Tavoitteet vuodelle 2018

Tämän blogin kautta on hauska välillä huomata, miten elämää on mahdotonta ennustaa eteenpäin. Kirjoitin vuosi sitten tulevista urheilutavoitteistani tällä ja luulin että tämä tulisi olemaan rauhallisempi urheilun suhteen.

How wrong was I? Tämä on ehkä ollut yksi elämäni parhaista vuosista liikunnallisesti. Leikkaus oli maaliskuussa ja omaksi yllätyksekseni juoksin jo toukokuussa HCR:llä hyvää vauhtia. Keväällä löytyi hyvä treeni rytmi aamuisin ja sain ujutettua 4-6 treeniä joka viikko arkeen. Treeni oli monipuolista. Välillä pyöräilin työmatkat, juoksin, uin ja tein lihaskuntoa enimmäkseen oman kehon painolla. Yllätyksekseni paransin 5km, 10km ja puolimaratonin ennätyksiä tänä vuonna. Toissavuoden leuanveto ennätys parani kahdeksasta viiteentoista. Saanko sanoa olevani aika ylpeä itsestäni?

Tajuan kehityksen kunnolla vasta selailtuani kuvia menneeltä vuodelta. Kyllä kropassakin on vuoden aikana tapahtunut suuria muutoksia vaikka paino ei ole hirveän paljoa muuttunut. Tammikuu

Itselläni on tällä hetkellä (joulun överi ahmimisia lukuunottamatta) todella hyvä olla. Tuntuu, että olen löytänyt minulle sopivan tavan syödä ja treenata. Avain sana molemmissa on MONIPUOLISUUS!

Mitä tavoitteita sitten asetan vuodelle 2018?

Nyt haluan ehkä oikeasti panostaa juoksussa vielä enemmän lyhyempiin matkoihin, 5km ja 10km. Tuo puolikkaan aika tuntuu nimittäin niin kovalta, että sen rikkominen vaatisi jo aika paljon enemmän juoksua alle.

Haluisin kovasti myös osallistua johonkin lyhyempään Triathlon kisaan, mutta saa nähdä riittääkö aika ja löytyykö mitään sopivaa tapahtumaa.

Vuoden loppuun mennessä aion myös löytää lajin jossa päihitän kivenkovan treenikaverini. Turpaan on tullut jo leuanvedoissa, juoksussa, lankkupidossa, leukapidoissa ja käsillä seisonnassa. Joku saattaisi todeta olevani heikompi, mutta löydän vielä vahvuuteni.

Suurimpana tavoitteena on kuitenkin edelleen ylläpitää tämä tänä vuonna löytynyt hyvä fiilis treenin ja ruuan suhteen.

Ensimmäiset urheilutapahtumat on taas tiedossa toukokuussa. Ensin osallistutaan Heikin kanssa Helsingin City Survivoriin. Jännityksellä odotetaan mitä kisa pitää sisällään ja miten tiimin yhteistyö pelaa. 😉

Myöhemmin toukokuussa on vuorossa ison muutoksen tehnyt Helsinki City Running day. Tuolle päivälle en vielä ole päättänyt matkaa. Se tulee kuitenkin olemaan joko puolimaraton tai maratonviesti tai mahdollisesti molemmat!? 🤔

Muita tapahtumia ei tällä erää ole tiedossa, mutta eiköhän niitä ehdi ilmaantua tässä vuoden aikana.

Onko teillä liikunnallisia tavoitteita ensi vuodelle?

Vantaan Maraton 2017

Tästä ei tule mitään kilometrin pituista kisaraporttia. Olin juostessa nimittäin sellaisessa flow tilassa, etten oikein edes tiedä mitä siinä tapahtui. 🙂 IMG_7051

Tiesin kesän jälkeisten pitkien lenkkien perusteella, että olen kunnossa missä 2h alitus pitäisi onnistua suht helposti. Juoksu on kuitenkin edelleen itselleni vähän päivästä kiinni. Viimeisen pitkän lenkkini olin juossut 3 viikkoa sitten, koska työpaikan kisareissu Espanjaan osui 2 viikkoa ennen puolikasta. Ehkä hyvä niin?!

