Tissiviikko

Mamma ja pappa on taas ylpeitä tyttärensä blogi aiheista. Hah!

Somessa on meneillään tissiviikko. Luin Elinan blogista hänen tarinansa ja totesin, että omani on juuri päinvastainen.

Kehityin lapsena todella varhaisessa vaiheessa. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan kun kerron, että kuukautiseni alkoivat 9 vuotiaana. Häpesin ja ahdistuin vartalostani, joka oli niin kovin erilainen ikätovereihin verrattuna. 

Vasta yläasteella aloin saada itsevarmuutta oman vartalon suhteen. Kiitos teini poikien. Yhtäkkiä olinkin poikien suosiossa kun minulla löytyi jo nuo kaikkien miesten rakastamat pallot, kun ikätovereilla kehitys vasta alkoi. 

Lapsena olin sitä mieltä, että äitini kuuluisi käyttää ainoastaan poolopaitoja. Häpesin, jos hänellä oli paljastavia kaula-aukkoja. Ehkä tuossa teini-iässä tapahtui se muutos, että äitini saikin olla piilottelemassa minun kaula-aukkojani.

Olin suht sinut rintojeni kanssa siihen asti, että tulin raskaaksi. Mitä nyt olisivat voineet olla vähän isommat. Siihen asti ne oli lähinnä toimineet koristeena miehille. Tisseistä huomasin kuitenkin ensimmäisenä olevani raskaana. Tissit tummeni ja turposi. Kun lapsi syntyi ja tissit kasvoivat entisestään. Tuossa vaiheessa tapahtui myös kamala hetkellinen tissi-inflaatio. Rintani olivatkin yhtäkkiä kaikkien nähtävillä ja kosketeltavina. Yhtä yritettiin epätoivoisesti ruokkia niillä. Kun alku oli vaikeaa oli kätilöt, sisko ja mies kaikki pitelemässä tisseistä kiinni josko homma lähtisi rullaamaan. Samalla tajusin, ettei isot tissit olekaan juttuni. Tursuaa, heiluu, sattuu ja vaikka mitä. 

Imetyksen loputtua sain hetkellisesti tissini takaisin. Kunnes huomasin niiden pienenevän entisestään. Valehtelisin jos väittäisin ettei pienentyneet rintani ole aiheuttanut hetkellisiä kriisejä itsetuntoni kanssa. Olen siirtynyt M koosta S koon bikineihin ja 70FF koosta 65E koon rintaliiveihin. (Change myymälän koot) 

Sosiaalinen media pursuaa isotissisiä fitness mimmejä. Silikonit alkaa olla yhtä yleisiä kuin tatuoinnit. En arvostele ihmisten päätöksiä muokata kirurgisesti vartaloaan. Itse mietin asiaa aina siltä kantilta, miten pystyn lapselleni sanomaan että kelpaamme tällaisena kuin olemme jos olen itse käynyt kirurgisesti muokkaamassa vartaloani. Mielipiteeni saattaa hyvin muuttua, jos lapsia vielä siunaantuu.

Naisten tissit liitetään aina johonkin seksuaaliseen. Liian monella tutulla rinnat ovat myös aiheuttaneet pelkoa, kipua, pahaa oloa ja menetyksiä. Rintasyöpään sairastuu Suomessa 5000 naista vuodessa. Mietitään tätä seuraavan kerran kun omat tai jonkun muun tissit on mielestämme väärää kokoa. Ne on vaan tissit.

Apu

Huh huh! Aika menee ihan hillitöntä kyytiä. Meillä yöt vaihtelee kokoajan. Viikonloppuna Felix nukkui 20-07.30 ja viime yö oli taas todella katkonainen. 

Huomaan, että väsymys painaa myös minua ja Heikkiä. Heikillä on vielä ollut tiukka työ syksy sen lisäksi, että hän herää minua herkemmin Felixin yö itkuihin. 

Laitoin eilen viestiä ystäväpariskunnallemme ja tarjouduin hoitamaan heidän tyttöään jos he haluaisivat tehdä jotakin kahdestaan. Heikki sanoi, että minun ei pitäisi tyrkyttää apua, jos he eivät halua. Hämmennyin! 

Felix maalasi avoimessa päiväkodissa ensimmäisen taideteoksensa joka pääsikin kotona heti seinälle 😍

Olisin tällä hetkellä ikionnellinen jos joku tyrkyttäisi lapsenhoito apua. Olen huomannut jo ennen oman lapsen saamista, että vanhemmilla on uskomattoman vaikea pyytää apua. Sitä jostain syystä odottaa, että joku tarjoutuisi. 

Olen itse päässyt viime aikoina paljon tekemään omia juttujani. Kahdestaan Heikin kanssa ollaan kuitenkin oltu vain kaksi kertaa tämän 1v 3kk aikana. Kerran kirppiksellä myymässä ja hääpäivänä ravintolassa. 

Jääkaapin ovessa olisi pari elokuva lippua jotka menee vanhaksi muutaman viikon päästä. 😞

Miksi avun pyytäminen on niin vaikeaa? Asiaa hankaloittaa myös se, että Heikki ei tunnu kaipaavan kahden keskeistä aikaa samalla tavalla kuin minä. Hän on viikolla joka päivä 8h erossa Felixistä, eikä sen jälkeen malttaisi millään olla erossa pojasta. Ja ymmärtäähän senkin… Onko muilla samanlaisia ”ongelmia”?
Itselläni on jännä viikonloppu tiedossa. Lauantaina juoksen Vantaan maratonilla puolikkaan. Toinen puolikas Felixin syntymän jälkeen. Tavoitteena olisi juosta oma uusi ennätys! Toivotaan, että viimeistelyt sujuu hyvin. Onko joku muu lukijoista tulossa juoksemaan? Treenit on kulkeneet hyvin ja tämä viikko pitääkin vaan malttaa ottaa tarpeeksi rennosti. Tänään kävin vielä kaverin kanssa Kartanonkoskella. Hämmentävää, että olen mielestäni treenannut todella vähän yläkroppaa. Nyt tein kuitenkin myötäotteella leuanveto ennätykseni 6kpl! Myös dipit onnistuu ensimmäistä kertaa ilman kumpparia. Mahtavaa!!!

Haaveilen taas kovasti matkasta. Haluisin vielä päästä reissuun ennenkuin työt alkaa. Sitten kun ei taas ole lomia vähään aikaan tiedossa. Jos ei nyt muualle niin yritetään päästä edes Malmöseen sukulaisia moikkaamaan! 😍