Viikonlopun juoksunhurmaa!

Normaali

Lähdin tänä vuonna HCR:lle aika eri fiiliksissä kuin viime vuonna. Tuolloin olin ehtinyt treenaamaan juoksua 3kk ennen puolikasta. Tajusin jo 3km kohdalla, että tämä on muuten hemmetin pitkä matka. Kävin hakemassa juoksunumeron perjantaina töiden jälkeen. Täytyy kyllä sanoa, että jo tuo expo on nykyään mielestäni todella hyvä. Paljon eri tuotteita ja brändejä jotka jakavat paljon testituotteita. Voittaa mielestäni jo monet perus messut! 

Tänä vuonna olen ehtinyt juosta jo paljon. Tärkeintä oli kuitenkin saada tällä kertaa HCR:stä mukava kokemus ja kiva startti juoksu kauteen. Sitä se ehdottomasti oli!

Elävä herätyskelloni toimi taas lauantai aamuna moitteettomasti ja herätti minut kello 6.30. Siitä lähdettiinkin kaurapuuron keittoon. Aamupalaksi söin normi settini kaurapuuroa, paahdettua pellavaa, raejuustoa ja mehukeittoa. Kahvia ja vettä unohtamatta. Aamupäivä ehdittiin hyvin leikkiä pihalla ja syödä lounas kotona, koska starttini oli vasta 16.05. Lounaaksi söin salaattia, makaroonia ja jauhelihakastiketta.

Kisapaikalle tulin kello 15 aikaan. Pukkarissa panikoitiin Merituulin kanssa yhdessä, koska oltiin onneksi samassa lähtöryhmässä. Meillä oli suunnitelma lähteä heti startissa 5:50min/km vauhtia, mutta homma ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. 😀

Startissa olikin melko ahdas tunnelma. Ensimmäinen kilometrini meni aikaan 6:37. Muistan Merituulin huudelleen jotain, että ”eipähän aloteta liian lujaa.” Aloin vähän panikoimaan vauhdin hitautta ja yritin sivuilta painella ihmisten ohi ja saada vähän vauhtia lisää. Baanan jälkeen alkoi olla jo paremmin tilaa juosta ja tuossa vaiheessa olin saanut vauhtia hyvin nostettua. 5km kohdalla Minikoutsini Felix oli Heikin ja Heikin siskon kanssa kannustamassa. Hymyssä suin heitin Feffelle hanskafemmat ja kipitin eteenpäin.

Kahdella ensimmäisellä juottopisteellä kaadoin vain ihanan kylmät veden niskaani, en uskaltanut juoda koska kurkussa tuntui siltä, että vesi nousisi varmasti samaa reittiä takaisin.

10km kohdalla tiesin, että tämä on minulle helppo juoksu. Jaloissa ei tuntunut yhtään pahalta ja pystyin jopa hieman kiristää tahtia. 11 km olikin mennyt aikaan 5:34. Reitti oli tähän asti todella tasainen ja mielestäni matkalla oli mukavan paljon alamäkiä. Olin valinnut päälleni myös caprihousut ja t-paidan. Aurinkoisella reitillä näissä ei todellakaan tullut kylmä.

15km kohdalla join ensimmäisen kerran. Tässä huomasi myös monella vaikeuksien alkaneen, sillä nyt alkoi vastaan tulemaan paljon käveleviä ihmisiä. Keskuspuiston reitti oli yllätyksekseni minulle TODELLA tuttua. Samaisella reitillä olen viimeaikoina juossut työkaverini kanssa. Se oli mukavaa, sillä osasin vähän ennakoida minkälaista maastoa on tiedossa.

Vaikeimmat kilometrit oli ehkä 16-18 km kohdalla, tuolloin alkoi vähän tuntua väsymisen merkkejä. Onneksi tuossa vaiheessa oli paljon ystäviä ja perhettä kannustamassa ja tajusin, että loppusuora häämöttää. Eikun tossua toisen eteen ja lopulta Auroran silta tulikin jo näkyviin.

