Toisen kolmanneksen liikunta

Muutaman viikon päästä käynnistyy jo raskauden viimeinen kolmannes. Time flies when you’re having fun, vai miten se nyt meni. Tässä raskaudessa treeni on ollut hieman erilaisempaa ensimmäiseen verrattuna. Tässä toisessa raskaudessa on treeni ollut paljon enemmän peruskunto treeniä.

Pääpiirteittäin treenit koostuu 5-6 kertaa viikossa crosstrainerilla, kuntopyörällä, kävellen, hiihtäen tai vesijuosten. Olen jostain syystä uinut tässä raskaudessa todella vähän. Jotenkin ei vaan kylmä uimahallin vesi houkuttele ja uimassa pitää aina miettiä, mitä sitä uisikaan. Tässä muuttama kiva esimerkki treeni crossarilla.

Treeni 1: Alkulämmittely. 6x3min reipasta + 3min palautus. Loppuverkka.

Treeni 2: Alkulämmittely 1-2-3-4-4-3-2-1 min reippaampaa, palautus sama aika kuin veto. Loppuverkka.

Pyrin, että nämä aerobiset treenit olisivat 40-90min pituisia. Muutettiin lähelle treeniportaita muutama viikko sitten, joten porrastreenistä tulee jatkossa myös osa arkea.

Lihaskunto on enemmän nyt ylläpitävää. Teen paljon pakaratreenejä. Askelkyykkyjä, kyykkyjä, maastavetoja käsipainoilla, boksiaskellusta käsipainoilla. Lantionnostot ovat mainioita lantionpohjan treenejä myös. Lantionpohja treeniä teen monta kertaa päivässä.

Yläkroppa treenissä suosin pystypunnerruksia, rengassoutuja, penkkipunnerrusta, punnerruksia boksia vasten. Kahvakuulasta on tullut yksi lemppari välineistäni, koska sillä voi treenata niin monipuolisesti. Hyviä kahvakuula liikkeitä on sumo maastaveto nostamalla kahvakuula korkealle samalla. Kahvakuulaheilautus, kahvakuula tempaus ja kahvakuula rinnalleveto. Yritän videoida nämä kaikki liikkeet ja lisätä instagramiini.

Felixiä odottaessa kävely aiheutti paljon ennakkosupistuksia. Nyt tuota ongelmaa ei onneksi ole ollut.

Olen viikottain vielä tehnyt myös hieman sykettä nostavia treenejä enimmäkseen crossfitin merkeissä. Tein läpi 4/5 crossfit open treenistä, jotka sisälsivät soutua, burpeita, leukoja, tempauksia, seinäpalloja. Leuat kulkee vieläkin raskausviikolla 26, mikä on erittäin yllättävää. Felixiä odottaessa en saanut enää yhtään leukaa tässä vaiheessa raskautta. En leukoja kuitenkaan enää kovinkaan aktiivisesti tee, koska tuo liike aiheuttaa turhan kovaa painetta vatsalihasten jännesaumalle.

Kiitollisena voin tässä vaiheessa raskautta todeta, että mikään liike tai treenimuoto ei tähän mennessä ole tuntunut pahalta. Juoksun jätin pois ihan siitä syystä, että tämä oli fysioterapeutin suositus. Mielummin 6kk juoksematta kuin loppuelämä virtsankarkailulla.

Kroppa on tuntunut ihmeen hyvältä näillä viikoilla vaikka masulla alkaa pikkuhiljaa olla jo kokoa. Välillä iltaisin masua on kiristänyt todella paljon ja tuonut epämukavaa oloa, luulen, että kyseessä on se kun vatsa ja vatsalihakset venyvät masun tieltä. Tällä kertaa olen kuitenkin säästynyt liitoskivuilta ja selkäsäryiltä.

Vaikka kroppa tuntuu hyvältä, on välillä vaikea muistaa, että kroppa kuitenkin työskentelee todella paljon kasvattaakseen pientä poikaa. Eilen tuli aamutreenin jälkeen taas hetkellinen pyörrytys. Olin illalla syönyt iltapalan jo ennen 20.00 ja vedin aamutreenin ilman aamupalaa. Joten syynä oli varmasti verensokerien lasku. Olo helpotti hetken lattialla makoilun jälkeen.

Sain sydänrasitus kokeiden sekä holter seurannan tulokset, eikä edellinen pyörtymiseni ollut sydänperäistä. Lääkäri ehdotti minulle kuitenkin, että asennettaisiin minulle 3 vuodeksi seuranta laite vasempaan rintaan, jolla saataisiin vielä tarkempaa tietoa sairaudestani, joka hänen mukaansa on kuitenkin erittäin lievä. Tuo asennetaan muutaman viikon kuluttua. Vähän jännittää.

