Kohti HCR:ää!

Puolitoistaviikkoa, tämän vuoden ensimmäiseen puolimaratoniin Helsinki City Runiin. Jaiks! Vaikka lähtökohdat on hyvin erilaiset kuin vuosi sitten. Tuolloin olin ehtinyt treenata noin 3kk juoksua raskauden ja synnytyksen jälkeen.Nyt olen juossut vuoden ympäri, mitä en koskaan aikaisemmin ole tehnyt. Tuntuukin, että juoksu on helpompaa ja mielekkäämpää kuin koskaan. En ole nyt tuijotellut kovinkaan paljoa omia vauhteja. Olen pyrkinyt juoksemaan noin 3 kertaa viikossa niin, että yksi lenkki on mielellään yli 10km. Pitkillä lenkeillä keskivauhti on ollut suurinpiirtein 6min/km. Joten vauhtia on tullut ihan vaan juoksemalla.

Mieheni joka on meidän perheen juoksu guru, pisti minut viime viikolla pitämään kevyttä viikkoa. Teinkin viikon aikana ainoastaan 3 treeniä. Viikonloppuna tankkasin hyvin. (Lue söin jäätelöä ja karkkia). Maanantaina kävin juoksemassa viimeisen pitkän lenkin ennen HCR:ää! Juoksin vähän päälle 19km 5:56min/km keskivauhdilla. Olo oli juoksun jälkeen hyvä, eikä seuraavana päivänäkään kropassa tuntunut pahalta. Tämä oli itselleni tärkeä lenkki saada alle ennen oikeaa kisaa. Nyt tiedän jaksavani koko puolikkaan ja jos tuo keskivauhti pysyy, niin voin olla tyytyväinen.

Tällä viikolla olen tuon pitkän lenkin lisäksi juossut yhden 7km aamulenkin työkaverini kanssa. Perjantaina tehdään myös työporukalla lyhyt alkulämmittely juosten ennen salitreeniä. Lauantaina on vuorossa tuo jo aiemmin mainitsemani Yhteisvastuu keräys juoksu, eli matkana 10km. Vauhti tulee tuossa kuitenkin olemaan rauhallinen.

Ensi viikolla kevennän taas treenin suhteen. Alkuviikosta teen työkavereiden kanssa taas juoksu+sali yhdistelmä treenin. Torstaina juoksen varmasti lyhyen testilenkin. Perjantain haluan pitää lepopäivänä ja tankkauspäivänä. Perjantaina syön hyvällä omallatunnolla leipää, pastaa ja ehkä vähäsen jäätelöä. 😉

Tänä vuonna on paljon itsevarmempi olo lähteä HCR:lle. Mitään tavoitteita en kuitenkaan ajo itselleni asettaa. Haluan vain nauttia mukavasta juoksutapahtumasta!

Tällä viikolla olen TAAS fiilistellyt miten kivaa tällä hetkellä on treenata. Keskiviikkoaamuna minulla oli työpaikalla vastassa kello 6 aamulla vapaaehtoinen treenikaveri lenkkikamat päällä. Perjantaina lähdetään terassin sijasta lenkille ja salille. Onnea on yhtä hullut työkaverit kuin itse. ❤

 

Kuinka moni on tulossa itse juoksemaan? Miten on valmistelut menneet muilla? Jos et ole tulossa juoksemaan, oothan tulossa kannustamaan reitin varrelle? 

 

Hei arvatkaas muuten mitä!? Jotain tämän mamman kunnosta kertoo eilinen leuanveto tulos. Aamu seiskalta vetelin hupsista tosta noin vaan 12kpl leukoja. Videon voi käydä katsomassa instagramista nimimerkillä Amtsi.

 

Ihanaa loppuviikkoa!

Puolimaraton

Perjantai iltana menin nukkumaan about NÄÄÄIN leveä hymy naamalla. Ai miksi? Oltiin illalla treffattu koko HCR Street team porukka ja aika huikeenlainen porukka olikin kasassa. Väitän, että porukassa on juoksijoita vähän kaikkeen makuun. Olen minä, 8kk sitten synnyttänyt sekaliikkuja, jonka pisin lenkki tänä vuonna on 8km. 😀 Mukana on myös konkari maratoonareita, Triathlonisteja ja ainakin muutama painonnostoonkin hurahtanut liikkuja.

206167_10150893427482887_1131166842_n

Ajattelin kertoa teille hieman itsestäni juoksijana.