Puolikasta edeltävän viikon kevensin treenejä. Treenasin ti, ke, to. Kotona käytiin hieman keskustelua siitä, annanko kropalleni tarpeeksi lepoa. Itsestäni kuitenkin tuntui, että tarvitsen jonkin verran treeniä pitääkseni kropan virkeänä. Perjantaina tankkasin hieman normaalia enemmän hiilareita. Päätin, että en poikkea rutiineistani joihin kuuluu isona osana perjantai viini, venyttely ja vain elämää. Uni tulikin mukavasti ja herättiin lauantaina koko perhe vasta 09.00! Smoothie ja leipää, kahvia unohtamatta aamupalaksi. Siinä muutama tunti minimänin kanssa leikkimistä ja kämpän imuroimista. 12.30ish söin vielä kaurapuuron raejuustolla ja mehukeitolla, kahvia unohtamatta.

Kisapaikalla oltiin vähän jälkeen 13. Hengailin uimahallilla ja kävin 10 kertaa paniikkipissalla starttia odotellessa. Startissa huomasin, olevani aika häntäpäässä ja jääväni hieman pussiin. Ensimmäiset kilsat meni vähän oman paikan ja vauhdin hakemisessa. Ensimmäinen km oli puhelimeni mukaan 5.30 vauhtia, ihan siellä missä olin ajatellutkin. Aika nopeasti vauhti kuitenkin kiristyi huomaamattani ja puhelimen ilmoittaessa keskinopeudeksi 5.25 mietin, että tuleekohan tässä vielä noutaja. Kun kilometrien edetessä huomasin, että vauhti rullaa mukavasti ja nopeutuu kokoajan, ajattelin että mennään nyt sitten. Heikki ja Feffis oli noin 5km kohdalla ensimmäisen kerran kannustamassa. Tässä vaiheessa tiesin jo, että kamaluuksia saa tapahtua jos en tuon 2h alle pääse. Juottopisteillä en pysähtynyt ollenkaan. Join kisan ainoan kerran noin 9,5km paikkeilla ystävieni henkilökohtaisella juottopisteellä. ❤ Hei oikeesti. Meinaa aina itku tulla kun miettii, että siellä ne seisoo vesisateessa Hyvä Ama kylttien kanssa ja kannustaa. B&T you rock!!! ❤ IMG_7063

Toiselle kierrokselle lähdin hyvillä fiiliksillä. Ajatuksena yrittää pitää vauhtia niin pitkään kun pystyn. Heikki oli Feffen ja bestikseni Minean 5v kanssa 11km kohdalla heittämässä hanska femmat. Vitsi miten siitä saa aina lisäenergiaa kun rakkaat on kannustamassa! Tässä vaiheessa en kauheasti enää keskittynyt kuuntelemaan kilsa vauhteja, vaan juoksin vaan miten hyvältä tuntui. Muistan miettineeni, että kiristän 16km kohdalla jos siltä tuntuu. No tuntuihan se. Kilometri numero 18 oli puolikkaan kovin ja se meni oman kellon mukaan aikaan 5.08min/km. Tuossa kohti tuntui ehkä ainoan kerran, että jalat alkaa vähän väsähtämään, mutta lopussa oli taas mahtavat kannustusjoukot, joiden avulla juoksin maalisuoralle. Tajusin juosseeni kovempaa kuin olin alunperin kuvitellut. Blondit aivoni, eivät kuitenkaan osanneet laskea minkälainen loppuaika tulisi olemaan. Heikki huusi maalisuoralla, ”menee alle 1:54!” joten kiristin hieman päästäkseni tuon alle. Maalissa fiilis oli epäuskoinen. Katsoin heti kännykällä tulospalvelusta aikani. 1:53,15! MITÄ HITTOA?! fullsizeoutput_2f56.jpeg

Maalissa olo oli ihmeen hyvä. En vain meinannut tajuta päässeeni tuota vauhtia. Kymmenen minuutin parannus taas vuoden takaiseen. Fiilis oli NIIN uskomaton! Kaikki meni omalla kohdallani nappiin niin treenien, viimeistelyn, tankkauksen kuin sään suhteen. IMG_7055

Kiitos kaikille ihanista tsempeistä. Kiitos perheelle, joka on mahdollistanut treenaamiseni ja kannustanut läpi sateisen kisapäivän. Kiitos treenikamut, jotka on useasti aamu kuudelta olleet mun kanssa lenkkipoluilla. Kiitos oma pääkoppa, joka ei hemmetti sentään anna periksi kun jotain on päätetty saavuttaa. ❤

Juoksu on kivaa ❤ 🙂

fullsizeoutput_2f53

Kunto

Yksi odotettu juoksutapahtuma on taas ovella. Lauantaina juoksen taas kotikulmillani Vantaalla puolimaratonin. Kun alkaa selaamaan vuotta taaksepäin, täytyy myöntää että on käsittämätöntä että olen edes lähtöviivalla, saati yrittämässä uutta ennätystä. Viime vuoden puolikkaalla juoksin ennätykseni ja olin elämäni kunnossa. Tuon jälkeen on tapahtunut paljon.