Maaliin tulin ajassa 2.05,47. Olin alkuun hieman pettynyt etten saanut lokakuussa Vantaalla juoksemaani ennätystä rikottua. Fiilis maalissa oli kuitenkin mahtava. Nautin juoksemisesta koko matkan eikä kertaakaan käynyt mielessä ettenkö pääsisi maaliin. Tykkäsin TODELLA paljon uudistetusta reitistä. Se oli mukavan vaihteleva ja mielestäni aika tasainen. Ainoa miinus ehkä alun ahtaudesta. Tuo on oikeastaan ainoa asia joka jäi harmittamaan. Alun tungoksen takia meni muutama kilometri hieman liian hitaasti, joten uskon että olisin muuten ollut tänään hyvin lähellä ennätysjuoksua. En myöskään ole vielä ehtinyt juosta yhtään kovavauhtisia lenkkejä, Tähän asti ollaan vaan nautiskeltu rauhalliseen tahtiin.

Taas erityisen kiitollinen kaikista ihanista kannustuksista niin reitinvarrella kuin muutenkin. Tuhannet kiitokset myös ihanille treenikamuilleni, jotka ovat raahautuneet kanssani lenkille.

Suuri juoksuviikonloppu sai tänään äitienpäivänä jatkoa, kun perheen nuorin avasi kisakautensa. Felix laittoi numerolapun rintaan elämänsä ensimmäistä kertaa Vantaan Hiekkaharjun Lusikkajuoksuissa. Minikoutsi oli ottanut mammasta mallia ja juoksi koko 40m hymyssäsuin. Aivan ihana!

Juoksu on IHANAA!!!

Kohti HCR:ää!

Normaali

Puolitoistaviikkoa, tämän vuoden ensimmäiseen puolimaratoniin Helsinki City Runiin. Jaiks! Vaikka lähtökohdat on hyvin erilaiset kuin vuosi sitten. Tuolloin olin ehtinyt treenata noin 3kk juoksua raskauden ja synnytyksen jälkeen.Nyt olen juossut vuoden ympäri, mitä en koskaan aikaisemmin ole tehnyt. Tuntuukin, että juoksu on helpompaa ja mielekkäämpää kuin koskaan. En ole nyt tuijotellut kovinkaan paljoa omia vauhteja. Olen pyrkinyt juoksemaan noin 3 kertaa viikossa niin, että yksi lenkki on mielellään yli 10km. Pitkillä lenkeillä keskivauhti on ollut suurinpiirtein 6min/km. Joten vauhtia on tullut ihan vaan juoksemalla.

Mieheni joka on meidän perheen juoksu guru, pisti minut viime viikolla pitämään kevyttä viikkoa. Teinkin viikon aikana ainoastaan 3 treeniä. Viikonloppuna tankkasin hyvin. (Lue söin jäätelöä ja karkkia). Maanantaina kävin juoksemassa viimeisen pitkän lenkin ennen HCR:ää! Juoksin vähän päälle 19km 5:56min/km keskivauhdilla. Olo oli juoksun jälkeen hyvä, eikä seuraavana päivänäkään kropassa tuntunut pahalta. Tämä oli itselleni tärkeä lenkki saada alle ennen oikeaa kisaa. Nyt tiedän jaksavani koko puolikkaan ja jos tuo keskivauhti pysyy, niin voin olla tyytyväinen.

Tällä viikolla olen tuon pitkän lenkin lisäksi juossut yhden 7km aamulenkin työkaverini kanssa. Perjantaina tehdään myös työporukalla lyhyt alkulämmittely juosten ennen salitreeniä. Lauantaina on vuorossa tuo jo aiemmin mainitsemani Yhteisvastuu keräys juoksu, eli matkana 10km. Vauhti tulee tuossa kuitenkin olemaan rauhallinen.

