Heppa poika

Hellurei ja hyvää ystävänpäivää! Itse en jaksa asettaa kamalia paineita tälle päivälle. Toivottavasti osaan muinakin päivinä kertoa ystävilleni ja rakkailleni miten heitä arvostan. ❤ Felix teki Emma ystävälleen pienen kuvakirjan heidän ensimmäisestä yhteisestä vuodesta. Kortit meidän piti tehdä valokuvista, mutta isi ei vielä ollut teettänyt kuvia. Hups! Tällä hetkellä tuntuu, että päivät menee niin vauhdilla ettei ehdi kaikkia ystäviä näkemään vaikka kuinka haluaisi. 

Sain eilen alustavan leikkauspäivän. Peppu joutuu tohtori sedän pöydälle 14.3! Eli tasan kuukauden kuluttua. Siitä 2kk päästä toivon sitten olevani juoksemassa tämän vuoden ensimmäistä puolimaratonia Helsinki City Runilla. Odotan tuota tapahtumaa kovasti, sillä yleisön pyynnöstä reittiä on tänä vuonna muutettu edellistä tasaisemmaksi. (THANK YOU) HCR:än sivuilla on nyt huippu ystävänpäivä tarjous! Kannattaa käydä tsekkaamassa täällä. Mainitsinko jo kun kerroin töissä leikkauksestani? Eräs työkaverini vastasi ”ai mä luulin, että sä oot menossa laittaa jotkut peppuimplantit.” Kuinkahan moni töissä kehuu lopputulosta palattuani töihin sairaslomalta? 😂

Käytiin viikonloppuna mini koutsin kanssa ratsastamassa. Herralla on ”pikkunen” heppakausi menossa. Kotona jaloissa pyörii 30 erikokoista ja mallista heppaa. Kun haetaan laatikosta luettavaa, pitää aina valita heppakirja. Ollaan muutaman kerran oltu katsomassa eri heppa talleilla hevosia. Felix on meinannut saada hepulin kun ei ole päässyt hepan selkään. Nyt huomasin netissä Tapiolassa järjestetyn talviriehan, jossa oli poniratsastusta. Felix hyppäsi samantien ponin selkään ja hoki koko kierroksen ajan ”ihahaa, ihahaa.” Kaveri oli myös yhden kierroksen jälkeen vähän sitä mieltä, että ”hei mamma, en mä vielä ollut valmis.”

Viime aikoina olen ollut super kiitollinen omista vanhemmistani. Käytiin ystäväpariskunnan kanssa toissa viikonloppuna yhdessä Tuusulan Krapihovin Escape Roomissa ja syömässä. Felix oli hoidossa vanhempieni luona. Samana viikonloppuna meillä meni Heikin kanssa omat ohjelmat hieman päällekkäin ja äitini vahti taas Feffeä. Viime viikonloppuna Heikki lähti mökille katsomaan iso pappaansa, me jäätiin Fefun kanssa kahdestaan kotiin. Jälleen kerran vanhempieni ei tarvinnut keksiä viikonlopuksi tekemistä kun vietettiin Feffen kanssa koko lauantaipäivä heidän kanssaan. Meillä ei hirveästi ole ihmisiä joilta kehtaa pyytää lapsen hoitoapua. Vanhempani ottavat Feffen aina avosylin vastaan. Vietän itsekin yleensä aikaa heidän luonaan jos Heikki on jossain. Taidan olla ikuisesti sellanen mamma ja papan tyttö. Toivottavasti osaan heille kertoa, miten heitä ja heidän apuaan arvostan. On ihana nähdä miten heistä on tullut tärkeitä myös Felixille. Jätkä rakastaa esitellä temppujaan ja lelujaan mummille ja mufalle.

Kivaa viikkoa!

 

 

Mökkireissu edessä

Ensi viikolla suunnataan auton nokka kohti Viitasaarta. Jee! Odotan niin paljon sitä, että saadaan viikoksi tuo isi itsellemme kokonaan. Felix on viimeksi ollut mökillä 2 viikon iässä. Joten tästä tulee aika erilainen reissu kuin viimeksi. Odotan innolla mökille pääsyä, katsotaan minkälaista todellisuus on tuon täystuhon kanssa. Kuinka monesti poika käy uimassa vaatteet päällä järvessä ja kuinka useasti suussa tai kädessä on jotain sinne kuulumatonta. 


Kävin jo valmiiksi apteekissa ostamassa kortisoni rasvaa hyttysenpuremiin ja särkylääkettä, mikäli useampi hammas innostuisi puhkeamaan.