Herääkö teillä mitään kysymyksiä raskausajan liikkumiseeni? Näitä ”rauhoita nyt tahtia” kommentteja olen saanut ihan riittävästi, kiitos. Teen kaikkeni, että beibi kasvaa parhaalla mahdollisella tavalla ja että hänen äitinsä voi mahdollisimman hyvin kaiken muuttostressin keskellä. Lasten hyvinvointi menee kaiken edelle.

Kehopositiivisuus

I know, aina sama aihe. Tämä aihe vaan on taas mediassa ollut aika paljon tapetilla. Saanko olla taas suorasanainen? Mitä se kehopositiivisuus sitten oikeasti on? Sitä, että on sinut itsensä ja vartalonsa kanssa kaikkine virheinensä.

MUTTA… Kuinka moni teistä on tavannut naisen joka on 100% tyytyväinen itseensä ja vartaloonsa niin ettei haluaisi muuttaa mitään?! Jep. En minäkään. Olen ollut kaiken kokoinen aikuisiälläni. Viime syksynä olin varmasti hoikempi, kuin mitä olen koskaan aikuisena ollut. Enkä silti osannut nauttia hyvästä kropastani ja tajunnut sen hetkistä kuntoani sillä hetkellä. Nyt kun olen taas saanut takaisin normaalia pehmeää muotoani, haikailen viime syksyistä kuntoani ja näen peilistä vain lomamassun ja paksut käsivarret.

Monna kirjoitti instagramissa siitä, miten hän saa usein enemmän tykkäyksiä ja kehuja somessa silloin kun postaa itsestään ”ei niin edustavan” kuvan. Totesin,että itsekin haluan nähdä enemmän todellista ja aitoa elämää. Silti omista kuvistani hylkään kyllä aina ne jossa hampaani näyttävät liian vinoilta tai sen missä pyllyssäni on enemmän kuoppia kuin Oltermanni juustossa. Että sellanen se minun kehopositiivisuuteni on. Se on positiivinen just sillon kun kuvakulma ja oma fiilis on riittävän hyvä. En halua koko maailmalle näyttää itsestäni niitä puolia, joista itse olen epävarma. Sosiaalinen media perustuu tykkäyksiin. Jos en itse pidä näistä asioista, miksi hemmetissä muut sitten tykkäilisivät niistä?!

Omaan kehopositiivisuuteeni vaikuttaa todellisuudessa todella paljon sen hetkinen mielentila sekä se miten lähiaikoina on kroppaansa kohdellut. Kesäloman alussa ruokavalio oli lähinnä All Inclusive hotellin jäätelö altaassa uimista ja treeni ei ollut niin intensiivistä jolloin huomasin, että peilikuva ällötti ja mieli oli maassa. Voin kertoa, että sillon ette olisi suustani kuulleet miten tyytyväinen itseeni olen juuri tällaisena kuin olen. Koska en ollut.

Sen olen kuitenkin tajunnut, että kaikki ihmiset ovat erilaisia, joten myös kaikki pitää erilaisista vartaloista ja ihmisistä. Itse tykkään, että naisella saa olla pyöreitä muotoja oikeissa paikoissa. Toinen tykkää hoikista vartaloista isoine rintoine ja kolmas pyöreämmistä muodoista. Luojan kiitos näin on! TÄRKEINTÄ on kuitenkin, että olisi madollisimman sinut sen kropan kanssa, jota itse kantaa. Koska loppujen lopuksi kukaan ei ole täydellinen. (Okei, ihan en vielä mene vannomaan etteikö Jennifer Lopez ja Beyonce täytä kaikkia kriteereitä) Kehopositiivisuus on kuitenkin varmasti sitä, että olit sitten kokoa XS tai XXL voit pää pystyssä ylpeänä helteisenä kesäpäivänä pukea bikinit yllesi ja olla miettimättä yhtään mitään.

Mitä sulle kuuluu?

Lähipiirissäni olevat ihmiset tietävät, että stressitasoni ovat viime aikoina hiponeet high top leveliä.IMG_1517

Sairastelua, työstressiä ja muuta mukavaa. Niille jotka seuraavat minua vain sosiaalisen median kautta, tämä voi tulla yllätyksenä. Haluan jakaa ympärillä olevilleni ihmisille mielummin positiivista fiilistä, kuin syöttää omia murheitani kun niitä on kaikilla varmasti ihan omastakin takaa.

