Kuulumisia

Jaahas, sitä painellaan jo raskausviikolla 32. Voin sanoa, että jos ikinä tulisi kolmatta raskautta, sitä tuskin ehtisi huomaamaan.

Vointi on edelleen hyvä, vaikka nyt peilistä tuijottaa kyllä jo oikein mukavasti pyöristynyt mami. Huomaan kuitenkin ajatukseni hieman rauhoittuneen noiden lisäkilojen suhteen. Mietin myös kannattaako täällä edes kirjoittaa paljonko niitä kiloja kertyy? Mitä väliä sille kenellekään on? Raskaus ei edelleenkään ole kilpailu. Nyt osaan olla erityisen kiitollinen jokaisesta viikosta kun pystyn elämään normaalia aktiivista elämääni enkä ole kärsinyt mistään muusta raskausvaivasta paitsi alhaisesta hemoglobiinista. Minulla ei ole tarvetta miellyttää ja saada hyväksyntää ihmisiltä jotka näkevät vain ulkokuoreni. Raskausaikana olisi erityisen tärkeä saada kuulla positiivisia kommentteja. Heikkiä jopa naurattaa kun hän meinaa vitsillä kommentoida jotakin minulle ja ehdin hänelle tokaisemaan ”jos et meinaa sanoa mulle miten hyvältä ja seksikkäältä näytän niin anna olla.” Viime neuvolakäynnillä sf mitta meni hieman alakäyrillä, mutta olen aika varma, että viimeisen parin viikon aikana onkin tapahtunut hurja kasvuspurtti. Ylimääräinen sf mitan ja hemoglobiinin tarkistus on varattu raskausviikolle 33 ja synnytystapa arvio on Jorvissa 12.6.

Olen tajunnut, että olen aika onnekas, sillä jos kaikki menee hyvin olen kahden pienen pojan äiti ennenkuin ehdin täyttää 30 vuotta. Tänä päivänä lapsen saanti ei ole itsestäänselvyys. Ei välttämättä ole puolisoa jonka kanssa perustaa perhettä eikä raskaaksi tuleminen aina onnistu niinkuin toivoisi. Lapset ovat 110% parasta mitä tulen ikinä ikinä elämässäni saavuttamaan ja haluan olla heille paras mahdollinen mamma. ❤

Perjantaina minulle asennettiin rintaan sydänvalvuri. Laite joka seuraa sydämen toimintaa ympäri vuorokauden. Leikkaus tehtiin Meilahden sydänasemalla paikallispuudutuksella. Kaikki meni hyvin ja haava on noin 1cm pituinen vasemmassa rinnassa. Toimenpiteen aikana verenpaineeni laski kuitenkin yllättäen niin, että yläpaine tippui 75 ja syke alimmillaan 25-30 välille. Meinasin menettää tajuni ja alkoi oksettamaan. Tällaisia vastaavanlaisia tilanteita on raskauden aikana nyt tapahtunut kolmesti. Itseäni himan askarruttaa mikä tämän aiheuttaa, mutta josko tuo tämän valvurin kanssa selviäisi.

Vappuna käytiin Heikin siskon ja hänen miehensä kanssa Nuuksiossa päiväretkellä. Ihan älyttömän kiva päivä. Kävely kilometrejä tuli metsässä yhteensä 8,5km ja reissussa oltiin evästauon kanssa yhteensä 5h. Fefu jaksoi niin hienosti koko päivän! Muutaman kerran isin olkapäät oli parempi vaihtoehto kuin omat jalat, mutta lähes koko päivän Fefu paineli omin jaloin. Ajomatkalla Nuuksioon ehdotin kaikille matkalaisille, että kerättäisiin kaikki päivän aikana 1-3 asiaa metsästä jotka ovat meidän mielestä hienoja. Lopuksi käytiinkin läpi mitä kaikkia hienoja metsän aarteita porukkamme oli päivän aikana löytänyt. Ihan parhautta!

Olen edelleen pystynyt liikkumaan aktiivisesti. Kävelen paljon, treenaan crosstrainerilla, vesijuoksen ja pyöräilen. Yritän tasapuolisesti kuormitttaa koko kroppaa, mutta painotan erityisesti pakaratreenejä, jotta saisin selän pysymään kivuttomana raskauden loppuun asti.

Äitienpäivänä Felix pääsee juoksemaan taas Hiekkaharjun urheilupuistossa järjestettävään Lusikkajuoksuun. Jätkä on treenannut aika tosissaan tuleviin skaboihinsa. Juoksun jälkeen ollaan varattu pöytä Järvenpään Krapihovista  vanhempieni kanssa.

