Helsinki Street Run

Normaali

Viikko sitten lauantaina juostiin kolmatta kertaa Helsinki City maratonin yhteydessä 17km Helsinki Street run. Itse osallistuin kisaan nyt toista kertaa.

Itselläni ei ollut suuria tavoitteita tuolle päivälle, mutta kevensin kuitenkin viime viikolla kunnolla treenejä. Kävin ainoastaan uimassa ja pyöräilin. Tiistaina kävin hieronnassa taas vuoden tauon jälkeen. 😅✌🏽

Olin aluksi ajatellut lähteä 5:40min/km vauhtia joka on puolikkaan haave vauhtini. Suunnitelmiin tuli kuitenkin nopeasti muutos kun kuulin lauantain sääennusteen. Kesän ainoa hellepäivä. ✌🏽 Sydänsairauteni kanssa helteellä juoksu ei ole mikään kovin toivottu yhdistelmä. En lähde terveydellä leikkimään, joten päätin heti että nyt mennään vaan juoksemaan kiva pitkä lenkki ihanissa maisemissa. IMG_5850

Kesän jälkeen olen ollut taas vähän tiukempi ruokailujen suhteen. Jälkeenpäin mietittynä, olisin ehkä perjantaina voinut tankata vähän paremmin hiilaria varastoon.

Lauantaina käytiin aamulla Felixin ja siskon tyttöjen kanssa ratsastamassa. Puoli 12 aikaan söin lounaaksi salaattia ja makaroonikanahässäkkää 😄 IMG_5824.jpg

14 aikaan söin vielä digestivekeksin, omenan ja join kupillisen kahvia. Heikki ja Feffe heittivät minut kisapaikalle niin, että ehdin juuri maratonin starttiin. Tuosta sai mukavasti kisafiiliksen päälle. Kävin heittämässä tavarat VIP pukkariin, jonne minulla oli pääsy HCR Street Teamin kautta. Siitä lähdin käppäilemään kohti startti aluetta, jossa törmäsin heti Merituuliin ja sain höpistä vähän kisafiilistä.

Startti oli kello 15:45. Jalat tuntui heti hyviltä, mutta tajusin oikeastaan jo startissa odotellessa, että sää on tällaiselle sydänvammaiselle ihan painajaismainen. Ensimmäinen juomapiste oli noin 2km kohdalla ja otinkin heti sen taktiikan, että hörppään vähän urheilujuomaa joka pisteellä ja heitän mukillisen vettä niskaan. 👌🏼

Ensimmäiset 5km eteni ihan mukavasti, mutta kuumuus oli välillä huisia. Muistaakseni tuossa 5km kohdalla oli Sportyfeelin Geelejä tarjolla. Huomasin, että olisin voinut ennen starttia syödä vähän tukevammin, koska alkoi olla jo aika tyhjä olo vatsassa. Geeli oli iso pelastus. Jossain 7km paikkeilla päätin, että himmaan vauhdin kunnolla sellaiseksi ettei juoksusta tule kamalaa selviytymistä vaan mukava pitkis. Reitti on mielestäni todella mukava sen tasaisuuden vuoksi. Tuntui, että kovin kuumuuskin vähän helpotti juoksun edetessä.

Heikki ja Felix oli noin 13-14 km paikkeilla kannustamassa ja se toi ihanasti lisävirtaa juoksuun. Siihen asti kuumuus oli ollut oikeastaan ainoa ”ongelma.” Ruoholahdessa huomasin tutun blondin ponnaripään juuri siinä kohdassa jossa maraton ja street run kohtaavat. Karoliina kipitti kevyen näköisesti maratonin ensimmäisen kierroksen viimeisiä kilometrejä. Iskin kylkeen kiinni ja yritin höpötellä Karkille kannustavia kommentteja, sillä hänellä oli hieman vaikeampi hetki juoksussa sillä hetkellä. (Oikeasti sain tsempata pysyäkseni vauhdissa mukana.) Juostiin yhdessä Töölönlahdelle, jossa Karkki jäi moikkaamaan tytärtään. Itse jatkoin kohti maalia. Tuossa kohdassa tosin jalat alkoi yhtäkkiä mennä vähän väliä alta ja näyttää pieniä kramppaamisen merkkejä, joten jouduin ottamaan välillä muutaman kävelyaskeleen. Maaliin juoksin ajassa 1:46.00. Olin tyytyväinen juoksuun, sillä olo oli hyvä juoksun jälkeen. Tuollaista lenkkiä en varmasti olisi muuten tehnyt siinä helteessä. Tajusin kuitenkin, että tuskin tulen vielä lokakuussa pääseväni alle 2h puolikasta. Kotona jännitin kovasti miten Karkki pääsi maaliin myrskyn iskettyä. Nostan kyllä isosti hattua kaikille, jotka kipittivät maaliin tuon hurjan myrskyn läpi. Ensi vuonna HCM kokeekin suuren muutoksen, kun toukokuussa juostaan 5km, puolimaraton, maraton ja maratonviesti kaikki samana päivänä. Minä ajattelin joko houkutella työkavereita mukaan maratonviestiin tai juoksen puolikkaan. Tässä on onneksi vielä aikaa miettiä. 🙂IMG_1069.jpg