Perheeni lisäksi minulla on muutama lähiystävä joille kerron mieltä painavista asioista. Viime aikoina olen kuormittanut näitä ihmisiä aika todenteolla. Välillä tunnen oloni ihan idiootiksi kun mietin, että puhun aina vain itsestäni enkä varmasti muista tarpeeksi usein kysyä heiltä miten HE jakselevat!?vuF2%Qj%Ra61m1taSOnwCA.jpg

Tämä tosin tuntuu olevan suht yleinen ilmiö nykypäivänä. Keskitytään niin paljon omaan napaan, ettei ymmärretä miten suuri merkitys tuolla pienellä kysymyksellä voi olla jollekin toiselle. Arki on kaikilla nykyään satasella juoksemista paikasta toiseen. Huomaan itsekin, että kun oravanpyörä pyörii kovimmillaan saattaa helposti unohtua ne pienet toisten ihmisten huomioon ottamiset. Myönnän itsekin sen, että välillä esimerkiksi kotiin tullessani puhun niin paljon omista työjutuistani, että unohdan kokonaan kysyä Heikiltä millainen työpäivä hänellä on ollut.

Mielestäni on välillä jopa hassua miten pienillä asioilla voi ympärillä oleville ihmisille näyttää välittävänsä. Useimmiten siihen ei kuitenkaan vaadita muuta kuin tuo yksinkertainen kysymys ja aito kiinnostus saamaansa vastaukseen. Pyrin itse kyllä mahdollisimman usein kertomaan ystävilleni miten korvaamattomia he minulle ovat. IMG_1534

Milloin itse kysyit lähimmiltäsi mitä heille ihan oikeasti kuuluu?

Se, että suurin osa todennäköisesti vastaa ”hyvää”, vaikka todellisuus on jotain ihan muuta. Siihen tarvitaankin sitten ihan oma blogitekstinsä… 🙂

Tavoitteet vuodelle 2018

Tämän blogin kautta on hauska välillä huomata, miten elämää on mahdotonta ennustaa eteenpäin. Kirjoitin vuosi sitten tulevista urheilutavoitteistani tällä ja luulin että tämä tulisi olemaan rauhallisempi urheilun suhteen.

How wrong was I? Tämä on ehkä ollut yksi elämäni parhaista vuosista liikunnallisesti. Leikkaus oli maaliskuussa ja omaksi yllätyksekseni juoksin jo toukokuussa HCR:llä hyvää vauhtia. Keväällä löytyi hyvä treeni rytmi aamuisin ja sain ujutettua 4-6 treeniä joka viikko arkeen. Treeni oli monipuolista. Välillä pyöräilin työmatkat, juoksin, uin ja tein lihaskuntoa enimmäkseen oman kehon painolla. Yllätyksekseni paransin 5km, 10km ja puolimaratonin ennätyksiä tänä vuonna. Toissavuoden leuanveto ennätys parani kahdeksasta viiteentoista. Saanko sanoa olevani aika ylpeä itsestäni?

Tajuan kehityksen kunnolla vasta selailtuani kuvia menneeltä vuodelta. Kyllä kropassakin on vuoden aikana tapahtunut suuria muutoksia vaikka paino ei ole hirveän paljoa muuttunut. Tammikuu

Itselläni on tällä hetkellä (joulun överi ahmimisia lukuunottamatta) todella hyvä olla. Tuntuu, että olen löytänyt minulle sopivan tavan syödä ja treenata. Avain sana molemmissa on MONIPUOLISUUS!

Mitä tavoitteita sitten asetan vuodelle 2018?

Nyt haluan ehkä oikeasti panostaa juoksussa vielä enemmän lyhyempiin matkoihin, 5km ja 10km. Tuo puolikkaan aika tuntuu nimittäin niin kovalta, että sen rikkominen vaatisi jo aika paljon enemmän juoksua alle.

Haluisin kovasti myös osallistua johonkin lyhyempään Triathlon kisaan, mutta saa nähdä riittääkö aika ja löytyykö mitään sopivaa tapahtumaa.

Vuoden loppuun mennessä aion myös löytää lajin jossa päihitän kivenkovan treenikaverini. Turpaan on tullut jo leuanvedoissa, juoksussa, lankkupidossa, leukapidoissa ja käsillä seisonnassa. Joku saattaisi todeta olevani heikompi, mutta löydän vielä vahvuuteni.

Suurimpana tavoitteena on kuitenkin edelleen ylläpitää tämä tänä vuonna löytynyt hyvä fiilis treenin ja ruuan suhteen.

