Viikko sitten lauantaina juostiin kolmatta kertaa Helsinki City maratonin yhteydessä 17km Helsinki Street run. Itse osallistuin kisaan nyt toista kertaa.
Itselläni ei ollut suuria tavoitteita tuolle päivälle, mutta kevensin kuitenkin viime viikolla kunnolla treenejä. Kävin ainoastaan uimassa ja pyöräilin. Tiistaina kävin hieronnassa taas vuoden tauon jälkeen. 😅✌🏽
Olin aluksi ajatellut lähteä 5:40min/km vauhtia joka on puolikkaan haave vauhtini. Suunnitelmiin tuli kuitenkin nopeasti muutos kun kuulin lauantain sääennusteen. Kesän ainoa hellepäivä. ✌🏽 Sydänsairauteni kanssa helteellä juoksu ei ole mikään kovin toivottu yhdistelmä. En lähde terveydellä leikkimään, joten päätin heti että nyt mennään vaan juoksemaan kiva pitkä lenkki ihanissa maisemissa. 
Kesän jälkeen olen ollut taas vähän tiukempi ruokailujen suhteen. Jälkeenpäin mietittynä, olisin ehkä perjantaina voinut tankata vähän paremmin hiilaria varastoon.
Lauantaina käytiin aamulla Felixin ja siskon tyttöjen kanssa ratsastamassa. Puoli 12 aikaan söin lounaaksi salaattia ja makaroonikanahässäkkää 😄 
14 aikaan söin vielä digestivekeksin, omenan ja join kupillisen kahvia. Heikki ja Feffe heittivät minut kisapaikalle niin, että ehdin juuri maratonin starttiin. Tuosta sai mukavasti kisafiiliksen päälle. Kävin heittämässä tavarat VIP pukkariin, jonne minulla oli pääsy HCR Street Teamin kautta. Siitä lähdin käppäilemään kohti startti aluetta, jossa törmäsin heti Merituuliin ja sain höpistä vähän kisafiilistä.
Startti oli kello 15:45. Jalat tuntui heti hyviltä, mutta tajusin oikeastaan jo startissa odotellessa, että sää on tällaiselle sydänvammaiselle ihan painajaismainen. Ensimmäinen juomapiste oli noin 2km kohdalla ja otinkin heti sen taktiikan, että hörppään vähän urheilujuomaa joka pisteellä ja heitän mukillisen vettä niskaan. 👌🏼
Ensimmäiset 5km eteni ihan mukavasti, mutta kuumuus oli välillä huisia. Muistaakseni tuossa 5km kohdalla oli Sportyfeelin Geelejä tarjolla. Huomasin, että olisin voinut ennen starttia syödä vähän tukevammin, koska alkoi olla jo aika tyhjä olo vatsassa. Geeli oli iso pelastus. Jossain 7km paikkeilla päätin, että himmaan vauhdin kunnolla sellaiseksi ettei juoksusta tule kamalaa selviytymistä vaan mukava pitkis. Reitti on mielestäni todella mukava sen tasaisuuden vuoksi. Tuntui, että kovin kuumuuskin vähän helpotti juoksun edetessä.
Heikki ja Felix oli noin 13-14 km paikkeilla kannustamassa ja se toi ihanasti lisävirtaa juoksuun. Siihen asti kuumuus oli ollut oikeastaan ainoa ”ongelma.” Ruoholahdessa huomasin tutun blondin ponnaripään juuri siinä kohdassa jossa maraton ja street run kohtaavat. Karoliina kipitti kevyen näköisesti maratonin ensimmäisen kierroksen viimeisiä kilometrejä. Iskin kylkeen kiinni ja yritin höpötellä Karkille kannustavia kommentteja, sillä hänellä oli hieman vaikeampi hetki juoksussa sillä hetkellä. (Oikeasti sain tsempata pysyäkseni vauhdissa mukana.) Juostiin yhdessä Töölönlahdelle, jossa Karkki jäi moikkaamaan tytärtään. Itse jatkoin kohti maalia. Tuossa kohdassa tosin jalat alkoi yhtäkkiä mennä vähän väliä alta ja näyttää pieniä kramppaamisen merkkejä, joten jouduin ottamaan välillä muutaman kävelyaskeleen. Maaliin juoksin ajassa 1:46.00. Olin tyytyväinen juoksuun, sillä olo oli hyvä juoksun jälkeen. Tuollaista lenkkiä en varmasti olisi muuten tehnyt siinä helteessä. Tajusin kuitenkin, että tuskin tulen vielä lokakuussa pääseväni alle 2h puolikasta. Kotona jännitin kovasti miten Karkki pääsi maaliin myrskyn iskettyä. Nostan kyllä isosti hattua kaikille, jotka kipittivät maaliin tuon hurjan myrskyn läpi. Ensi vuonna HCM kokeekin suuren muutoksen, kun toukokuussa juostaan 5km, puolimaraton, maraton ja maratonviesti kaikki samana päivänä. Minä ajattelin joko houkutella työkavereita mukaan maratonviestiin tai juoksen puolikkaan. Tässä on onneksi vielä aikaa miettiä. 🙂
Juoksu ei tällä viikolla paljoa painanut jaloissa, joten pääsin taas kevyen viikon jälkeen mukavasti treenin pariin. Maanantaina kävin SUP-lautailemassa työkavereiden kanssa ja sehän vasta oli mukavaa. 
Loppuviikko menikin vähän kurjemmissa merkeissä, kun Felixille iski taas vaihteeksi flunssa. Torstaina minimänin hengitys meni todella raskaaksi, joten lähdin illalla vielä käyttämään hänet lääkärissä. Reissu venyikin pidemmäksi, sillä päädyttiin yöksi Jorviin. Felixille annettiin läpi yön avaavaa astmalääkettä, jotta hengitys saatiin kunnolla kulkemaan. Täytyy kyllä todeta, että meillä on maailman reippain pikkumies. Sairaala oltavat oli mielestäni todella ankeat. Kamala ajatella, miten joillekin perheille siellä olo voi olla arkipäivää. Perjantaina puoliltapäivin päästiin kotiin ja lauantai aamuna huomasin, että Feffen korva oli vuotanut. Korvatulehdus kruunasi tämän kaiken. Toivotaan, että lääkkeet lähtee puremaan nopeasti. Felixillä ei tosin tunnu menoa haittaavan pikku flunssat ja korvatulehdukset, joten turha sitä itsekään liikaa murehtimaan.
sillyblondie.com 