IMG_1075.jpgJuoksu ei tällä viikolla paljoa painanut jaloissa, joten pääsin taas kevyen viikon jälkeen mukavasti treenin pariin. Maanantaina kävin SUP-lautailemassa työkavereiden kanssa ja sehän vasta oli mukavaa. IMG_5892.jpg

Loppuviikko menikin vähän kurjemmissa merkeissä, kun Felixille iski taas vaihteeksi flunssa. Torstaina minimänin hengitys meni todella raskaaksi, joten lähdin illalla vielä käyttämään hänet lääkärissä. Reissu venyikin pidemmäksi, sillä päädyttiin yöksi Jorviin. Felixille annettiin läpi yön avaavaa astmalääkettä, jotta hengitys saatiin kunnolla kulkemaan. Täytyy kyllä todeta, että meillä on maailman reippain pikkumies. Sairaala oltavat oli mielestäni todella ankeat. Kamala ajatella, miten joillekin perheille siellä olo voi olla arkipäivää. Perjantaina puoliltapäivin päästiin kotiin ja lauantai aamuna huomasin, että Feffen korva oli vuotanut. Korvatulehdus kruunasi tämän kaiken. Toivotaan, että lääkkeet lähtee puremaan nopeasti. Felixillä ei tosin tunnu menoa haittaavan pikku flunssat ja korvatulehdukset, joten turha sitä itsekään liikaa murehtimaan.IMG_5933.jpgIMG_5938.jpg

 

Juoksu suunnitelmia

Normaali

Elokuu on kohta jo ovella. Se tarkoittaa, että suomen suurin marathon on myös ihan ovella. Helsinki City Marathon juostaan tänä vuonna 12.8.2017. Itselleni maraton juokseminen jää vain ikuiseksi haaveeksi, sillä en sydänsairauteni vuoksi uskalla tuollaista koskaan juosta. Onnekseni, voin nykyään päästä fiilistelemään marathon tunnelmaa reitin varrelle, sillä 45min marathonin startin jälkeen lähtee 17km juoksu Helsinki Street RunIMG_4861.jpg

Street Run on siis itselläni seuraavaksi juoksukalenterissa. Kiitos pirun kylmän kesän, olen päässyt yllättävän hyvin kesän aikana juoksemaan. En silti aseta tuolle kahden viikon päästä juostavalle tapahtumalle mitään suurempia tavoitteita. Kisa on hyvä välietappi seuraavaa puolimaratoniani varten. Tykkäsin Street Runista viime vuonna SUPER paljon. Reitti oli ihanan tasainen ja kannustusjoukkoja oli paljon reitin varrella.

Päätettiin mieheni kanssa, että voitaisiin syksyllä vähän suunnitelmallisemmin miettiä treenejäni. (Ei tämän jälkeen niin kovin) salainen haaveeni on, että juoksisin lokakuussa Vantaan Maratonilla esimmäistä kertaa elämässäni puolikkaan alle 2h. Tiedän, että tämä on joillekin ihan piece of cake, mutta itseni kohdalla tuo raja on työn ja tuskan takana. Tänä vuonna vauhdit ovat kuitenkin sen verran lähteneet paranemaan, että uskallan vihdoin oikeasti haaveilla tuosta. Vantaa on minun yksi lempi juoksutapahtumistani. Ai miksi? Koska reitti on tasainen ja vuodenaika täydellinen juoksuun. FullSizeRender.jpg