Ainiin ja se muutto. No tällä hetkellä näyttää siltä, että päästäisiin muuttamaan kesäkuun lopulla. Tätä todella toivon, mutta en innostu ennenkuin ensimmäinen muuttokuorma on saatu sisälle. Oltiin viime viikolla katsomassa työmaalla ja aika vaiheessa sisätyöt vielä ovat. En itse osaa tällaisesta vielä yhtään hahmottaa miten asuntoa sisustaisin tai mikä huone olisi sopiva kuhunkin tarkoitukseen. Felixin huoneen huonekalut pitää melkein kaikki ostaa uudelleen. Lisäksi täytyy asennuttaa sälekaihtimet kaikkiin ikkunoihin sekä ostaa keittiönpöytä ja tuolit. Jossain vaiheessa pitää myös rakentaa vaatehuone meidän makuuhuoneen viereiseen tilaan. Näin kun alkaa miettimään to-do listaa alkaa se tuntumaan aika pitkältä…

Paljon on mitä odottaa, mutta onneksi on kevät ja aika tuntuu menevän todella nopeasti! 🙂

 

Iloisella mielellä eteenpäin

Tammikuu jatkuu hieman haastavana. Perjantaina Felix pääsi vihdoin päiväkotiin ja mamma&isi töihin. Kunnes perjantai yönä jätkä heräili tunnin välein ja aamulla huomattiin, että oikea korva oli taas vuotanut. Taas kutsui Pikkujätti!Viime viikolla treeni jäi vähäiseksi. Maanantaina kävin Göteborgissa juoksemassa 10km lenkin ja keskiviikkona tein lyhyen kotitreenin Feffen nukkuessa päikkyjä. Fefulla oli kuume, joten oltiin kotona tuo päivä. Tässä teille muille hyvä ja nopea kotitreeni kokeiluun:

20min niin monta kierrosta kun ehdit:

5 punnerrusta

10 dippiä

20 askelkyykkyhyppyä

30 vatsaa

30sek käsinseisontapito seinää vasten

 

Loppuviikosta itselläni oli hieman kurkkukipua ja nuhaa, joten siitä syystä en uskaltanut viikonloppunakaan treenaamaan. Viikonloppu oli kuitenkin ihanan rentouttava pitkästä aikaa. Lauantaina Heikki pääsi viettämään iltaa kaverin kanssa kun minä ja Fefe mentiin vanhemmilleni syömään. Käytiin myös ystäväni ja hänen kohta 3v pojan kanssa leikkipuistossa. ❤ 

Sunnuntaina mentiin aamusta Haarajoen kotieläinpihalla katsomaan eläimiä. Siskoni tuli sinne myös tyttöjensä kanssa. Lapset katseli innoissaan eläimiä ja pääsivät myös traktorin kyytiin. Lopuksi kaikki kolme istuivat vierekkäin pihalla nuotion äärellä syömässä siskoni tekemiä eväsleipiä. Olen niin onnellinen, että nämä ihanuudet ovat niin läheisiä toisilleen. Mun mies ja pikkumimmit ❤ Tuolta ajettiin kotiin ja poikkeuksellisesti koko perhe veteli 1,5h päiväunet. Unien jälkeen soitettiin extempore Feffen kummeille ja lähdettiin heidän kanssaan viettämään iltaa. Sunnuntai-maanantai välisenä yönä Felix nukkui pitkästä aikaa taas läpi yön.

En muista milloin viimeksi olisin ollut näin levänneen oloinen maanantai aamuna. Ihana viikonloppu ystävien, perheen ja levon merkeissä. Joskut tuommoinen on NIIN tarpeen.

Kevät on tällä kertaa siinä mielessä poikkeava, että nyt ei uskalla tehdä minkäänlaisia suunnitelmia. Leikkauspäivästä ei vielä ole tietoa. Haluaisin kovasti jo varailla matkoja ja ilmoittautua urheilutapahtumiin, mutta nyt ei kannata. Ensin täytyy katsoa milloin leikkaus on ja miten haava paranee. Olen asennoitunut siihen, että paranemiseen menee vähintään 6kk aikaa. Kesällä ei välttämättä uida tai pyöräillä. Ajatus toisesta lapsestakin alkaa jo tuntumaan mukavalta, mutta perse revenneenä ei minua saa synnyttämään. Näin ollen pikku Kainulaisia ei ole tiedossa vähään aikaan.

Toivon kuitenkin kesällä pääseväni mökkeilemään ja jonnekin etelään. Kreikka tai Italia/Ranska kiinnostaisi. Olen kuullut paljon hyvää Biarritz nimisestä paikasta Ranskan rannikolla. Onko kukaan käynyt? Mökillä odottaa myös jo Felixin Famun ja vaarin uusi mökki ja LEUANVETOTANKO!

Urheilutapahtumista olen ajatellut osallistua ainakin Helsinki City Runiin, vaikka hitto sitten käsillä kävellen. Elokuussa haluaisin myös osallistua Helsinki Street Runiin. Tykkäsin tuosta 17 km juoksutapahtumasta todella paljon viime vuonna. Reitti oli super kiva ja ajankohta hyvä kesän loppupuolella. Onko kellään muulla mitään urheilutapahtuma suunnitelmia tälle vuodelle? Odotan jo kovasti kevättä ja sitä, että pääsemme koko perheen voimin taas ulos treenaamaan.

Kevättä kohti hymy huulilla. Turhahan asioista on liikaa stressata kun ei niille mitään voi, eiks vaan?!