Ensi viikolla kevennän taas treenin suhteen. Alkuviikosta teen työkavereiden kanssa taas juoksu+sali yhdistelmä treenin. Torstaina juoksen varmasti lyhyen testilenkin. Perjantain haluan pitää lepopäivänä ja tankkauspäivänä. Perjantaina syön hyvällä omallatunnolla leipää, pastaa ja ehkä vähäsen jäätelöä. 😉

Tänä vuonna on paljon itsevarmempi olo lähteä HCR:lle. Mitään tavoitteita en kuitenkaan ajo itselleni asettaa. Haluan vain nauttia mukavasta juoksutapahtumasta!

Tällä viikolla olen TAAS fiilistellyt miten kivaa tällä hetkellä on treenata. Keskiviikkoaamuna minulla oli työpaikalla vastassa kello 6 aamulla vapaaehtoinen treenikaveri lenkkikamat päällä. Perjantaina lähdetään terassin sijasta lenkille ja salille. Onnea on yhtä hullut työkaverit kuin itse. ❤

 

Kuinka moni on tulossa itse juoksemaan? Miten on valmistelut menneet muilla? Jos et ole tulossa juoksemaan, oothan tulossa kannustamaan reitin varrelle? 

 

Hei arvatkaas muuten mitä!? Jotain tämän mamman kunnosta kertoo eilinen leuanveto tulos. Aamu seiskalta vetelin hupsista tosta noin vaan 12kpl leukoja. Videon voi käydä katsomassa instagramista nimimerkillä Amtsi.

 

Ihanaa loppuviikkoa!

Juoksun täyteinen kevät

Normaali

Moni instagram seuraajani on varmasti jo huomannut, että olen tänä vuonna juossut normaalia enemmän. Juoksu on helppo tapa treenata kiireen keskellä ja osan lenkeistä voi tehdä lapsen kanssa. 

Keväälle on myös tiedossa paljon juoksutapahtumia. Ajattelin hieman kertoa suunnitelmistani jos jotakuta kiinnostaa lähteä mukaan. 🙂

Ensin muutaman viikon päästä on tiedossa Yhteisvastuu keräys juoksu. Tapahtumassa voi kävellä tai juosta 3km, 5km tai 10km. Itse lähden vetämään 10km porukkaa. Reitti menee pitkin Vantaan jokea Helsingin Pitäjän kirkolta kohti Tikkurilaa ja sieltä Siltamäen kautta takaisin kirkolle. Yhteisvastuukeräyksen kansainvälisenä kohteena vuonna 2017 on Lähi-itä, erityisesti Jordania, jossa tuetaan nuorten syyrialaisten pakolaisten koulutusta. Osallistut keräykseen maksamalla juoksumatkaasi vastaavan summan. Mielestäni mahtava idea tehdä hyvää! Tapahtumasta lisätietoja löytyy täältä. Kaikki mukaan!

Viikko tuon jälkeen onkin vuorossa kevään päätapahtuma. Helsinki City Run! Virallinen ilmoittautuminen on päättynyt, mutta jälki-ilmoittautuminen on vielä mahdollista. Matkana siis 21,0975km! Jos ette itse lähde juoksemaan niin tulkaa edes reitin varrelle kannustamaan 13.5.

Viikko HCR:än jälkeen on vuorossa työporukalla Extreme Run Vantaan Hakunilassa. Jaiks! Matkana saa valita juokseeko 8 vai 16km. Luulen, että minulle riittää Hakunilan mäkisissä maastoissa ihan vain tuo 8km. Jännittävää ja samalla super hauskaa yhdessäoloa työkavereiden kanssa.

Muihin tapahtumiin en vielä ole ilmoittautunut. Toiveissa on kuitenkin vielä tälle vuodelle juosta jossakin päin 10km ja ehkä syksymmällä taas toinen puolikas.

