Rakas juoksu

Sinusta on viime vuosina tullut minulle niin rakas ja tärkeä. Sinun avullasi olen saanut paljon uusia ystäviä ja ennenkaikkea tuhansia terapeuttisia hetkiä välillä rankassa arjessa.

Nyt meidän on kuitenkin sanottava hetkellisesti heipat toisillemme. Sinusta luopuminen tuntuu kamalalta. Mikään muu ei tuo sitä hyvänolontunnetta jonka saat minulle aina aikaiseksi, vuorokauden ajasta riippumatta. Uskon kuitenkin, että ymmärrät syyn. Elämäntilanteeni ei nyt ole otollinen sinulle. Saatat rasittaa liikaa lantionpohjaani ja kasvattaa riskiä kohdunlaskeumalle. Minun täytyy ajatella masussa kasvavaa beibiäni sekä seksielämääni myös tulevaisuudessa. Olen mega kiitollinen, että sain nauttia sinusta näinkin pitkään raskausaikana. Vaihdan sinut tilapäisesti toiseen, crosstraineriin. Lupaan, että se ei kuitenkaan ole viemässä paikkaasi sydämmessäni. Heti kun pimppi on jumpattu takaisin tiukaksi ja fysioterapeutilta saatu vihreää valoa, ollaan taas erottamattomia.

Uskon, että meillä on vielä edessämme tuhansia vaunulenkkejä yhdessä, upeita tapahtumia sekä kymmeniä uusia ennätyksiä.

Lenkkarit eivät ole jäämässä nurkaan. Onhan minulla toukokuussa Suomen paras ja suurin juoksutapahtumakin tulossa! Aijon tuossa tapahtumassa kerrankin fiilistellä oikein kunnolla tuota suurta juoksupäivää. Osallistun Helsinki City Running Dayssa 5km matkalle. Ajattelin, että fiilistelen tuon matkan masuni kanssa etana vauhtia hölkäten tai kävellen esimerkiksi sauvoilla. Kyllä minä meinaan mitalli kaulassa tuosta tapahtumasta tulla kotiin. Voipahan beibikin hehkuttaa osallistuneensa elämänsä ensimmäiseen juoksutapahtumaan jo ennen syntymäänsä.

RV 17

Kiitos kiitos kiitos, että autoit minua palautumaan ensimmäisestä raskaudesta ja olet ollut aina siinä niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Lupaan pitää kropastani hyvää huolta, että meidän on taas helppo palata yhteen kun aika on siihen oikea.

 

Vantaan Maraton 2017

Tästä ei tule mitään kilometrin pituista kisaraporttia. Olin juostessa nimittäin sellaisessa flow tilassa, etten oikein edes tiedä mitä siinä tapahtui. 🙂 IMG_7051

Tiesin kesän jälkeisten pitkien lenkkien perusteella, että olen kunnossa missä 2h alitus pitäisi onnistua suht helposti. Juoksu on kuitenkin edelleen itselleni vähän päivästä kiinni. Viimeisen pitkän lenkkini olin juossut 3 viikkoa sitten, koska työpaikan kisareissu Espanjaan osui 2 viikkoa ennen puolikasta. Ehkä hyvä niin?!

Puolikasta edeltävän viikon kevensin treenejä. Treenasin ti, ke, to. Kotona käytiin hieman keskustelua siitä, annanko kropalleni tarpeeksi lepoa. Itsestäni kuitenkin tuntui, että tarvitsen jonkin verran treeniä pitääkseni kropan virkeänä. Perjantaina tankkasin hieman normaalia enemmän hiilareita. Päätin, että en poikkea rutiineistani joihin kuuluu isona osana perjantai viini, venyttely ja vain elämää. Uni tulikin mukavasti ja herättiin lauantaina koko perhe vasta 09.00! Smoothie ja leipää, kahvia unohtamatta aamupalaksi. Siinä muutama tunti minimänin kanssa leikkimistä ja kämpän imuroimista. 12.30ish söin vielä kaurapuuron raejuustolla ja mehukeitolla, kahvia unohtamatta.