Reilu viikko puolikkaasta ja makasin yllätyksekseni sairaalassa odottamassa leikkaukseen pääsyä. Puoli vuotta olin avohaava takapuolessa ja jännitin onko minulla kohta avanne. Lokakuun lopulla tehtiin ensimmäinen leikkaus ja tosiaan leikkaushaava jätettiin auki. Seuraavaa leikkausta jouduinkin sitten odottamaan maaliskuuhun asti. Vasta leikkauspäivänä tiesin, minkälainen toimenpide tehdään, jonka jälkeen tuokin haava piti vielä saada umpeen.

Tammikuussa aloitin hoitovapaan jälkeen työt, jolloin arki ja treenit piti aikatauluttaa uuteen arkeen. Lähtöviivalle pääseminen tämän vuoden puolikkaalla ei siis tosiaankaan ole ollut itsestäänselvyys.

Nyt lähden kuitenkin itsevarmana VIHDOIN alittamaan kauan haaveilemaani 2h rajaa. Olo on super jännittynyt mutta itsevarma. Olen päässyt treenaamaan paremmin kuin olisin koskaan voinut uskoa ja juoksu on kulkenut kesää lukuunottamatta todella hyvin. Nyt homman voi pilata enään sairastuminen ja liian kova jännitys. Olen päättänyt, että 2h alittuu ja pelkään kovasti pettyväni.

Tällä viikolla olen yrittänyt keventää treenejä. Se on ollut pääkopalle hankalaa. Maanantai oli lepoa, tiistaina tein yläkropan salitreenin ja keskiviikkona kävin kevyesti uimassa. Toivon, että lauantaina olisi kova hinku juoksemaan. Säällä ei itselleni ole suurta merkitystä, kunhan nyt ei vuosisadan vastatuuli sattuisi olemaan. Vesisadekin on lenkkien perusteella sopinut minulle, eipähän tule kuuma. Kannustus voi tosin jäädä vähäiseksi jos vettä tulee taivaan täydeltä.

Mielessä pitäisi pitää se miten onnekas olen, että pääsen edes juoksemaan. Hyvillä fiiliksillä nauttimaan juoksusta. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee paikanpäälle juoksemaan tai edes kannustamaan!

Tsemppiä kaikille jotka ovat lauantaina starttiviivalla!

 

Palautuminen

Olen sosiaalisessa mediassa saanut viime aikoina paljon huolestuneita kommentteja siitä, että pidänkö ollenkaan lepopäiviä. Treenaan tällä hetkellä aika kovaa, koska kuukauden päästä häämöttää Vantaan maratonin puolikas, jossa haluaisin tosi kovasti yrittää päästä alle 2h. Pidän kuitenkin AINA vähintään yhden lepopäivän viikossa.

Haluan muistuttaa, että sosiaalinen media on aina aika pintaraapaisu ihmisen elämästä. Itse olen tietoisesti valinnut esimerkiksi postaavani instagramiin nimenomaan treeni juttuja. Sieltä saa ehkä helposti kuvan, että eihän tuo mimmi muuta tee kuin treenaa. (Ja heilu suu auki tissiliivit päällä himassaan) Todellisuudessa treeniin menee max 2h päivässä. 🙂

Viimeaikoina suurin osa treeneistä on painottunut aamuihin. Niinkuin olen jo aikaisemmin maininnut herään mielelläni aamu 5 treenaamaan, jotta se ei ole perheen yhteisestä ajasta pois ja koska tuolloin saan hyvin treeniseuraa. (Kyllä, minulla on myös hulluja ystäviä.) Tällä hetkellä tuntuu, että aamu rytmi toimii itselleni kaikkein parhaiten. Olen aamulla pirteä ja se käynnistää päivän mukavasti. En koe, että aamutreenit kuormittaisivat kroppaani yhtään extraa.