Ensi viikon treenaan vielä ihan normaalisti. Ostin uuden pyörän, joten pyöräilyä on tiedossa jatkossa varmasti enemmän. Maanantaina pyöräilen töihin ja takaisin. Matkaa tulee hieman vajaat 50km edestakas. Tiistaina treenataan taas lihaskuntoa työporukalla. Keskiviikkona ajattelin pyöräillä töihin. Torstaina koitan juosta kova vauhtisemman 5km + alku ja loppulämpät. Perjantaina poljetaan pyörä takaisin kotiin. Lauantaina juoksen 1,5h pidemmän lenkin. Street run viikolla kevennetäänkin sitten taas ihan kunnolla.

Kiinnostaisi kovasti saada syksylle vielä jokin 10km juoksu tai mahdollisesti joku 7-10km polkujuoksu. Olisikohan kellään ideoita minne voisin lähteä?

IMG_4915.jpg

 

Minkälaiset on SINUN treenisuunnitelmat syksylle? Vai onko sellaisia ollenkaan?

Viikonlopun juoksunhurmaa!

Normaali

Lähdin tänä vuonna HCR:lle aika eri fiiliksissä kuin viime vuonna. Tuolloin olin ehtinyt treenaamaan juoksua 3kk ennen puolikasta. Tajusin jo 3km kohdalla, että tämä on muuten hemmetin pitkä matka. Kävin hakemassa juoksunumeron perjantaina töiden jälkeen. Täytyy kyllä sanoa, että jo tuo expo on nykyään mielestäni todella hyvä. Paljon eri tuotteita ja brändejä jotka jakavat paljon testituotteita. Voittaa mielestäni jo monet perus messut! 

Tänä vuonna olen ehtinyt juosta jo paljon. Tärkeintä oli kuitenkin saada tällä kertaa HCR:stä mukava kokemus ja kiva startti juoksu kauteen. Sitä se ehdottomasti oli!

Elävä herätyskelloni toimi taas lauantai aamuna moitteettomasti ja herätti minut kello 6.30. Siitä lähdettiinkin kaurapuuron keittoon. Aamupalaksi söin normi settini kaurapuuroa, paahdettua pellavaa, raejuustoa ja mehukeittoa. Kahvia ja vettä unohtamatta. Aamupäivä ehdittiin hyvin leikkiä pihalla ja syödä lounas kotona, koska starttini oli vasta 16.05. Lounaaksi söin salaattia, makaroonia ja jauhelihakastiketta.

Kisapaikalle tulin kello 15 aikaan. Pukkarissa panikoitiin Merituulin kanssa yhdessä, koska oltiin onneksi samassa lähtöryhmässä. Meillä oli suunnitelma lähteä heti startissa 5:50min/km vauhtia, mutta homma ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. 😀

Startissa olikin melko ahdas tunnelma. Ensimmäinen kilometrini meni aikaan 6:37. Muistan Merituulin huudelleen jotain, että ”eipähän aloteta liian lujaa.” Aloin vähän panikoimaan vauhdin hitautta ja yritin sivuilta painella ihmisten ohi ja saada vähän vauhtia lisää. Baanan jälkeen alkoi olla jo paremmin tilaa juosta ja tuossa vaiheessa olin saanut vauhtia hyvin nostettua. 5km kohdalla Minikoutsini Felix oli Heikin ja Heikin siskon kanssa kannustamassa. Hymyssä suin heitin Feffelle hanskafemmat ja kipitin eteenpäin.

Kahdella ensimmäisellä juottopisteellä kaadoin vain ihanan kylmät veden niskaani, en uskaltanut juoda koska kurkussa tuntui siltä, että vesi nousisi varmasti samaa reittiä takaisin.

10km kohdalla tiesin, että tämä on minulle helppo juoksu. Jaloissa ei tuntunut yhtään pahalta ja pystyin jopa hieman kiristää tahtia. 11 km olikin mennyt aikaan 5:34. Reitti oli tähän asti todella tasainen ja mielestäni matkalla oli mukavan paljon alamäkiä. Olin valinnut päälleni myös caprihousut ja t-paidan. Aurinkoisella reitillä näissä ei todellakaan tullut kylmä.