Onko muita lähdössä näihin samoihin juoksutapahtumiin mukaan? Nyt viimeistään ilmoittautumaan jos et ole jo sitä tehnyt.

Kivaa viikonloppua!

 

Treenin suunnittelu

Normaali

Sain kyselyä miten suunnittelen treenini, joten ajattelin hieman paljastaa mahtavan kuntoni salaisuutta. (Vitsi, vitsi)

En suunnittele treenejä viikolle kovin tarkasti etukäteen. Lähinnä päätän ne treenit alkuviikosta, jotka toteutan yhdessä jonkun kanssa. 

Nyt kun juoksutapahtumia on tulossa paljon, on treenin painotus enemmän juoksussa. Pyrin juoksemaan vähintään kolme kertaa viikossa, josta kaksi treeniä on lyhyempiä 5-10km lenkkejä ja yksi pidempi yli 10km lenkki. 

Yhdistelen myös juoksua kehonpaino treeniin. Maanantaina käytiin työkavereiden kanssa juoksemassa 30min, jonka jälkeen tehtiin Death by burpees. Ideana joka minuutti lisätä yksi burpee toisto. Treeni loppuu kun et minuutin aikana saa enää tarvittavaa toisto määrää. Loppuun jumpattiin vatsat ja selkä. Hyvä ja monipuolinen koko kropan treeni. 

Pyrin salilla treenaamaan eri päivinä kädet ja jalat. Tällä hetkellä sali treeniä on siis aika vähän. Tarkoitus on, että en tee kahta perättäistä juoksu treeniä tai kahta perättäistä salipäivää. 

Treenejä kertyy tällä hetkellä noin 4-6 kertaa viikossa. Pyrin pitämään yhden lepopäivän. 

En viitsi etukäteen kovin paljoa suunnitella treeniviikkoa, sillä lapsiperheessä tilanteet aina muuttuu. Tällä viikolla esimerkiksi Fefe on taas ollut kipeänä ja ollaan vaihteeksi saatu juosta lääkärissä. 

Kevään tullen olen ottanut taas aamu treenit mukaan. On ihana, kun töiden jälkeen treeni onkin jo tehtynä. Aamulenkillä on myös ihana juosta ja huomata miten päivä valkenee silmissä. 

Täytyy myös kiittää miestäni, joka on mahdollistanut minun treenaamiseni. En muista kertaakaan tänä vuonna, että en olisi voinut mennä treenaamaan sitä pyytäessäni. Lapsiperhe arjen ja treenaamisen sovittamisessa tarvitaan hyvää yhteispeliä. 

Nautin myös suunnattomasti siitä, että olen uusista työkavereistani saanut joka viikko treeniseuraa. Kiitos maailman mahtavimmat työkamut! Toukokuussa meidän kuntoa testataan kun lähdetään edustamaan firmaa Vantaan Extreme Runille! 💪🏼

Itse olen tällä hetkellä tyytyväinen treeni määriin ja omaan kuntooni. Uskon olevani paremmassa kunnossa kuin ehkä koskaan aikuisiällä. Kroppa ei ole kokoaikaa jumissa vaan tuntuu hyvältä. Juoksukuntoni ei varmasti ole vielä parhaimmillaan. 4,5 viikon päästä juostavassa HCR:ssä tavoitteeni onkin vain päästä maaliin hyvällä fiiliksellä.

Saiko sepostuksestani mitään selvää? Kysykää ihmeessä jos jokin asia mietityttää. 

Treeni juttuja voi seurata enemmän Instagramista nimellä Amtsi. Samoin arkista hörhöilyäni insta storiesin puolelta. 😂

Toipuminen on taas alkanut

Normaali

Teille uusille lukijoille, joita on viimeaikoina tullut ihanan paljon lisää. Täältä löytyy sairaskertomuksen ensimmäinen osa.