Tällä viikolla treenejä tulee yhteensä 6kpl+ muutama pyörälenkki, sekä yksi täysi lepopäivä. Yritän treenata mahdollisimman monipuolisesti, joten on tullut juostua, pyöräiltyä ja käytyä salilla. Viikko sitten juoksin Cooper ennätykseni 2540m. Perjantaina tein leuanveto ennätykseni 13kpl. Tänään juoksin elämäni kovimman 18km 5.32min/km vauhdilla. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että nämä ennätykset ovat merkkejä siitä, että kroppani kyllä palautuu.

Olen viimeaikoina pyrkinyt venyttelemään joka ilta, tuossa huomaan suurimman eron lihasten palautumiseen. Huomaan järkyttävän suuren eroon varsinkin juoksussa, jos edellisenä iltana ei ole tullut venyteltyä. Tiedän, että monen mielestä venyttely on turha touhua, mutta tästä olen vahvasti eri mieltä.

Nautin tällä hetkellä juoksemisesta enemmän kuin koskaan ennen. Tulen pitkiltä lenkeiltä kotiin järkyttävän iso virne naamalla, on vaan NIIN siistiä kun juoksu kulkee. Kaikille niille, jotka eivät asiaa voi ymmärtää. Vannon, että juoksusta voi oppia nauttimaan. Siinä tosin voi kyllä mennä vähän aikaa… 😉

Palautuminen on kaikille yksilöllistä. Uskon, että palaudun hyvin myös siksi, että treenini eivät ole tällä hetkellä mitään järkyttävän isojen rautojen nostelua. Suurin osa liikunnastani on peruskestävyys harjoittelua ja voimaa oman kehon painolla. Ei siis ehkä  kaikkein kuormittavimpia lajeja keholle.

Minulla on erittäin hyvä olo kropassa ja nautin treenaamisesta. Lupaan puuttua asiaan heti jos treeneissä huomaan väsymistä tai huomaan esimerkiksi yöunieni huononevan.

Olisi mukava kuulla muiden kokemuksia palautumisesta ja rehellisiä mielipiteitä oletteko kanssani samaa mieltä?

Helsinki Street Run

Viikko sitten lauantaina juostiin kolmatta kertaa Helsinki City maratonin yhteydessä 17km Helsinki Street run. Itse osallistuin kisaan nyt toista kertaa.

Itselläni ei ollut suuria tavoitteita tuolle päivälle, mutta kevensin kuitenkin viime viikolla kunnolla treenejä. Kävin ainoastaan uimassa ja pyöräilin. Tiistaina kävin hieronnassa taas vuoden tauon jälkeen. 😅✌🏽

Olin aluksi ajatellut lähteä 5:40min/km vauhtia joka on puolikkaan haave vauhtini. Suunnitelmiin tuli kuitenkin nopeasti muutos kun kuulin lauantain sääennusteen. Kesän ainoa hellepäivä. ✌🏽 Sydänsairauteni kanssa helteellä juoksu ei ole mikään kovin toivottu yhdistelmä. En lähde terveydellä leikkimään, joten päätin heti että nyt mennään vaan juoksemaan kiva pitkä lenkki ihanissa maisemissa. IMG_5850

Kesän jälkeen olen ollut taas vähän tiukempi ruokailujen suhteen. Jälkeenpäin mietittynä, olisin ehkä perjantaina voinut tankata vähän paremmin hiilaria varastoon.

Lauantaina käytiin aamulla Felixin ja siskon tyttöjen kanssa ratsastamassa. Puoli 12 aikaan söin lounaaksi salaattia ja makaroonikanahässäkkää 😄 IMG_5824.jpg

14 aikaan söin vielä digestivekeksin, omenan ja join kupillisen kahvia. Heikki ja Feffe heittivät minut kisapaikalle niin, että ehdin juuri maratonin starttiin. Tuosta sai mukavasti kisafiiliksen päälle. Kävin heittämässä tavarat VIP pukkariin, jonne minulla oli pääsy HCR Street Teamin kautta. Siitä lähdin käppäilemään kohti startti aluetta, jossa törmäsin heti Merituuliin ja sain höpistä vähän kisafiilistä.