15km kohdalla join ensimmäisen kerran. Tässä huomasi myös monella vaikeuksien alkaneen, sillä nyt alkoi vastaan tulemaan paljon käveleviä ihmisiä. Keskuspuiston reitti oli yllätyksekseni minulle TODELLA tuttua. Samaisella reitillä olen viimeaikoina juossut työkaverini kanssa. Se oli mukavaa, sillä osasin vähän ennakoida minkälaista maastoa on tiedossa.

Vaikeimmat kilometrit oli ehkä 16-18 km kohdalla, tuolloin alkoi vähän tuntua väsymisen merkkejä. Onneksi tuossa vaiheessa oli paljon ystäviä ja perhettä kannustamassa ja tajusin, että loppusuora häämöttää. Eikun tossua toisen eteen ja lopulta Auroran silta tulikin jo näkyviin.

Maaliin tulin ajassa 2.05,47. Olin alkuun hieman pettynyt etten saanut lokakuussa Vantaalla juoksemaani ennätystä rikottua. Fiilis maalissa oli kuitenkin mahtava. Nautin juoksemisesta koko matkan eikä kertaakaan käynyt mielessä ettenkö pääsisi maaliin. Tykkäsin TODELLA paljon uudistetusta reitistä. Se oli mukavan vaihteleva ja mielestäni aika tasainen. Ainoa miinus ehkä alun ahtaudesta. Tuo on oikeastaan ainoa asia joka jäi harmittamaan. Alun tungoksen takia meni muutama kilometri hieman liian hitaasti, joten uskon että olisin muuten ollut tänään hyvin lähellä ennätysjuoksua. En myöskään ole vielä ehtinyt juosta yhtään kovavauhtisia lenkkejä, Tähän asti ollaan vaan nautiskeltu rauhalliseen tahtiin.

Taas erityisen kiitollinen kaikista ihanista kannustuksista niin reitinvarrella kuin muutenkin. Tuhannet kiitokset myös ihanille treenikamuilleni, jotka ovat raahautuneet kanssani lenkille.

Suuri juoksuviikonloppu sai tänään äitienpäivänä jatkoa, kun perheen nuorin avasi kisakautensa. Felix laittoi numerolapun rintaan elämänsä ensimmäistä kertaa Vantaan Hiekkaharjun Lusikkajuoksuissa. Minikoutsi oli ottanut mammasta mallia ja juoksi koko 40m hymyssäsuin. Aivan ihana!

Juoksu on IHANAA!!!

Kohti HCR:ää!

Normaali

Puolitoistaviikkoa, tämän vuoden ensimmäiseen puolimaratoniin Helsinki City Runiin. Jaiks! Vaikka lähtökohdat on hyvin erilaiset kuin vuosi sitten. Tuolloin olin ehtinyt treenata noin 3kk juoksua raskauden ja synnytyksen jälkeen.Nyt olen juossut vuoden ympäri, mitä en koskaan aikaisemmin ole tehnyt. Tuntuukin, että juoksu on helpompaa ja mielekkäämpää kuin koskaan. En ole nyt tuijotellut kovinkaan paljoa omia vauhteja. Olen pyrkinyt juoksemaan noin 3 kertaa viikossa niin, että yksi lenkki on mielellään yli 10km. Pitkillä lenkeillä keskivauhti on ollut suurinpiirtein 6min/km. Joten vauhtia on tullut ihan vaan juoksemalla.

Mieheni joka on meidän perheen juoksu guru, pisti minut viime viikolla pitämään kevyttä viikkoa. Teinkin viikon aikana ainoastaan 3 treeniä. Viikonloppuna tankkasin hyvin. (Lue söin jäätelöä ja karkkia). Maanantaina kävin juoksemassa viimeisen pitkän lenkin ennen HCR:ää! Juoksin vähän päälle 19km 5:56min/km keskivauhdilla. Olo oli juoksun jälkeen hyvä, eikä seuraavana päivänäkään kropassa tuntunut pahalta. Tämä oli itselleni tärkeä lenkki saada alle ennen oikeaa kisaa. Nyt tiedän jaksavani koko puolikkaan ja jos tuo keskivauhti pysyy, niin voin olla tyytyväinen.