Käytiin myös verkkokauppa.com:issa ostamassa Feffelle matkasänky. Mökiltä löytyikin valmiiksi syöttötuoli ja lasten pelastusliivit. Kotoa otetaan Baby joggerit mukaan ja niihin meillä on ostettu hyttysverkko. 

Mökillä ei ole juoksevaa vettä, mutta Famo on ostanut Felixille kylpyammeen. Järvivedessähän sitä ennenkin aina peseydyttiin. 

Tuleeko jollain vielä mieleen jotakin mitä mökille olisi hyvä olla lapselle mukana?!

Ajateltiin lauantai tai sunnuntai iltana lähteä ajamaan kohti Viitasaarta 19-20 aikaan. Felixille autoon yöpuku päälle. Näin voidaan ajaa mahdollisimman vähin pysähdyksin mökille. Poika on istuimesta helppo nostaa sänkyyn nukkumaan jatkamaan unia.


Feffe ei kaipaa enää kauheasti tissiä päivisin. Viime yö oli mielestäni hyvä, mutta poika oli silti kahdesti tissillä. En kuitenkaan ota stressiä imetyksen lopettamisesta, kun huomaan pojan automaattisesti itse vähentävän sitä. 

Oltiin maanantai iltana käymässä vanhempieni luona, jossa isäni oli yksin koirien kanssa. Ollaan Felixin syntymästä asti säännöllisesti käyty vähintään kerran viikossa vanhempieni luona. On ihana huomata, miten Felix tuntee selkeästi olonsa turvalliseksi myös mummin ja mufan kanssa. Mufan luokse piti tasaisesti mennä, jotta pääsi syliin. Mufan kanssa on myös jo omat hassut leikit kehitelty, joita leikkiessä kuuluu kunnon räkätys. Kun mummi tuli pihaan, yritti poika väkisin päästä mummin syliin vaikka kädet oli mummilla täynnä tavaraa. 💗

Äitiysloman ihanuus

Jotenkin tänään tämä kotiäitiys taas oli niin maailman mahtavinta. Herättelin lapseni 9:40, koska jätkä olis ilmeisesti muuten nukkunut puolille päivin. 

Siitä suunnattiin edesmenneen mummini siskon luokse. Vaarini oli hänen luonaan myös käymässä. Siinä me reilun tunnin verran istuttiin Felixin kanssa kahvittelemassa vanhusten kanssa. Rakastan kuunnella tarinoita heidän nuoruudestaan. Mummini ja hänen siskonsa ovat Talvisodan aikaan olleet sotalapsina Ruotsissa. Vaarini on teininä koulun jälkeen hengaillut sotavankien kanssa ja ottanut heiltä jopa tatuoinnin. Miten erilaisessa maailmassa he ovatkaan eläneet! Olen niin äärettömän kiitollinen, että pääsen vielä kuulemaan näitä tarinoita. Kumpa kaikki ihmiset pääsisivät joskus elämässään irti oravanpyörästä ja viettämään tällaisia hetkiä. Oikein suututtaa miten itsekin työelämässä aina laittoi kiireiden syyksi sen, ettei useammin käynyt isovanhempien luona. Nyt pyrin korjaamaan asiaa ja käyn Felixin kanssa joka torstai kävelyllä vaarini kanssa.

  
Kahvi hetken jälkeen suunnattiin ystävän kanssa Jumboon. Lähes samantien Felix aloitti pari tuntisen huuto konserttinsa. Rotarokote teki 3 kuukauden iässä ihan saman reaktion. Järkyttävät vatsakivat pienokaiselle. Siinä istuttiin tunnin verran täydessä Chicos ravintolassa kurkku suorana itkevän lapsen kanssa. Mutta tiedettekö. Ystäväni, kahden lapsen äiti piteli välillä huutavaa Felixiä, jotta minä saisin syötyä ja käytyä pissalla. Voin kertoa, että tuo pari tuntinen olisi ollut NIIN paljon rankempaa yksin kotona lapsen kanssa. Vaikka ihmiset tuijotti, oli tämä huuto konsertti niin paljon helpompi kun joku oli vierellä. Kiitos Anu 💗

 

Väsähtänyt kiljukalle!
 
Juuri näistä, kiireettömistä hetkistä läheisten kanssa on äitiysloman ihanuus tehty. Ehkä elämän ainoa tilaisuus päästä hetkeksi pois oravanpyörästä.