Kisapaikalla oltiin vähän jälkeen 13. Hengailin uimahallilla ja kävin 10 kertaa paniikkipissalla starttia odotellessa. Startissa huomasin, olevani aika häntäpäässä ja jääväni hieman pussiin. Ensimmäiset kilsat meni vähän oman paikan ja vauhdin hakemisessa. Ensimmäinen km oli puhelimeni mukaan 5.30 vauhtia, ihan siellä missä olin ajatellutkin. Aika nopeasti vauhti kuitenkin kiristyi huomaamattani ja puhelimen ilmoittaessa keskinopeudeksi 5.25 mietin, että tuleekohan tässä vielä noutaja. Kun kilometrien edetessä huomasin, että vauhti rullaa mukavasti ja nopeutuu kokoajan, ajattelin että mennään nyt sitten. Heikki ja Feffis oli noin 5km kohdalla ensimmäisen kerran kannustamassa. Tässä vaiheessa tiesin jo, että kamaluuksia saa tapahtua jos en tuon 2h alle pääse. Juottopisteillä en pysähtynyt ollenkaan. Join kisan ainoan kerran noin 9,5km paikkeilla ystävieni henkilökohtaisella juottopisteellä. ❤ Hei oikeesti. Meinaa aina itku tulla kun miettii, että siellä ne seisoo vesisateessa Hyvä Ama kylttien kanssa ja kannustaa. B&T you rock!!! ❤ IMG_7063

Toiselle kierrokselle lähdin hyvillä fiiliksillä. Ajatuksena yrittää pitää vauhtia niin pitkään kun pystyn. Heikki oli Feffen ja bestikseni Minean 5v kanssa 11km kohdalla heittämässä hanska femmat. Vitsi miten siitä saa aina lisäenergiaa kun rakkaat on kannustamassa! Tässä vaiheessa en kauheasti enää keskittynyt kuuntelemaan kilsa vauhteja, vaan juoksin vaan miten hyvältä tuntui. Muistan miettineeni, että kiristän 16km kohdalla jos siltä tuntuu. No tuntuihan se. Kilometri numero 18 oli puolikkaan kovin ja se meni oman kellon mukaan aikaan 5.08min/km. Tuossa kohti tuntui ehkä ainoan kerran, että jalat alkaa vähän väsähtämään, mutta lopussa oli taas mahtavat kannustusjoukot, joiden avulla juoksin maalisuoralle. Tajusin juosseeni kovempaa kuin olin alunperin kuvitellut. Blondit aivoni, eivät kuitenkaan osanneet laskea minkälainen loppuaika tulisi olemaan. Heikki huusi maalisuoralla, ”menee alle 1:54!” joten kiristin hieman päästäkseni tuon alle. Maalissa fiilis oli epäuskoinen. Katsoin heti kännykällä tulospalvelusta aikani. 1:53,15! MITÄ HITTOA?! fullsizeoutput_2f56.jpeg

Maalissa olo oli ihmeen hyvä. En vain meinannut tajuta päässeeni tuota vauhtia. Kymmenen minuutin parannus taas vuoden takaiseen. Fiilis oli NIIN uskomaton! Kaikki meni omalla kohdallani nappiin niin treenien, viimeistelyn, tankkauksen kuin sään suhteen. IMG_7055

Kiitos kaikille ihanista tsempeistä. Kiitos perheelle, joka on mahdollistanut treenaamiseni ja kannustanut läpi sateisen kisapäivän. Kiitos treenikamut, jotka on useasti aamu kuudelta olleet mun kanssa lenkkipoluilla. Kiitos oma pääkoppa, joka ei hemmetti sentään anna periksi kun jotain on päätetty saavuttaa. ❤

Juoksu on kivaa ❤ 🙂

fullsizeoutput_2f53