Tällä viikolla olen tuon pitkän lenkin lisäksi juossut yhden 7km aamulenkin työkaverini kanssa. Perjantaina tehdään myös työporukalla lyhyt alkulämmittely juosten ennen salitreeniä. Lauantaina on vuorossa tuo jo aiemmin mainitsemani Yhteisvastuu keräys juoksu, eli matkana 10km. Vauhti tulee tuossa kuitenkin olemaan rauhallinen.

Ensi viikolla kevennän taas treenin suhteen. Alkuviikosta teen työkavereiden kanssa taas juoksu+sali yhdistelmä treenin. Torstaina juoksen varmasti lyhyen testilenkin. Perjantain haluan pitää lepopäivänä ja tankkauspäivänä. Perjantaina syön hyvällä omallatunnolla leipää, pastaa ja ehkä vähäsen jäätelöä. 😉

Tänä vuonna on paljon itsevarmempi olo lähteä HCR:lle. Mitään tavoitteita en kuitenkaan ajo itselleni asettaa. Haluan vain nauttia mukavasta juoksutapahtumasta!

Tällä viikolla olen TAAS fiilistellyt miten kivaa tällä hetkellä on treenata. Keskiviikkoaamuna minulla oli työpaikalla vastassa kello 6 aamulla vapaaehtoinen treenikaveri lenkkikamat päällä. Perjantaina lähdetään terassin sijasta lenkille ja salille. Onnea on yhtä hullut työkaverit kuin itse. ❤

 

Kuinka moni on tulossa itse juoksemaan? Miten on valmistelut menneet muilla? Jos et ole tulossa juoksemaan, oothan tulossa kannustamaan reitin varrelle? 

 

Hei arvatkaas muuten mitä!? Jotain tämän mamman kunnosta kertoo eilinen leuanveto tulos. Aamu seiskalta vetelin hupsista tosta noin vaan 12kpl leukoja. Videon voi käydä katsomassa instagramista nimimerkillä Amtsi.

 

Ihanaa loppuviikkoa!

Juoksun täyteinen kevät

Normaali

Moni instagram seuraajani on varmasti jo huomannut, että olen tänä vuonna juossut normaalia enemmän. Juoksu on helppo tapa treenata kiireen keskellä ja osan lenkeistä voi tehdä lapsen kanssa. 

Keväälle on myös tiedossa paljon juoksutapahtumia. Ajattelin hieman kertoa suunnitelmistani jos jotakuta kiinnostaa lähteä mukaan. 🙂

Ensin muutaman viikon päästä on tiedossa Yhteisvastuu keräys juoksu. Tapahtumassa voi kävellä tai juosta 3km, 5km tai 10km. Itse lähden vetämään 10km porukkaa. Reitti menee pitkin Vantaan jokea Helsingin Pitäjän kirkolta kohti Tikkurilaa ja sieltä Siltamäen kautta takaisin kirkolle. Yhteisvastuukeräyksen kansainvälisenä kohteena vuonna 2017 on Lähi-itä, erityisesti Jordania, jossa tuetaan nuorten syyrialaisten pakolaisten koulutusta. Osallistut keräykseen maksamalla juoksumatkaasi vastaavan summan. Mielestäni mahtava idea tehdä hyvää! Tapahtumasta lisätietoja löytyy täältä. Kaikki mukaan!

Viikko tuon jälkeen onkin vuorossa kevään päätapahtuma. Helsinki City Run! Virallinen ilmoittautuminen on päättynyt, mutta jälki-ilmoittautuminen on vielä mahdollista. Matkana siis 21,0975km! Jos ette itse lähde juoksemaan niin tulkaa edes reitin varrelle kannustamaan 13.5.

Viikko HCR:än jälkeen on vuorossa työporukalla Extreme Run Vantaan Hakunilassa. Jaiks! Matkana saa valita juokseeko 8 vai 16km. Luulen, että minulle riittää Hakunilan mäkisissä maastoissa ihan vain tuo 8km. Jännittävää ja samalla super hauskaa yhdessäoloa työkavereiden kanssa.

Muihin tapahtumiin en vielä ole ilmoittautunut. Toiveissa on kuitenkin vielä tälle vuodelle juosta jossakin päin 10km ja ehkä syksymmällä taas toinen puolikas.

Onko muita lähdössä näihin samoihin juoksutapahtumiin mukaan? Nyt viimeistään ilmoittautumaan jos et ole jo sitä tehnyt.