Ensimmäiset urheilutapahtumat on taas tiedossa toukokuussa. Ensin osallistutaan Heikin kanssa Helsingin City Survivoriin. Jännityksellä odotetaan mitä kisa pitää sisällään ja miten tiimin yhteistyö pelaa. 😉

Myöhemmin toukokuussa on vuorossa ison muutoksen tehnyt Helsinki City Running day. Tuolle päivälle en vielä ole päättänyt matkaa. Se tulee kuitenkin olemaan joko puolimaraton tai maratonviesti tai mahdollisesti molemmat!? 🤔

Muita tapahtumia ei tällä erää ole tiedossa, mutta eiköhän niitä ehdi ilmaantua tässä vuoden aikana.

Onko teillä liikunnallisia tavoitteita ensi vuodelle?

Monipuolisuus

Minulta on viimeaikoina kyselty paljon ruuasta. Mitä ruokavaliota noudatan, että olen saanut kroppani taas kuntoon. No minäpä kerron. Ruokavalio on: Monipuolisesti puhdasta kotiruokaa, viinillä ja herkuilla höystettynä. Lisänä runsas vedenjuonti.

Uskon, että monipuolisuus on kaiken a ja o, mitä tulee niin syömiseen kuin liikkumiseenkin. Olen monesti ennenkin täällä maininnut, että crossfit aikoina uskon, että treenini oli liian yksipuolista. Peruskunto treeni jäi liian vähäiseksi. Nykyään pyrin treenaamaan juoksua, uintia, pyöräilyä, kuntosalia ja kehonpaino treeniä joka viikko. En mielelläni myöskään juokse montaa päivää peräkkäin, jotta jalat ei kuormitu liikaa.

Viime viikolla treenit näytti tältä:

Ma: Pyöräily töihin 24km +Aamusali (Lihaskuntoa jalkapainotteisesti)

Ti: Lepo

Ke: Aamusali (Yläkroppaa oman kehon painolla)

To: 7,5km aamulenkki hieman kovemmalla sykkeellä + salilla leukoja, vatsoja, selkiä ja toes to bareja.

Pe: Pyöräily töistä kotiin 24km

La: Crossfit treeni Vantaan uudella Crossfit Tehtaan salilla.

Su: 18km Juoksulenkki

Nyt olen myös pyrkinyt venyttelemään joka ilta ja huomaan varsinkin juoksussa miten tärkeää venyttely on. Suosittelen lämpimästi! 🙂

Mitä ruokailuun tulee, pyrin syömään mahdollisimman ”puhtaasti.” Eli light tuotteet jätän mielelläni hyllyyn ja valitsen mielummin jopa sokerillisen version. Aamupala on aina kaurapuuro raejuustolla ja mehukeitolla. Aamupalan kanssa juodaan kahvia ja vettä.

Lounaaksi syön usein RUNSAAN salaatin veden ja kahvin kanssa. Käyn myös usein työkavereiden kanssa ulkona syömässä. Tuolloinkin yritän saada lautaselle kuitenkin kunnolla myös salaattia. Välipala on usein hedelmä tai porkkanaa tai mitä vain työpaikan jääkaapista sattuu löytymään, lisäksi ystäväni KAHVI. 🙂

Kotona syödään perus kotiruokaa, makaronilaatikkoa, keittoja, kanakastiketta ja riisiä, pinaattilettuja. Ruuat valmistan sinisestä maidosta ja käytän paistamiseen oliiviöljyä tai oivariinia. Ruuan kanssa on aina kunnon salaatti. Itse käytän kastikkeena balsamicoa tai fetajuuston öljyjä. 😀

Iltapalaksi olen viimeaikoina tehnyt ruokaisan smoothien. Käytän niihin marjoja, avocadoa, pinaattia, appelsiinia, nektariinia, banaania. Ihan mitä vain hedelmäkorista ja pakastimesta sattuu löytymään. Jos iltaruoka on mennyt todella myöhäiseksi, saatan syödä iltapalaksi vain omenan.

Viikonloppuisin herkutellaan. Perjantai on viinipäivä. Kyllä, lähes joka perjantai. 🙂 Viikolla pyrin siihen, etten syö herkkuja. Lauantaina tankkaankin sitten koko viikon edestä. Viime lauantaina vetelin vohvelia ja jäätelöä. Voin sanoa, että kylläpä juoksu kulki sunnuntaina.

Kaikkea kohtuudella ja mahdollisimman monipuolisesti. Se on minun neuvoni. Mitä ruokaan tulee pyrin välttelemään ainoastaan hirveitä makeutusaine/lisäaine höttöjä. Ruoka annoksiani olen tietoisesti pyrkinyt hieman pienentämään, sillä ennen miehenikin saattoi jäädä niissä minulle kakkoseksi. 

Kuulostaako järkevältä!?