Nuorena, juoksu oli vastenmielisintä mitä tiesin. Pistos ja vinkuva hengitys oli lähinnä se mitä sain lenkeistäni irti. 11 vuotta sitten tapasin kuitenkin miehen, joka RAKASTI juoksemista. Kyllähän te tiedätte miten siinä usein käy? No rakkauden ensi huumassa koitetaan nyt tehdä kaikkea mitä tuo komea tyyppikin tykkää tehdä. Lähdettiin siis yhdessä lenkille. Se lenkki ei vielä päättynyt onnenkyyneliin juoksun ihanuudesta. Jaksoin juosta noin 1,5km kunnes oli pakko jatkaa kävellen. Aika hienoa naiselta, joka tuohon aikaan pystyi päivässä uimaan helposti 20km uintitreenejä… Tuo komea mies jaksoi kuitenkin tsempata minua ja juosta kanssani yhdessä lenkkejä. Vielä samana syksynä juoksinkin elämäni ensimmäisen 10km. Siitä se ajatus sitten lähti. Pikkuhiljaa lisäsin juoksumatkaa. Jossain vaiheessa sunnuntaista tuli minun vakio juoksu-päiväni. Saatoin houkutella 5 vuotta nuoremman serkkutyttöni mukaan 20km lenkeille niin, että hän polki pyörällä vieressä kun minä juoksin. (en voi ymmärtää miten olen onnistunut huijaamaan hänet mukaan tähän) Opin nauttimaan juoksemisesta, kunhan sain tehdä sitä omaan mukavaan vauhtiini. 1157555_10151605282527887_1627381325_n

Crossfittiin hurahdettuani, juoksu jäi kuitenkin hetkeksi taka-alalle. Treeneissä tuli silloin tällöin juoksua, mutta matkat oli yleensä max. 1km mittaisia. Jostain syystä, crossfitin aloittaessani, penikkani eivät myöskään millään kestänyt juoksemista ja se vaikutti hieman juoksu intoon.

10168078_10152044095982887_1550926191_nRaskaaksi tultuani, lopetin juoksemisen ehkä noin 4 kuukauden tienoilla. Yksinkertaisesti siitä syystä, että tuntui kun sisällä kasvava tyyppi hölskyisi mukana vähän liiankin rajusti. Juoksu ei siis enää tuntunut hyvältä. Nyt huomaan kuitenkin, että juoksukipinä on taas syttynyt. Pienen lapsen äitinä tuo on varmasti helpoin mahdollinen liikuntamuoto mitä ihminen voi harrastaa. Treenin voi aloittaa suoraan kotiovelta ja jo 30minuutissa saa hyvän treenin tehtyä.

Aion nyt pikkuhiljaa lisätä juoksukilometrejä. Tänään juoksin 11km ja 10km meni minulle jo hyvää vauhtia. 1.03. Ihan mieletön fiilis ollut koko päivän tuon lenkin jälkeen! Vaunulenkeillä taitaa olla hyvä vaikutus juoksukuntoon.

Ajattelin pistää korteni kekoon street teamilaisenä ja esittää puolimaraton haasteen. Tiedän, että blogillani on lukijoita niin crossfit piireissä sekä aktiivisten mammojen joukossa.

Jonne Koskelle puolimaraton on aamulenkki. Mites muilla crossfitin ihmisillä?

Äiti-ihmisille tässä on oiva pikku liikunta porkkana keväälle.

Saanko teidän innostumaan kanssani Helsinki City Runin starttiviivalle 14.5.2016? Who’s in? 🙂

HCR Street Team member!

Jihuu! Pakko vielä tulla kertomaan tällainen uutinen ennen kuin lennetään sinivalkoisin siivin kohti Thaimaan aurinkoa.

Sain juuri äsken sähköpostin, että minut on valittu Helsinki City Runin Street Teamin jäseneksi. Tämä siis tarkoittaa sitä, että vedän täällä Vantaalla yhteislenkkejä ja päätähtäimenä on puolimaraton 14.5.2016 Helsinki City Runissa. Tehtäviini kuuluu myös raportoida aktiivisesti sosiaaliseen mediaan treeneistä ja tapahtumasta. Kaikki jotka minua Instassa seuraavat, tietävätkin varmasti ettei tämä tehtävä tule olemaan minulle minkäänlainen ongelma.

Olen aikaisemmin juossut 2 puolimaratonia ja lukuisia 5-10km juoksutapahtumia. Helsinki on minulle kuitenkin uusi tuttavuus juoksu tapahtumana. Viime vuonna olin masuni kanssa kannustamassa Felixin kummitätiä ja reitin varrella oli ihanan paljon muitakin kannustajia. Toivotaan, että kannustus joukkoja on reitin varrella myös tänä vuonna.

Pikkasenko justiin  motivaatio kasvo laittaa juoksukengät jalkaan Thaimaan rannalla! Puolimaraton täältä tullaan!

snapseed-15