Kivaa viikonloppua!

 

Treenin suunnittelu

Normaali

Sain kyselyä miten suunnittelen treenini, joten ajattelin hieman paljastaa mahtavan kuntoni salaisuutta. (Vitsi, vitsi)

En suunnittele treenejä viikolle kovin tarkasti etukäteen. Lähinnä päätän ne treenit alkuviikosta, jotka toteutan yhdessä jonkun kanssa. 

Nyt kun juoksutapahtumia on tulossa paljon, on treenin painotus enemmän juoksussa. Pyrin juoksemaan vähintään kolme kertaa viikossa, josta kaksi treeniä on lyhyempiä 5-10km lenkkejä ja yksi pidempi yli 10km lenkki. 

Yhdistelen myös juoksua kehonpaino treeniin. Maanantaina käytiin työkavereiden kanssa juoksemassa 30min, jonka jälkeen tehtiin Death by burpees. Ideana joka minuutti lisätä yksi burpee toisto. Treeni loppuu kun et minuutin aikana saa enää tarvittavaa toisto määrää. Loppuun jumpattiin vatsat ja selkä. Hyvä ja monipuolinen koko kropan treeni. 

Pyrin salilla treenaamaan eri päivinä kädet ja jalat. Tällä hetkellä sali treeniä on siis aika vähän. Tarkoitus on, että en tee kahta perättäistä juoksu treeniä tai kahta perättäistä salipäivää. 

Treenejä kertyy tällä hetkellä noin 4-6 kertaa viikossa. Pyrin pitämään yhden lepopäivän. 

En viitsi etukäteen kovin paljoa suunnitella treeniviikkoa, sillä lapsiperheessä tilanteet aina muuttuu. Tällä viikolla esimerkiksi Fefe on taas ollut kipeänä ja ollaan vaihteeksi saatu juosta lääkärissä. 

Kevään tullen olen ottanut taas aamu treenit mukaan. On ihana, kun töiden jälkeen treeni onkin jo tehtynä. Aamulenkillä on myös ihana juosta ja huomata miten päivä valkenee silmissä. 

Täytyy myös kiittää miestäni, joka on mahdollistanut minun treenaamiseni. En muista kertaakaan tänä vuonna, että en olisi voinut mennä treenaamaan sitä pyytäessäni. Lapsiperhe arjen ja treenaamisen sovittamisessa tarvitaan hyvää yhteispeliä. 

Nautin myös suunnattomasti siitä, että olen uusista työkavereistani saanut joka viikko treeniseuraa. Kiitos maailman mahtavimmat työkamut! Toukokuussa meidän kuntoa testataan kun lähdetään edustamaan firmaa Vantaan Extreme Runille! 💪🏼

Itse olen tällä hetkellä tyytyväinen treeni määriin ja omaan kuntooni. Uskon olevani paremmassa kunnossa kuin ehkä koskaan aikuisiällä. Kroppa ei ole kokoaikaa jumissa vaan tuntuu hyvältä. Juoksukuntoni ei varmasti ole vielä parhaimmillaan. 4,5 viikon päästä juostavassa HCR:ssä tavoitteeni onkin vain päästä maaliin hyvällä fiiliksellä.

Saiko sepostuksestani mitään selvää? Kysykää ihmeessä jos jokin asia mietityttää. 

Treeni juttuja voi seurata enemmän Instagramista nimellä Amtsi. Samoin arkista hörhöilyäni insta storiesin puolelta. 😂

Toipuminen on taas alkanut

Normaali

Teille uusille lukijoille, joita on viimeaikoina tullut ihanan paljon lisää. Täältä löytyy sairaskertomuksen ensimmäinen osa.

Eilen oli vuorossa leikkaus numero 2. Soitin viime viikolla leikkaavalle lääkärille ja kerroin miten hyvin olen nyt voinut. Elänyt lähes normaalia elämää. Kerroin myös aloittaneeni uuden työn, enkä millään haluaisi olla pitkää aikaa töistä pois. Sovittiin ettei ns. liukuläppäleikkausta näin ollen tehtäisi, vaan yritettäisiin joka tapauksessa pienemmällä toimeenpiteellä.