Eilen oli vuorossa leikkaus numero 2. Soitin viime viikolla leikkaavalle lääkärille ja kerroin miten hyvin olen nyt voinut. Elänyt lähes normaalia elämää. Kerroin myös aloittaneeni uuden työn, enkä millään haluaisi olla pitkää aikaa töistä pois. Sovittiin ettei ns. liukuläppäleikkausta näin ollen tehtäisi, vaan yritettäisiin joka tapauksessa pienemmällä toimeenpiteellä.

Leikkaus ei jännittänyt niin paljoa kun olin aluksi ajatellut. Ajattelin sen enemmän niin, että tästä alkaa toivottavasti vihdoin paraneminen. Lokakuussa lähtiessäni nopeasti Diacorille en todellakaan ajatellut tästä näin pitkää vaivaa. Jännitin tällä kertaa nukutusta hieman enemmän, sillä edellisellä viikolla olin EKG:ssä jossa leposykkeeni oli 40. Jotenkin huoletti, miten alas syke voi nukutuksessa oikein mennä.

Eilen isäni heitti minut Jorviin kello 8 päiväkirurgian osastolle. Sain melkein heti vaihtaa päälleni sairaalan super seksikkäät pyjamat ja aamutakin. Sairaanhoitaja haastatteli minut ja lopuksi vielä leikkavan lääkärini kanssa juteltiin toimenpiteistä. Muistutin häntä vielä tässä vaiheessa ettei nyt tehdä extremempää liukuläppä leikkausta. Hän kertoi, että riippuen siitä onko fisteli pinnallinen vai syvempi päätetään mikä toimenpide tehdään. Juteltuamme toivoin, että fisteli olisi pinnallinen jolloin mitään lankoja ei tällä kertaa tarvitsisi jättää hanuriin roikkumaan.

Kävelin leikkaussaliin jossa sain nopeasti unilääkkeet suoneen ja vaivuin ihanan tiedottomaan tilaan. Herätessäni yritin tunnustella tuntuuko takamuksessani naruja ja pahaa pelkäsin, sillä tunsin, että jotain ylimääräistä siellä oli. Hoitaja tuli tasasin väliajoin ravistelemaan minua, sillä leposykkeeni laski alle 30 ja tässä vaiheessa koneet alkoivat piipittämään.Olin kuulemma aiheuttanut sykkeilläni heille aika ajoin paniikkia. Minkäs sitä mimmi kovalle kunnolleen voi?! 😉  Hoitaja kertoi myös nopeasti, että fisteli oli ollut pinnallinen ja narut jotka tunsin oli vain ns. sorbact nauha joka pitää haavaa hieman auki ja tyrehdyttää pahinta verenvuotoa. Hurraa!

Olin nopeasti tolpillani ja pääsin SYÖMÄÄN. Syötyäni sain pukea omat vaatteet niskaani ja pääsin vielä lääkärin juttusille. Lääkäri suositteli, että pitäisin treenitaukoa sairasloman ajan, eli noin viikon verran. Hänen mielestään voisin ensi viikon lopullä hyvin jo juosta. HCR:lle hän toivotteli kovasti tsemppiä!

Arvatkaa kuinka helpottunut olo on? Jostain syystä haava ei ole ollut VIELÄ yhtään kipeä. Pelkäänkin rehkiväni liikaa kun kipuja ei tunnu. Ehkä sairaalan hyvät lääkkeet on tähän asti vielä tehonneet ja kipu tulee vasta hetken päästä?!

Felix pidetään dagiksessa vaikka olen kotona. Viime leikkauksen jälkeen vaikeinta oli pysyä pojan perässä ja yrittää pukea lasta niin ettei haava ärsyyntyisi. Sain nytkin suosituksen olla nostelematta häntä ainakaan viikkoon. No, helpommin sanottu kuin tehty. Ei minulla ole sydäntä olla ottamatta itkevää lasta syliin.