Startti oli kello 15:45. Jalat tuntui heti hyviltä, mutta tajusin oikeastaan jo startissa odotellessa, että sää on tällaiselle sydänvammaiselle ihan painajaismainen. Ensimmäinen juomapiste oli noin 2km kohdalla ja otinkin heti sen taktiikan, että hörppään vähän urheilujuomaa joka pisteellä ja heitän mukillisen vettä niskaan. 👌🏼

Ensimmäiset 5km eteni ihan mukavasti, mutta kuumuus oli välillä huisia. Muistaakseni tuossa 5km kohdalla oli Sportyfeelin Geelejä tarjolla. Huomasin, että olisin voinut ennen starttia syödä vähän tukevammin, koska alkoi olla jo aika tyhjä olo vatsassa. Geeli oli iso pelastus. Jossain 7km paikkeilla päätin, että himmaan vauhdin kunnolla sellaiseksi ettei juoksusta tule kamalaa selviytymistä vaan mukava pitkis. Reitti on mielestäni todella mukava sen tasaisuuden vuoksi. Tuntui, että kovin kuumuuskin vähän helpotti juoksun edetessä.

Heikki ja Felix oli noin 13-14 km paikkeilla kannustamassa ja se toi ihanasti lisävirtaa juoksuun. Siihen asti kuumuus oli ollut oikeastaan ainoa ”ongelma.” Ruoholahdessa huomasin tutun blondin ponnaripään juuri siinä kohdassa jossa maraton ja street run kohtaavat. Karoliina kipitti kevyen näköisesti maratonin ensimmäisen kierroksen viimeisiä kilometrejä. Iskin kylkeen kiinni ja yritin höpötellä Karkille kannustavia kommentteja, sillä hänellä oli hieman vaikeampi hetki juoksussa sillä hetkellä. (Oikeasti sain tsempata pysyäkseni vauhdissa mukana.) Juostiin yhdessä Töölönlahdelle, jossa Karkki jäi moikkaamaan tytärtään. Itse jatkoin kohti maalia. Tuossa kohdassa tosin jalat alkoi yhtäkkiä mennä vähän väliä alta ja näyttää pieniä kramppaamisen merkkejä, joten jouduin ottamaan välillä muutaman kävelyaskeleen. Maaliin juoksin ajassa 1:46.00. Olin tyytyväinen juoksuun, sillä olo oli hyvä juoksun jälkeen. Tuollaista lenkkiä en varmasti olisi muuten tehnyt siinä helteessä. Tajusin kuitenkin, että tuskin tulen vielä lokakuussa pääseväni alle 2h puolikasta. Kotona jännitin kovasti miten Karkki pääsi maaliin myrskyn iskettyä. Nostan kyllä isosti hattua kaikille, jotka kipittivät maaliin tuon hurjan myrskyn läpi. Ensi vuonna HCM kokeekin suuren muutoksen, kun toukokuussa juostaan 5km, puolimaraton, maraton ja maratonviesti kaikki samana päivänä. Minä ajattelin joko houkutella työkavereita mukaan maratonviestiin tai juoksen puolikkaan. Tässä on onneksi vielä aikaa miettiä. 🙂IMG_1069.jpg

IMG_1075.jpgJuoksu ei tällä viikolla paljoa painanut jaloissa, joten pääsin taas kevyen viikon jälkeen mukavasti treenin pariin. Maanantaina kävin SUP-lautailemassa työkavereiden kanssa ja sehän vasta oli mukavaa. IMG_5892.jpg

Loppuviikko menikin vähän kurjemmissa merkeissä, kun Felixille iski taas vaihteeksi flunssa. Torstaina minimänin hengitys meni todella raskaaksi, joten lähdin illalla vielä käyttämään hänet lääkärissä. Reissu venyikin pidemmäksi, sillä päädyttiin yöksi Jorviin. Felixille annettiin läpi yön avaavaa astmalääkettä, jotta hengitys saatiin kunnolla kulkemaan. Täytyy kyllä todeta, että meillä on maailman reippain pikkumies. Sairaala oltavat oli mielestäni todella ankeat. Kamala ajatella, miten joillekin perheille siellä olo voi olla arkipäivää. Perjantaina puoliltapäivin päästiin kotiin ja lauantai aamuna huomasin, että Feffen korva oli vuotanut. Korvatulehdus kruunasi tämän kaiken. Toivotaan, että lääkkeet lähtee puremaan nopeasti. Felixillä ei tosin tunnu menoa haittaavan pikku flunssat ja korvatulehdukset, joten turha sitä itsekään liikaa murehtimaan.IMG_5933.jpgIMG_5938.jpg