Leikkaus ei jännittänyt niin paljoa kun olin aluksi ajatellut. Ajattelin sen enemmän niin, että tästä alkaa toivottavasti vihdoin paraneminen. Lokakuussa lähtiessäni nopeasti Diacorille en todellakaan ajatellut tästä näin pitkää vaivaa. Jännitin tällä kertaa nukutusta hieman enemmän, sillä edellisellä viikolla olin EKG:ssä jossa leposykkeeni oli 40. Jotenkin huoletti, miten alas syke voi nukutuksessa oikein mennä.

Eilen isäni heitti minut Jorviin kello 8 päiväkirurgian osastolle. Sain melkein heti vaihtaa päälleni sairaalan super seksikkäät pyjamat ja aamutakin. Sairaanhoitaja haastatteli minut ja lopuksi vielä leikkavan lääkärini kanssa juteltiin toimenpiteistä. Muistutin häntä vielä tässä vaiheessa ettei nyt tehdä extremempää liukuläppä leikkausta. Hän kertoi, että riippuen siitä onko fisteli pinnallinen vai syvempi päätetään mikä toimenpide tehdään. Juteltuamme toivoin, että fisteli olisi pinnallinen jolloin mitään lankoja ei tällä kertaa tarvitsisi jättää hanuriin roikkumaan.

Kävelin leikkaussaliin jossa sain nopeasti unilääkkeet suoneen ja vaivuin ihanan tiedottomaan tilaan. Herätessäni yritin tunnustella tuntuuko takamuksessani naruja ja pahaa pelkäsin, sillä tunsin, että jotain ylimääräistä siellä oli. Hoitaja tuli tasasin väliajoin ravistelemaan minua, sillä leposykkeeni laski alle 30 ja tässä vaiheessa koneet alkoivat piipittämään.Olin kuulemma aiheuttanut sykkeilläni heille aika ajoin paniikkia. Minkäs sitä mimmi kovalle kunnolleen voi?! 😉  Hoitaja kertoi myös nopeasti, että fisteli oli ollut pinnallinen ja narut jotka tunsin oli vain ns. sorbact nauha joka pitää haavaa hieman auki ja tyrehdyttää pahinta verenvuotoa. Hurraa!

Olin nopeasti tolpillani ja pääsin SYÖMÄÄN. Syötyäni sain pukea omat vaatteet niskaani ja pääsin vielä lääkärin juttusille. Lääkäri suositteli, että pitäisin treenitaukoa sairasloman ajan, eli noin viikon verran. Hänen mielestään voisin ensi viikon lopullä hyvin jo juosta. HCR:lle hän toivotteli kovasti tsemppiä!

Arvatkaa kuinka helpottunut olo on? Jostain syystä haava ei ole ollut VIELÄ yhtään kipeä. Pelkäänkin rehkiväni liikaa kun kipuja ei tunnu. Ehkä sairaalan hyvät lääkkeet on tähän asti vielä tehonneet ja kipu tulee vasta hetken päästä?!

Felix pidetään dagiksessa vaikka olen kotona. Viime leikkauksen jälkeen vaikeinta oli pysyä pojan perässä ja yrittää pukea lasta niin ettei haava ärsyyntyisi. Sain nytkin suosituksen olla nostelematta häntä ainakaan viikkoon. No, helpommin sanottu kuin tehty. Ei minulla ole sydäntä olla ottamatta itkevää lasta syliin.

Olen ollut noin puoli päivää kotona ja olo on kun laiskiaisella. Äsken oli pakko lähteä ulos pienelle kävelylle. Sitä hoitaja minulle suosittelikin. Nyt mietin vain kuinka pitkiä ja kuinka kovavauhtisia kävelylenkkejä uskallan tehdä?! Pelkään, että tämä kivuttomuus vielä kostautuu, jos en taas malta levätä.

Pakko jotenkin yrittää miettiä, että kun nyt vaan maltan levätä, pääsen nopeammin takaisin treenaamaan ja töihin. Hoitajani sanoi, että olen kyllä hänen ensimmäinen potilas joka tykkää työstään näin paljon ettei haluaisi sairaslomalla olla. 😀

Kevät on tuloillaan ja täynnä kivoja juttuja. Ystävän 30-vuotisjuhlat, työpaikan ensimmäiset illanistujaiset ja toukokuussa HCR! Onko joku muukin näin innoissaan keväästä?