Olen ollut noin puoli päivää kotona ja olo on kun laiskiaisella. Äsken oli pakko lähteä ulos pienelle kävelylle. Sitä hoitaja minulle suosittelikin. Nyt mietin vain kuinka pitkiä ja kuinka kovavauhtisia kävelylenkkejä uskallan tehdä?! Pelkään, että tämä kivuttomuus vielä kostautuu, jos en taas malta levätä.

Pakko jotenkin yrittää miettiä, että kun nyt vaan maltan levätä, pääsen nopeammin takaisin treenaamaan ja töihin. Hoitajani sanoi, että olen kyllä hänen ensimmäinen potilas joka tykkää työstään näin paljon ettei haluaisi sairaslomalla olla. 😀

Kevät on tuloillaan ja täynnä kivoja juttuja. Ystävän 30-vuotisjuhlat, työpaikan ensimmäiset illanistujaiset ja toukokuussa HCR! Onko joku muukin näin innoissaan keväästä?

Treenin täyteistä arkea

Normaali

Kerrotaanpa ihan alkuun, että viihdyn uudessa työssäni super hyvin! On ihana lähteä aamulla innolla työpaikalle. Oma mielipiteeni on se, että työilmapiirillä on suuri vaikutus viihtyvyyteen. Tällaisessa uudessa tilanteessa oppii itsestään aina uusia puolia. Ensimmäisten parin kuukauden jälkeen uudessa duunissa voin kertoa nämä asiat itsestäni.
• Olen todella oma-aloitteinen

• Olen todella suorasanainen ja utelias

• On mahtavaa, että työpaikalla on sekä naisia että miehiä

• Elämässä pitää uskaltaa ottaa riskejä

 

Viime viikolla pääsin super hyvin treenaamaan. Treenit näytti tältä:

Ma: Lepo

Ti: Aamulenkki 5km vauhtileikittelyä

Ke: Porrastreeniä ja vähän leukoja jumppatelineillä.

To: Salitreeni. Takakyykkyä ja askelkyykkyä. Metconina 10-9-8-7-6-5-4-3-2-1 käsinseisonta punnerrusta ja tiukkoja leukoja.

Pe: Kotijumppaa uuden Apple Tv:n jumppa videoilla. 

La: 10,5km juoksulenkki

Su: Salitreeni. Pitkä lämmittely ja Tabata treenit maastavetona, riippu raaka rivenä, etukyykkynä ja pystypunnerruksena.

 

Eilen kävin juoksemassa 8km ja tekemässä vähän leukoja. Huomasin kuitenkin, että kroppa oli todella väsynyt. Tänään on siis pakko pitää kehonhuolto päivä.

Saan kommentteja siitä miten olen super mutsi kun jaksan vielä työpäivien päälle treenata. Totuus on kuitenkin se, että käytän energiani treeniin ja Feffen kanssa olemiseen. Ette tule minulta näkemään kuvia jossa kotini kiiltää ja sisustus on kuin suoraan sisustuslehdestä. Mieheni on kovin onnellinen tästä. Not.

 

Haluan nyt treenata mahdollisimman hyvin ennen leikkausta. Viimeksi lääkäri sanoi, että sairaslomaa tulisi noin viikon verran. Veikkaan kuitenkin, että treenitaukoa tulee pidempi aika. Jos jollain lukijalla on omakohtaista kokemusta, niin kertokaa ihmeessä miten teidän kohdalla on ollut.  

 

Felix viihtyy hyvin päiväkodissa. Loppuviikosta hän puki kumpparit jalkaansa ja sanoi ulko-ovella menevänsä Jennin luokse (päiväkodin täti). Tänään päiväkodissa oltiin ihasteltu miten paljon Feffe juttelee ja miten rauhallinen hän on. Tämä tieto hieman nauratti. Jätkä nimittäin on kotona kuin Duracell pupu. Isäni aina kyselee, että puhuuko ne siellä dagiksessa, että Feffe on tosi vilkas. Jätkä on näköjään hieman vieraskorea.