 

Juoksu suunnitelmia

Elokuu on kohta jo ovella. Se tarkoittaa, että suomen suurin marathon on myös ihan ovella. Helsinki City Marathon juostaan tänä vuonna 12.8.2017. Itselleni maraton juokseminen jää vain ikuiseksi haaveeksi, sillä en sydänsairauteni vuoksi uskalla tuollaista koskaan juosta. Onnekseni, voin nykyään päästä fiilistelemään marathon tunnelmaa reitin varrelle, sillä 45min marathonin startin jälkeen lähtee 17km juoksu Helsinki Street RunIMG_4861.jpg

Street Run on siis itselläni seuraavaksi juoksukalenterissa. Kiitos pirun kylmän kesän, olen päässyt yllättävän hyvin kesän aikana juoksemaan. En silti aseta tuolle kahden viikon päästä juostavalle tapahtumalle mitään suurempia tavoitteita. Kisa on hyvä välietappi seuraavaa puolimaratoniani varten. Tykkäsin Street Runista viime vuonna SUPER paljon. Reitti oli ihanan tasainen ja kannustusjoukkoja oli paljon reitin varrella.

Päätettiin mieheni kanssa, että voitaisiin syksyllä vähän suunnitelmallisemmin miettiä treenejäni. (Ei tämän jälkeen niin kovin) salainen haaveeni on, että juoksisin lokakuussa Vantaan Maratonilla esimmäistä kertaa elämässäni puolikkaan alle 2h. Tiedän, että tämä on joillekin ihan piece of cake, mutta itseni kohdalla tuo raja on työn ja tuskan takana. Tänä vuonna vauhdit ovat kuitenkin sen verran lähteneet paranemaan, että uskallan vihdoin oikeasti haaveilla tuosta. Vantaa on minun yksi lempi juoksutapahtumistani. Ai miksi? Koska reitti on tasainen ja vuodenaika täydellinen juoksuun. FullSizeRender.jpg

Ensi viikon treenaan vielä ihan normaalisti. Ostin uuden pyörän, joten pyöräilyä on tiedossa jatkossa varmasti enemmän. Maanantaina pyöräilen töihin ja takaisin. Matkaa tulee hieman vajaat 50km edestakas. Tiistaina treenataan taas lihaskuntoa työporukalla. Keskiviikkona ajattelin pyöräillä töihin. Torstaina koitan juosta kova vauhtisemman 5km + alku ja loppulämpät. Perjantaina poljetaan pyörä takaisin kotiin. Lauantaina juoksen 1,5h pidemmän lenkin. Street run viikolla kevennetäänkin sitten taas ihan kunnolla.

Kiinnostaisi kovasti saada syksylle vielä jokin 10km juoksu tai mahdollisesti joku 7-10km polkujuoksu. Olisikohan kellään ideoita minne voisin lähteä?

IMG_4915.jpg

 

Minkälaiset on SINUN treenisuunnitelmat syksylle? Vai onko sellaisia ollenkaan?

Viikonlopun juoksunhurmaa!

Lähdin tänä vuonna HCR:lle aika eri fiiliksissä kuin viime vuonna. Tuolloin olin ehtinyt treenaamaan juoksua 3kk ennen puolikasta. Tajusin jo 3km kohdalla, että tämä on muuten hemmetin pitkä matka. Kävin hakemassa juoksunumeron perjantaina töiden jälkeen. Täytyy kyllä sanoa, että jo tuo expo on nykyään mielestäni todella hyvä. Paljon eri tuotteita ja brändejä jotka jakavat paljon testituotteita. Voittaa mielestäni jo monet perus messut! 

Tänä vuonna olen ehtinyt juosta jo paljon. Tärkeintä oli kuitenkin saada tällä kertaa HCR:stä mukava kokemus ja kiva startti juoksu kauteen. Sitä se ehdottomasti oli!

Elävä herätyskelloni toimi taas lauantai aamuna moitteettomasti ja herätti minut kello 6.30. Siitä lähdettiinkin kaurapuuron keittoon. Aamupalaksi söin normi settini kaurapuuroa, paahdettua pellavaa, raejuustoa ja mehukeittoa. Kahvia ja vettä unohtamatta. Aamupäivä ehdittiin hyvin leikkiä pihalla ja syödä lounas kotona, koska starttini oli vasta 16.05. Lounaaksi söin salaattia, makaroonia ja jauhelihakastiketta.