 

Muistakaa käydä facebookissa tykkäämässä blogin sivusta niin näette heti kun olen julkaissut uuden kirjoituksen. 

Puss på er!

Helvetin hyvin menee

Normaali

Tämä ei ole blogi kirjoitus täydellisesti pyyhkivästä elämästä. Tämä on rehellinen kirjoitus siitä miltä uuden työn, perhe arjen, sairastelujen ja treenaamisen yhteen sovittaminen onnistuu.

Olin itse viime viikon ti-to Göteborgissa työreissuissa.  Keskiviikkona sain puhelun lääkäriltä Jorvista. Uusi leikkaukseni olisi noin 1kk päästä. Fisteli näkyy magneettikuvissa selkeästi. Hän vielä mainitsi, että leikkauksessa tärkeintä olisi että pidätyskyky säilyili. ”Olisi erittäin suotavaa” totesin minä kauhuissani. Jälkeenpäin olen kauhistellut tuota lääkärin kommenttia. Tällä hetkellä tuntuu, että elämäni on pilalla jos oikeasti pidätyskyky menisi. Olen nuori nainen! En edes tajunnut kysyä kuinka iso riski tuo olisi.

Perjantaina sain puhelun töihin, että Felixillä on silmätulehdus ja hänet pitää hakea dagiksesta. Niinpä mamma haki pojan ja lähdettiin suorinta tietä lääkäriin.

Lauantai oli mukavaa perheen yhdessäoloa. Päästiin molemmat Heikin kanssa hiihtämäänkin. Sunnuntaina herätessämme huomasin, ettei Feffen silmä ollut yhtään parempi. Taas lääkäriin ja silmätipat vaihtoon. Itselläni oli taas seuraavana aamuna lento Göteborgiin, joten tämä tarkoitti sitä, että Heikki joutui taas olla nämä kaksi päivää töistä pois. Stressi!

Vidalla oli eilen valokuvaaja Teemu Oksanen ottamassa kuvia treenaajista. Laitan kuvia blogiin jos joku niistä onnistuu. 😃 Yllätyksekseni tein myös takakyykyn 5x ennätyksen. Olen viime aikoina kyykännyt aivan liian vähän, mutta kyllä se voima on edelleen jossain piilossa. Pistoolikyykyt onnistui myös ensimmäisen kerran molemmilla jaloilla raskauden jälkeen. Stressi tekee ilmeisesti hyvää urheilusuorituksilleni.

Tänään oli herätys kello 5:30. Aamulento Göteborgiin jossa täysi työpäivä opetellessa uusia työtehtäviä. Töiden jälkeen Heikki ilmoitti ettei Fefun silmissä näy paranemisen merkkejä, joten poika on kotona ainakin torstaihin asti. Kävin töiden jälkeen hieman purkamassa stressiä juoksulenkillä. Nopeasti mietiskellessä hujahti 10km. Uusi työnantajani on todella ymmärtäväinen, joten uskon ettei kotiin jääminen sairaan lapsen kanssa ole ongelma. Silti jännittää mitä tästä tulee jos sairastelut nyt jo alkaa. Itselläni on kuitenkin vielä koeaika. Lisää stressiä.

Meillä on kuitenkin mieheni kanssa tällainen ”asioilla on tapana järjestyä” ajattelu tapa. Sillä mennään nyttenkin. Välillä pitäisi vain vielä enemmän muistaa puhaltaa yhteen hiileen, eikä purkaa turhautumistaan väsyneinä toisiinsa. 

Jos jotain positiivista tästä etsitään niin treeni kulkee näköjään hyvin pienessä stressissä! Nyt kun vielä muistatte minua ja takapuoltani iltarukouksissanne. Toive olisi juosta HCR toukokuussa läpi paskomatta housuun. ✌🏽

Iloa uuteen viikkoon!