Kisapaikalle tulin kello 15 aikaan. Pukkarissa panikoitiin Merituulin kanssa yhdessä, koska oltiin onneksi samassa lähtöryhmässä. Meillä oli suunnitelma lähteä heti startissa 5:50min/km vauhtia, mutta homma ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. 😀

Startissa olikin melko ahdas tunnelma. Ensimmäinen kilometrini meni aikaan 6:37. Muistan Merituulin huudelleen jotain, että ”eipähän aloteta liian lujaa.” Aloin vähän panikoimaan vauhdin hitautta ja yritin sivuilta painella ihmisten ohi ja saada vähän vauhtia lisää. Baanan jälkeen alkoi olla jo paremmin tilaa juosta ja tuossa vaiheessa olin saanut vauhtia hyvin nostettua. 5km kohdalla Minikoutsini Felix oli Heikin ja Heikin siskon kanssa kannustamassa. Hymyssä suin heitin Feffelle hanskafemmat ja kipitin eteenpäin.

Kahdella ensimmäisellä juottopisteellä kaadoin vain ihanan kylmät veden niskaani, en uskaltanut juoda koska kurkussa tuntui siltä, että vesi nousisi varmasti samaa reittiä takaisin.

10km kohdalla tiesin, että tämä on minulle helppo juoksu. Jaloissa ei tuntunut yhtään pahalta ja pystyin jopa hieman kiristää tahtia. 11 km olikin mennyt aikaan 5:34. Reitti oli tähän asti todella tasainen ja mielestäni matkalla oli mukavan paljon alamäkiä. Olin valinnut päälleni myös caprihousut ja t-paidan. Aurinkoisella reitillä näissä ei todellakaan tullut kylmä.

15km kohdalla join ensimmäisen kerran. Tässä huomasi myös monella vaikeuksien alkaneen, sillä nyt alkoi vastaan tulemaan paljon käveleviä ihmisiä. Keskuspuiston reitti oli yllätyksekseni minulle TODELLA tuttua. Samaisella reitillä olen viimeaikoina juossut työkaverini kanssa. Se oli mukavaa, sillä osasin vähän ennakoida minkälaista maastoa on tiedossa.

Vaikeimmat kilometrit oli ehkä 16-18 km kohdalla, tuolloin alkoi vähän tuntua väsymisen merkkejä. Onneksi tuossa vaiheessa oli paljon ystäviä ja perhettä kannustamassa ja tajusin, että loppusuora häämöttää. Eikun tossua toisen eteen ja lopulta Auroran silta tulikin jo näkyviin.

Maaliin tulin ajassa 2.05,47. Olin alkuun hieman pettynyt etten saanut lokakuussa Vantaalla juoksemaani ennätystä rikottua. Fiilis maalissa oli kuitenkin mahtava. Nautin juoksemisesta koko matkan eikä kertaakaan käynyt mielessä ettenkö pääsisi maaliin. Tykkäsin TODELLA paljon uudistetusta reitistä. Se oli mukavan vaihteleva ja mielestäni aika tasainen. Ainoa miinus ehkä alun ahtaudesta. Tuo on oikeastaan ainoa asia joka jäi harmittamaan. Alun tungoksen takia meni muutama kilometri hieman liian hitaasti, joten uskon että olisin muuten ollut tänään hyvin lähellä ennätysjuoksua. En myöskään ole vielä ehtinyt juosta yhtään kovavauhtisia lenkkejä, Tähän asti ollaan vaan nautiskeltu rauhalliseen tahtiin.

Taas erityisen kiitollinen kaikista ihanista kannustuksista niin reitinvarrella kuin muutenkin. Tuhannet kiitokset myös ihanille treenikamuilleni, jotka ovat raahautuneet kanssani lenkille.

Suuri juoksuviikonloppu sai tänään äitienpäivänä jatkoa, kun perheen nuorin avasi kisakautensa. Felix laittoi numerolapun rintaan elämänsä ensimmäistä kertaa Vantaan Hiekkaharjun Lusikkajuoksuissa. Minikoutsi oli ottanut mammasta mallia ja juoksi koko 40m hymyssäsuin. Aivan ihana!

Juoksu on IHANAA!!!